Uusi viesti, monikulttuurisuuskriittinen blogi


Poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee nykyisin fanaattinen monikulttuurisuusideologia, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken demokraattisen kansalaiskeskustelun maahanmuuttopolitiikasta. Tämä taistolaisuuden kaltainen uskonnollinen hurmoshenkisyys on vallalla myös sanomalehdistössä, joka ei julkaise mitään multikulti-ideologian vastaisia ikäviä tosiasioita. Yksityishenkilöiden ylläpitämät blogit ovat tällä hetkellä ainoa lähde, josta saa totuudenmukaista tietoa Suomessa ja muissa Euroopan maissa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista.

Toisin kuin Helsingin Sanomissa ja muussa propagandalehdistössä, täällä kerrotaan lukijoille vain tosiasioita. Kannatamme modernia länsimaista sivilisaatiota ja sen parhaita arvoja eli rationaalista ajattelua, tieteellistä tutkimusta, oikeusvaltiota, sananvapautta ja demokratiaa. Tästä syystä vastustamme monikulttuurisuutta, joka nykymenolla muuttaa Euroopan maat Afrikan tai Lähi-idän maiden kaltaisiksi parinkymmenen vuoden sisällä.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mikko Puumalainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mikko Puumalainen. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, huhtikuuta 11, 2011

Professori Juha Sihvola: Afrikkalaisia ei saa arvostella


Jyväskylän yliopiston historian professori Juha Sihvola, sensuurin kannattaja


Juha Sihvola:

Maan tavalla maahanmuuttoa vastaan

Milla Hannulan sisäsiisti yritys perustella maahanmuuttokritiikkiä epäonnistuu.

Julkaistu: 17.2.2011 lehdessä osastolla Kulttuuri




Valtiotieteilijä
Milla Hannula liikkuu vaikealla kentällä pohtiessaan oikeudenmukaisuutta ja isänmaallisuutta maahanmuuttokriittiseksi kutsumastaan näkökulmasta.


Miten niin?

Ei mitään perusteluja Sihvolalta.

Sihvola:


Katsomuksellisesti ja kulttuurisesti moniarvoisen yhteiskunnan tarvitseman oikeudenmukaisuuden ytimen voisi kuitenkin ilmaista yksinkertaisesti. On turvattava mahdollisimman laaja omantunnonvapaus eri katsomusten ja kulttuuritaustojen edustajille, jos he sitoutuvat kansalaisten poliittiseen tasa-arvoon myös omassa keskuudessaan.

Ketään ei saa syrjiä katsomuksen, etnisen alkuperän, sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen takia, vaan jokaisen on saatava reilu mahdollisuus kehittää kykyjään ja elää täysipainoista elämää omaksi kokemallaan tavalla.

Hyvä yhteiskunta sallii monia kulttuurisia identiteettejä. Se sitouttaa kaikkia kansalaisiaan poliittisiin periaatteisiin, jotka tukevat tasa-arvoa ja jokaisen reilua hyvän elämän mahdollisuutta.

Järjestelmän tulee kannustaa isänmaallisuutta eli ohjata kansalaisia rakastamaan yhteiskunnan laitoksia ja käytäntöjä, jotka ovat yhdessä elettyjen kokemusten pohjalta paikallisiin oloihin sopiviksi muovautuneita.

Ollakseen oikeudenmukaisia ja isänmaanrakkautta ansaitsevia laitosten ja käytäntöjen on kohdeltava kansalaisia tasaveroisina eivätkä ne saa syrjiä ketään, varsinkaan haavoittuvia vähemmistöjä.

Tällainen järjestelmä on suvaitsevainen mutta ei kaiken salliva. Rasistisia ja poliittisia oikeuksia sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen takia rajoittamaan pyrkiviä katsomuksia se julkisesti paheksuu ja väkivaltaisen toiminnan yhteiskuntaa vastaan se kieltää.

Reilu yhteiskunta edellyttää yksimielisyyttä kansalaisten tasaveroisuudesta, syrjinnän vastustamisesta ja reilusta hyvän elämän mahdollisuuden antamisesta jokaiselle.

Silti jää runsaasti tilaa olla eri mieltä ja keskustella kriittisesti myös maahanmuuttopolitiikan linjauksista: kuinka paljon ja millä perustein siirtolaisia otetaan, miten heidät kotoutetaan, miten suhtaudutaan katsomuksellisten ja kulttuuristen tunnusten näkymiseen julkisessa elämässä, mitkä ovat suvaitsevaisuuden sopivat rajat?



Nämä ovat siis Sihvolan omia mielipiteitä. Miksi Sihvola luettelee pitkän pätkän omia mielipiteitään sen sijasta, että arvostelisi Hannulan kirjaa?

Tämänhän oli tarkoitus olla arvostelu Hannulan kirjasta. En ole aiemmin nähnyt kenenkään esittävän missään kirja-arvostelussa näin paljon ko. kirjaan liittymättömiä mielipiteitä.


Sihvola:

Hannula esittää väärin Jyllands-Postenin Muhammed-pilakuvien vaikutuksen Suomessa.

Pommiturbaanipäinen profeetta esiintyi täälläkin monessa lehdessä, ja aihe herätti vilkkaan keskustelun. Itsekin järjestin paneelin, jonka noin 30 puhujasta suurin osa vastusti sananvapauden rajoituksia ja puolusti satiirisen kritiikin oikeutta.


Millä tavalla Hannula muka esittää asian väärin?

Joku Sihvolan järjestämä panelikeskustelu ei mitenkään kumoa sitä tosiasiaa, että esimerkiksi Suomen pääministeri Matti Vanhanen, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja tasavallan presidentti Tarja Halonen pyysivät islamilaisilta terroristeilta anteeksi heitä loukkaavien karikatyyrien julkaisemista suomalaisilla internet-sivuilla.

Suomen hallituksen selkärangatonta, maanpetoksellista nöyristelyä islamilaisten terroristien edessä ja alistumista sensuuriin ei voi mitenkään vähätellä sillä naurettavalla perusteella, että joku J. Sihvola on joskus järjestänyt jonkun panelikeskustelun asiasta.


Juha Sihvola:

Hannula viittaa lukuisia kertoja vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen toimiin, mutta ei kertaakaan ilman kielteistä sävyä.

Ehkä ei ollut kertaakaan mitään aihetta viitata Puumalaisen toimiin positiivisessa sävyssä, koska Puumalainen ei koskaan tehnyt mitään rehellistä tai hyödyllistä.

Sihvola:

Puumalaisen tekemä tutkintapyyntö oli johtanut sakkotuomioon nettikirjoittelusta, jonka mukaan Afrikassa hyväksytään ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, klaanisodat ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat normaaliksi meiningiksi.

Hannulan mielestä tapaus "kertoo karua kieltään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien asemasta Suomessa".

Harvassa ovat ne yhteiskunnat, joissa kansanryhmän leimaaminen murhaajiksi ja raiskaajiksi hyväksytään sananvapauden nimissä, mutta Hannulan mielestä rasismituomio oli maahanmuuttoa vastustavien mielipiteiden syrjintää.



Jyväskylän yliopiston historian professorin Juha Sihvolan mielestä kirjoitustani ei siis olisi pitänyt sallia "sananvapauden nimissä".

Samalla logiikalla tietenkään esim. Muhammad-karikatyyreja ei olisi pitänyt sallia "sananvapauden nimissä".

Sananvapauden vastustajat käyttävät aina tuollaisia ilmaisuja kuin "sananvapauden nimissä". Esimerkiksi Kekkosen aikana varmaan sanottiin, että ei voida sallia Neuvostoliiton arvostelua "sananvapauden nimissä".






keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2010

Vanhanen, Puumalainen & Illman revisited

Tatu Vanhanen


HS:

Tatu Vanhanen kriitikoille: Älykkyys merkittävin syy kehityseroille


Kansakuntien älykkyyden ja globaalit kehityserot yhdistävästä teoretisoinnistaan kovan kritiikin kohteeksi joutunut emeritusprofessori Tatu Vanhanen jatkaa aiheesta käytävää keskustelua uudessa Politiikka-lehdessä.

Artikkelissaan Vanhanen vastaa saamaansa arvosteluun ja pyrkii täydentämään ja selventämään teesejään.

Artikkelin keskeinen väite on edelleen, että erot kansakuntien älykkyydessä ovat merkittävin syy globaaleille kehityseroille.

Kirjoitukseen sisältyvän regressioanalyysin mukaan kansallinen ÄO selittää kaksi kolmannesta kehityserojen vaihtelusta.

Lisähuomiona Vanhanen kirjoittaa, että älykkyyden ohella eroja selittää monissa maissa muun muassa demokratian ja markkinatalouden aste.

...

Vanhasen arvostelijat ovat huomauttaneet, että esimerkiksi bruttokansantuotteen eroja selitettäessä monet tekijät – kuten lukutaito, koulutus, elinikä, korruptio tai demokratian aste – ovat älykkyyden lailla yhtä päteviä selittäviä tekijöitä.

Vanhasen vastaus kriitikoille kuuluu, että muut tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia älykkyydestä. Älykkyys taas on hänen mukaansa selittävistä tekijöistä vähiten riippuvainen muista.

Vanhanen arvelee, että tieteentekijöiden on ollut vaikea hyväksyä hänen evolutiivisia teesejään ideologisista syistä.

Hän kummeksuu artikkelissaan, miksi älykkyyden ajatellaan pysyneen muuttumattomana, kun samaan aikaan tunnustetaan, että evoluutio on vaikuttanut moniin muihin ihmislajin ominaisuuksiin, ja biologiassa geneettisen moninaisuuden on nähty olevan kasvussa.

Vanhanen kokee, että hän on joutunut kollegansa Richard Lynnin kanssa samanlaiseen paitsioon kuin Neuvostoliitossa tai kansallissosialistisessa Saksassa vallitsevan ideologian aikanaan kyseenlaistaneet tieteentekijät.

(lihavointi M. Ellilä)



Myös Vanhasen tutkimustuloksia siteeranneita yksityishenkilöitä yritetään sensuroida.

Minä siteerasin blogissani Vanhasen tutkimustuloksia. Silloinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen teki minusta poliisille rikosilmoituksen, jossa väitti minun "solvanneen ja panetelleen tummaihoisista ihmistä koostuvaa kansanryhmää" esittämällä heistä "valheellisia väittämiä".

Nämä väittämät tietysti olivat todellisuudessa totta, koska ne perustuivat Vanhasen tutkimuksiin. Puumalainen ei kuitenkaan piitannut tästä lainkaan.

Puumalainen leimasi professori Vanhasen tutkimustulokset "valheellisiksi väittämiksi", vaikka Puumalainen itse ei tiedä asiasta eli ÄO-tutkimuksista yhtään mitään.


Byrokraatti (vähemmistövaltuutettu) kuvittelee siis voivansa kumota asiantuntijan esittämiä tutkimustuloksia ihan vain keskimällä omasta päästään, että nämä tutkimustulokset ovat muka "valheellisia väittämiä".

Byrokraatti siis kiistää tieteelliset tosiasiat ihan vain mutu-pohjalta ja tekee tämän oman henk.koht. mutu-mielipiteensä perusteella rikosilmoituksia tieteellisiä tutkimustuloksia siteeranneista yksityishenkilöistä.

Valtakunnansyyttäjänvirastossa työskentelevä valtionsyyttäjä Mika Illman päätti tämän Puumalaisen tekemän rikosilmoituksen perusteella nostaa syytteen, jossa vaati minulle sakkorangaistusta "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan".

Oikeudenkäynnissä
Illman moneen kertaan kiisti Vanhasen tutkimustulokset ja väitti mm. Afrikan kaikkien ongelmien johtuvan "länsimaisesta imperialismista". Vanhasen mukaanhan Afrikan ongelmat johtuvat enimmäkseen väestön matalasta mediaani-ÄO:sta.

Illman kysyi minulta, mihin minun käsitykseni eurooppalaisten ja afrikkalaisten keskiverto-ÄO:n eroista oikein perustuvat. Totesin niiden perustuvan mm. Vanhasen tutkimuksiin.

Illman väitti, että Vanhasen tutkimuksia ei pidetä totena. Illmanilla ei tietenkään ollut tälle väitteelleen mitään perusteluja.

Illman ei myöskään juristina tietenkään ole mikään ÄO-tutkimusten asiantuntija. Juristi (syyttäjä) kuitenkin siis kuvittelee voivansa kumota tieteellisiä tutkimustuloksia ihan vain sanomalla "enpäs usko".

Illmanin logiikalla kuka tahansa voidaan koska tahansa tuomita rangaistukseen minkä tahansa tieteellisen tutkimustuloksen mainitsemisesta, jos syyttäjä sattumalta ei halua uskoa ko. tutkimustulokseen.




Mika Illman


Annoin oikeudenkäynnissä todisteeksi yli sadan ÄO-tutkimuksen tulokset, joissa kaikissa oli todettu afrikkalaisten keskiverto-ÄO:n olevan paljon huonompi kuin eurooppalaisten. Nämä yli sata tutkimusta oli tehty useissa eri maissa useiden kymmenien eri vuosien aikana, joten kyse ei ole mistään satunnaisvaihteluista.

Kaikissa ÄO-tutkimuksissa on aina saatu täsmälleen sama tulos: afrikkalaisten keskiverto-ÄO on paljon huonompi kuin eurooppalaisten.

Maailmassa ei ole koskaan tehty yhtäkään tutkimusta, joka olisi osoittanut päinvastaista. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole koskaan saatu sellaista tulosta, että afrikkalaisten keskiverto-ÄO olisi yhtä hyvä tai parempi kuin eurooppalaisten.

Tästä huolimatta Illman katsoi voivansa kumota kaikki ÄO-tutkimukset, joita maailmassa on koskaan tehty, yksinkertaisesti vain kieltäytymällä uskomasta niitä.

Lisäksi Illman "kumosi" nämä esittämäni yli sata ÄO-tutkimusta toteamalla, että niiden tuloksia havainnollistava, todisteena esittämäni kaavakuva oli printattu "oikeistolaisen järjestön" internet-sivuilta.

Illmanin mielestä siis tieteelliset tosiasiat muuttuvat epätosiksi, jos niitä julkaistaan jonkun "oikeistolaisen järjestön" internet-sivuilta.

Tällaisia syyttäjiä Suomessa työskentelee valtakunnansyyttäjänvirastossa laatimassa syytteitä ajatusrikoksista eli tosiasioiden julkituomisesta.

Kyseinen "oikeistolainen järjestö" oli amerikkalainen internet-lehti VDare.com, joka julkaisi kirja-arvostelun Vanhasen kirjasta. Arvostelun yhteydessä oli kaavakuva yli sadan ÄO-tutkimuksen tuloksista, jotka olivat peräisin nimenomaan arvosteltavana olevasta Vanhasen kirjasta.

Valtionsyyttäjä Mika Illman siis uskoo tieteellisten tosiasioiden muuttuvan epätosiksi, jos niitä mainitaan jonkun internet-lehden julkaisemassa kirja-arvostelussa.

Tällaisia olivat Illmanin perusteet sille, että minulle piti antaa sakkoja näiden tosiasioiden kertomisesta.

Sama Mikko Puumalainen, silloinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri, joka oli tehnyt minun kirjoituksestani rikosilmoituksen, oli myös tehnyt poliisille rikosilmoituksen Tatu Vanhasen haastattelusta Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. Kun tämä Vanhasta koskenut rikosilmoitus ei ollut johtanut syytteeseen, Puumalainen oli jatkanut ristiretkeään tosiasioita vastaan eli ÄO-tutkimusten tuloksia vastaan tekemällä rikosilmoituksen minun kirjoituksestani.

Koska Vanhasen haastattelusta ei ollut nostettu syytettä, myöskään minun täsmälleen samoja tietoja sisältäneestä kirjoituksestani ei olisi tietenkään pitänyt nostaa syytettä.

Valtionsyyttäjä Mika Illman teki selvästi virkavirheen syyttämällä minua samasta asiasta, josta hän ei ollut syyttänyt Vanhasta. Nimenomaan Illman itse teki syyttämättäjättämispäätöksen Vanhasen haastattelun osalta, mutta päätti nostaa syytteen minun samansisältöisestä kirjoituksestani. Tämä on täysin selvä virkavirhe, koska kansalaisten pitäisi olla tasavertaisia lain edessä.

Jos Vanhanen saa esitellä tutkimustuloksiaan sanomalehdissä, mm. Helsingin Sanomissa, joutumatta syytteeseen ajatusrikoksesta eli "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan", miksi näiden Vanhasen tutkimustulosten siteeraaminen yksityishenkilön blogikirjoituksessa olisi rangaistavaa?

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mielestä on.

Illman on kirjoittanut väitöskirjansa aiheesta Hets mot folkgrupp eli "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan". Tässä väitöskirjassaan Illman sanoo pitävänsä rangaistavana mitä tahansa sellaista vertailua, jossa jokin ulkomaalainen kansanryhmä osoittautuu jollakin mittapuulla huonommaksi kuin suomalaiset. Tämä on se peruste, jonka nojalla Illman tehtailee tällaisia ajatusrikossyytteitä.

Tatu Vanhasen tutkimustulosten mukaan afrikkalaisten keskimääräinen ÄO on huonompi kuin suomalaisten. Illmanin mielestä ihmisiä pitää rangaista, jos he sanovat jonkun ulkomaalaisen kansanryhmän olevan jollakin mittapuulla huonompi kuin suomalaiset. Näin ollen Illmanin mielestä on kielletty sanoa, että esimerkiksi jonkin kansan keskimääräinen ÄO on huonompi kuin suomalaisten.

Illman ei lainkaan piittaa siitä, onko tämä totta vai ei. Illmanin mielestä tosiasiat ovat rangaistavia.


Illmanin logiikalla tietysti esim. PISA-tutkimuksen julkaiseminen oli rikos, koska PISA-tutkimuksen mukaan saksalaisten koululaisten oppimistulokset ovat huonompia kuin suomalaisten.

Tämän tosiasian mainitseminen on siis Illmanin mielestä "kiihotusta kansanryhmää vastaan", koska Illmanin väitöskirjan mukaan on kiellettyä sanoa jonkin ulkomaalaisen kansanryhmän olevan jollakin mittapuulla huonompi kuin suomalaiset.

Illmanin logiikka johtaa totalitaariseen sensuuriin. Tatu Vanhanen on siis täysin oikeassa sanoessaan, että hänen tutkimustuloksensa ovat joutuneet samanlaisen sensuurin kohteeksi kuin Neuvostoliitossa tai Natsi-Saksassa vallitsevan ideologian aikanaan kyseenlaistaneet tieteentekijät.

Suomessa tätä sensuuria ovat edustaneet etunenässä valtionsyyttäjä Mika Illman, vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, oikeusministeri Tuija Brax, lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, sisäministeri Anne Holmlund ja sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen. Kaikki nämä ovat toistuvasti vaatineet lisää ja lisää sensuuria vastustaakseen "rasismia".

Vastoin yleistä harhaluuloa tämä "nettirasismin" ja "vihapuheiden" vastustaminen ei tarkoita minkään natsipropagandan kieltämistä, vaan nimenomaan Vanhasen tutkimustulosten kaltaisten tosiasioiden sensurointia.

Suurpää on vaatinut mm. rikostilastojen sensurointia, jotta maahanmuuttajien yliedustus rikostilastoissa ei tulisi ilmi.

Brax on vaatinut kaupunginvaltuustoja sensuroimaan valtuutettujen puheita, jotta valtuutetut eivät voisi kertoa tosiasioita
esim. turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten aiheuttamista kustannuksista.

Braxin asettama, Hannulan johtama lainvalmistelutyöryhmä, jossa Illman on jäsenenä, on esittänyt sensuurilainsäädännön tiukentamista, mm. keskustelupalstojen lakisääteistä pakkomoderointia ja palstojen ylläpitäjien rankaisemista keskustelussa esiintyvistä mielipiteistä ja faktoistakin.

Suomen hallituksessa, valtion virkamiehistössä, oikeuslaitoksessa ja eduskunnassa on paljon fanaatikkoja, jotka haluavat sensuroida oman harhaisen maailmankuvansa kanssa ristiriidassa olevia, heille kiusallisia tosiasioita.

P.S.

Lähetin ylläolevasta tekstistä muutamat ensimmäiset kappaleet HS:n keskustelupalstalle kommenttina Tatu Vanhasta koskeneeseen artikkeliin. (Koko kirjoitus ei olisi sinne mahtunut, koska kirjoitusten pituutta on rajoitettu.) HS ei tietenkään ollut riittävän rehellinen julkaistakseen tätä. HS ei siis halua lukijoidensa tietävän, että Mika Illman ja Mikko Puumalainen ovat halunneet sensuroida Tatu Vanhasen tutkimustuloksia.

HS siis valehtelee lukijoilleen tahallaan.

Irtisanokaa HS:n tilauksenne, jos ette halua maksaa sananvapautta vastustavien fanaatikkojen toimintaa peittelevästä, yhteiskunnallisesta todellisuudesta valheellisen kuvan antavasta sanomalehdestä.




torstaina, heinäkuuta 16, 2009

Neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne

Kirjoitin taannoin tällaista korutonta faktaa neekereistä:


Mustien ihmisten tuottamia yhteiskuntia ja kulttuureja voisi käydä katsomassa Afrikassa, jos siellä ei olisi valkoisten ihmisten sinne rakentamia rautateitä, lentokenttiä, asfaltoituja teitä ja katuja, kivitaloja, sähköä, puhelinta, televisiota jne.



Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä. Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi. Näin on käynyt mm. Haitissa, jonka voodoo-kulttuuri ja bolshevistisen anarkian repimä yhteiskunta muistuttavat kummasti afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

USA:ssa ja Kanadassa neekerit käyttäytyvät jotakuinkin siedettävästi vain silloin, kun ovat selvästi vähemmistönä. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta, toisaalta väkivaltakoneistollaan (poliisit, vankilat, aseellinen itsepuolustus, KKK-tyyliset vigilantistit), toisaalta sosiokulturaalisella paineellaan, pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin.

Valkoiset amerikkalaiset ovat tietysti eurooppalaisia, joten heidän dominoimansa yhteiskunta on Amerikassa sijaitseva eurooppalainen yhteiskunta.

Vastaavasti mustat amerikkalaiset ovat Amerikassa asuvia afrikkalaisia, joten heidän dominoimansa alueet ovat afrikkalaisia saarekkeita valkoisen eurooppalaisen yhteiskunnan meressä.
Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista nykyistä enemmän, jos ne olisivat itsenäisiä kaupunkivaltioita. Koska ne kuitenkin kuuluvat Yhdysvaltoihin, niissä on voimassa sama laki kuin muualla Yhdysvalloissa. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta ikään kuin miehittää näitä neekerienklaaveja pitämällä poliisivoimin edes jotenkuten voimassa valkoisten ihmisten säätämiä lakeja myös neekerighettojen alueella. Neekerit itse eivät kuitenkaan olisi kyseisiä lakeja säätäneet eivätkä yrittäisikään ylläpitää niitä.
Neekerit noudattavat valkoisen yhteiskunnan säätämiä lakeja vain silloin, kun niitä konkreettisesti ylläpidetään kovalla kurilla. Jos kuri heltyy, neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään.

Ihminen on kuitenkin eläin, homo sapiens. Ihmistä ei ole luotu minkään jumalan kuvaksi. Mitään jumalia ei ole eikä kukaan ole luonut ihmistä.
Ihminen on geenien muovaamaa biomassaa, jota koskevat tietyt biologiset lainalaisuudet. Samoin kuin ihminen tarvitsee tietyn määrän tietynlaista ravintoa pysyäkseen hengissä, samoin ihmisen toiminnassa on tietynlaisia mm. aggressiivisuuteen, seksuaalisuuteen ja älykkyyteen liittyviä lainalaisuuksia.

Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄO kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio.
Kausaliteetti kulkee molempiin suuntiin: toisaalta elintason nousu nostaa älykkyystasoa vähentämällä mm. aliravitsemuksesta aiheutuvia aivovaurioita väestössä, toisaalta älykkäämpi väestö pystyy tuottamaan itselleen korkeamman elintason. Kun väestön keskimääräinen älykkyystaso laskee, maan elintaso laskee. Tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään korkeaa elintasoa, koska elintaso on yhtä kuin tavaroiden ja palveluiden kokonaistuotannon reaaliarvo per capita; tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään yhtä arvokasta hyödykkeiden kokonaistuotantoa kuin älykkäämmät ihmiset, joten tyhmemmällä yhteiskunnalla on matalampi elintaso.


Kuinka ollakaan, mustia koululaisia opettanut valkoinen amerikkalainen opettaja Christopher Jackson raportoi tällaista mustien käytöksestä:

The mainstream press gives a hint of what conditions are like in black schools, but only a hint. Expressions journalists use like “chaotic” or “poor learning environment” or “lack of discipline” do not capture what really happens. There is nothing like the day-to-day experience of teaching black children and that is what I will try to convey.
Most whites simply do not know what black people are like in large numbers,and the first encounter can be a shock. One of the most immediately striking things about my students was that they were loud. They had little conception of ordinary decorum. It was not unusual for five blacks to be screaming at me at once. Instead of calming down and waiting for a lull in the din to make their point—something that occurs to even the dimmest white students—blacks just tried to yell over each other. It did no good to try to quiet them, and white women were particularly inept at trying. I sat in on one woman’s class as she begged the children to pipe down. They just yelled louder so their voices would carry over hers.
Many of my black students would repeat themselves over and over again—just louder. It was as if they suffered from Tourette syndrome. They seemed to have no conception of waiting for an appropriate time to say something. They would get ideas in their heads and simply had to shout them out.
I might be leading a discussion on government and suddenly be interrupted: “We gotta get more Democrats! Clinton, she good!” The student may seem content with that outburst but two minutes later, he would suddenly start yelling again: “Clinton good!”
Anyone who is around young blacks will probably get a constant diet of rap music. Blacks often make up their own jingles,and it was not uncommon for 15 black boys to swagger into a classroom, bouncing their shoulders and jiving back. They were yelling back and forth, rapping 15 different sets of words in the same harsh, rasping dialect. The words were almost invariably a childish form of boasting: “Who got dem shine rim, who got dem shine shoe, who got dem shine grill (gold and silver dental caps)?”
The amateur rapper usually ends with a claim—in the crudest terms imaginable—that all womankind is sexually devoted to him. For whatever reason, my students would often groan instead of saying a particular word, as in, “She suck dat aaahhhh (think of a long grinding groan), she f**k dat aaaahhhh, she lick dat aaaahhh.”
So many black girls dance in the hall, in the classroom, on the chairs, next to the chairs, under the chairs, everywhere. Once I took a call on my cell phone and had to step outside of class. I was away about two minutes but when I got back the black girls had lined up at the front of the classroom and were convulsing to the delight of the boys. Many black people, especially black women, are enormously fat. Some are so fat I had to arrange special seating to accommodate their bulk. I am not saying there are no fat white students — there are — but it is a matter of numbers and attitudes. Many black girls simply do not care that they are fat. There are plenty of white anorexics, but I have never metor heard of a black anorexic.
“Black women be big Mr. Jackson,” my students would explain. “Is it okay in the black community to be a little overweight?” I ask. Two obese black girls in front of my desk begin to dance, “You know dem boys lak juicy fruit, Mr. Jackson.” “Juicy” is a colorful black expression for the buttocks.
Blacks, on average, are the most directly critical people I have ever met: “Dat shirt stupid. Yo’ kid a bastard. Yo’ lips big.”
Unlike whites, who tread gingerly around the subject of race, they can be brutally to the point. Once I needed to send a student to the office to deliver a message. I asked for volunteers, and suddenly you would think my classroom was a bastion of civic engagement. Thirty dark hands shot into the air. My students loved to leave the classroom and slack off, even if just for a few minutes, away from the eye of white authority. I picked a light-skinned boy to deliver the message. One very black student was indignant: “You pick da half-breed.” And immediately other blacks take up the cry, and half a dozen mouths are screaming, “He half-breed.”
For decades, the country has been lamenting the poor academic performance of blacks and there is much to lament. There is no question, however, that many blacks come to school with a serious handicap that is not their fault. At home they have learned a dialect that is almost a different language. Blacks not only mispronounce words; their grammar is often wrong. When a black wants to ask, “Where is the bathroom?” he may actually say “Whar da badroombe?” Grammatically, this is the equivalent of “Where the bathroom is?”
And this is the way they speak in high school. Students write the way they speak, so this is the language that shows up in written assignments.
It is true that some whites face a similar handicap. They speak with what I would call a “country” accent that is hard to reproduce but results in sentences such as “I’m gonna gemme a Coke.” Some of these country whites had to learn correct pronunciation and usage. The difference is that most whites overcome this handicap and learn to speak correctly; many blacks do not.
Most of the blacks I taught simply had no interest in academic subjects.
I taught history, and students would often say they didn’t want to do an assignment or they didn’t like history because it was all about white people. Of course, this was “diversity” history, in which every cowboy’s black cook got a special pageon how he contributed to winning the West, but black children still found it inadequate.
So I would throw up myhands and assign them a project on a real, historical black person. My favorite was Marcus Garvey. They had never heard of him, and I would tell them to research him, but they never did. They didn’t care and they didn’t want to do any work.
Anyone who teaches blacks soon learns that they have a completely different view of government from whites.
Once I decided to fill 25 minutes by having students write about one thing the government should do to improve America. I gave this question to three classes totaling about 100 students, approximately 80 of whom were black.
My few white students came back with generally “conservative” ideas. “We need to cut off people who don’t work,”was the most common suggestion.
Nearly every black gave a variation on the theme of “We need more government services.”
My students had only the vaguest notion of who pays for government services. For them, it was like a magical piggy bank that never goes empty. One black girl was exhorting the class on the need for more social services and I kept trying to explain that people, real live people, are taxed for the money to pay for those services.
“Yeah, it come from whites,” she finally said. “They stingy anyway.”
“Many black people make over $50,000 dollars a year and you would also be taking away from your own people,” I said.
She had an answer to that: “Dey half breed.” The class agreed. I let the subject drop.
Many black girls are perfectly happy to be welfare queens. On career day, one girl explained to the class that she was going to have lots of children and get fat checks from the government. No one in the class seemed to have any objection to this career choice.
Surprising attitudes can come out in class discussion. We were talking about the crimes committed in the aftermath of Hurricane Katrina, and I brought up the rape of a young girl in the bathroom of the Superdome. A majority of my students believed this was a horrible crime but a few took it lightly. One black boy spoke up without raising his hand: “Dat no big deal. They thought they is gonna die so they figured they have some fun. Dey jus’ wanna have a fun time; you know what I’m sayin’?” A few black heads nodded in agreement.
My department head once asked all the teachers to get a response from all students to the following question: “Do you think it is okay to break the law if it will benefit you greatly?” By then, I had been teaching for a while and was not surprised by answers that left a young, liberal, white woman colleague aghast. “Yeah” was the favorite answer. As one student explained, “Get dat green.”
There is a level of conformity among blacks that whites would find hard to believe. They like one kind of music: rap. They will vote for one political party: Democrat. They dance one way, speak one way, are loud the same way, and fail their exams in the same way. Of course, there are exceptions but they are rare. Whites are different. Some like country music, others heavy metal, some prefer pop, and still others, God forbid, enjoy rap music. They have different associations, groups, almost ideologies. There are jocks, nerds, preppies, and hunters. Blacks are all — well — black, and they are quick to let other blacks know when they deviate from the norm.
One might object that there are important group differences among blacks that a white man simply cannot detect. I have done my best to find them, but so far as I can tell, they dress the same, talk the same, think the same. Certainly, they form rival groups, but the groups are not different in any discernible way. There simply are no groups of blacks that are as distinctly different from each other as white “nerds,” “hunters,” or “Goths,” for example.
How the world looks to blacks
One point on which all blacks agree is that everything is “racis’.” This is one message of liberalism they have absorbed completely. Did you do your homework? “Na, homework racis’. ”Why did you get an F on the test? “Test racis’.”
I was trying to teach a unit on British philosophers and the first thing the studentsnoticed about Bentham, Hobbes, and Locke was “Dey all white! Where da black philosopher a’?”
I tried to explain there were no blacks in eighteenth century Britain. You can probably guess what they said to that: “Dat racis’!”
One student accused me of deliberately failing him on a test because I didn’t like black people. “Do you think I really hate black people?” “Yeah.” “Have I done anything to make you feel this way? How do you know?” “You just do.” “Why do you say that?” He just smirked, looked out the window, and sucked air through his teeth. Perhaps this was a regional thing, but the blacks often sucked air through their teeth as a wordless expression of disdain or hostility.
My students were sometimes unable to see the world except through the lens of their own blackness. I had a class that was host to a German exchange student. One day he put on a Power Point presentation with famous German landmarks as well as his school and family. From time to time during the presentation, blacks would scream, “Where da black folk?!” The exasperated German tried several times to explain that there were no black people where he lived in Germany. The students did not believe him. I told them Germany is in Europe, where white people are from, and Africa is where black people are from. They insisted that the German student was racist, and deliberately refused to associate with blacks.
Blacks are keenly interested in their own racial characteristics. I have learned, for example, that some blacks have “good hair.” Good hair is black parlance for black-white hybrid hair. Apparently, it is less kinky, easier to style, and considered more attractive.
Blacks are also proud of light skin. Imagine two black students shouting insults across the room. One is dark but slim; the other light and obese. The dark one begins the exchange: “You fat, Ridario!” Ridario smiles, doesn’t deign to look at his detractor, shakes his head like a wobbling top, and says, “You wish you light skinned.” They could go on like this, repeating the same insults over and over.
My black students had nothing but contempt for Hispanic immigrants. They would vent their feelings so crudely that our department strongly advised us never to talk about immigration in class in case the principal or some outsider might overhear. Whites were “racis’,” of course, but they thought of us at least as Americans. Not the Mexicans. Blacks have a certain, not necessarily hostile understanding of white people. They know how whites act, and it is clear they believe whites are smart and are good at organizing things. At the same time, they probably suspect whites are just putting on an act when they talk about equality, as if it is all a sham that makes it
easier for whites to control blacks.
Blacks want a bigger piece of the American pie. I’m convinced that if it were up to them they would give whites a considerably smaller piece than whites get now, but they would give us something. They wouldn’t give Mexicans anything.
What about black boys and white girls? No one is supposed to notice this or talk about it but it is glaringly obvious: Black boys are obsessed with white girls.
I’ve witnessed the following drama countless times. A black boy saunters up to a white girl. The cocky black dances around her, not really in a menacing way. It’s more a shuffle than a threat. As he bobs and shuffles he asks, “When you gonna go wit’ me?” There are two kinds of reply. The more confident white girl gets annoyed, looks away from the black and shouts, “I don’t wanna go out with you!” The more demure girl will look at her feet and mumble a polite excuse but ultimately say no. There is only one response from the black boy: “You racis’.”
Many girls — all too many — actually feel guilty because they do not want to date blacks. Most white girls at my school stayed away from blacks, but a few, particularly the ones who were addicted to drugs, fell in with them.
There is something else that is striking about blacks. They seem to have no sense of romance, of falling in love. What brings men and women together is sex, pure and simple, and there is a crude openness about this. There are many degenerate whites, of course, but some of my white students were capable of real devotion and tenderness, emotions that seemed absent from blacks — especially the boys.
Black schools are violent and the few whites who are too poor to escape are caught in the storm. The violence is astonishing, not so much that it happens, but the atmosphere in which it happens. Blacks can be smiling, seemingly perfectly content with what they are doing, having a good time, and then, suddenly start fighting. It’s uncanny.
Not long ago, I was walking through the halls and a group of black boys were walking in front of me. All of a sudden they started fighting with another group in the hallway.
Blacks are extraordinarily quick to take offense. Once I accidentally scuffed a black boy’s white sneaker with my shoe. He immediately rubbed his body up against mine and threatened to attack me. I stepped outside the class and had a security guard escort the student to the office. It was unusual for students to threaten teachers physically this way, but among themselves, they were quick to fight for similar reasons.
The real victims are the unfortunate whites caught in this. They are always in danger and their educations suffer.
White weaklings are particularly susceptible, but mostly to petty violence. They may be slapped or get a couple of kicks when they are trying to open a bottom locker. Typically, blacks save the hard, serious violence for each other.
There was a lot of promiscuous sex among my students and this led to violence.
Black girls were constantly fighting over black boys. It was not uncommon to see two girls literally ripping each other’s hair out with a police officer in the middle trying to break up the fight. The black boy they were fighting over would be standing by with a smile, enjoying the show he had created.
Forreasons I cannot explain, boys seldom fought over girls. Pregnancy was common among the blacks, though many black girls were so fat I could not tell the difference. I don’t know how many girls got abortions, but when they had the baby they usually stayed in school and had their own parents look after the child. The school did not offer daycare.
Security guards are every where in black schools — we had one on every hall. They also sat in on unruly classes and escorted students to the office. They were unarmed, but worked closely with the three city police officers who were constantly on duty.
There was a lot of drug-dealing at my school. This was a good way to make a fair amount of money but it also gave boys power over girls who wanted drugs. An addicted girl — black or white — became the plaything of anyone who could get her drugs.
One of my students was a notorious drug dealer. Everyone knew it. He was 19 years old and in eleventh grade. Once he got a score of three out of 100 on a test. He had been locked up four times since he was 13.
One day, I asked him, “Why do you come to school?” He wouldn’t answer. He just looked out the window, smiled, and sucked air through his teeth. His friend Yidarius ventured an explanation: “He get dat green and get dem females.” “What is the green?” I asked. “Money or dope?” “Both,” said Yidarius with a smile. A very fat black interrupted from across the room: “We get dat lunch,” Mr. Jackson. “We gotta get dat lunch and brickfuss.” He meant the free breakfast and lunch poor students get every day. “Nigga, we know’d you be lovin’ brickfuss!” shouts another student.
Some readers may believe that I have drawn a cruel caricature of black students. After all, according to official figures some 85 percent of them graduate. It would be instructive to know how many of those scraped by with barely a C- record. They go from grade to grade and they finally get their diplomas because there is so much pressure on teachers to push them through. It saves money to move them along, the school looks good, and the teachers look good. Many of these children should have beenfailed, but the system would crack under their weight if they were all held back.
How did my experiences make me feel about blacks? Ultimately, I lost sympathy for them. In so many ways they seem to make their own beds. There they were in an integrationist’s fantasy — in the same classroom with white students, eating the same lunch, using the same bathrooms, listening to the same teachers — and yet the blacks fail while the whites pass.
One tragic outcome among whites who have been teaching for too long is that it can engender something close to hatred. One teacher I knew gave up fast food — not for health reasons but because where he lived most fast-food workers were black. He had enough of blacks on the job. This was an extreme example but years of frustration can take their toll. Many of my white colleagues with any experience were well on their way to that state of mind.
There is an unutterable secret among teachers: Almost all realize that blacks do not respond to traditional white instruction. Does that put the lie to environmentalism? Not at all. It is what brings about endless, pointless innovation that is supposed to bring blacks up to the white level. The solution is more diversity — or put more generally, the solution is change.
Change is an almost holy word in education, and you can fail a million times as long as you keep changing. That is why liberals keep revamping the curriculum and the way it is taught.
For example, teachers are told that blacks need hands-on instruction and more group work. Teachers are told that blacks are more vocal and do not learn through reading and lectures. The implication is that they have certain traits that lend themselves to a different kind of teaching. Whites have learned a certain way forcenturies but it just doesn’t work withblacks. Of course, this implies racial differences but if pressed, most liberal teachers would say different racial learning styles come from some indefinable cultural characteristic unique to blacks.
Therefore, schools must change, America must change. But into what? How do you turn quantum physics into hands-on instruction or group work? Noone knows, but we must keep changing until we find something that works.
Public school has certainly changed since anyone reading this was a student. I have a friend who teaches elementary school, and she tells me that every week the students get a new diversity lesson, shipped in fresh from some bureaucrat’s office in Washington or the state capital. She showed me the materials for one week: a large poster, about the size of a forty-two inch flat-screen television. It shows an utterly diverse group — I mean diverse: handicapped, Muslim, Jewish, effeminate, poor, rich, brown, slightly brown, yellow, etc. — sitting at a table, smiling gaily, accomplishing some undefined task. The poster comes with a sheet of questions the teacher is supposed to ask. One might be: “These kids sure look different, but they look happy. Can you tell me which one in the picture is an American?” Some eight-year-old, mired in ignorance, will point to a white child like himself. “That one.” The teacher reads from the answer, conveniently printed along with the question. “No, Billy, all these children are Americans. They are just as American as you.” The children get a snack, and the poster goes up on the wall until another one comes a week later.
This is what happens at predominately white, middle-class, elementary schools everywhere. Elementary school teachers love All of the Colors of the Race, by award-winning children’s poet Arnold Adoff. These are some of the lines they read to the children: “Mama is chocolate …Daddy is vanilla … Me (sic) is better …It is a new color. It is a new flavor. For love. Sometimes blackness seems too black for me, and whiteness is too sickly pale; and I wish every one were golden. Remember: long ago before people moved and migrated, and mixed and matched … there was one people: one color, one race. The colors are flowing from what was before me to what will be after. All the colors.”
Teaching as a career
It may come as a surprise after what I have written, but my experiences have given me a deep appreciation for teachingas a career. It offers a stable, middle-class life but
comes with the capacity to make real differences in the lives of children. In our modern, atomized world children often have very little communication with adults — especially, or even,with their parents — so there is potential for a real transaction between pupil and teacher, disciple and master. A rewarding relationship can grow up between an exceptional, interested student and his teacher.
I have stayed in my classroom with a group of students discussing ideas and playing chess until the janitor kicked us out. I was the old gentleman, imparting my history, culture, personal loves and triumphs, defeats and failures to young kinsman.
Sometimes I fancied myself Tyrtaeus, the Spartan poet, who counseled the youth to honor and loyalty. I never had this kind of intimacy with a black student, and I know of no other white teacher who did.
Teaching can be fun. For a certain kind of person it is exhilarating to map out battles on chalk boards, and teach heroism. It is rewarding to challenge liberal prejudices, to leave my mark on these children, but what I aimed for with my white students I could never achieve with the blacks.
There is a kind of child whose look can melt your heart: some working-class castaway, in and out of foster homes, often abused, who is nevertheless almost an angel. Your heart melts for these children, this refuse of the modern world. Many white students possess a certain innocence; their cheeks still blush.
Try as I might, I could not get the blacks to care one bit about Beethoven or Sherman’s march to the sea, or Tyrtaeus, or Oswald Spengler, or even liberals like John Rawls, or their own history. They cared about nothing I tried to teach them.
When this goes on year after year it chokes the soul out of a teacher, destroys his pathos, and sends him guiltily searching for The Bell Curve on the Internet. Blacks break down the intimacy that can be achieved in the classroom, and leave you convinced that that intimacy is really a form of kinship.
Without intending to, they destroy what is most beautiful — whether it be your belief in human equality, your daughter’s innocence, or even the state of the hallway.
Just last year I read on the bathroom stall the words “F**k Whitey.” Not two feet away, on the same stall, was a small swastika.
The National Council for the Social Studies, the leading authority on social science education in the United States, urges teachers to inculcate such values as equality of opportunity, individual property rights, and a democratic form of government. Even if teachers could inculcate this milquetoast ideology into whites, liberalism is doomed because so many non-whites are not receptive to education of any kind beyond the merest basics.
It is impossible to get them to care about such abstractions as property rights or democratic citizenship. They do not see much further than the fact that you live in a big house and “we in da pro-jek.”
Of course, there are a few loutish whites who will never think past their next meal and a few sensitive blacks for whom anything is possible, but no society takes on the characteristics of its exceptions.
Once I asked my students, “What do you think of the Constitution?” “It white,” one slouching black rang out. The class began to laugh. And I caught myself laughing along with them, laughing while Pompeii’s volcano simmers, while the barbarians swell around the Palatine, while the country I love, and the job I love, and the community I love become dimmer by the day.
I read a book by an expatriate Rhodesian who visited Zimbabwe nott oo many years
ago. Traveling with a companion, she stopped at a store along the highway. A black man materialized next to her car window. “Job, boss, (I) work good, boss,” he pleaded. “You give job.” “What happened to your old job?” the expatriate white asked. The black man replied in the straightforward manner of his race: “We drove out the whites. No more jobs. You give job.”
At some level, my students understand the same thing. One day I asked the bored, black faces staring back at me. “What would happen if all the white people in America
disappeared tomorrow?” “We screwed,” a young, pitch-black boy screamed back. The rest of theblacks laughed.
I have had children tell me to my face as they struggled with an assignment. “I cain’t do dis, Mr. Jackson. I black.”
The point is that human beings are not always rational. It is in the black man’s interest to have whites in Zimbabwe but he drives them out and starves. Most whites do not think black Americans could ever do anything so irrational. They see blacks on television smiling, fighting evil whites, embodying white values. But the real black is not on television, and you pull your purse closer when you see him, and you lock the car doors when he swaggers by with his pants hanging down almost to his knees.
For those of you with children, better a smaller house in a white district than a fancy one near a black school. I have been in parent-teacher conferences that broke my heart: the child pleading with his parents to take him out of school; the parents convinced their child’s fears are groundless.
If you love your child, show her you care — not by giving her fancy vacations or a car, but making her innocent years safe and happy. Give her the gift of a not-heavily black school.

Kuten huomaatte, tämän mustia koululaisia vuosien ajan opettaneen valkoisen amerikkalaisen opettajan käsitys neekereiden biologisesta afrikkalaisesta kansanluonteesta on täsmälleen samanlainen kuin minun.

Jäämme odottelemaan, että Mikko Puumalainen, Johanna Suurpää ja Mika Illman ryhtyvät naama punaisena huutamaan:

Ei se ole noin!! Ei se saa olla noin!! Rotuja ei ole olemassa!! Neekerit ovat aivan samanlaisia kuin valkoiset ihmiset!! Mitään geneettisiä eroja ei ole!! Geenejä ei ole olemassa!! Kaikki erot ovat kulttuurillisia!! Biologiaa ei ole!! Biologia on rasismia!! Rasismi on ajatusrikos!!

Kysymys: ovatko Mikko Puumalainen, Johanna Suurpää ja Mika Illman koskaan tavanneet yhtäkään neekeriä?

Ovatko he koskaan keskustelleet yhdenkään neekerin kanssa?

Ovatko he vuosien ajan työskennelleet joka päivä kymmenien neekerien kanssa, kuten edellä siteerattu opettaja?

Kummalla on mielestänne realistisempi käsitys neekereistä: a) suomalaisella byrokraatilla, joka ei ole koskaan tavannut yhtäkään neekeriä, b) amerikkalaisella opettajalla, joka on vuosien ajan opettanut joka päivä kymmeniä mustia koululaisia?

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

Kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä

Eräs kaverini kirjoitti facebookissa tällaista:


Monien mielestä olen rasisti, jos väitän, että tietyt kulttuurit ovat kehittyneempiä kuin toiset. Eri kulttuurien (kielet ja taide) olemassaolo on mielestäni rikkaus, jos niiden annetaan olla sellaisinaan, laissez-faire.



Kulttuurien keskinäistä kanssakäymistä ja lievää sekoittumista ei voi estää, mutta negatiivinen vapaus (ks. Isaiah Berlin) ei ole luonut ongelmia, joista myös Suomessa kärsitään. Ongelmaulkomaalaisten raahaaminen ja tehostettu monikulttuuri-ihanne on mielestäni verrattavissa hintasäännöstelyn kaltaisiin markkinahäiriöihin; tässä tapauksessa taloustehottomuus eli markkinavääristymä ilmenee ihmisten pahoinvointina ja turvattomuutena.



Itse määrittelisin kulttuurien kehittyneisyyden sen perusteella, kuinka vapaasti ne suhtautuvat yksilönvapauteen ja tieteisiin. Etatistikavereilta kuulee taas sitä, että onhan Somaliassakin suunnilleen anarkia, mutta silti aivan katastrofaalista. Jouduin kerran perustelemaan väitteen epärelevanttisuutta sillä, että eihän simpanssikaan osaa käyttää kännykkää, vaikka sille sellaisen antaisi tai jopa kertoisi vierestä ohjeita.


Tosin en viitsi loukata simpansseja sen enempää vertaamalla niitä somaleihin. Ovathan simpanssit sentään kehittyneitä ihmisapinoita.



Kaikki kulttuurit eivät tietenkään voi olla samanaikaisesti samalla kehitystasolla, koska jotkut kulttuurit ovat nykyaikana selvästi samankaltaisia kuin toiset kulttuurit aiemmin, esim. satoja vuosia tai jopa tuhansia vuosia sitten.


Jos kaikki nykyään olemassaolevat kulttuurit olisivat yhtä hyviä, silloin myös kaikkien menneisyyden kulttuurien täytyisi olla yhtä hyviä kuin nykyajan kulttuurit; monet nykyajan kulttuurithan ovat samanlaisia kuin menneisyyden kulttuurit.

Kukaan täysjärkinen ei kuitenkaan väitä, että esim. tuhat vuotta sitten Eurooppa olisi ollut yhtä sivistynyt tai hyvinvoiva kuin nykyään. Niinpä kaikki nykyään olemassaolevat kulttuurit eivät voi olla samalla kehitystasolla eli yhtä sivistyneitä tai hyvinvoivia.

Tätä tietenkään Mika Illman, Mikko Puumalainen ja Johanna Suurpää eivät suostu myöntämään.





Puumalainen perusteli minun blogistani tekemäänsä tutkintapyyntöä sillä, että minä olin sanonut "tummaihoisten ihmisten" (tämä oli Puumalaisen keksimä ilmaisu; minä olin käyttänyt sanaa afrikkalainen, mutta Puumalainen ilmeisesti luulee kaikkien tummaihoisten ihmisten olevan afrikkalaisia; tämä kertoo jo jotain Puumalaisen yleissivistyksen tasosta) olevan jotenkin primitiivisiä eli alkukantaisia.
Puumalaisen mielestä Suomessa pitäisi siis olla rikosoikeudellisesti rangaistavaa sanoa afrikkalaista kulttuuria primitiiviseksi eli esim. eurooppalaista kulttuuria alkukantaisemmaksi. Afrikassa uskotaan yleisesti mm. noituuteen. Euroopassa juuri kukaan ei usko noituuteen. Puumalaisen mielestä noituuteen uskominen ei siis ole primitiivistä, vaan noituuteen uskova ihminen on Puumalaisen mielestä ihan yhtä moderni ja rationaalinen kuin tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen. Tämä kertoo paljon Puumalaisen maailmankuvasta.








Suomessa naiset ovat yhtä arvokkaita kuin miehet. He saavat ajaa autoa ja liikkua yksin myös kamelin päivämatkaa kauemmaksi kotoa. Naiset saavat valita aviopuolisonsa itse. Hyvin usein myös naiset käyvät töissä. Naiset voivat käydä uimahallissa samaan aikaan miesten kanssa, mikä on hyvin kätevää, koska siksi ei tarvita erillisiä uimahallivuoroja miehille ja naisille. Muutenkin Suomessa on tasa-arvoinen meininki: nais- ja mieslääkärit ja hoitajat voivat hoitaa kaikkia potilaita. Tämä on hyvin kätevää, koska silloin ei tarvita erillisiä sairaaloita naisia ja miehiä varten. Suomessa naisia ei laiteta mustaan säkkiin. Mustaan säkkiin laitetaan roskia.



Koska Suurpää pitää em. mielipidettä rangaistavana, Suurpään mielestä naisia alistavan islamilainen diktatuuri on siis vähintään yhtä hyviä kuin tasa-arvoinen pohjoismainen yhteiskunta.

Toivon Suurpään muuttavan Afghanistaniin Talibanin hallitsemalle alueelle.

Suurpäällä itsellään ei pitäisi olla mitään tätä vastaan, koska Taliban-yhteiskunta ei ole Suurpään mielestä yhtään huonompi kuin suomalainen yhteiskunta.

Tervemenoa Afghanistaniin, Suurpää. Älä koskaan tule takaisin Eurooppaan. Sinunkaltaisiasi olioita ei kaivata täällä.






Illman taas katsoi olevan rikosoikeudellisesti rangaistavaa sanoa, että Afrikassa on erilaiset olot kuin Euroopassa:

Seuraavassa otteita siitä, mitä pidän lainvastaisena:

Lainaus I:

Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä. Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi. Näin on käynyt mm. Haitissa, jonka voodoo-kulttuuri ja bolshevistisen anarkian repimä yhteiskunta muistuttavat kummasti afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Illman (edelliseen kohtaan viitaten): tämä täyttää rikosnimikkeen "kiihotus kansanryhmää vastaan" tunnusmerkistön.

Lainaus II:

USA:ssa ja Kanadassa neekerit käyttäytyvät jotakuinkin siedettävästi vain silloin, kun ovat selvästi vähemmistönä. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta, toisaalta väkivaltakoneistollaan (poliisit, vankilat, aseellinen itsepuolustus, KKK-tyyliset vigilantistit), toisaalta sosiokulturaalisella paineellaan, pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin.

Illman (edelliseen kohtaan viitaten): perusteeton, epäasiallinen yleistys.

Lainaus III:

Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista nykyistä enemmän, jos ne olisivat itsenäisiä kaupunkivaltioita. Koska ne kuitenkin kuuluvat Yhdysvaltoihin, niissä on voimassa sama laki kuin muualla Yhdysvalloissa. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta ikään kuin miehittää näitä neekerienklaaveja pitämällä poliisivoimin edes jotenkuten voimassa valkoisten ihmisten säätämiä lakeja myös neekerighettojen alueella. Neekerit itse eivät kuitenkaan olisi kyseisiä lakeja säätäneet eivätkä yrittäisikään ylläpitää niitä.

Neekerit noudattavat valkoisen yhteiskunnan säätämiä lakeja vain silloin, kun niitä konkreettisesti ylläpidetään kovalla kurilla. Jos kuri heltyy, neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään.

Lainaus IV:

Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄO kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio. Kausaliteetti kulkee molempiin suuntiin: toisaalta elintason nousu nostaa älykkyystasoa vähentämällä mm. aliravitsemuksesta aiheutuvia aivovaurioita väestössä, toisaalta älykkäämpi väestö pystyy tuottamaan itselleen korkeamman elintason. Kun väestön keskimääräinen älykkyystaso laskee, maan elintaso laskee. Tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään korkeaa elintasoa, koska elintaso on yhtä kuin tavaroiden ja palveluiden kokonaistuotannon reaaliarvo per capita; tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään yhtä arvokasta hyödykkeiden kokonaistuotantoa kuin älykkäämmät ihmiset, joten tyhmemmällä yhteiskunnalla on matalampi elintaso. Neekerien tuominen Eurooppaan siis alentaisi Euroopan elintasoa, vaikka neekerit eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja.

Illman (kaikkiin edellisiin lainauksiin): Nämä ovat ne otteet, joita pidän tunnusmerkistön täyttävänä.

Illman siis väittää, että afrikkalaisten ja eurooppalaisten välillä ei ole kulttuurisia eroja eikä geneettisiä eroja.

Illman siis esittää väitteen, joka on päivänselvästi ristiriidassa terveen järjen, arkikokemuksen ja tieteellisten tutkimustuloksien kanssa. Yhtä hyvin Illman voisi väittää, että kuu on juustoa.

Suomessa vallitsee nykyään multikultidiktatuuri, joka yrittää kiistää ilmiselviä tosiasioita fanaattisella uskonnollisella vimmalla.

Mika Illman, Mikko Puumalainen, Johanna Suurpää ja heidän hengenheimolaisensa ovat keskiajan katolisen kirkon inkvisiittorien kaltaisia uskonnollisia fanaattikkoja, jotka naama punaisena itkien, kurkku suorana huutaen yrittävät väittää maata litteäksi, kuuta juustoksi, mustaa valkoiseksi, rauhaa sodaksi, vapautta orjuudeksi ja kaikkia kulttuureita aivan yhtä hyviksi.

torstaina, maaliskuuta 19, 2009

Ilta-Pravdan asenne: Voi vittu, kun Suomessa ei ole tarpeeksi sensuuria

Ilta-Pravdan toimittaja Rami Mäkinen oksensi näppäimistölleen tällaisen jutun:


Nettirasisti selvisi sakoitta
19.03.2009 15:34


Afrikkalaisia, muslimeja ja tummaihoisia netin keskustelupalstalla solvannut mies selvisi sakoitta Helsingin käräjäoikeudessa.

Oikeus totesi miehen syylliseksi kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Hänet välttyi silti rangaistukselta, koska rikos oli varsin vähäinen ja teosta on kulunut jo yli kolme vuotta.

Käräjäoikeus määräsi tekstit poistettavaksi internetistä. Lisäksi mies joutuu itse maksamaan 500 euron oikeudenkäyntikulunsa.

53-vuotias mies kirjoitti elo-lokakuussa 2006 viisi kommenttia Kansallismieliselle keskustelupalstalle, joka on Suomen Sisu ry:n jäsenten suosima nettifoorumi. Yhdistys nostatti kohua viime kuntavaaleissa, kun sen jäseniä nousi valtuustoihin eri puolilla Suomea.

Teksteissä muun muassa esitettiin, että tummaihoiset ovat rotunsa takia muita tyhmempiä ja väkivaltaisempia. Mies kutsui heitä toistuvasti "neekereiksi" ja kirjoitti esimerkiksi, että "afrikkalaisten maahanmuutto rapauttaa rodun, kulttuurin, lain ja järjestyksen".

Hän viittasi kirjoituksissaan pääministerin isän Tatu Vanhasen älykkyystutkimukseen ja perussuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi hamuavan Jussi Halla-ahon nettisivujen keskusteluihin.

Tuomittu mies on akateemisesti koulutettu, hyvätuloinen ja ammatiltaan ohjelmoija. Hän on perheellinen ja toimii asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana.

Käräjillä hän kiisti syytteen. Miehen asianajajan mukaan syytemääräyksen antanut valtakunnansyyttäjänvirasto "haluaa rajoittaa sananvapautta". Virasto on viime aikoina määrännyt useita syytteitä rasistisesta nettikirjoittelusta.

- Heillä on laaja halu sensuroida. Se on estettävä! asianajaja Kari Silvennoinen jyrisi.



Ilta-Pravdan asenne sananvapautta kohtaan on siis se, että Suomessa ei ole tarpeeksi sensuuria.

Siihen viittaa se, että rangaistuksetta selvinneestä miehestä käytetään otsikossa haukkumasanaa nettirasisti. Otsikko Nettirasisti selvisi sakoitta viittaa ilmiselvästi siihen, että näiden hirveiden rassissttien ei pitäisi selvitä rangaistuksetta.

Hei Rami Mäkinen, voisitko muuten kertoa minulle, mitä tarkoittaa "afrikkalaisia, muslimeja ja tummaihoisia netin keskustelupalstalla solvannut mies"? Missä kohdassa tämä mies solvasi "afrikkalaisia, muslimeja ja tummaihoisia" ja millä tavalla? Jos ja kun mainitset erikseen afrikkalaiset ja tummaihoiset, keitä ovat nämä muut tummaihoiset?

Tämä termi "tummaihoiset" tuntuu olevan vakiokielenkäyttöä teillä Suvaitsevaisilla Intellektuelleilla. Esimerkiksi vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainenhan väitti minun esittäneen "valheellisia väittämiä tummaihoisista ihmisistä", kun olin kertonut tosiasioita afrikkalaisten ja eurooppalaisten mediaani-ÄO:sta.

Puumalainen siis käytti sanaa "tummaihoiset" synonyymina afrikkalaisille ja ilmaisua "valheelliset väittämät" synonyymina tosiasioille eli tieteellisten tutkimusten tuloksille.

Sinä Mäkinen puhut erikseen afrikkalaisista ja tummaihoisista, joten keitä ovat nämä ei-afrikkalaiset tummaihoiset? Onko sinun kielenkäytössäsi sana "tummaihoinen" synonyymi esim. intialaisille, bangladeshilaisille tai burmalaisille? Tätähän minä en voi tietää, koska te Suvaitsevaiset ja Edistykselliset Intellektuellit vaihdatte termejänne vähän väliä.


Rami Mäkinen:

53-vuotias mies kirjoitti elo-lokakuussa 2006 viisi kommenttia Kansallismieliselle keskustelupalstalle, joka on Suomen Sisu ry:n jäsenten suosima nettifoorumi. Yhdistys nostatti kohua viime kuntavaaleissa, kun sen jäseniä nousi valtuustoihin eri puolilla Suomea.

Tästä siis saatiin aasinsilta Sisuun ja sen jäseninä oleviin kaupunginvaltuutettuihin. Jos joku tuhansista Sisun palstalle kirjoitelleista on joskus saanut sakkoja tosiasioiden kertomisesta, Pravda käyttää tätä tekosyynä yrittää taas kerran leimata Sisu jotenkin epäilyttäväksi hämärämiesten järjestöksi.


Rami Mäkinen:

Teksteissä muun muassa esitettiin, että tummaihoiset ovat rotunsa takia muita tyhmempiä ja väkivaltaisempia.


Mitä tarkoittaa "rotunsa takia"? Onko se sama asia kuin geeniensä takia eli suomeksi sanottuna geneettisesti?

Mäkinen, kerro meille, ovatko afrikkalaiset keskimäärin yhtä älykkäitä kuin eurooppalaiset.

Kerropa Mäkinen joutessasi myös, vaikuttavatko geenit älykkyyteen. Jos ja kun vaikuttavat, älykkyys siis nimenomaan määräytyy (ainakin osittain) geneettisesti.

Väitätkö sinä Mäkinen siis, että afrikkalaisilla olisi geneettisesti sama älykkyyskapasiteetti kuin eurooppalaisilla? Jos moista väität, mihin tämä väitteesi oikein perustuu?

Mitä tulee väitteeseen väkivaltaisuudesta, oletko Mäkinen koskaan kuullut testosteronin ja adrenaliinin vaikutuksesta aggressiivisuuteen? Jos olet, oletko mahdollisesti kuullut myös geenien vaikutuksesta testosteroniin ja adrenaliiniin? Kerronpa nyt sinulle Rami, että tieteellisten tutkimusten mukaan afrikkalaisilla nimenomaan on geneettisesti korkeampi testosteronitaso kuin valkoisilla ihmisillä. Mitäs siihen sanot?



Rami Mäkinen:

Mies kutsui heitä toistuvasti "neekereiksi"


Mitä sitten? Väitätkö sinä Mäkinen, että neekereitä ei saa sanoa neekereiksi? Mikä on perustelusi tälle väitteelle?


Rami Mäkinen:

ja kirjoitti esimerkiksi, että "afrikkalaisten maahanmuutto rapauttaa rodun, kulttuurin, lain ja järjestyksen".

Väitätkö sinä Mäkinen, että näin ei tapahdu? Millä perusteella?

Rami Mäkinen:

Hän viittasi kirjoituksissaan pääministerin isän Tatu Vanhasen älykkyystutkimukseen ja perussuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi hamuavan Jussi Halla-ahon nettisivujen keskusteluihin.



Tähän oli siis pakko sotkea myös Halla-aho. Alan uskoa, että Pravda-yhtiöllä on kampanja Halla-ahoa vastaan sekä varsinaisen Pravdan että Ilta-Pravdan puolella.

Jos joku viittaa Halla-ahon vieraskirjassa käymiinsä keskusteluihin, Ilta-Pravda sanoo syytetyn viitanneen Halla-ahoon.

Ilta-Pravdan ja koko Pravda-konsernin tarkoituksena on mustamaalata Halla-ahoa mainitsemalla hänet tällaisten hirveiden ajatusrikollisten eli poliittisesti epäkorrekteja tosiasioita kertoneiden kerettiläisten yhteydessä.

P.S.
Kyseessä oli siis The Rami Mäkinen, joka on aiemminkin ollut ideologisella ristiretkellä nykyisen hallituksen maahanmuuttopoliitiikan kritisoijia vastaan. Mäkinen kirjoitti Ilta-Pravdaan 8.11. 2008 artikkelin Ääniharava keräsi rahaa nettirasistille, jossa kauhisteltiin Halla-ahon keräämää kolehtia nimimerkki Tomashotin sakkojen maksamiseen. Mäkisen mielestä siis sanomalehtileikkeitä kotisivuilleen kerännyt ihminen on "nettirasisti" ja tästä ajatusrikoksesta määrättyjen sakkojen maksaminen kansalaiskeräyksellä jotenkin epäilyttävää hämärämiesten toimintaa.
Mäkinen on itse saanut sakkoja Kari Uotiin kohdistuneesta kunnianloukkauksesta. Jos ja kun Mäkisen työnantaja eli Ilta-Pravda on maksanut sakot kunnianloukkaukseen syyllistyneen toimittajan puolesta, miten tämä eroaa maahanmuuttokriittisen bloggaajan Jussi Halla-ahon keräämästä kolehdista sanomalehtileikkeitä kotisivuilleen keränneen nimimerkki Tomashotin sakkojen maksamiseen?

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

Normimeininkiä Afrikassa



Helsingin Sanomat:

Satoja ihmisiä siepattiin noitavainoissa Gambiassa

18.3.2009

Helsingin Sanomat

Jopa 1 000 gambialaista on siepattu noitavainoissa salaisille vankileireille, kertoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty International. Leireillä siepatut on pakotettu nauttimaan huumaavia juomia ja tunnustamaan syyllisyytensä noituuteen.

Huumaavien juomien nauttiminen on aiheuttanut munuaisvaivoja, joihin ainakin kaksi ihmistä on kuollut, Amnesty sanoo Britannian yleisradion BBC:n mukaan.

Silminnäkijöiden mukaan Gambian poliisi, armeija ja presidentin turvajoukot ovat osallistuneet sieppauksiin.

Amnesty sanoo, että "noitien metsästäjät" kutsuttiin Gambiaan naapurimaasta Guineasta sen jälkeen kun Gambian presidentin Yahya Jammehin täti kuoli aiemmin tänä vuonna. Gambiassa velloi huhuja, että kuolema olisi johtunut noituudesta.

Satoja gambialaisia on paennut naapurimaahan Senegaliin noitavainojen vuoksi

Ihmisoikeusjärjestön tapaamat kyläläiset sanovat olleensa siepattuina päiväkausia. Sieppauksen aikana heitä on myös hakattu.




Mitäköhän Mika Illman, Mikko Puumalainen ja Johanna Suurpää aikovat tehdä sille, että Hesari on kertonut tuollaisia tosiasioita Afrikasta?

Kirjoitin itse pari vuotta sitten tällaista:


Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä. Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi. Näin on käynyt mm. Haitissa, jonka voodoo-kulttuuri ja bolshevistisen anarkian repimä yhteiskunta muistuttavat kummasti afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.




Tätä Puumalainen ja Illman pitivät "tummaihoisten ihmisten muodostaman kansanryhmän" solvauksena ja panetteluna.

Tosiasiat ovat siis Puumalaisen ja Illmanin mielestä "solvausta ja panettelua" eli "valheellisia väitteitä".

Kun Illmanin nostamaa syytettä käsiteltiin käräjäoikeudessa, tuomari ja lautamiehet eivät löytäneet tekstistäni YHTÄKÄÄN valheellista väittämää. Tämän voi lukea tuomiolauselmasta.

Tästä huolimatta lautamiehet eli kunnanvaltuutetut eli poliitikot päättivät lätkäyttää minulle sakkoja. Suomessa siis saa sakkoja siitä, että kertoo tosiasioita Afrikasta.

Jos ja kun Johanna Suurpää, Puumalaisen seuraaja vähemmistövaltuutettuna, noudattaa suuren edeltäjänsä linjaa, Helsingin Sanomat voi odottaa yhteydenottoa vähemmistövaltuutetulta eli ajatuspoliisilta.

Suurinkvisiittori Illman voi sitten nostaa syytteen Helsingin Sanomia vastaan tästä sananvapausrikoksesta eli ajatusrikoksesta.






Hesarin kommenttipalstalta:




suomen poliitikot!
Laura 18.3.2009 11:42

Tässä teille vähän esimakua siitä, millaista meininki uudessa monikulttuurisessa Suomessa tulee olemaan. Tiedättehän, kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, emmekä me voi tuomita toisten tapoja ja uskomuksia.



kauhea hirviö 18.3.2009 11:43

Ja tuollaisiin paikkoihin lähetämme kehitysapua. Mitä ihmettä luulette heidän osaavan tehdä rahalla ja muilla resursseilla, kun presidentin tädin kuolema johtaa NOITAVAINOIHIN? Olen nähnyt kotivideon tuosta afrikkalaisten harrastamasta noitientappamisesta ja se oli kamalaa se.

Mielenkiintoista huomata kuinka innokkaasti ja tehokkaasti afrikkalaiset masinoivat suuria joukkoja noitavainoihin ja muihin sotiin, mutta humanitääriseen työhön ei ryhdy kukaan. Ikävä paikka!



örp 18.3.2009 11:44

Nyt vain niitä Halosen peräänkuuluttamia "ihmisiä" tästäkin maasta Suomeen sellaiset parituhatta/vuosi nyt aluksi ainakin. Eihän se kerro yhtään mitään, yhtään mitään maan väestön henkisestä tilasta, jos sen ylimmässä johdossakin esiintyy tällaisia asenteita. Gambialaisten ym. noituuspelko on vain sarja yksittäistapauksia, joita ei saa eikä voi yleistää! Gambialainen kulttuuri on aivan yhtä yhteensopiva suomalaisen kulttuurin kanssa kuin mikä tahansa kulttuuri!



Yhteiskunta koostuu ihmisistä
Haukion Kala OY 18.3.2009 12:34

Jos gambialaiset tuodaan Suomeen niin kyllä tuo meno tulee heidän mukanaan.



Suhteutetaanpa hieman
drSeuss 18.3.2009 13:18

Gambian väkiluku on noin 1,6 miljoonaa. Eurooppalaisesta maasta käy esimerkiksi vaikka Ranska, karkeasti 60 miljoonaa asukasta eli noin 37,5 kertaa enemmän kuin Gambiassa.

1000 gambialaista vangitaan noitavainoissa ja pahoinpidellään. Osallisena pahoinpitelyyn ja sieppauksiin on paikalliset viranomaiset. Mitäs luulette, jos Ranskassa 37 500 ihmistä vangittaisiin ja huumattaisiin vastaavasta syystä? Sanottaisiinko, että kansakunta on tullut hulluksi ja YK:ta vaadittaisiin puuttumaan tilanteeseen?

Afrikkalaiseen kulttuuriin kuuluu länsimaisen mittapuun mukaan käsittämätöntä käytöstä (miesten työnvieroksunta, tyttöjen ympärileikkaukset, noitavainot, lapsisotilaat, etc.). Kulttuuri on todellisuudessa tuhansia vuosia vanhaa. Yhtä vaikeaa kuin meille on astua länsimaisen etiikan ulkopuolelle, on afrikkalaisen muuttua muuksi kuin kulttuurinsa ilmentymäksi.

Siinä ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mikäli emme halua asettaa länsimaista etiikkaa afrikkalaisen etiikan yläpuolelle. Toinen asia on, haluammeko tuon kulttuurin lähettiläät tänne.



Hahmottamisongelmista
Kalle 18.3.2009 13:40

On se naurettava, että aina kun tulee tällaisia uutisia niin ilmaantuu joukko ihmisiä jeesustelemaan, että ei meillä on asiat ihan yhtä huonosti. Ei meillä ole varaa paheksua kansanmurhaa tai ihmissyöntiä koska meillä kunnallisissa vanhaiskodeissa on liian vähän hoitajia. Hokivatkohan samalnlaiset ihmiset aikanaan, ettei meillä ole oikeutta arvostella natsien juutalaisvainoja niin kauan kun meilläkin romanit ovat keskimääräistä vähempiosaisia.

Pelottavinta, että nämä samat ihmiset, jotka eivät kykene näkemään tai ymmärtämään mitä eroa on Afrikan ja Suomen epäkohdilla, ovat juuri niitä "tiedostavia" ja "suvaitsevaisia", jotka myös päättävät Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Eli jos meillä ei ole varaa arvostella tällaista kun se tapahtuu Afrikassa, eihän meillä ole sitten varaa arvostella sitä kun se maahanmuuton seurauksena tapahtuu täällä. Sehän on osa heidän kulttuuriaan eikä siihen saa kajota. Valitettavasti Suomen monikulttuurisuuspolitiikka näyttää tosielämässäkin juuri tältä.



Unohdus
Kalle 18.3.2009 14:01

Ai niin, kaikille jotka ovat uutterasti jaksaneet vetää tähän mukaan, että kyllähän Euroopassakin natsit tekivät hirveyksiä vielä 70 vuotta sitten.

Oletteko siis sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt rahoittaa natseja ja kun saksa alkoi jäädä tappiolle, tarjota natsiupseereille turvapaikkoja?

Jos niin miksi sitten Suomen tulisi rahoittaa Afrikkalaisten noitavainoja (tai milloin mitäkin vainoja) ja tarjota turvapaikka tappiolle jäävän pyssymiesjoukkion taistelijoille? Kysehän ei niinkään ole siitä, että julistettaisiin omaa moraalista ylemmyyttä tai jonkun olevan pahaa, vaan ihan reilu kysymys siitä kannattaako esim. Gambiaan työntää kehitysapua ja kannattaako noita tapoja tuoda tänne meille maahanmuuton muodossa?



Noitavainot nykyaikana
noitanaisen ala salli elää 18.3.2009 14:43

Noitavainot eivät suinkaan ole päättyneet, vaan nykyaikana tapetaan vuosittain jopa tuhansia ihmisiä noitina. Erityisesti niitä on eteläisessä Afrikassa. Noitavainoja käytetään politiikan välineenä ja kristityt pastorit hankkivat arvostusta 'noidanlöytäjinä'. Valtava määrä lapsia on karkoitettu kodeistaan noituuden takia.



Relativismista
Kalle 18.3.2009 15:25

Ehdottaisin että sanan kulttuurirelativismi tilalla ryhdyttäisiin käyttämään oikeampaa termiä kulttuurinihilismi.

Lausahdukset kuten ”kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä” tai ”Se, että meillä on vanhainkodeissa liian vähän hoitajia on ihan sama kuin se, että Gambiassa poltetaan ihmisiä elävältä” ovat nimenomaan nihilismiä (sanakirjan mukaan arvonihilismiä). Ne ovat mahdollisia vain, jos arvojen olemassaolo kokonaan kielletään ja tämän seurauksena asioita ei ylipäätään voida laittaa paremmuusjärjestykseen.

Inhimillinen toiminta tuottaa aina jonkinlaisen lopputuloksen. Tuo lopputulos on seurausta toiminnan laadusta. Erilaiset kulttuurit (siis erilaiset inhimilliset tavat toimia) tuottavat erilaisia lopputuloksia. Se, että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä tarkoittaa, että kaikki lopputulokset (oli se sitten keskitysleirit tai hyvinvointivaltio) ovat yhtä hyviä.




Ilmeisesti joku Hesarin toimittaja on nuivahtanut, kun päästää keskustelupalstan viestien ennakkosensuurista lävitse tuollaisia ajatusrikoksia.

Joku voisi floodata vähemmistövaltuutetun toimistoa ilmoituksilla noista viesteistä. Toki Johanna Suurpää ahkerana naisena jaksaa vaatia Hesaria ilmoittamaan kaikkien noiden nimimerkkikirjoittelijoiden oikeat nimet ja osoitteet poliisille, jotta poliisi voi kuulustella heitä epäiltynä tosiasioiden paljastamisesta.

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Asiantuntijat-Han ovat aina oikeassa, osa II

Jatkoa edelliseen.

Kaikki siteeratut Asiantuntijoiden lausunnot ovat peräisin Turun Pravdan suvaitsevasta, edistyksellisestä ja tiedostavasta artikkelista.



- Esimerkiksi pakolaispolitiikkaa on pystyttävä arvioimaan ja arvostelemaan siinä kuin mitä hyvänsä politiikkaa ja toimintaa, mutta jos keskustelua käydään pääsääntöisesti elintasopakolaiset-otsikon alla, on selvää, että julkinen keskustelu ja siihen osallistuneet ovat aktiivisesti muokkaamassa mielikuvia pakolaisista ryhmänä, joka ensisijaisesti havittelee taloudellista hyötyä, Rastas toteaa.




Tämä mielikuva-Han on valheellinen väittämä, kuten myös väite afrikkalaisten ja eurooppalaisten mediaani-ÄO:n erojen olemassaolosta vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen mukaan on.

Jos tämä rasssisstinen väite elintasopakolaisten olemassaolosta ei olisi valheellinen väittämä, Anna Rastas ei tietenkään olisi huolestunut tällaisten mielikuvien tuottamisesta.

Anna Rastas on siis sitä mieltä, että pakolaiset-Han eivät havittele taloudellista hyötyä.

Perustelu tälle väitteelle olisi kiva ylläri.

Ai niin, unohdin, rasisteille ei tarvitse koskaan perustella mitään jne.



- Hirveän valikoivaa ja tarkoitushakuista viimeaikainen maahanmuuttokeskustelu on ollut. Paljon esitellään sellaisia argumentteja, jotka eivät pidä paikkansa. Niiden, joilla todellista tietoa on, on hyvin vaikea lähteä sellaiseen keskusteluun, Anna Rastas huomauttaa.


Ai jaa. Kiva, että Anna Rastaalla on tätä Todellista Tietoa.

Yksikin esimerkki tästä Anna Rastaan hallussa olevasta tiedosta olisi kiva ylläri.

Otetaanpa tämä sama teksti käsittelyyn vielä pienempiin osiin pilkottuna:


- Hirveän valikoivaa ja tarkoitushakuista viimeaikainen maahanmuuttokeskustelu on ollut.





Olen samaa mieltä. Keskustelussa on esimerkiksi nostettu esille diplomi-insinööriksi kouluttautuneita muslimipakolaisia muka jonain malliesimerkkeinä ja monikulttuurisuuden mannekiineina. Tämä on nimenomaan sitä tarkoitushakuista valikointia.


Edustava otos muslimipakolaisista ei ole sellainen, että heistä 100 % olisi diplomi-insinöörejä. Valitettavasti Hesari (AKA Pravda) on nimenomaan tarkoitushakuisesti valikoiden antanut viime viikolla palstatilaa kahdelle muslimipakolaiselle, joista 100 % oli diplomi-insinöörejä. Realistinen kuva olisi vallan toisenlainen.


Realistinen kuva Suomeen tulleista muslimipakolaisista olisi sellainen, että lukutaidottomien osuus on useita kymmeniä prosentteja heidän populaatiostaan. Miksi Pravda ja Yle ovat jättäneet tämän kertomatta?

Onko tämä sitä todellista tietoa, jota Anna Rastaalla on?

Jos on, miksi hän ei kertonut sitä tuossa Turun Sanomien haastattelussa?

Mitä hyötyä hänen tiedoistaan on, jos hän ei tuo niitä esille?



Paljon esitellään sellaisia argumentteja, jotka eivät pidä paikkansa.




Olen samaa mieltä. Keskustelussa on esitetty mm. sellaista, että afrikkalaiset ja lähi-itämaalaiset lukutaidottomat muslimit ovat Suomea uhkaavan työvoimapulan poistavia huippuosaajia.
Miksi Anna Rastas ei ole niillä runsailla tiedoillaan kumonnut tätä järjetöntä argumenttia, joka on täysin ristiriidassa ilmiselvien tosiasioiden kanssa?



Niiden, joilla todellista tietoa on, on hyvin vaikea lähteä sellaiseen keskusteluun, Anna Rastas huomauttaa.



Miten niin vaikeaa? Kuka sitä keskustelua estää?

Ai niin, nyt muistankin: kun minä esitin todellista tietoa älykkyystutkimusten tuloksista, työllisyystilastoista ja rikostilastoista, vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman yrittivät estää minua kertomasta tätä todellista tietoa.

Rastas siis ilmeisesti kritisoi Puumalaista ja Illmania siitä, että nämä ovat yrittäneet estää todellista tietoa tulemasta esille maahanmuuttokeskustelua. Ihmettelen vain, miksi Rastas ei maininnut Puumalaista ja Illmania nimeltä.