Uusi viesti, monikulttuurisuuskriittinen blogi


Poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee nykyisin fanaattinen monikulttuurisuusideologia, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken demokraattisen kansalaiskeskustelun maahanmuuttopolitiikasta. Tämä taistolaisuuden kaltainen uskonnollinen hurmoshenkisyys on vallalla myös sanomalehdistössä, joka ei julkaise mitään multikulti-ideologian vastaisia ikäviä tosiasioita. Yksityishenkilöiden ylläpitämät blogit ovat tällä hetkellä ainoa lähde, josta saa totuudenmukaista tietoa Suomessa ja muissa Euroopan maissa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista.

Toisin kuin Helsingin Sanomissa ja muussa propagandalehdistössä, täällä kerrotaan lukijoille vain tosiasioita. Kannatamme modernia länsimaista sivilisaatiota ja sen parhaita arvoja eli rationaalista ajattelua, tieteellistä tutkimusta, oikeusvaltiota, sananvapautta ja demokratiaa. Tästä syystä vastustamme monikulttuurisuutta, joka nykymenolla muuttaa Euroopan maat Afrikan tai Lähi-idän maiden kaltaisiksi parinkymmenen vuoden sisällä.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste valkoiset heteromiehet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valkoiset heteromiehet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

Maahanmuuttokriittisen diskurssin maskuliinisuus

Nimimerkki Tuplis hommaforumilla:

Valtaosa Homman kirjoittajista on miehiä, ja se näkyy kaikkialla. Pehmeämmät nupit tulevat kipeiksi siitä, että miehet kirjoittavat toisinaan aika raakaa tekstiä sen sijaan, että niistä tulisi mieleen Frendit-sarjan mieskarikatyyrit.

Minä en tiedä onko Hommaa mahdollista hoitaa naisellisesti. Yhteiskunnan vallankäytön naisistuminen on suoraan johtanut poliittisen korrektiuden, feminismin ja överiksi vedetyn hoivavietin kaikkia maailman ihmisiä kohtaan nousuun, ja se ei pidemmän päälle kestä. Kun nainen ottaa viime käden vastuun, se ei ehdi eikä uskalla olla äiti.

Naiset eivät ole rakentaneet yhteiskuntia. Yksikään elinvoimainen yhteiskunta ei ole naistensa näköinen. Yhteiskunta, jonka vallan kahvassa on nainen, ei pärjää miehen yhteiskunnalle, koska mies rikkoo sääntöjä välittämättä tunteilusta ja siitä rakastavatko kaikki häntä. Miehiä ajavat tulokset ja he pistävät kovan kovaa vastaan jos syytä on (joskus vaikka ei olisi syytäkään).

Polarisoin yllä sukupuolirooleja, on mahdollista löytää todella feminiinisiä miehiä (Matti Vanhanen) ja toisaalta hyvin maskuliinisia naisia (Margaret Thatcher). Näistä poikkeuksista vaan ei voi yleistää, vaan kansanedustuslaitos on juuri sellainen kuin sen koostumus on. Paljon naisia tarkoittaa paljon naissukupuolelle ominaisia tapoja käsitellä asioita.

Minä olen sitä mieltä, että kansanedustuslaitos toimi sata kertaa paremmin kun se koostui lähes yksinomaan miehistä, koska silloin käsiteltiin muutakin kuin sitä, miten asiat sanotaan.

Jos ylläolevan lukeminen tuottaa näppylöitä niin sopii jättää vastaamatta.


lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

Ahdasmielisyyden paradoksi


Olen viime aikoina silloin tällöin törmännyt ilmiöön, jota kutsun nimellä ahdasmielisyyden paradoksi: kaikkein ahdasmielisimmin yksityiselämässään käyttäytyvät ihmiset ovat poliittisissa tms. ideologisissa kysymyksissä usein ns. suvaitsevimpia ja päinvastoin poliittisesti tms. ideologisesti ahdasmielisimmät ovat yksityiselämässään kaikkein suvaitsevimpia.

Esimerkiksi kiroiluun, haukkumasanoihin tms. "alatyyliseen" kielenkäyttöön ahdasmielisesti, tekopyhän paheksuvasti omassa yksityiselämässään suhtautuvat vittumaiset ämmät ovat poliittisella tms. ideologisella tasolla ns. suvaitsevasti kaikenlaiseen toiseuteen suhtautuvia, esimerkiksi islamia tms. barbaari-ideologioita myötäileviä kaikenhyväksyjiä.





"Emme saa suhtautua kielteisesti islamiin/ kommunismiin/ maahanmuuttajien rikollisuuteen, vaan meidän on pyrittävä suvaitsevuuteen/ yhteisymmärrykseen/ rauhanomaiseen rinnakkaiseloon"-asenteella varustetut sinisilmäiset maailmanparantajat, moraalisäteilijät, punavihreät monikulttuurisuusfanaatikot jne. ovat usein yksityiselämässään ahdasmielisiä "jos syöt lihaa, olet murhaaja"-tyylisiä tiukkapipoja.

Vastaavasti rempseällä asenteella yksityiselämässään käyttäytyvät, lihansyöntiä, juopottelua, tupakointia ja kiroilua harrastavat rennot juntit ovat poliittisella tasolla hyvin nuivasti islamiin tai maahanmuuttajien rikollisuuteen suhtautuvia ns. suvaitsemattomia rasisteja/ punaniskoja/ you name it.

Kaikkein pahimmin esim. kirosanoista tms. "alatyylisestä" kielenkäytöstä herneen nenäänsä vetävät kukkahattutädit ovat kaikkein kiihkeimmin vaatimassa "suvaitsevuutta" esimerkiksi islamia tai maahanmuuttajarikollisia kohtaan. He eivät näe mitään ristiriitaa mielipiteen on todella törkeä loukkaus, että sinä kutsut naisia nimellä 'akat' ja mielipiteen ei meidän pidä olla niin ahdasmielisiä, että kritisoisimme islamia naisten alistamisesta välillä.

Kaljanjuonti ja lihansyönti on näiden ahdasmielisten, vittumaisten ämmien mielestä sikamaista, junttimaista käytöstä, joka osoittaa valkoisten heteroseksuaalisten miesten pahuuden.
Samaan aikaan samojen ämmien mielestä muslimeja ei pidä kritisoida siitä, että he leikkelevät veitsillä lastensa sukupuolielimiä, pakkonaittavat tyttäriään, murhaavat pakkoavioliitosta kieltäytyneitä tyttäriään, hakkaavat vaimojaan ja pakottavat vaimonsa ja tyttärensä piiloutumaan kuumien jätesäkkien sisään.
Näiden punavihreiden feminatsien mielestä olisi ahdasmielistä suhtautua nuivasti muslimeihin näillä perusteilla. Meidän pitää olla suvaitsevia ja hyväksyä monikulttuurisuus ja kunnioittaa toiseutta.
Jostain syystä näiden miesvihamielisten lesbofeministien suvaitsevuus ei kohdistu siihen toiseuteen, jota edustavat valkoiset heteromiehet.