Uusi viesti, monikulttuurisuuskriittinen blogi


Poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee nykyisin fanaattinen monikulttuurisuusideologia, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken demokraattisen kansalaiskeskustelun maahanmuuttopolitiikasta. Tämä taistolaisuuden kaltainen uskonnollinen hurmoshenkisyys on vallalla myös sanomalehdistössä, joka ei julkaise mitään multikulti-ideologian vastaisia ikäviä tosiasioita. Yksityishenkilöiden ylläpitämät blogit ovat tällä hetkellä ainoa lähde, josta saa totuudenmukaista tietoa Suomessa ja muissa Euroopan maissa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista.

Toisin kuin Helsingin Sanomissa ja muussa propagandalehdistössä, täällä kerrotaan lukijoille vain tosiasioita. Kannatamme modernia länsimaista sivilisaatiota ja sen parhaita arvoja eli rationaalista ajattelua, tieteellistä tutkimusta, oikeusvaltiota, sananvapautta ja demokratiaa. Tästä syystä vastustamme monikulttuurisuutta, joka nykymenolla muuttaa Euroopan maat Afrikan tai Lähi-idän maiden kaltaisiksi parinkymmenen vuoden sisällä.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johanna Suurpää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Johanna Suurpää. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Mustalaisten verikosto



Tietoa vähemmistövaltuutetusta

Vähemmistövaltuutettu valvoo yhdenvertaisuuslain mukaista etnisen syrjimättömyyden toteutumista Suomessa. Vähemmistövaltuutettu toimii ja vaikuttaa eri keinoin etnisen syrjinnän ehkäisemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä puuttuu lausunnoin ja kannanotoin syrjintään.

Lainsäädännöllä vähemmistövaltuutetulle on turvattu itsenäinen ja riippumaton asema (Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta 660/2001). Hallinnollisesti vähemmistövaltuutetun toimisto on sijoitettu sisäasiainministeriön yhteyteen.

Vähemmistövaltuutettuna toimii Eva Biaudet.



Vähemmistövaltuutetun VUOSIKERTOMUS 2009:

valtion rahoittamien vuokra-asuntojen tarjoajat ottivat huomioon romanien sisäisen asumislupakäytänteen siten, että asunnontarpeessa olevalle hakijalle ei tarjottu asuntoa lainkaan


Tämä tarkoittaa sitä, että paikkakunnalla ennestään asuneet mustalaiset kielsivät tätä toista mustalaista muuttamasta ko. paikkakunnalle mustalaissukujen keskinäisen verikostoperinteen vuoksi.

On aikamoista orwellilaista semantiikkaa, että mustalaisten verikostoperinnettä kutsutaan "romanien sisäiseksi asumislupakäytänteeksi".




keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Johanna Suurpää & Leila Palviainen, meet Barbra Streisand


MTV3:

Virkamiehen lähettämä asiaton sähköposti on johtamassa siihen, että Helsingin kaupunginvaltuutetut joutuvat määrittelemään virkamiehelle sopivaa käytöstä. Tapaus liittyy kolme vuotta vanhaan blogikirjoitukseen, joka on otsikoitu "Ohjeita Suomeen muuttavalle".

Blogissa on karrikoiden yritetty kuvata suomalaista kulttuuria. Teksti on monin paikoin roisia. "Suomessa ei tarjoilla paistettua pikkuvauvaa riisipedillä", kirjoitus ohjeistaa. "Suomessa lasten sukuelimiä ei silvota", "Pimppiin ei laiteta saksia" ja "Suomessa HIV-tartunta ei parane raiskaamalla neitsyen".

Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäinen lähetti itselleen kopion tästä kirjoituksesta työsähköpostista. Kun Eerikäinen lähetti viestiä eteenpäin henkilökohtaisesta sähköpostistaan, jäi postiin tieto hänen työpaikastaan.

Helsingin kaupunki antoi hänelle viestin johdosta varoituksen vuosi sitten. Eerikäinen kanteli varoituksesta eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle.

Kaupunginhallitus ottaa kantaa

Apulaisoikeusasiamies on hankkinut asiaan selvityksen ja lausunnon Helsingin kaupungin sosiaalivirastolta ja vähemmistövaltuutetulta. Tässä tapauksessa apulaisoikeusasiamies hankkii lausunnon myös Helsingin kaupunginhallitukselta. Kaupunginhallituksen vastausta pyydetään toukokuun loppuun mennessä.

- Kymmenen vuotta sitten poliisia epäiltiin vastaavan kaltaisesta tapauksesta. Poliisi kirjoitti paikallislehteen kirjeitä, ja hänen epäiltiin syyllistyneen syrjintään. Tapaus ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen Eerikäisen tapaukseen. Poliiseilla on poliisilaissa nimenomaisesti mainittu erityinen käyttäytymisvelvollisuus, joka ulottuu myös yksityiselämän piiriin, oikeusasiamiehen sihteeri Astrid Geisor-Goman sanoo.

Virkamiehelle vastaavaa ohjeistusta ei ole.

Virkamies kokee tulleensa kohdelluksi väärin

Eerikäinen on töissä sosiaalivirastossa, mutta vapaa-aikanaan hän toimii sekä Homma ry:ssä että Hommaforumilta käynnistyneessä puoluehankkeessa, Muutos 2011:ssa. Hän kirjoittaa mielipiteitään verkossa omalla nimellään.

Eerikäinen on pöyristynyt saamastaan varoituksesta. Hän kokee vain välittäneensä työsähköpostista eteenpäin kavereiltaan saamansa huumoriviestin. Kirjoitus on Reinoblogista maaliskuulta 2007.

- Sain kirjallisen varoituksen siksi, että olen lähettänyt yksityisestä sähköpostista yksityishenkilönä viestin, jonka sisällössä ei ole mitään rikollista tai tuomittavaa. Muutenhan vähemmistövaltuutettu olisi poistattanut tämän nimimerkki Reinon blogin. Se on netissä edelleen, Eerikäinen sanoo.

- Vedin vähän roskat nokkaan. Siitä tuli minulle periaatekysymys samalla tavalla kun siitä tuli kaupungille periaatekysymys.

Eerikäinen ei ota kantaa siihen, onko hänen välittämänsä viestin sisältö korrektia.

- Se oli huumoria, ja siitä voidaan sitten olla mitä mieltä tahansa.

Eerikäinen kohtaa työssään sosiaalivirastossa vaikeasti työllistyviä ryhmiä, myös maahanmuuttajia.

- Olen työni kautta kiinnostunut siitä, että ne, jotka meille asettuvat asumaan, voisivat hyvin. Työssäni näen, miten vähän järjestelmä pystyy vastaamaan ihmisten tarpeisiin.

Eerikäisen työ sosiaalivirastossa jatkuu. Hän jatkaa myös aktiivista toimintaansa Muutos2011-puoluehankkeessa ja Hommaforumilla.


Olen kirjoittanut tästä aiemmin:

Virkamies saamassa kenk
ää Reinon blogikirjoituksen forwardoinnin vuoksi

Helsingin kaupungin sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen, joka on mukana mm. Maahanmuuttajien kansalaistoiminnan kehittäminen-nimisen projektin johtokunnassa yhdessä mm. huippuosaaja Mohamed Abdirahim Husseinin kanssa, yrittää irtisanoa kaupungin sosiaaliviraston työpäällikön Harri Eerikäisen yhden blogikirjoituksen forwardoinnin vuoksi.


Katson Helsingin kaupungin sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviaisen syyllistyneen tässä asiassa ilman muuta laittomaan menettelyyn.

Työntekijän vapaa-aikana yksityisestä sähköpostiosoitteestaan lähettämä viesti ei voi mitenkään kuulua työnantajalle, jos viesti ei ole laiton eikä työasioihin liittyvä.

Niinpä työnantajan edustaja eli Helsingin kaupungin sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen syyllistyy tässä työntekijänsä yksityiselämään kuuluvaan asiaan sekaantumiseen ja yrittää käyttää tätä yksityisasiaa irtisanomisperusteena.

Tällainen irtisanomismenettely on laiton.

Palviainen on toiminnallaan aiheuttamassa Helsingin kaupungille velvollisuuden maksaa Eerikäiselle kahden vuoden palkkaa vastaavan summan korvauksena laittomasta irtisanomisesta. Lisäksi kaupunki joutuu maksamaan asiasta mahdolliset oikeudenkäyntikulut.

Palviaisen laiton menettely on siis aiheuttamassa kaupungille mittavia taloudellisia haittoja ja imagohaittoja työnantajana ja sitä kautta rekrytointivaikeuksia kaupungin yrittäessä vastaisuudessa hakea päteviä työntekijöitä.

Palviaisen aiheuttamat haitat Helsingin kaupungille ovat suuria. Koska Palviaisen menettely on ilmiselvästi laiton ja hyvän hallintotavan vastainen, nähdäkseni Palviaiselle muodostuu henkilökohtainen korvausvelvollisuus aiheuttamastaan haitasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki voi oikeusteitse hakea Palviaiselta kymmenientuhansien tai jopa satojentuhansien eurojen korvauksia Palviaisen lainvastaisesta menettelystä kaupungille aiheutuneista haitoista.


Koska tämä asia on nyt uudestaan esillä, julkaisen tässä nyt uudestaan Palviaisen esittämän laittoman irtisanomisuhkauksen:


Lisäksi julkaisen tässä uudelleen sen tekstin, jota vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää ja Helsingin kaupungin sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen yrittävät sensuroida esittämällä laittomia uhkauksia poliittisin perustein tapahtuvasta irtisanomisesta:


Ohjeita Suomeen muuttavalle

Tarkista ensin, että sinulla todellakin on jokin järkevä syy muuttaa Suomeen. Varmista myös, että olet tulossa Suomeen yksilönä. Älä tule Suomeen heimona, klaanina, laumana, vähemmistönä, kansanryhmänä, rosvojoukkona tai valloitusarmeijana.

Suomessa eletään suomalaista elämää. Alla on käsitelty joitakin suomalaisia tapoja ja perinteitä, jotka saattavat vaikuttaa sinusta oudoilta. Ne ovat kuitenkin suomalaisten mielestä oikein hyviä tapoja ja perinteitä.

TYÖ

Suomessa on tapana elättää itsensä ja perheensä tekemällä töitä.

LANNOITTEET

Lannoitteet eivät ole pommien rakentamista varten. Lannoitteet laitetaan maahan, jolloin maa tuottaa enemmän ruokaa.

RUOKA

Possu on hyvää syötävää. Siitä saa monenlaisia herkullisia ruokia, kuten grillimakkaraa, grillikylkeä ja kinkkua. Suomalainen ruoka on hyvää, sanoivatpa ranskalaiset mitä vaan. Suomessa saa syödä lehmää, veripalttua, sikaa ja piimää. Täällä tarjoillaan monia kummallisia ruokia, kuten mämmiä tai viiliä talkkunan kera. Sen sijaan Suomessa ei tarjoilla paistettua pikkuvauvaa riisipedillä. Myös eläinrääkkäys on Suomessa kielletty, joten eläintä ei saa kiduttaa leikkaamalla kurkun auki ja vuodattamalla se kuiviin. Uuni on tarkoitettu ruuanlaittoa varten. Uunissa ei saa lämmittää jalkasalvaa.

NAISET

Suomessa naiset ovat yhtä arvokkaita kuin miehet. He saavat ajaa autoa ja liikkua yksin myös kamelin päivämatkaa kauemmaksi kotoa. Naiset saavat valita aviopuolisonsa itse. Hyvin usein myös naiset käyvät töissä. Naiset voivat käydä uimahallissa samaan aikaan miesten kanssa, mikä on hyvin kätevää, koska siksi ei tarvita erillisiä uimahallivuoroja miehillä ja naisille. Muutenkin Suomessa on tasa-arvoinen meininki: nais- ja mieslääkärit ja hoitajat voivat hoitaa kaikkia potilaita. Tämä on hyvin kätevää, koska silloin ei tarvita erillisiä sairaaloita naisia ja miehiä varten. Suomessa naisia ei laiteta mustaan säkkiin. Mustaan säkkiin laitetaan roskia.

LAPSET JA KOULU

Suomessa tytöt ja pojat voivat leikkiä keskenään. Myös tytöt saavat käydä koulua yhdessä poikien kanssa. Kaikki saavat koulussa saman peruskoulutuksen. Juuri sen takia sen nimi on peruskoulu. Kuvis ja musa ovat ihan kivoja aineita. Niistä ei saa vapautusta uskonnollisista syistä. Myös tytöt voivat jatkaa koulunkäyntiä peruskoulun jälkeenkin.

SEKSI

Suomessa lasten sukuelimiä ei silvota. Sen takia on aivan luonnollista, että vähän vanhempina tytöt ja pojat alkavat seurustella keskenään. He saavat valita seurustelukumppaninsa ihan itse. Usein tytöt ja pojat kokeilevat seksiä jo melko nuorina ennen avioliittoa. Se on ihan OK. Mutta se ei ole OK, että aikuinen harrastaa seksiä alle 16-vuotiaan kanssa. Myös yhteenpuristettujen reisien väliin sutiminen on seksiä, joten aikuinen mies ei saa harrastaa sitäkään alle 16-vuotiaan kanssa.

Kesällä naiset tykkäävät kulkea vähissä vaatteissa ja miehet tykkäävät katsella vähäpukeisia naisia. Meillä Suomessa on sellainen sanonta, että katsoa saa, muttei koskea. Siis ilman lupaa. Nainen voi myös milloin tahansa peruuttaa antamansa koskemisluvan. Meillä Suomessa on sellainen sanonta, että antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Se ei suomalaistenkaan miesten mielestä tunnu kivalta, mutta raiskaaminen on Suomessa kielletty. Housuja jalkaan vaan ja uutta matoa koukkuun.

Suomalaisia ei juurikaan kiinnosta, mitä toiset makuuhuoneissaan puuhailevat, kunhan sitä ei tungeta heidän naamansa eteen. Homoseksuaalisuus ei ole Suomessa rikos. Se tarkoittaa sitä, että homoja ei saa tappaa.

Suomessa HIV-tartunta ei parane raiskaamalla neitsyen. HIV-positiiviset tuntevat oman vastuunsa ja pyrkivät kaikin tavoin olemaan tartuttamatta virusta eteenpäin.

Pimppiin ei laiteta saksia.

USKONTO

Suomen pääuskonto on luterilaisuus. Muitakin uskontoja on paljon, ja ihmiset saavat vapaasti valita oman uskontonsa. Monet suomalaisen kulttuurin perinteet pohjautuvat luterilaisuuteen, ja suomalaiset kunnioittavat niitä, vaikka monet ovatkin eronneet kirkosta. Kirkosta eroavia ei tapeta.

SAUNA

Suomalaiset tykkäävät istua alasti kuumassa huoneessa, jonka nurkassa on kiuas. Kiukaan päällä ei saa kuivattaa kenkiä. Kiukaalle heitetään vettä, joka höyrystyy. Saunoja voi myös pieksää itseään koivuvitsalla ja juosta välillä kylmään järveen. Se on suomalaisten mielestä mukavaa. Kokonaiset perheet saunovat usein yhtä aikaa. Kaveriporukoissa myös miehet ja naiset voivat mennä saunaan samaan aikaan, eikä siinä ole mitään seksuaalista. Saunassa ollaan alasti. Jos käytät uimahousuja, jotta Allah ei näkisi pippeliäsi, niin kaikki ajattelevat, että sinulla on pieni. Saunan jälkeen maistuu keskiolut ja sianlihapitoinen grillimakkara.

JUHLAPÄIVÄT

Tärkeitä suomalaisia juhlapäiviä ovat mm. joulu, juhannus ja vappu. Jouluna koristellaan joulukuusi, lauletaan joululauluja, annetaan lahjoja ja syödään kinkkua. Useimmille suomalaisille joulu on enemmänkin perheen ja yhdessäolon juhla kuin uskonnollinen juhla.

Juhannuksena juodaan viinaa, tuijotellaan syvämietteisesti järvelle valoisassa kesäyössä ja poltetaan kokko. Kokossa ei kuitenkaan polteta autonrenkaita tai kokonaisia autoja. Autoja ei myöskään polteta minään muinakaan päivinä. Palavia autonrenkaita ei missään tapauksessa laiteta ihmisten kaulan ympärille.

Koulujen kevätjuhlassa lauletaan "Jo joutui armas aika". Se nyt vaan on kaikkien mielestä niin hienoa, että koulu loppuu ja kesä tulee. Jos sinua oikeasti häiritsee kevätvirren laulaminen, niin soita Puumalaiselle ja pakene Timbuktuun.

Vappu on se juhlapäivä, jolloin suomalaiset marssivat kaduilla hassuja plakaatteja kantaen, kuitenkaan äbäläwäbälää huutamatta. Myöskään katukivien heitteleminen ei kuulu suomalaiseen vappuperinteeseen.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa on se juhla, jossa kaikki vieraat kättelevät presidenttiä. Suomessa ei ole pakko tulla bileisiin, jos ei halua.

VIINA

Suomalaiset tykkäävät juoda viinaa muutenkin kuin jouluna, juhannuksena ja vappuna. Eihän se tietenkään mitään maailman fiksuinta touhua ole, mutta se nyt vaan sattuu olemaan täällä perinne. Jotkut muiden kansojen perinteisiin kuuluvat päihteet, kuten kannabis ja khat, ovat Suomessa kiellettyjä.

PAINI

Viinanjuonti johtaa usein painiin. Suomessa välillä vähän tapellaan, muttei lyödä puukolla tai tapeta, ainakaan ventovieraita.

RIKOSLAKI

Raiskaaminen - myös joukkoraiskaaminen - on siis hei ihan oikeasti Suomessa kielletty. Jos nainen joutuu raiskatuksi, niin häntä ei kivitetä vaan raiskaajat laitetaan vankilaan. Kunniamurhissa ei Suomessa ole mitään kunniakasta. Elokuvaohjaajia ei saa tappaa, vaikka he tekisivät mielestäsi huonon elokuvan. Sama pätee myös pilapiirtäjiin ja etenkin pakinoitsijoihin. Suomessa saa piirtää pilakuvia eri aiheista ja kirjoittaa ohjeita maahan muuttaville, mutta niiden tekijöitä ei saa murjoa, kurmoottaa eikä fatwoittaa.

RASISMI

Kaikki ei ole aina rasismia. Ja vaikka olisikin, niin ei se kitisemällä parane. Vai luuletko muka, että Mikko Puumalainen on suomalaisten enemmistön mielestä hyvä tyyppi?

SANANLASKUT

Suomen kielessä on paljon vanhoja, kauniita ja viisaita sananlaskuja, kuten "Maassa maan tavalla tai maasta pois".

Posted by reino



Johanna Suurpää & Leila Palviainen, meet Barbra Streisand.

maanantaina, maaliskuuta 01, 2010

Kansanedustaja Ville Niinistö: Somalit rikastuttavat Suomea










Oma arvioni on, että maahanmuutto on lähes aina pitkällä aikavälillä kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle huomattavankin edullista



Millä perusteella?



Miten esim. somalien maahanmuutto voisi olla suomalaiselle yhteiskunnalle hyödyllistä?



- mutta kokonaistase riippuu kotoutumisen onnistumisesta ja maahanmuuton rakenteesta.


Aivan. Suomeksi sanottuna se riippuu siitä, millaisia ihmisiä maahanmuuttajat ovat. On selvää, että esim. virolaiset kotoutuvat paremmin kuin somalit. Miksi vihreät eivät koskaan ota tätä huomioon?



Miksi vihreät eivät koskaan puhu siitä, että maahanmuuttajalla ja maahanmuuttajalla voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä? Miksi vihreät yrittävät niputtaa kaikki maahanmuuttajat yhteen?



Miksi vihreät eivät myönnä, että esim. toisista Euroopan maista (esim. Virosta, Venäjältä, Puolasta) Suomeen tulevat maahanmuuttajat ovat aivan erilaisia kuin esim. Afrikasta tai Lähi-idästä (esim. Somaliasta, Egyptistä, Irakista, Afganistanista) tulleet?



Tähän arvioon päätyy YK:n väestöjärjestön viime vuonna julkaistu laaja tutkimus maahanmuuton vaikutuksista (se arvioi vaikutuksen olevan positiivista niin lähtö- kuin saapumismaalle).


Luuletko tosissasi, että YK:n "tutkimus" maahanmuuton vaikutuksista KOKO MAAILMASSA osoittaisi esim. Afrikasta tai Lähi-idästä Suomeen suuntautuvan maahanmuuton olevan hyödyllistä Suomelle?



Ensinnäkin, pakolaisten vastaanottamisen ei ole tarkoitus olla talouspolitiikkaa. Työvoimatarpeeseen vastaa ensisijaisesti työperäinen maahanmuutto. Pakolaisilla on usein vakavia terveydellisiä ongelmia, koska he ovat juuri sitä, hädänalaisia pakolaisia. Ihmisoikeuksien ja riittävän avun turvaaminen hädänalaisille on kuitenkin tärkeää.


Miksi vihreät kuitenkin aina puhuvat turvapaikanhakijoista ikään kuin nämä olisivat Suomea rikastuttavia huippuosaajia ja työvoimapulan poistajia?



Miksi vihreät eivät koskaan myönnä rehellisesti, että turvapaikanhakijoista aiheutuu suuria kustannuksia suomalaisille veronmaksajille?




Kustannusvaikutuksia arvioitaessa on syytä muistaa, että suomalaissyntyiset nuoret aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia keskimäärin yli 20 vuoden ajan, ennen kuin he alkavat tuottaa verotuloja.

Tuota argumenttia käytti nykyinen vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää 20 vuotta sitten ollessaan Pakolaisneuvonta ry:n juristina auttamassa somaleita Suomeen:




"Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina."


- Johanna Suurpää, HS 21.4.1991


Somalit ovat nyt aiheuttaneet suomalaiselle yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia 20 vuoden ajan. Kuinka kauan pitää odottaa, ennen kuin somalit alkavat tuottaa verotuloja? Toiset 20 vuotta?



200 vuotta?



Mustalaiset ovat asuneet Suomessa 500 vuotta eivätkä vieläkään ole nettoveronmaksajia. Mustalaiset aiheuttavat nettomääräisesti suuria kustannuksia yhteiskunnalle, koska mustalaiset kuluttavat julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia paljon enemmän kuin maksavat veroja.



Mikä saa sinut luulemaan, että esim. somalien nettomääräinen kontribuutio suomalaiseen yhteiskuntaan muuttuisi koskaan positiiviseksi? Mitä syitä on olettaa, että somalit eivät ole vielä 500 vuoden päästäkin samanlainen yhteiskunnalle nettomääräisesti kustannuksia aiheuttava väestöryhmä kuin nykyäänkin (ja samanlainen kuin mustalaisetkin nykyään)?



Toiseksi, pakolaistenkin vastaanottamisen on arvioitu olevan pitkällä aikavälillä silti taloudellisesti kannattavaa.


"On arvioitu"? Kuka on arvioinut? Missä? Milloin? Millä perusteella?



Keitä nämä pakolaiset ovat olleet? Esimerkiksi Euroopasta natseja paenneiden juutalaisten lääkärien vastaanottaminen pakolaisina Amerikkaan oli tietysti hyödyllistä Amerikalle, koska lääkärit tekevät hyödyllistä työtä. Amerikkaan pakolaisina tulleiden eurooppalaisten lääkärien hyödyllisyydestä ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöksiä Afrikasta tai Lähi-idästä Suomeen turvapaikanhakijoina tulleiden lukutaidottomien ihmisten hyödyllisyydestä Suomelle.



Erityisesti tämän pitäisi olla totta Suomen kaltaisessa maassa, jossa on heikkenevä huoltosuhde (ikääntyvä väestö ja liian vähän työikäisiä); maahanmuuttajat ovat usein nuoria ja työikäisiä. Työikäisyydestä ei ole mitään hyötyä, jos työikäiset maahanmuuttajat eivät ole työssäkäyviä.



Esimerkiksi somaleista n. 1/10 on työssäkäyviä ja 9/10 työelämän ulkopuolella. Suomessa asuvista n. 10 000 somalista siis vain n. 1000 on työssäkäyviä.Nämä ovat lähes poikkeuksetta julkisella sektorilla somalinkielen opettajina, islaminuskon opettajina, somaliankielisten lastentarhojen hoitajina ja somalinkielen tulkkeina auttamassa toisia somaleita täyttämään avustushakemuskaavakkeita Kelassa, työvoimatoimistossa ja sosiaalitoimistossa.Mikään tällaisesta työstä ei ole mitään hyötyä kenellekään suomalaiselle. Tällaisia pelkästään maahanmuuttajia palvelevia töitä julkisella sektorilla tekevät maahanmuuttajat eivät siis ole veronmaksajia, vaan he päinvastoin aiheuttavat kustannuksia suomalaisille veronmaksajille.



Mitä hyötyä siitä somalien työikäisyydestä siis on?




Maahanmuuton taloudellisen kokonaistaseen arvioinnissa pitää huomioida se, että toisen ja kolmannen sukupolven maahanmuuttajat työllistyvät usein huomattavasti paremmin kuin itse pakolaisina maahan tulleet.


Empiirinen tieto kertoo päinvastaista. Esimerkiksi Saksaan, Ranskaan, Benelux-maihin ja Iso-Britanniaan 1960-70-luvulla tulleet maahanmuuttajat työllistyivät yleensä hyvin, mutta heidän ko. maissa 1970-80-luvuilla syntyneet lapsensa ovat työllistyneet huonommin. Lisäksi nämä toisen polven maahanmuuttajat ovat mm. ääri-islamilaisia paljon useammin kuin ensimmäisen polven maahantulijat.



Massiivisena esimerkkinä maahanmuuton hyödyistä on luonnollisesti Yhdysvallat, jonka koko valta-asema perustuu maan vetovoimaan, ja joka on edelleen maahanmuuton ansiosta väestörakenteeltaan EU-maita huomattavasti edullisemmassa asemassa.


Yhdysvallat harjoittaa valikoivaa maahanmuuttopolitiikkaa, toisin kuin Suomi. Yhdysvaltoihin tulee koulutettua, työssäkäyvää väkeä. Yhdysvaltain vetovoima perustuu mataliin veroihin ja vapaisiin työmarkkinoihin ja mahdollisuuteen menestyä kovalla työllä. Suomi houkuttelee korkeilla veroilla ja runsaalla sosiaaliturvalla ensisijaisesti sellaisia maahanmuuttajia, jotka haluavat tulla tänne elämään sosiaalietuuksilla, suomalaisten veronmaksajien kustannuksella.



Joka tapauksessa on selvää, että maahanmuuton kokonaistaloudellisen vaikutuksen arviointi edellyttäisi usean kymmenen vuoden aikaväliä. Aihetta on syytä tutkia Suomessa jatkossa vakavasti otettavin tutkimuksin.


Meillä on empiiristä tietoa maahanmuuton kokonaistaloudellisista vaikutuksista niissä maissa, joihin on suuntautunut massiivista maahanmuuttoa vuosikymmenien ajan.



Esimerkiksi Saksaan, Ranskaan, Benelux-maihin, Iso-Britanniaan ja Ruotsiin on 40-50 vuotta kohdistunut samanlainen maahanmuuttoaalto kuin Suomeen viimeiset 10-15 vuotta. Näistä maista on saatu paljon tietoa, että tällainen massiivinen maahanmuuttoaalto aiheuttaa suuria ja jatkuvasti pahenevia ongelmia. Suomen nykyinen maahanmuuttopolitiikka toistaa kaikki samat virheet, joita Saksassa, Ranskassa, Benelux-maissa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa on tehty viimeisen 40-50 vuoden aikana. Jäljet pelottavat.



Seuraukset tulevat olemaan täsmälleen samanlaisia eli suunnattomia kustannuksia julkiselle sektorille, suuria maahanmuuttajaghettoja, rikollisuuden kasvua, ääri-islamin nousua, poliittisia murhia, terrori-iskuja, poliittisia uhkauksia ja painostusta, sensuuria, kaksinaismoralismia, maahanmuuttajakiintiöitä eli ns. positiivista syrjintää, kantaväestön vieraantumista yhä epämukavammaksi ja vieraammaksi ja vihamielisemmäksi käyvässä yhteiskunnassa, kotimaisten maahanmuuttajavastaisten ääriliikkeiden nousua vastareaktiona maahanmuuttajien rikollisuudelle ja kokonaisten lähiöiden ja kaupunginosien muuttumista kantaväestöltä kielletyiksi väkivaltaisiksi ghetoiksi.

perjantaina, helmikuuta 05, 2010

Neekerien lumenlapiointisketsi

Khadar Osman Jibril gillar snöarbetet.


Asylsökande tog spaden i vacker hand

Publicerad: 04/02 19:02 ›uppdaterad: 04/02 19:02



Helsingfors senaste vapen mot inplogade bilar: ett tjugotal asylsökande utrustade med byggnadsverkets spadar.

Det är en syn sällan skådad denna vinter i Helsingfors. Med iver och energi tar de asylsökande sig an snödrivorna som om arbetet hängde på liv och död.

Platsen är Nylandsgatan i Rödbergen, en av många misskötta gator i centrum, gator som endast plogats med maskiner, mycket grovt och slarvigt.

- Tanken är att vi här tillsammans ska förminska snövallarna som plogbilarna lämnat efter sig, och koncentrera snön till få stora högar, säger Pirjo Salo, ordförande för Föreningen Rödbergen.

De är med i jippot liksom Röda korset. Men arrangörer är nätverket RHC, Refugee Hospitality Club.

- Vi spånade på olika sätt att engagera de asylsökande, och det här var den bästa idén. Det här är bra för alla.

Det fanns ett par orosmoln kring arrangemanget, till exempel glashalka och hotfulla istappar ovanför de oförsäkrade men frivilliga snöarbetarna, för dagen utrustade med reflexvästar.

Men de var nöjda allihopa.

- Det här var en väldigt bra idé. Vi som ansökt om asyl har ju inte så mycket annat att göra. Vi kan varken studera eller jobba, säger Khadar Osman Jibril.

Han kom från Somalia för fyra veckor sedan och damp rakt ned i vår smällkalla vinter utan att någonsin tidigare ha sett snö.

- Det är en ny upplevelse. Snö är roligt.

Marcus Lillkvist
09-1253 344, marcus.lillkvist@hbl.fi



Joku Refugee Hospitality Club-niminen suomalaisten kukkahattutätien ompeluseura siis mietti, mitä puuhaa voisi keksiä turvapaikanhakijoille.

Joku täti keksi, että neekeripojathan voivat lapioida lunta. Tämä "somput on ihqdaa"-henkisten kukkahattutätien ompeluseura sitten "organisoi" yhdessä SPR:n ja kaupunginosayhdistys Punavuoriseuran kanssa sellaisen hiiiiiiiiieeeeenon projektin, että neekerit lapioivat lunta lumiaurojen jättämistä jalkakäytävän reunalla olevista lumivalleista pariin suureen kasaan.

Oooo. Onpa hiiiiieeenoa tämä Suvaitsevaiston harrastama neekerien leikittäminen. Tulee lastentarha mieleen. Lapioidaan lunta paikasta A paikkaan B. Jalkakäytäviä ei siis edes putsata lumesta, vaan jalkakäytävän reunan lumivallit kerätään pariin suureen läjään. Oooo. Onpa hienoa. Kaikkea se Suvaitsevainen Sivistyneistö keksii.

On se hienoa, että meillä on tällaisia kaupunginosayhdistyksiä ja kukkahattutätien ompeluseuroja. Ilman heidän suurta aivotyötään neekerit eivät olisi varmaan osanneet tehdä näin monimutkaista hommaa.



Tulee mieleen sarjakuva-albumi Tintti Afrikassa, jossa Tintti käskee neekerien nostaa raiteiltaan suistuneen veturin takaisin kiskoille. Ilman valkoista miestä neekerit eivät olisi ilmeisesti keksineet, mitä heidän pitäisi tehdä.

Refugee Hospitality Club-nimisen kukkahattutätien teekerhon mielestä heidän pitää ilmeisesti erikseen kertoa neekereille, että lunta voidaan lapioida. Tädit ovat sitten kertoneet tämän fiksun idiksensä söpöjen neekeripoikien lastentarhan, ei kun vastaanottokeskuksen, eukoille.

Monet täti Moonikat ovat siis lyöneet fiksut päänsä yhteen: vastaanottokeskus, Punainen Risti, kaupunginosayhdistys Punavuoriseura ja somppufanikerho Refugee Hospitality Club ovat täynnä posket punottaen puuhastelevia tätejä, jotka yhteisvoimin ovat saaneet hankittua somalipojille lumilapioita ja heijastinliivejä. Oooo. Oooo.

Tällaista sitten raportoidaan fanaattista monikulttuurisuuspropagandaa suoltavassa valtamediassa (Yle, HS, Hbl jne.) ihan tosissaan, siis myönteisessä sävyssä, ihan aikuisten oikeasti ihastellen, vailla ironian häivää.

Turvapaikanhakijat ryhtyivät lumitöihin Helsingin Punavuoressa

4.2.2010 16:36

Nelisenkymmentä turvapaikanhakijaa huhki lumitöissä Uudenmaankadulla Helsingissä torstaina.

Helsingin Punavuoren vastaanottokeskuksen asukkaat osallistuivat innoissaan lumitalkoisiin torstaina iltapäivällä. Keskuksen runsaasta sadasta asiakkaasta lapioon tarttui nelisenkymmentä ihmistä.

Keskuksen apulaisjohtaja Susanna Valojärvi iloitsi tempauksesta.

"Täällä on ollut sellainen voimavara liikkeellä, että kaduilla olisi tullut putipuhdasta, jos vain olisi ollut autoja, joilla kuljettaa lumi pois", Valojärvi kertoi.

Turvapaikanhakijoiden apuna oli myös muita punavuorelaisia. Talkoojoukko kaivoi autoja esiin hangen alta, puhdisti katuja ja teki lumityöt Uudenmaankadulla sijaitsevan vastaanottokeskuksen pihalla.

Tempauksen panivat alulle Pauliina Seppänen ja Sirkku Varjonen, joiden perustama verkosto Refugee Hospitality Club toimii muun muassa Facebookin välityksellä. Rakennusvirasto puolestaan toimitti paikalle lapioita.

Punavuoren vastaanottokeskus avattiin entisen Martta-hotellin tiloissa viime marraskuussa.


Siis vittu oikeesti.

Helsingin Punavuoren vastaanottokeskuksen asukkaat osallistuivat innoissaan lumitalkoisiin torstaina iltapäivällä. Keskuksen runsaasta sadasta asiakkaasta lapioon tarttui nelisenkymmentä ihmistä.

Turvapaikanhakijoista siis 40 % suostui lapioimaan lunta ja 60 % ei. Millä perusteella tässä siis sanotaan vastaanottokeskuksen asukkaiden osallistuneen "innoissaan" lumitalkoisiin?

Tämä on ilmeisesti sitä samaa logiikkaa, jonka mukaan 60 % valheellisesti alaikäiseksi ilmoittautuneita ei ole paljon:

Selvityksessä julkaistaan myös ensimmäistä kertaa tilastotietoa tehdyistä iänmäärityksistä. Saatu tieto ei tue olettamaa siitä, että iän ilmoittaminen väärin olisi hyvinkin yleistä. Myös tapauksia, joissa hakijan kertomuksen ja tutkimustuloksen välillä ei ollut ristiriitaa oli aineistossa runsaasti. Aineistossa analysoitiin yhteensä 98 lausuntoa vuosilta 2008-09, ja niistä 40:ssä ei todettu ristiriitaa hakijan kertomukseen.


60 % turvapaikanhakijoista siis valehteli ikänsä ja 40 % ei.

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään mielestä tämä tarkoittaa, että valehtelijoita ei ole paljon.

60 % turvapaikanhakijoista kieltäytyi lapioimasta lunta, 40 % suostui. Hyysäreiden mielestä tämä tarkoittaa, että turvapaikanhakijat osallistuivat lumitalkoisiin "innoissaan".

Keskuksen apulaisjohtaja Susanna Valojärvi iloitsi tempauksesta.

"Täällä on ollut sellainen voimavara liikkeellä, että kaduilla olisi tullut putipuhdasta, jos vain olisi ollut autoja, joilla kuljettaa lumi pois", Valojärvi kertoi.


Oooo. Lunta siis vain lapioitiin jalkakäytävän reunasta toiseen, paikasta A paikkaan B.

Kommentti hommaforumilta:

Julistan tämän "Täällä on ollut sellainen voimavara liikkeellä, että [jotain olisi saatu aikaankin], jos vain [touhu ei olisi kussut täysin]" -lauserakenteen klassikoksi ja aion viljellä sitä ahkerasti mitä epäsopivimmissa yhteyksissä aina neljän vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen saakka.

Esimerkiksi: "Täällä on ollut sellainen voimavara liikkeellä, että UFF:n keräyslaatikko olisi tullut typötyhjäksi, jos vain poliisit eivät olisi tulleet ajoissa paikalle."


Tämä viittaa siihen, että Paimion vastaanottokeskuksessa oleskelevat Bulgarian mustalaiset varastivat äskettäin vaatteita UFF:n keräyslaatikosta.


Kommentteja hommaforumilta:


Vihreä Lanka: Turvapaikanhakijat luovat lunta Punavuoressa
Lasse Leipola/Emilia Pippola

YLE Helsinki: Lumilapiot viuhuvat Punavuoren kaduilla
YLE Uutiset 20:30: Turvapaikanhakijat tarttuivat lumilapioihin (video, 19:00=>)
Anna Eksymä/tv-kuvaaja

Aamulehti: Vastaanottokeskuksen asukkaat tarttuivat lumilapioihin Helsingissä
Anita Simola/

STT: Turvapaikanhakijat ryhtyivät lumitöihin Helsingin Punavuoressa
/Sari Gustafsson-Lehtikuva

Vartti/Metro: Turvapaikanhakijat innostuivat lumitöistä
Tuija Numminen

MTV3: Maahanmuuttajat lumitöihin (video, 15:50=>)

Kymmenkunta toimittajaa ja kuvaajaa. Ainakin kaksi pätkää tv-uutisiin. Levitys kymmeniin lehtiin ja nettiuutisiin STT:n kautta. Sävy kaikissa uutisissa ehdottoman myönteinen ja ihasteleva.

Tämä oli järjestäjiltä erinomaisesti hallittua PR-työtä, josta urputtaminen kääntyy väistämättä itseään vastaan.


^Jaa minä kyllä sanoisin, että se mikä tässä nimenomaan kääntyy itseään vastaan on se, että muutaman ihmisen lapionheiluttelu ylittää uutiskynnyksen näin massiivisesti. Eiköhän jokainen ajatteleva ihminen kysy koko uutisoinnin motiivia. (Enkä keksi mokuttajien kannalta kovin mukavia vastauksia, vaikka kuinka mietin)


Keskustelua facebookissa:



Lotta Roti
Lotta Roti
Sanokaas mitä hommafoorumilaisten ja -mielisten mielestä turvapaikanhakijoiden pitäisi tehdä, että olisivat näihin tyytyväisiä. Nyt kun he ovat talkootempauksena luoneet lunta Helsingissä...

- mediatemppu, lavastusta!
- rikkovat kuitenkin lapiot ja laiskottelevat!
- ei sinne kuitenkaan ketään tule!
- astrid tulee haastamaan oikeuteen rasismista!
- vittu tartteeko siitä tehdä uutinen että ihminen tekee lumitöitä!...
- pitäis mennä kyyläämään onko katu mustanaan smuguista!
- jne...



Mikko Ellilä
Mikko Ellilä
Oletko Lotta tullut ajatelleeksi, että ehkä itse olet liian sinisilmäinen turvapaikanhakijoiden ja heitä hyysäävien byrokraattien suhteen? Kyynisyys, rasismi, ihmisviha jne. ovat yleensä realismia.

"Voi kuinka hienoa, kun neekerit omilla pikku kätösillään pitelevät lumilapioita" on infantiili, sinisilmäinen asenne. Median propagandaan ei pidä uskoa kritiikittömästi.

Ei pidä tuollaisen lumenluontitempauksen takia luulla, että Afrikasta ja Lähi-idästä Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista olisi jotain hyötyä Suomelle.



http://hommaforum.org/index.php/topic,22283.msg305657.html#msg305657

Miksi näin negatiivinen asenne? Eikö tyhmä rasisti-juntti-nuiva-fasisti ole koskaan tyytyväinen? Yksinkertaisesti sanottuna: Minä olen tyytyväinen sitten, kun huippuosaajat lapioivat sen edestä mitä heidän ylläpitonsa menoineen kaikkineen maksaa, eli 53 000 euron edestä vuotta kohti. 10 euron tuntipalkalla miinus verot voi kestää pikkasen pidempään kuin pari tuntia kamerarivin edessä. Katsokaas kun juuri näiden vastaanottokeskusten (eli kaupungin vuokraamien hotellien) takia Helsingin kaupungilla ei ole varaa ylläpitää lumenraivauskalustoa kuten menneinä vuosina ja näitä lumikinoksia ylipäänsä pitää raivata käsipelillä. Jos vastaanottokeskusta ei olisi, tätäkään kadunpätkää ei olisi tarvinnut erikseen lapioida. Mutta tätähän moni ei osaa yhdistää, kun positiivinen ja hyvän mielen luova kuva valloittaa.



http://hommaforum.org/index.php/topic,22283.msg305699.html#msg305699

Eli siinä sitten kävi niin kuin arvelinkin. Pieni lumikasa siirtyi paikasta toiseen ja sitten takaisin ja tuota suoritusta oli ihastelemassa tuplamäärä toimittelijoita, ja he tekivät siitä sankaritarinan joka peittoaa Kollaat ja Ihantalat mennen tullen ja palatessa.

Jokainen joka tänä talvena on itse lumitöitä "päässyt" tekemään omin pikku kätösin, tietää kyllä millaisesta propagandasta tässä on kyse...

City-vihreisiin elämäntapaintiaaneihin, jotka eivät siis ole eläissään tehneet mitään fyysistä työtä, tuo tosin menee täydestä kuin metrinen halko.



Lotta Roti
Lotta Roti
" Kyynisyys, rasismi, ihmisviha jne. ovat yleensä realismia. "

Tämä, Mikko, on sinun ongelmasi. Tosin olet sikäli egalitaristinen ihmisvihassasi, että suhtaudut ylipäätään kielteisesti ihmisiin. Hommafoorumilla yleisempää on se, että kyynisesti ja vihamielisesti suhtaudutaan vain muslimeihin, afrikkalaisiin ja vihreisiin naisiin.

Turvapaikanhakijoiden joukossa on ihmisiä, jotka pakenevat sotaa ja ihmisiä, jotka etsivät parempaa elintasoa. Yhteistä heille on se, että heillä on tylsää ja liikaa aikaa. Nyt he tekivät jotain hyödyllistä yhdessä kantaväestön kanssa, ja se on parempi kuin että he eivät tekisi, etenkin jos he jäävät tänne.



Mikko Ellilä
Mikko Ellilä
Onko mitään perusteita olettaa, että tämä lumenluonti oli turvapaikanhakijoiden omaa spontaania talkootyötä? Eikö kyseessä ollut pikemmin suomalaisten byrokraattien propagandatemppu, jonka tarkoituksena oli levittää valheellista mielikuvaa ahkerista ja mukavista ulkomaalaisista?

Kuinka paljon nuo reippaat nuoret miehet lapioivat lunta? Viisi minuuttia? Mihin se lumi lapioitiin, jos ja kun vastaanottokeskuksen suomalaisten byrokraattien mukaan sitä ei kuljetettu kuorma-autoilla minnekään? Lunta ilmeisesti vain vähän raavittiin lapioilla jalkakäytävän reunasta toiseen. Miksi vitussa tämä olisi sellaista "työtä", josta turvapaikanhakijoita pitäisi jotenkin erityisesti kehua? Samalla logiikalla heitä voisi kehua siitä, että vessassa käytyään he osaavat ihan itse pyyhkiä pyllynsä.


Ville Ranta
Tuo oli hyvä tempaus ja hyvä näyte siitä, miten helposti syrjäytyviä väestöryhmiä voidaan integroida yhteiskuntaan, ihmisyhteisöön ja kulttuuriin. Hyvä. Ja lumen luonti Helsingin keskustassa on ihan oikeasti hyödyllistä. Ihan uskomatonta nurinaa tuossa yllä! Tässä maassa saa vapaasti vastustaa sitä, että verorahoilla tuetaan heikoissa asemissa olevia ihmisiä sen sijaan että enemmistö ylensöis ja ylenjois vielä enemmän kuin se jo tekee. Mielipide on mielipide, mutta tyhmyys, ilkeys ja kyynisyys ärsyttää. Onneksi mulla ei ole tuollaisia fb-kavereita kuin sulla, Lotta. Voimia!



Mikko Ellilä
Mikko Ellilä

Ville Ranta Vapaa-ajattelija -lehdessä

Vapaa-ajattelijan haastattelussa Ville Ranta valitettavasti näyttää, että hän ei ole oikeasti ymmärtänyt, mistä pilakuvakriisissä oli kyse. Ranta joutui sattumalta kohun keskipisteeseen eikä kohu saanut häntä luopumaan vasemmistoliberaalista maailmankuvastaan.

Itse en nähnyt Rantaa Ajankohtaisen kakkosen Jumala-illassa, mutta Vapaa-ajattelija –lehti kertoo siitä olennaisen:

”Hieman sarjakuvan sensuroimisen jälkeen Ranta osallistui Ajankohtaisen kakkosen Jumala-iltaan, jossa oli mukana myös imaami Khodr Chehab Helsingistä. Keskustelussa imaami hyökkäsi aggressiivisesti Rannan kimppuun, huutaen ja nyrkkiään puiden, ja syytti tätä muslimien tahallisesta loukkaamisesta."

"Taiteilija yritti puolustautua, mutta Chehab ei antanut hänelle suunvuoroa vaan jatkoi raivoamistaan. Hyökkäyksen jälkeen Ranta pysytteli ohjelman loppuun saakka hiljaa.”

On selvää, että Ranta ei tuntenut islamia, kun hän joutui piirtämänsä sarjakuvan myötä julkisuuteen. Khodr Chehabin käytös oli hänelle jotain täysin käsittämätöntä. Valitettavasti Ranta yrittää selittää Chehabin käytöksen oman maailmankuvansa kannalta sopivalla tavalla:

”Käsittääkseni Chehab on täysvaltainen Suomen kansalainen ja totta kai hänellä on oikeus loukkaantua jostain. Tosin tässä sarjakuvajutussa oli kyse pelkästä politiikasta. Minulla oli hyvin vahva käsitys, ettei imaami ollut edes sarjakuvaani lukenut.”

”Chehab myönsi suoran tv-lähetyksen jälkeen ohjelman tekijöille, ettei ole sarjakuvaa nähnyt. Taiteilija koki imaamin hyökkäyksen ikäväksi, koska tämä ei ollut halukas keskustelemaan.”

Ranta tuntuu olettavan, että Chehabin käsitys olisi ollut toinen, jos hän olisi tutustunut Kaltiossa julkaistuun sarjakuvaan aiemmin. Ranta ei ymmärrä, että monikaan Muhammad-pilakuvia vastaan protestoinut muslimi ei ollut nähnyt kuvia eikä arvosta länsimaista sananvapautta silloin, kun kyse on profeetasta.

”Minua harmittaa, että Chehab esiintyy Suomessa niin usein koko muslimiyhteisön edustajana ja heidän puolestaan. Tällainen on kaikissa yhteisöissä todella epämiellyttävää. Jo silloin esitin vertauksen, että tilanne olisi sama, jos vaikka kristillisten Päivi Räsänen edustaisi Suomen kansaa.”

Vasemmistoliberaaliin relativismiin kuuluu olennaisena osana islamin äärimmäisen suvaitsemattomuuden neutralointi rinnastamalla se muka fundamentalistiseen kristinuskoon. Päivi Räsänen kelpaa tässä Chehabin vastinpariksi ihan luontevasti, mikä sopii myös Vapaa-ajattelija –lehden kustantajalle.

Toiseksi Chehab ei Rannan mielestä edusta ”koko muslimiyhteisöä”. Ranta ei vaivaudu pohtimaan, kenen ansiota on se, että Chehabin kaltainen henkilö edustaa muslimiyhteisöä mediassa ja poliittisessa järjestelmässä. Chehab on vakiovieras Presidentinlinnan itsenäisyysjuhlissa ja esiintyi ekumeenisessa jumalanpalveluksessa yhdessä arkkipiispa Jukka Paarman kanssa, kun WTC-torneihin oli tehty terrori-isku.

Ranta ei antanut Suomen Sisu –järjestölle lupaa julkaista piirtämäänsä sarjakuvaa ja kertoi syyn tälle:

” Sanoin, ettei sarjakuvani julkaiseminen Suomen Sisun nettisivuilla käy missään tapauksessa, koska silloin sarjakuva joutuisi yhteyteen, jossa sitä tulkittaisiin rasistisesti.”

Ranta siis pitää tärkeämpänä, että hänen sarjakuvaansa ei ”tulkittaisesti rasistisesti”, kuin sitä, että sarjakuvaan sisältyvä sanoma menisi perille. Mielenkiintoista. Rannalla on myös sanansa sanottavana Suomen Sisu –järjestöstä, joka julkaisi alkuperäiset Muhammad-pilakuvat nettisivuillaan:

”Taiteilijan käsityksen mukaan Suomen Sisu on rasistinen järjestö.”

Tässä Rannan käsitykset käyvät varmasti yksiin Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Niemelän kanssa. Rannan mielestä Suomen Sisu ”esiintyy poliittisesti epäkorrektina”. Siis esiintyy eikä aidosti ole sellainen. Poliittisesta korrektiudesta Rannalla on hyvää sanottavaa:

”Poliittisen korrektiuden lähtökohdat ovat ihan hyvät eli pyritään tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja elämään rauhassa yhteiskunnassa. Tämä on hyvä tavoite. Mutta Suomessa usein poliittinen korrektius viedään niin pitkälle, että kaikenlainen vastakkainasettelu ja törmäykset pyritään jo ennalta ehkäisemään.”

Toisin kuin Ranta kuvittelee, poliittinen korrektius viedään liian pitkälle muuallakin kuin Suomessa. Itse asiassa Suomessa poliittinen korrektius ei ole vielä saavuttanut samaa asemaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Ruotsissa. Suomi on jäljessä, ei edelläkävijä.

Suomesta tekee poikkeuksellisen vain valtiovallan eli lähinnä vähemmistövaltuutetun ja valtakunnansyyttäjän voimakas reagointi merkitykseltään varsin mitättömiin poliittisen korrektiuden pelisääntöjen vastaisiin rikkomuksiin (esim. Tomashot ja Mikko Ellilä). Lisäksi Suomessa ei suomettumisen ajan vaikutuksesta ole vahvaa sananvapauden perinnettä, joka estäisi valtiovallan ylilyönnit. Tämä Rannan pitäisi oman kokemuksensa perusteella ymmärtää.

Poliittinen korrektius perustuu sanamagialle. Jos väärää sanaa ei sanota, silloin ongelmiakaan ei ole. Sana ”neekeri” on paha, vaikka sen etymologia perustuu espanjan kielen sanaan ”negro” eli musta. Neekeri ei kuitenkaan lakkaa olemasta mustaihoinen, vaikka häntä kutsuttaisiin afroamerikkalaiseksi tai afrikkalaiseksi.

Ranta yrittää todistella puhtaita motiivejaan:

”Jälkeenpäin ajatellen Muhammad-sarjakuva sarjakuvani oli aika poliittisesti korrekti, koska se avoimesti ilmoitti, etten ole rasisti enkä halua tuomita uskontoa tai ihmisryhmää.”

Minä kun luulin, että sarjakuvan viesti oli toisenlainen. Tuo lause kertoo Rannan henkilökohtaisesta tarpeesta todistaa, että hän ei ole rasisti. Tarve todistella omaa antirasismiaan kuuluu valitettavasti nykyiseen länsimaiseen yhteiskuntaan ja on enemmänkin sairauden oire kuin osoitus hyveellisyydestä.



Jiri Salin
Jiri Salin
Ellilä, jokaisella lienee luovuttamaton oikeus päättää missä yhteyksissä töitään sallii julkaistavan ja missä ei. Jokaisella on myös oikeus itse määritellä mitä on työllään tarkoittanut ja mitä ei, vaikka tietysti yleisöllä on myös täysi tulkinnan vapaus.



Mikko Ellilä
Mikko Ellilä
Jokaisella on oikeus analysoida "taiteilijoiden" esittämiä yhteiskunnallisia näkemyksiä.

Mielestäni Ville Ranta on omilla lausunnoillaan osoittanut kiistattomasti, että hänen yhteiskunnalliset näkemyksensä ovat realistisuudeltaan ja älyllisyydeltään Teletubbies-sarjan tasoa.




Lotta Roti
Lotta Roti
Ihminen on kykeneväinen sekä hyvään että pahaan, sekä eeppiseen suuruuteen tai raakalaismaisuuteen että pieniin jokapäivän tekoihin. Jokainen valitsee itse, kumpaa haluaa lisätä maailmassa ja kumpaan kiinnittää huomiotaan. Toiset järjestävät turvapaikanhakijoiden kanssa lumenluontitempauksen. Toiset käyttävät aikaansa asiasta vittuiluun ja urputtamiseen internetissä. Toiset lahjoittavat parikymppiä rahaa Haitin uhrien hyväksi, toiset käyttävät aikansa kehuakseen siitä, miten eivät ole tekopyhiä kun eivät anna kenellekään mitään. Ja niin edelleen. Pienikin hyvä asia on mielestäni parempi kuin pelkkä synkeäntyytyväinen urputus - ainahan voi ilkkua pienen hyvän tekijöitä siitä, että nämä eivät ole korjanneet kaikkia maailman ongelmia, mutta on eri asia onko se järkevää tai kohtuullista.


Mikko Ellilä
Mikko Ellilä
Kommenttisi ei mielestäni ole relevantti.

Tämän propagandatapahtuman kritiikkihän ei ole perustunut siihen, että yksittäinen ihminen ei voi omilla teoillaan korjata maailman kaikkia ongelmia.

Kritiikki on kohdistunut siihen, että tällä lumenlapioinnilla on yritetty antaa täysin valheellinen kuva turvapaikanhakijoista ja yleisesti Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Valehtelu on vittumaista. Valehtelu oksettaa. Kritiikki tätä valehtelua kohtaan perustuu nimenomaan siihen, että valehtelu koetaan vastenmieliseksi.



Jiri Salin
Jiri Salin
Itselläni ei juuri tähän hätään ole mielipidettä Ville Rannan yhteiskunnallisista näkemyksistä, mutta toki vedin vakuutukseni pois Tapiola-yhtiöistä silloin, kun Tapiola-yhtiöt veti mainoksensa pois Kaltio-lehdestä. Itse asiassa jopa soitin Tapiola-yhtiöihin ja vaadin selitystä sille millä valtuuksilla keskinäinen vakuutusyhtiö ryhtyy aktiivisiin toimiin länsimaista sananvapautta vastaan. Oli kohtuullisen hauska puhelu, voin vakuuttaa.



Markku Stenholm
Markku Stenholm
"mutta toki vedin vakuutukseni pois Tapiola-yhtiöistä silloin, kun Tapiola-yhtiöt veti mainoksensa pois Kaltio-lehdestä. Itse asiassa jopa soitin Tapiola-yhtiöihin ja vaadin selitystä"

Itsekin tein vastaavanlaisia virheitä silloin. Maailma opettaa kyyniseksi näissä tällaisissa jutuissa. On ihan turha ottaa kantaa sellaisten taiteilijoiden puolesta, jotka nykyisessä ilmapiirissä solvaavat aikansa kuluksi rasisteiksi ihmisiä, joita eivät edes tunne. Nyky-yhteiskunta pitää kyllä varmasti heistä huolen ja tukee heitä kaikin tavoin.



Jiri Salin
Jiri Salin
Markku, taiteilijan vapaus tehdä taidettaan sekä se, että suuret liikeyritykset raukkamaisesti vetäytyvät puolustamasta kaikkea sitä, mikä tekee niiden toimintaympäristöstä siedettävän ja mahdollistaa niiden bisneksen ovat suurempia asioita kuin yksittäisen taiteilijan mielipiteet.


Markku Stenholm
Markku Stenholm
"taiteilijan vapaus tehdä taidettaan sekä se, että suuret liikeyritykset raukkamaisesti vetäytyvät puolustamasta kaikkea sitä, mikä tekee niiden toimintaympäristöstä siedettävän ja mahdollistaa niiden bisneksen ovat suurempia asioita kuin yksittäisen taiteilijan mielipiteet."

No toki, mutta jos kolme sälliä on valtion masinoimassa rikostutkinnassa ja vaarassa joutua rikossyytteeseen vain sen takia, että ovat julkaisseet kaikkialla Euroopassa julkaissut pilakuvat ja taiteilijaa kiinnostaa vain leimata näitä sällejä vastoin parempaa tietoaan rasisteiksi, niin ei sellaisen taiteilijan ilmaisunvapauden puolesta kannata erikseen mitään vaivaa nähdä.


Jiri Salin
Jiri Salin
Kannattaapa.


Markku Stenholm
Markku Stenholm
No periaatteellisella tasolla kyllä, mutta ihan turha on sen kummempia protesteja tehdä.



Jiri Salin
Jiri Salin
Ei, kyllä mun nähdäkseni oli ihan oikein ja hyvä soittaa Tapiola-yhtiöihin (jossa muuten asiaa hoitamaan oli dedikoitu johtajan arvoinen visiiri) ja tiedustella millä valtuuksilla ne ovat päättäneet aktiivisesti toimia länsimaisia perusoikeuksia vastaan ja onko jossain nähtävissä se protokolla, jossa tällainen liike on päätetty tehdä ja onko tämä yleisemminkin yhtiön linja ja koskeeko se myös muita perusoikeuksia kuin sananvapautta.



Jiri Keronen
Jiri Keronen
Kysehän ei ole mistään turvapaikanhakijoiden tekemisistä, vaan edelleenkin turvapaikkajärjestelmästä, joka ei näytä muulta kuin sosiaalisilta tulonsiirroilta kansalta virkamiehille ja yrittäjille sekä poliittiselta valtapeliltä. Ihmiset eivät ole yhtä kuin politiikka. Joten kysymys onkin se: "miten tämä liittyy asiaan?"



Yhdyn herra Kerosen kantaan. Tämä lumen lapiointi jalkakäytävän reunasta toiseen on pelkkää silmänlumetta, red herring, hämäystä, sumutusta, kusetusta. Tarkoituksena on siirtää huomio pois nykyisestä turvapaikkajärjestelmästä, joka perustuu hallituksen ja eduskunnan harjoittamaan täysin perverssiin politiikkaan.

On järjetöntä ihastella infantiilisti "oo, neekeri lapioi lunta", kun maanpetturit hallituksessa ja eduskunnassa rahtaavat Suomeen muutaman vuoden sisällä kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita ja satojatuhansia maahanmuuttajia. Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljasen mukaan Suomessa on kymmenen vuoden päästä 600 000 maahanmuuttajaa eli 400 000 enemmän kuin nykyään. Poliittiset vallanpitäjät aikovat siis tuoda Suomeen kymmenessä vuodessa 400 000 maahanmuuttaja olemassaolevien 200 000 maahanmuuttajan lisäksi. Tässä ei parin neekerin lumenlapiointisketsi tv-kameroiden edessä tunnu missään.



sunnuntai, elokuuta 23, 2009

Halla-ahon jumalanpilkkaoikeudenkäynnistä

Tiistaina 25. 8. Jussi Halla-aho menee oikeudenkäyntiin syytettynä jumalanpilkasta kuin joku Hannu Salama joskus muinoin.

Suomalainen valtamedia on ollut äärimmäisen hiljaa tästä uskonnollisesta sensuurista ja poliittisesta teatterioikeudenkäynnistä. Tämä johtuu siitä, että suomalainen media ei kannata sananvapautta tai ylipäätään mitään ihmisoikeuksia.

Suomalainen media ei millään tavalla täytä tehtäväänsä vallan vahtikoirana. Suomalainen media on valtiovallan osa, ei valtion ulkopuolinen, kansan intressejä puolustava vallanpitäjiä kritisoiva valpas, tietoa tuottava ja julkista keskustelua tarjoava yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen alue.

Suomalainen media on vallanpitäjien käsikassara. Media tuottaa vain vallanpitäjiä tukevaa propagandaa.

Jussi Halla-aho on astunut vallanpitäjien varpaille kritisoimalla vallanpitäjien virallista ideologiaa eli monikulttuurisuutta.

Erityisen paljon Jussi Halla-aho on ärsyttänyt vallanpitäjiä kritisoimalla heidän suojelemaansa fasistista ideologiaa nimeltä islam.

Hannu Salama joutui joskus 45 vuotta sitten syytteeseen jumalanpilkasta ärsytettyään uskovaisia romaanillaan Juhannustanssit. Jussi Halla-aho joutuu nyt AD 2009 syytteeseen jumalanpilkasta ärsytettyään muslimeja ja heitä suojelevia suomalaisia maanpettureita, quislingejä, dhimmejä kirjoittamalla sen tosiasian, että 9-vuotiaan tytön raiskannut 50-vuotias mies on pedofiili.

Mika Illman, Johanna Suurpää, Tarja Halonen ym. virkamieseliitin, valtamedian ja poliittisen valtaeliitin jäsenet ovat muslimien perseennuolijoita, paskansyöjiä, orjia, jotka palvovat Muhammadia. He eivät salli, että heidän profeettaansa loukataan. Siksi he pyysivät terroristeilta anteeksi, että terroristien tunteita loukattiin julkaisemalla pilakuvia terroristien profeetasta.

Tämän linjan jatkumoa on se, että Halla-aho laitetaan syytteeseen pedofiilin sanomisesta pedofiiliksi.

Koska tämä pedofiili sattuu olemaan terroristien profeetta, tämän pedofiilin loukkaaminen on kiellettyä terroristeja palvelevien suomalaisten maanpetturien mielestä.

Koska suomalainen valtamedia tukee poliittista valtaeliittiä ja virkamieseliittiä, mediaa ei kiinnosta sananvapauden loukkaaminen eli blogikirjoituksen sensuroiminen vankilatuomion uhalla.

Suomalainen media ei kannata sananvapautta eikä mitään muitakaan ihmisoikeuksia.

Media on täynnä ihmisoikeuksiin välinpitämättömästi suhtautuvia idiootteja ja ihmisoikeuksia aktiivisesti vastustavia maanpettureita, islamilaisen diktatuurin palvelijoita tai vanhoja kommunisteja.

Myös suomalaiset "ihmisoikeusjärjestöt" ja muut "kansalaisjärjestöt" ovat aivan hiljaa, kun Suomessa sensuroidaan kansalaisten mielipiteitä terroristien profeetasta.

Amnesty ei ole millään tavalla ottanut kantaa Halla-ahon jumalanpilkkasyytettä vastaan.

Ihmisoikeusliitto ei ole millään tavalla ottanut kantaa Halla-ahon jumalanpilkkasyytettä vastaan.

Ylipäätään mikään "ihmisoikeusjärjestö" tai muu "kansalaisjärjestö" ei ole millään tavalla ottanut kantaa Halla-ahon jumalanpilkkasyytettä vastaan.

Tämä osoittaa, että suomalaiset "ihmisoikeusjärjestöt" ja muut "kansalaisjärjestöt" vastustavat ihmisoikeuksia.

Suomessa sensuroidaan kansalaisten mielipiteitä pedofiileistä. "Ihmisoikeusjärjestöt" ja muut "kansalaisjärjestöt" eivät ole moksiskaan. Ne ovat siis pedofiilien puolella ja sensuurin puolella, sananvapautta ja muita ihmisoikeuksia vastaan.

Jukka Hankamäki:


Halla-ahoa koskevan uskonrauhanrikkomissyytteen takana on ajatus jumalanpilkasta. Tässä tapauksessa sen oletetaan kohdistuneen profeetta Muhammediin. Syytteen hyväksyminen merkitsisi taipumista auktoriteettiuskoon ja irrationalismiin, joita puolestaan on mahdotonta hyväksyä jo sen vuoksi, ettei jumalien olemassaolosta ole todisteita. Mikäli taas jokin jumala on olemassa, mistä tiedämme varmasti, mitä hän pitää pilkkaavana? Kuuluuko jumaluuksien puolustaminen ylipäänsä ihmisille, ja eivätkö jumalat osaa puolustautua pilkkaa vastaan parhaiten itse? Kun jumalien ajatellaan olevan kaikkivoipia, onko pienen ihmisen pilkalla mitään merkitystä? Tällainen kiistely on tietenkin saivartelua, joka peittää alleen uskontojen todellisen olemuksen: toisille uskonto on hartauden lähde ja toisille pelkkää vallankäyttöä.

Edellä esitetyillä pohdinnoilla on kuitenkin tärkeää merkitystä eräässä suhteessa: samalla kun rikosnimike on vaihdettu jumalanpilkasta uskonrauhan rikkomiseksi, lain ideologinen ote ihmisistä on tiukentunut. Nyt pilkan rangaistavuutta ei arvioida vain sillä perusteella, voisiko se loukata jumalaa, vaan sitä arvioidaan sillä perusteella, voisiko se loukata ihmisiä. Tämä paljastaa, että kyseessä ovatkin joka tapauksessa poliittiset syytökset, joiden keppihevosena käytetään uskonnollista argumenttia. Siihen vedotessaan oikeuslaitos tulee jaelleeksi taivaallisia tuomioita ja pilkkaa niin tehdessään sekä itseään että ihmistä.

Todellisuudessa sen enempää uskonnonvapaus kuin uskonrauhakaan eivät riitä uskontokritiikin kieltämiseen. Uskonnot ovat suuria vallankäyttäjiä, ja siksi niitä on voitava arvostella kovin sanoin.

Ei ole myöskään nähtävissä, että Halla-ahon väitteet olisivat sinänsä epätosia. Ne perustuvat historiallisiin tosiasioihin ja tulkintoihin nykyislamin luonteesta. Voidaan katsoa, että Halla-aho on puolustanut naisten, lasten ja esimerkiksi homoseksuaalien asemaa kirjoituksessaan, jossa hän arvostelee islamin varjolla harjoitettavaa homojen ja avionrikkojien kivittämistä. Vastaavalla tavalla on voitava arvostella myös islamiin sisältyvää yleiskäytäntöä, jossa nuoria naisia alistetaan avioliittoon ja seksuaaliseen kanssakäymiseen murrosikäisinä tai jopa sitä ennen. Sharia-lain puitteissa on jokapäiväistä, että esimerkiksi oluen juomisesta rangaistaan vankeudella tai kepiniskuilla, aivan kuten tämänpäiväinen uutinen osoittaa.

On huolestuttavaa, että nykyisessä oikeuskäytännössä Suomen kansalaisten perustuslaillisia perusoikeuksia yritetään polkea kansainvälissä sopimuksissa määritetyillä ”ihmisoikeuksilla”, jotka todellisuudessa asettavat meidän perustuslakejamme huonomman standardin ihmisoikeuksille. Esimerkiksi tästä sopii vaikkapa YK:n ihmisoikeusneuvoston viime maaliskuussa hyväksymä vaatimus, että uskontoon kohdistuva kritiikki pitäisi kieltää kansallisissa lainsäädännöissä. Ainoa esityksessä nimeltä mainittu uskonto oli islam, ehdotuksen teki Pakistan, ja sitä kannattivat Valko-Venäjä ja Venezuela.

Pohjoismaisten demokratioiden ei pidä huonontaa omaa oikeudenkäyttöään kolmannen maailman tasolle vaan toimia valistusliberalismin edelläkävijöinä myös tulevaisuudessa. Yhteiskuntakäytäntöjen palauttaminen uskonnollisen pieteetin varjolla takaisin keskiajalle ei ole tarkoituksenmukaista, ja niinpä myös uskonrauhan rikkomista koskeva syyte olisi hylättävä toteennäyttämättömänä, perusteettomana ja yhteiskuntaa vahingoittavana.


Loppukaneettina julkaisen vielä tässä uudelleen ne tekstikohdat, joita keskiaikaisen islamilaisen diktatuurin palvelijat eli Mika Illman, Tarja Halonen et aliae yrittävät sensuroida:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.


Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.


Halla-ahon mukaan vain ja ainoastaan nämä kaksi sitaattia ovat ne tekstinpätkät, joista häntä syytetään.

Näiden tekstinpätkien merkitystä Halla-aho vääntää rautalangasta näin:

Jokainen lukutaitoinen ihminen ymmärtää (vaikkei välttämättä halua ymmärtää) seuraavat seikat:

1) Mainitun kirjoituksen aiheena tai kohteena eivät olleet somalit, islam tai Muhammad. Kirjoituksen aiheena oli julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi. Se, että joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä, kun taas joistakin toisista ei saa. Kirjoituksen kohteena olivat julkinen sana ja ennen kaikkea syyttäjäviranomaiset, kuten kirjoituksen otsikostakin voi päätellä.

2) Kirjoituksessa esitetään se oikeutettu kysymys, miksi on luvallista väittää, että humalassa tappaminen "on suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre", ellei ole luvallista väittää, että "ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre".

Kirjoituksen aiheena eivät ole somalit, islam tai Muhammad, vaan se, että Suomessa eri ihmisryhmät nauttivat eriasteista viranomaissuojelua. Näin ei mielestäni pidä olla. Tällainen käytäntö ei ole tie tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Mielestäni julkisuudessa ei pidä sanoa, että ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien geneettinen erityispiirre, mutta julkisuudessa ei myöskään pidä sanoa, että humalassa tappaminen on suomalaisten geneettinen erityispiirre. Sietämättömin tilanne on se, että toisen väitteen saa esittää mutta toista ei.

Tätä kaksoisstandardia käsitteli kirjoitukseni Muutama täky Illmanin Mikalle. Väitteet somalien geneettisistä erityispiirteistä ja islamin pedofiilisestä luonteesta olivat instrumentteja, joilla aihetta lähestyin. Tämän ymmärtää (vaikkei välttämättä halua ymmärtää) jokainen lukutaitoinen ihminen.


Suosittelen kaikille luku- ja kirjoitustaitoisille ihmisille näiden Halla-ahon tekstien levittämistä mahdollisimman laajalle, jotta Mika Illmanin, Tarja Halosen ym. maanpettureiden sensuuripyrkimykset aikaansaisivat Streisand-efektin.


torstaina, heinäkuuta 16, 2009

Neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne

Kirjoitin taannoin tällaista korutonta faktaa neekereistä:


Mustien ihmisten tuottamia yhteiskuntia ja kulttuureja voisi käydä katsomassa Afrikassa, jos siellä ei olisi valkoisten ihmisten sinne rakentamia rautateitä, lentokenttiä, asfaltoituja teitä ja katuja, kivitaloja, sähköä, puhelinta, televisiota jne.



Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä. Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi. Näin on käynyt mm. Haitissa, jonka voodoo-kulttuuri ja bolshevistisen anarkian repimä yhteiskunta muistuttavat kummasti afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

USA:ssa ja Kanadassa neekerit käyttäytyvät jotakuinkin siedettävästi vain silloin, kun ovat selvästi vähemmistönä. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta, toisaalta väkivaltakoneistollaan (poliisit, vankilat, aseellinen itsepuolustus, KKK-tyyliset vigilantistit), toisaalta sosiokulturaalisella paineellaan, pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin.

Valkoiset amerikkalaiset ovat tietysti eurooppalaisia, joten heidän dominoimansa yhteiskunta on Amerikassa sijaitseva eurooppalainen yhteiskunta.

Vastaavasti mustat amerikkalaiset ovat Amerikassa asuvia afrikkalaisia, joten heidän dominoimansa alueet ovat afrikkalaisia saarekkeita valkoisen eurooppalaisen yhteiskunnan meressä.
Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista nykyistä enemmän, jos ne olisivat itsenäisiä kaupunkivaltioita. Koska ne kuitenkin kuuluvat Yhdysvaltoihin, niissä on voimassa sama laki kuin muualla Yhdysvalloissa. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta ikään kuin miehittää näitä neekerienklaaveja pitämällä poliisivoimin edes jotenkuten voimassa valkoisten ihmisten säätämiä lakeja myös neekerighettojen alueella. Neekerit itse eivät kuitenkaan olisi kyseisiä lakeja säätäneet eivätkä yrittäisikään ylläpitää niitä.
Neekerit noudattavat valkoisen yhteiskunnan säätämiä lakeja vain silloin, kun niitä konkreettisesti ylläpidetään kovalla kurilla. Jos kuri heltyy, neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään.

Ihminen on kuitenkin eläin, homo sapiens. Ihmistä ei ole luotu minkään jumalan kuvaksi. Mitään jumalia ei ole eikä kukaan ole luonut ihmistä.
Ihminen on geenien muovaamaa biomassaa, jota koskevat tietyt biologiset lainalaisuudet. Samoin kuin ihminen tarvitsee tietyn määrän tietynlaista ravintoa pysyäkseen hengissä, samoin ihmisen toiminnassa on tietynlaisia mm. aggressiivisuuteen, seksuaalisuuteen ja älykkyyteen liittyviä lainalaisuuksia.

Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄO kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio.
Kausaliteetti kulkee molempiin suuntiin: toisaalta elintason nousu nostaa älykkyystasoa vähentämällä mm. aliravitsemuksesta aiheutuvia aivovaurioita väestössä, toisaalta älykkäämpi väestö pystyy tuottamaan itselleen korkeamman elintason. Kun väestön keskimääräinen älykkyystaso laskee, maan elintaso laskee. Tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään korkeaa elintasoa, koska elintaso on yhtä kuin tavaroiden ja palveluiden kokonaistuotannon reaaliarvo per capita; tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään yhtä arvokasta hyödykkeiden kokonaistuotantoa kuin älykkäämmät ihmiset, joten tyhmemmällä yhteiskunnalla on matalampi elintaso.


Kuinka ollakaan, mustia koululaisia opettanut valkoinen amerikkalainen opettaja Christopher Jackson raportoi tällaista mustien käytöksestä:

The mainstream press gives a hint of what conditions are like in black schools, but only a hint. Expressions journalists use like “chaotic” or “poor learning environment” or “lack of discipline” do not capture what really happens. There is nothing like the day-to-day experience of teaching black children and that is what I will try to convey.
Most whites simply do not know what black people are like in large numbers,and the first encounter can be a shock. One of the most immediately striking things about my students was that they were loud. They had little conception of ordinary decorum. It was not unusual for five blacks to be screaming at me at once. Instead of calming down and waiting for a lull in the din to make their point—something that occurs to even the dimmest white students—blacks just tried to yell over each other. It did no good to try to quiet them, and white women were particularly inept at trying. I sat in on one woman’s class as she begged the children to pipe down. They just yelled louder so their voices would carry over hers.
Many of my black students would repeat themselves over and over again—just louder. It was as if they suffered from Tourette syndrome. They seemed to have no conception of waiting for an appropriate time to say something. They would get ideas in their heads and simply had to shout them out.
I might be leading a discussion on government and suddenly be interrupted: “We gotta get more Democrats! Clinton, she good!” The student may seem content with that outburst but two minutes later, he would suddenly start yelling again: “Clinton good!”
Anyone who is around young blacks will probably get a constant diet of rap music. Blacks often make up their own jingles,and it was not uncommon for 15 black boys to swagger into a classroom, bouncing their shoulders and jiving back. They were yelling back and forth, rapping 15 different sets of words in the same harsh, rasping dialect. The words were almost invariably a childish form of boasting: “Who got dem shine rim, who got dem shine shoe, who got dem shine grill (gold and silver dental caps)?”
The amateur rapper usually ends with a claim—in the crudest terms imaginable—that all womankind is sexually devoted to him. For whatever reason, my students would often groan instead of saying a particular word, as in, “She suck dat aaahhhh (think of a long grinding groan), she f**k dat aaaahhhh, she lick dat aaaahhh.”
So many black girls dance in the hall, in the classroom, on the chairs, next to the chairs, under the chairs, everywhere. Once I took a call on my cell phone and had to step outside of class. I was away about two minutes but when I got back the black girls had lined up at the front of the classroom and were convulsing to the delight of the boys. Many black people, especially black women, are enormously fat. Some are so fat I had to arrange special seating to accommodate their bulk. I am not saying there are no fat white students — there are — but it is a matter of numbers and attitudes. Many black girls simply do not care that they are fat. There are plenty of white anorexics, but I have never metor heard of a black anorexic.
“Black women be big Mr. Jackson,” my students would explain. “Is it okay in the black community to be a little overweight?” I ask. Two obese black girls in front of my desk begin to dance, “You know dem boys lak juicy fruit, Mr. Jackson.” “Juicy” is a colorful black expression for the buttocks.
Blacks, on average, are the most directly critical people I have ever met: “Dat shirt stupid. Yo’ kid a bastard. Yo’ lips big.”
Unlike whites, who tread gingerly around the subject of race, they can be brutally to the point. Once I needed to send a student to the office to deliver a message. I asked for volunteers, and suddenly you would think my classroom was a bastion of civic engagement. Thirty dark hands shot into the air. My students loved to leave the classroom and slack off, even if just for a few minutes, away from the eye of white authority. I picked a light-skinned boy to deliver the message. One very black student was indignant: “You pick da half-breed.” And immediately other blacks take up the cry, and half a dozen mouths are screaming, “He half-breed.”
For decades, the country has been lamenting the poor academic performance of blacks and there is much to lament. There is no question, however, that many blacks come to school with a serious handicap that is not their fault. At home they have learned a dialect that is almost a different language. Blacks not only mispronounce words; their grammar is often wrong. When a black wants to ask, “Where is the bathroom?” he may actually say “Whar da badroombe?” Grammatically, this is the equivalent of “Where the bathroom is?”
And this is the way they speak in high school. Students write the way they speak, so this is the language that shows up in written assignments.
It is true that some whites face a similar handicap. They speak with what I would call a “country” accent that is hard to reproduce but results in sentences such as “I’m gonna gemme a Coke.” Some of these country whites had to learn correct pronunciation and usage. The difference is that most whites overcome this handicap and learn to speak correctly; many blacks do not.
Most of the blacks I taught simply had no interest in academic subjects.
I taught history, and students would often say they didn’t want to do an assignment or they didn’t like history because it was all about white people. Of course, this was “diversity” history, in which every cowboy’s black cook got a special pageon how he contributed to winning the West, but black children still found it inadequate.
So I would throw up myhands and assign them a project on a real, historical black person. My favorite was Marcus Garvey. They had never heard of him, and I would tell them to research him, but they never did. They didn’t care and they didn’t want to do any work.
Anyone who teaches blacks soon learns that they have a completely different view of government from whites.
Once I decided to fill 25 minutes by having students write about one thing the government should do to improve America. I gave this question to three classes totaling about 100 students, approximately 80 of whom were black.
My few white students came back with generally “conservative” ideas. “We need to cut off people who don’t work,”was the most common suggestion.
Nearly every black gave a variation on the theme of “We need more government services.”
My students had only the vaguest notion of who pays for government services. For them, it was like a magical piggy bank that never goes empty. One black girl was exhorting the class on the need for more social services and I kept trying to explain that people, real live people, are taxed for the money to pay for those services.
“Yeah, it come from whites,” she finally said. “They stingy anyway.”
“Many black people make over $50,000 dollars a year and you would also be taking away from your own people,” I said.
She had an answer to that: “Dey half breed.” The class agreed. I let the subject drop.
Many black girls are perfectly happy to be welfare queens. On career day, one girl explained to the class that she was going to have lots of children and get fat checks from the government. No one in the class seemed to have any objection to this career choice.
Surprising attitudes can come out in class discussion. We were talking about the crimes committed in the aftermath of Hurricane Katrina, and I brought up the rape of a young girl in the bathroom of the Superdome. A majority of my students believed this was a horrible crime but a few took it lightly. One black boy spoke up without raising his hand: “Dat no big deal. They thought they is gonna die so they figured they have some fun. Dey jus’ wanna have a fun time; you know what I’m sayin’?” A few black heads nodded in agreement.
My department head once asked all the teachers to get a response from all students to the following question: “Do you think it is okay to break the law if it will benefit you greatly?” By then, I had been teaching for a while and was not surprised by answers that left a young, liberal, white woman colleague aghast. “Yeah” was the favorite answer. As one student explained, “Get dat green.”
There is a level of conformity among blacks that whites would find hard to believe. They like one kind of music: rap. They will vote for one political party: Democrat. They dance one way, speak one way, are loud the same way, and fail their exams in the same way. Of course, there are exceptions but they are rare. Whites are different. Some like country music, others heavy metal, some prefer pop, and still others, God forbid, enjoy rap music. They have different associations, groups, almost ideologies. There are jocks, nerds, preppies, and hunters. Blacks are all — well — black, and they are quick to let other blacks know when they deviate from the norm.
One might object that there are important group differences among blacks that a white man simply cannot detect. I have done my best to find them, but so far as I can tell, they dress the same, talk the same, think the same. Certainly, they form rival groups, but the groups are not different in any discernible way. There simply are no groups of blacks that are as distinctly different from each other as white “nerds,” “hunters,” or “Goths,” for example.
How the world looks to blacks
One point on which all blacks agree is that everything is “racis’.” This is one message of liberalism they have absorbed completely. Did you do your homework? “Na, homework racis’. ”Why did you get an F on the test? “Test racis’.”
I was trying to teach a unit on British philosophers and the first thing the studentsnoticed about Bentham, Hobbes, and Locke was “Dey all white! Where da black philosopher a’?”
I tried to explain there were no blacks in eighteenth century Britain. You can probably guess what they said to that: “Dat racis’!”
One student accused me of deliberately failing him on a test because I didn’t like black people. “Do you think I really hate black people?” “Yeah.” “Have I done anything to make you feel this way? How do you know?” “You just do.” “Why do you say that?” He just smirked, looked out the window, and sucked air through his teeth. Perhaps this was a regional thing, but the blacks often sucked air through their teeth as a wordless expression of disdain or hostility.
My students were sometimes unable to see the world except through the lens of their own blackness. I had a class that was host to a German exchange student. One day he put on a Power Point presentation with famous German landmarks as well as his school and family. From time to time during the presentation, blacks would scream, “Where da black folk?!” The exasperated German tried several times to explain that there were no black people where he lived in Germany. The students did not believe him. I told them Germany is in Europe, where white people are from, and Africa is where black people are from. They insisted that the German student was racist, and deliberately refused to associate with blacks.
Blacks are keenly interested in their own racial characteristics. I have learned, for example, that some blacks have “good hair.” Good hair is black parlance for black-white hybrid hair. Apparently, it is less kinky, easier to style, and considered more attractive.
Blacks are also proud of light skin. Imagine two black students shouting insults across the room. One is dark but slim; the other light and obese. The dark one begins the exchange: “You fat, Ridario!” Ridario smiles, doesn’t deign to look at his detractor, shakes his head like a wobbling top, and says, “You wish you light skinned.” They could go on like this, repeating the same insults over and over.
My black students had nothing but contempt for Hispanic immigrants. They would vent their feelings so crudely that our department strongly advised us never to talk about immigration in class in case the principal or some outsider might overhear. Whites were “racis’,” of course, but they thought of us at least as Americans. Not the Mexicans. Blacks have a certain, not necessarily hostile understanding of white people. They know how whites act, and it is clear they believe whites are smart and are good at organizing things. At the same time, they probably suspect whites are just putting on an act when they talk about equality, as if it is all a sham that makes it
easier for whites to control blacks.
Blacks want a bigger piece of the American pie. I’m convinced that if it were up to them they would give whites a considerably smaller piece than whites get now, but they would give us something. They wouldn’t give Mexicans anything.
What about black boys and white girls? No one is supposed to notice this or talk about it but it is glaringly obvious: Black boys are obsessed with white girls.
I’ve witnessed the following drama countless times. A black boy saunters up to a white girl. The cocky black dances around her, not really in a menacing way. It’s more a shuffle than a threat. As he bobs and shuffles he asks, “When you gonna go wit’ me?” There are two kinds of reply. The more confident white girl gets annoyed, looks away from the black and shouts, “I don’t wanna go out with you!” The more demure girl will look at her feet and mumble a polite excuse but ultimately say no. There is only one response from the black boy: “You racis’.”
Many girls — all too many — actually feel guilty because they do not want to date blacks. Most white girls at my school stayed away from blacks, but a few, particularly the ones who were addicted to drugs, fell in with them.
There is something else that is striking about blacks. They seem to have no sense of romance, of falling in love. What brings men and women together is sex, pure and simple, and there is a crude openness about this. There are many degenerate whites, of course, but some of my white students were capable of real devotion and tenderness, emotions that seemed absent from blacks — especially the boys.
Black schools are violent and the few whites who are too poor to escape are caught in the storm. The violence is astonishing, not so much that it happens, but the atmosphere in which it happens. Blacks can be smiling, seemingly perfectly content with what they are doing, having a good time, and then, suddenly start fighting. It’s uncanny.
Not long ago, I was walking through the halls and a group of black boys were walking in front of me. All of a sudden they started fighting with another group in the hallway.
Blacks are extraordinarily quick to take offense. Once I accidentally scuffed a black boy’s white sneaker with my shoe. He immediately rubbed his body up against mine and threatened to attack me. I stepped outside the class and had a security guard escort the student to the office. It was unusual for students to threaten teachers physically this way, but among themselves, they were quick to fight for similar reasons.
The real victims are the unfortunate whites caught in this. They are always in danger and their educations suffer.
White weaklings are particularly susceptible, but mostly to petty violence. They may be slapped or get a couple of kicks when they are trying to open a bottom locker. Typically, blacks save the hard, serious violence for each other.
There was a lot of promiscuous sex among my students and this led to violence.
Black girls were constantly fighting over black boys. It was not uncommon to see two girls literally ripping each other’s hair out with a police officer in the middle trying to break up the fight. The black boy they were fighting over would be standing by with a smile, enjoying the show he had created.
Forreasons I cannot explain, boys seldom fought over girls. Pregnancy was common among the blacks, though many black girls were so fat I could not tell the difference. I don’t know how many girls got abortions, but when they had the baby they usually stayed in school and had their own parents look after the child. The school did not offer daycare.
Security guards are every where in black schools — we had one on every hall. They also sat in on unruly classes and escorted students to the office. They were unarmed, but worked closely with the three city police officers who were constantly on duty.
There was a lot of drug-dealing at my school. This was a good way to make a fair amount of money but it also gave boys power over girls who wanted drugs. An addicted girl — black or white — became the plaything of anyone who could get her drugs.
One of my students was a notorious drug dealer. Everyone knew it. He was 19 years old and in eleventh grade. Once he got a score of three out of 100 on a test. He had been locked up four times since he was 13.
One day, I asked him, “Why do you come to school?” He wouldn’t answer. He just looked out the window, smiled, and sucked air through his teeth. His friend Yidarius ventured an explanation: “He get dat green and get dem females.” “What is the green?” I asked. “Money or dope?” “Both,” said Yidarius with a smile. A very fat black interrupted from across the room: “We get dat lunch,” Mr. Jackson. “We gotta get dat lunch and brickfuss.” He meant the free breakfast and lunch poor students get every day. “Nigga, we know’d you be lovin’ brickfuss!” shouts another student.
Some readers may believe that I have drawn a cruel caricature of black students. After all, according to official figures some 85 percent of them graduate. It would be instructive to know how many of those scraped by with barely a C- record. They go from grade to grade and they finally get their diplomas because there is so much pressure on teachers to push them through. It saves money to move them along, the school looks good, and the teachers look good. Many of these children should have beenfailed, but the system would crack under their weight if they were all held back.
How did my experiences make me feel about blacks? Ultimately, I lost sympathy for them. In so many ways they seem to make their own beds. There they were in an integrationist’s fantasy — in the same classroom with white students, eating the same lunch, using the same bathrooms, listening to the same teachers — and yet the blacks fail while the whites pass.
One tragic outcome among whites who have been teaching for too long is that it can engender something close to hatred. One teacher I knew gave up fast food — not for health reasons but because where he lived most fast-food workers were black. He had enough of blacks on the job. This was an extreme example but years of frustration can take their toll. Many of my white colleagues with any experience were well on their way to that state of mind.
There is an unutterable secret among teachers: Almost all realize that blacks do not respond to traditional white instruction. Does that put the lie to environmentalism? Not at all. It is what brings about endless, pointless innovation that is supposed to bring blacks up to the white level. The solution is more diversity — or put more generally, the solution is change.
Change is an almost holy word in education, and you can fail a million times as long as you keep changing. That is why liberals keep revamping the curriculum and the way it is taught.
For example, teachers are told that blacks need hands-on instruction and more group work. Teachers are told that blacks are more vocal and do not learn through reading and lectures. The implication is that they have certain traits that lend themselves to a different kind of teaching. Whites have learned a certain way forcenturies but it just doesn’t work withblacks. Of course, this implies racial differences but if pressed, most liberal teachers would say different racial learning styles come from some indefinable cultural characteristic unique to blacks.
Therefore, schools must change, America must change. But into what? How do you turn quantum physics into hands-on instruction or group work? Noone knows, but we must keep changing until we find something that works.
Public school has certainly changed since anyone reading this was a student. I have a friend who teaches elementary school, and she tells me that every week the students get a new diversity lesson, shipped in fresh from some bureaucrat’s office in Washington or the state capital. She showed me the materials for one week: a large poster, about the size of a forty-two inch flat-screen television. It shows an utterly diverse group — I mean diverse: handicapped, Muslim, Jewish, effeminate, poor, rich, brown, slightly brown, yellow, etc. — sitting at a table, smiling gaily, accomplishing some undefined task. The poster comes with a sheet of questions the teacher is supposed to ask. One might be: “These kids sure look different, but they look happy. Can you tell me which one in the picture is an American?” Some eight-year-old, mired in ignorance, will point to a white child like himself. “That one.” The teacher reads from the answer, conveniently printed along with the question. “No, Billy, all these children are Americans. They are just as American as you.” The children get a snack, and the poster goes up on the wall until another one comes a week later.
This is what happens at predominately white, middle-class, elementary schools everywhere. Elementary school teachers love All of the Colors of the Race, by award-winning children’s poet Arnold Adoff. These are some of the lines they read to the children: “Mama is chocolate …Daddy is vanilla … Me (sic) is better …It is a new color. It is a new flavor. For love. Sometimes blackness seems too black for me, and whiteness is too sickly pale; and I wish every one were golden. Remember: long ago before people moved and migrated, and mixed and matched … there was one people: one color, one race. The colors are flowing from what was before me to what will be after. All the colors.”
Teaching as a career
It may come as a surprise after what I have written, but my experiences have given me a deep appreciation for teachingas a career. It offers a stable, middle-class life but
comes with the capacity to make real differences in the lives of children. In our modern, atomized world children often have very little communication with adults — especially, or even,with their parents — so there is potential for a real transaction between pupil and teacher, disciple and master. A rewarding relationship can grow up between an exceptional, interested student and his teacher.
I have stayed in my classroom with a group of students discussing ideas and playing chess until the janitor kicked us out. I was the old gentleman, imparting my history, culture, personal loves and triumphs, defeats and failures to young kinsman.
Sometimes I fancied myself Tyrtaeus, the Spartan poet, who counseled the youth to honor and loyalty. I never had this kind of intimacy with a black student, and I know of no other white teacher who did.
Teaching can be fun. For a certain kind of person it is exhilarating to map out battles on chalk boards, and teach heroism. It is rewarding to challenge liberal prejudices, to leave my mark on these children, but what I aimed for with my white students I could never achieve with the blacks.
There is a kind of child whose look can melt your heart: some working-class castaway, in and out of foster homes, often abused, who is nevertheless almost an angel. Your heart melts for these children, this refuse of the modern world. Many white students possess a certain innocence; their cheeks still blush.
Try as I might, I could not get the blacks to care one bit about Beethoven or Sherman’s march to the sea, or Tyrtaeus, or Oswald Spengler, or even liberals like John Rawls, or their own history. They cared about nothing I tried to teach them.
When this goes on year after year it chokes the soul out of a teacher, destroys his pathos, and sends him guiltily searching for The Bell Curve on the Internet. Blacks break down the intimacy that can be achieved in the classroom, and leave you convinced that that intimacy is really a form of kinship.
Without intending to, they destroy what is most beautiful — whether it be your belief in human equality, your daughter’s innocence, or even the state of the hallway.
Just last year I read on the bathroom stall the words “F**k Whitey.” Not two feet away, on the same stall, was a small swastika.
The National Council for the Social Studies, the leading authority on social science education in the United States, urges teachers to inculcate such values as equality of opportunity, individual property rights, and a democratic form of government. Even if teachers could inculcate this milquetoast ideology into whites, liberalism is doomed because so many non-whites are not receptive to education of any kind beyond the merest basics.
It is impossible to get them to care about such abstractions as property rights or democratic citizenship. They do not see much further than the fact that you live in a big house and “we in da pro-jek.”
Of course, there are a few loutish whites who will never think past their next meal and a few sensitive blacks for whom anything is possible, but no society takes on the characteristics of its exceptions.
Once I asked my students, “What do you think of the Constitution?” “It white,” one slouching black rang out. The class began to laugh. And I caught myself laughing along with them, laughing while Pompeii’s volcano simmers, while the barbarians swell around the Palatine, while the country I love, and the job I love, and the community I love become dimmer by the day.
I read a book by an expatriate Rhodesian who visited Zimbabwe nott oo many years
ago. Traveling with a companion, she stopped at a store along the highway. A black man materialized next to her car window. “Job, boss, (I) work good, boss,” he pleaded. “You give job.” “What happened to your old job?” the expatriate white asked. The black man replied in the straightforward manner of his race: “We drove out the whites. No more jobs. You give job.”
At some level, my students understand the same thing. One day I asked the bored, black faces staring back at me. “What would happen if all the white people in America
disappeared tomorrow?” “We screwed,” a young, pitch-black boy screamed back. The rest of theblacks laughed.
I have had children tell me to my face as they struggled with an assignment. “I cain’t do dis, Mr. Jackson. I black.”
The point is that human beings are not always rational. It is in the black man’s interest to have whites in Zimbabwe but he drives them out and starves. Most whites do not think black Americans could ever do anything so irrational. They see blacks on television smiling, fighting evil whites, embodying white values. But the real black is not on television, and you pull your purse closer when you see him, and you lock the car doors when he swaggers by with his pants hanging down almost to his knees.
For those of you with children, better a smaller house in a white district than a fancy one near a black school. I have been in parent-teacher conferences that broke my heart: the child pleading with his parents to take him out of school; the parents convinced their child’s fears are groundless.
If you love your child, show her you care — not by giving her fancy vacations or a car, but making her innocent years safe and happy. Give her the gift of a not-heavily black school.

Kuten huomaatte, tämän mustia koululaisia vuosien ajan opettaneen valkoisen amerikkalaisen opettajan käsitys neekereiden biologisesta afrikkalaisesta kansanluonteesta on täsmälleen samanlainen kuin minun.

Jäämme odottelemaan, että Mikko Puumalainen, Johanna Suurpää ja Mika Illman ryhtyvät naama punaisena huutamaan:

Ei se ole noin!! Ei se saa olla noin!! Rotuja ei ole olemassa!! Neekerit ovat aivan samanlaisia kuin valkoiset ihmiset!! Mitään geneettisiä eroja ei ole!! Geenejä ei ole olemassa!! Kaikki erot ovat kulttuurillisia!! Biologiaa ei ole!! Biologia on rasismia!! Rasismi on ajatusrikos!!

Kysymys: ovatko Mikko Puumalainen, Johanna Suurpää ja Mika Illman koskaan tavanneet yhtäkään neekeriä?

Ovatko he koskaan keskustelleet yhdenkään neekerin kanssa?

Ovatko he vuosien ajan työskennelleet joka päivä kymmenien neekerien kanssa, kuten edellä siteerattu opettaja?

Kummalla on mielestänne realistisempi käsitys neekereistä: a) suomalaisella byrokraatilla, joka ei ole koskaan tavannut yhtäkään neekeriä, b) amerikkalaisella opettajalla, joka on vuosien ajan opettanut joka päivä kymmeniä mustia koululaisia?