Uusi viesti, monikulttuurisuuskriittinen blogi


Poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee nykyisin fanaattinen monikulttuurisuusideologia, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken demokraattisen kansalaiskeskustelun maahanmuuttopolitiikasta. Tämä taistolaisuuden kaltainen uskonnollinen hurmoshenkisyys on vallalla myös sanomalehdistössä, joka ei julkaise mitään multikulti-ideologian vastaisia ikäviä tosiasioita. Yksityishenkilöiden ylläpitämät blogit ovat tällä hetkellä ainoa lähde, josta saa totuudenmukaista tietoa Suomessa ja muissa Euroopan maissa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista.

Toisin kuin Helsingin Sanomissa ja muussa propagandalehdistössä, täällä kerrotaan lukijoille vain tosiasioita. Kannatamme modernia länsimaista sivilisaatiota ja sen parhaita arvoja eli rationaalista ajattelua, tieteellistä tutkimusta, oikeusvaltiota, sananvapautta ja demokratiaa. Tästä syystä vastustamme monikulttuurisuutta, joka nykymenolla muuttaa Euroopan maat Afrikan tai Lähi-idän maiden kaltaisiksi parinkymmenen vuoden sisällä.

tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

Miksi somalit työllistyvät julkiselle sektorille

Hommaforumilla nimimerkki Petri kommentoi Pravdan haastattelemaa diplomi-insinööriksi Suomessa kouluttautunutta somalia, joka ei ole omien sanojensa päässyt "rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa" tekemällä koulutustaan vastaavia töitä:



Liban Ali on koulutettu (kouluttautunut) diplomi-insinööriksi. Koulutuksen on maksanut Suomi. Ilmeisesti hänen opiskelua ei ole vaikeuttaneet opiskelutoveritkaan, sillä eihän hän silloin olisi jaksanut käydä opintojaan loppuun. Koulutusta vastaavaa työtä hän ei ole saanut, kuten ei ole moni muukaan korkeasti koulutettu maahanmuuttaja.

Tuo voidaan jakaa kahdeksi perusväitteeksi:

1) Koulutus on saatu. Työpaikka valtion tai kunnan maksamassa paikassa on saatu. "Rasismia" ei ole ilmennyt.

2) Koulutusta vastaavaa työpaikkaa ei ole saatu yrityksestä. "Rasismia" on ilmennyt.

Miksi 1-kohta on ongelmaton ja 2-kohdassa on ongelmia? Millä tavalla nuo eroavat toisistaan?

Näkisin peruslaatuiseksi eroksi vain sen, että 1-kohdassa ei tarvitse perustella kuluja, sillä siinä asiasta päättävät käyttävät muiden (veronmaksajien) rahoja. Tuottavuutta ei mitata sillä millä pitäisi eli rahalla. 2-kohdassa taas palkan maksaa yritys, jolloin työntekijän esimiesten täytyy omille esimiehilleen osoittaa osastojensa tuottavan voittoa. Tämähän on yritystoiminnan perusta: Rahaa täytyy tulla enemmän kuin sitä menee.

Siis pitäisin ilmeisenä syynä sitä, että työnantajat eivät usko maahanmuuttajan palkasta saatavan yritykselle niin paljoa hyötyä että palkkaaminen kannattaisi. Kovapalkkaisissa työpaikoissa vaaditaan kovaa tuottoa. Kyse ei ole "rasismista" vaan tuottavuudesta, rahasta. Muslimien kohdalla yksi ongelma on myös ramadan-kuukausi. Jos työntekijä on kuukauden päivisin syömättä ja juomatta, hänen työtehonsa laskee. Muslimin palkkaamatta jättäminen on siis vain yksinkertaista logiikkaa.

Tuo kertomani on itsestäänselvää, joten miksi siis väänsin sen rautalangasta? Koska sitä ei Ali Liban ja Astrid Thors ymmärrä.

Tuosta paljastuu myös yhteiskunnassamme oleva perusongelma: Ei ymmärretä syy-seuraus-suhteita.


Niinpä. Suomen poliittiset päättäjät ja monikulttuurisuuden ihanuutta työkseen saarnaavat byrokraatit eivät tajua käsitettä työn tuottavuus. Siksi somalit työllistyvät julkiselle sektorille opettamaan somalian kieltä somalilapsille, opettamaan islaminuskoa somalien ja arabien lapsille, päiväkodintädeiksi paimentamaan somalilapsia somalian kielellä, kätilöiksi auttamaan somalinaisia synnyttämään somalilapsia ja tulkeiksi auttamaan toisia somaleita täyttämään Kelan ja sosiaalitoimiston tukihakemuskaavakkeita.
Näistä töistä ei ole suomalaisille yhtään mitään hyötyä. Somaleja palkataan julkiselle sektorille tekemään sellaisia töitä, joista on hyötyä vain toisille somaleille. Somalien työllistymisestä puhuminen on siis harhaanjohtavaa propagandaa. Julkisella sektorilla toisilla somaleita palvelevat somalit saavat suomalaisten veronmaksajien rahoista palkkaa työstä, josta ei ole mitään hyötyä suomalaiselle yhteiskunnalle. Somalien työllistämisestä tällaisiin tehtäviin töistä aiheutuu vain kustannuksia suomalaisille veronmaksajille. Rahan vastineeksi ei saada mitään. Tuottavuus on suomalaisen yhteiskunnan kannalta tasan nolla.


Tällaisia turhia töitä tekevien ihmisten palkka on siis kokonaisuudessaan sosiaaliavustusta. Se ei ole rehellisestä, hyödyllisestä työstä maksettavaa palkkaa.



Yksityiset yritykset maksavat palkkaa vain sellaisille ihmisille, joiden työ tuottaa yritykselle rahallista hyötyä ylitse palkkakustannusten ja sivukulujen.

Tästä syystä somaleja ym. afrikkalaisia ei työskentele yksityisissä yrityksissä juuri lainkaan.

Lähes kaikki Suomessa asuvat afrikkalaiset, joilla on työpaikka, ovat saaneet sen nimenomaan julkiselta sektorilta. Edellämainituista syistä.

2 kommenttia:

Cpt. D.River kirjoitti...

Asetelma on samanlainen kaikissa julkisen sektorin töissä riippumatta siitä, tekevätkö työtä maahanmuuttajat vain kantasuomalaiset.

Työ voidaan periaatteessa jakaa kahteen eri kategoriaan sen perusteella, onko sillä luonnollista kysyntää vai ei.

Yksityisen sektorin työ kuuluu periaatteessa kaikki ensimmäiseen luokkaan, koska työn tekemisen tarkoitus on tuottaa yritykselle voittoa. Suurilla yrityksillä on kuitenkin vaara laitostua ja alkaa muistuttaa joiltakin osilta julkista sektoria. Ne saattavat pitää palkkalistoillaan tuottamattomia ja tarpeettomia työntekijöitä. Näin voi käydä erityisesti hyvinä aikoina. Kilpailun kiristyessä ja tilanteen heikentyessä johtajien edustussaunan portinvartijat ja muut tarpeettomat ihmiset lakaistaan pois.

Julkisen sektorin työntekijöistä ensimmäiseen ryhmään eli tarpeellisiin kuuluvat lääkärit, terveydenhoitohenkilökunta, opettajat, kodinhoitajat, päivähoitajat sekä muut, joiden palveluja joka tapauksessa käytettäisiin, tuottipa ne yksityinen tai julkinen sektori. Tuottamattomaan puoleen taas kuuluvat erilaiset "suunnittelijat" ja suuri osa sosiaali-alan väestä.

Suunnittelijat laativat ammatikseen erilaisia asemakaavoja mielikuvituksellisia tulevaisuudensuunnitelmia, joilla ei ole käytännön merkitystä. Suunnitelmat uusitaan aika ajoin, ja niitä muutetaan, joten virastolla riittää loputtomasti työtä. Sosiaaliväki taas hössöttää täysin tyhjänpäiväisessä "mukatyössä", josta ei ole kenellekään mitään hyötyä. Tehdään sosiaali-ja terveysministeriön vaatimia suunnitelmia eri aiheista ja pidetään palavereja ja laaditaan hyllykaupalla erilaisia tilastoja ja muuta hömppäaineistoa, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Olen ollut itse sosiaalitoimistossa tällaista roskaa tuottamassa. Parin kolmen kuukauden ahertamisen jälkeen tuloksena saattaa olla mappi täynnä väkisin tyhjästä tuotettua suunnitelmaa. Kun se on valmis, valtiolle voidaan ilmoittaa, että vaadittava "vanhussuunnitelma" tms. on tehty. Sen jälkeen mappi pannaan hyllyyn, eikä kukaan koskaan avaa sitä. Tällaista roskaa tuotetaan uskomattomat määrät, ja valtio vaatii sitä kunnilta koko ajan enemmän ja enemmän. Sosiaaliosaston työntekijät tekevät työtä toinen toisilleen sekä kunnan ulkopuolisille viranomaisille, ja asiakas, jonka pitäisi olla pääosassa sosiaalityössä, on pelkkä kiusallinen häiriö tässä piiripienipyörii -leikissä.

Kuntien sosiaalitoimi on täysin sairas ja läpimätä instituutio, ja suurelta vika on valtiossa, joka teettää kunnilla monenlaista tarpeetonta roskatyötä.

Ulkopuolisilla on se harhakäsitys, että kuntien sosiaaliosastojen päätehtävä on jakaa toimeentulotukea köyhille. Tämä on täydellinen harhakäsitys, jonka jokainen voi tarkistaa tutkimalla kuntien tilinpäätöksiä. Toimeentulotuki ei ole kuin häviävän pieni osa sosiaalimenoista. Vanhustenhoito ja lasten päivähoito ovat suurimmat menoerät, mutta paljon rahaa menee myös ketään hyödyttämättömään hömppään.

Sosiaalitoimisto on kuin sisäinen mukavan olon kerho, jossa pidetään erilaisia kakkukahveja mitä ihmeellisimpien aiheiden ympärillä. Itselleni on jäänyt mieleen lääkäreiden ja psykologien "mielenterveyskokoukset". Ei siksi, että ne olisivat olleet aiheen puolesta mielenkiintoisia vaan siksi, että niissä tarjottiin punaisella sokerilla päällystettyjä hillomunkkeja. Nami, nami. Suurin vaara sosiaalityössä onkin liikalihominen, kun koko ajan on imelää pöydässä.

Tuottavuus... hah, hah, hah. Eihän sosiaalialan edes kuulu olla tuottavaa. Sehän olisi koko ideologian vastaista.

Anteeksi, että tämä purkaus venähti näin pitkäksi ja meni ehkä ohi aiheen, mutta...

Mikko Ellilä kirjoitti...

Mielestäni kommenttisi oli erittäin relevantti ja mielenkiintoinen. Oletko kirjoitellut tästä asiasta aiemmin jossain blogissa tai jonkin sanomalehden yleisönosastolla tai kolumnipalstalla?