Vallankaappaus
Sisäministeriö, joka "on totuttu näkemään maamme rajaturvallisuuden ja sisäisen järjestyksen valvojana", on julistautunut...
"...sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriöksi, joka rakentaa turvallista, vastuullista ja välittävää Suomea edistämällä moniarvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja maahanmuuttoa".
Suomen sisäministeriöstä on tullut "maahanmuuton ministeriö". "Turvallista, vastuullista ja välittävää" Suomea luodaan edistämällä maahanmuuttoa.Kyse ei näytä olevan pelkistä otsikoista ja iskulauseista. Ministeri Thors painottaa, ettei "Suomi ole kuten USA, jossa sanotaan, että tulkaa tänne ja sopeutukaa".
Thors haluaa maahanmuuttajien tulevan tänne, mutta hän ei halua näiden sopeutuvan? Miten onnistuu yhteiselo ilman sopeutumista? Onko jonkun muun sopeuduttava? Thors haluaa luoda järjestelmän, jossa...
"...hallitus tieten tahtoen houkuttelee ulkomaista työvoimaa Suomeen, kehittää maahanmuuttoa 'asiakkaiden' eli muuttajien ehdoilla ja yksinkertaistaa lupaviidakkoa."
Maahanmuuttoa kehitetään maahanmuuttajien, ei suomalaisten ehdoilla? Hallituksen asiakkaita ovat maahanmuuttajat, eivät suomalaiset? Juuri niin:"Myös työnantajien ja kansalaisten asenteita muualta tulijoita kohtaan pitää saada myönteisemmiksi."
Työnantajat eivät halua maahanmuuttajia. Kansalaiset eivät halua maahanmuuttajia. Thors haluaa maahanmuuttajia, koska hänen asiakkaitaan ovat maahanmuuttajat, eivät suomalaiset. Thors haluaa maahanmuuttajia, koska maahanmuuttajat haluavat tulla. Koska maahanmuuttoa on kehitettävä asiakkaiden, ei suomalaisten, ehdoilla, sillä, mitä suomalaiset haluavat, ei ole mitään väliä.En ole kovin hämmästynyt siitä, että näin on, mutta vielä tässä vaiheessa jaksan ihmetellä, miten tällaisen ääneen sanominen on mahdollista?
Ajatus siitä, että valtiolla on oikeus ja suorastaan velvollisuus sivuuttaa omien kansalaistensa haluamiset ja toivomiset, on muuttunut arkipäiväiseksi. Niin arkipäiväiseksi, ettei sitä ehkä enää osata ihmetellä asian vaatimalla hartaudella. Perinteisen demokratiakäsityksen mukaanhan hallitus saa mandaattinsa kansalta ja on alisteinen kansalle. Thorsin ja sisäministeriön visiossa mandaatti näyttää tulevan ulkopuolelta. Heidän asiakkaitaan ovat maahanmuuttajat. Hallitus ei koe lainkaan olevansa alisteinen kansalle, vaan päinvastoin se katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen ryhtyä rusikoimaan kansalaisia uuteen uskoon, jos nämä eivät ymmärrä olla samaa mieltä kuin uusien asiakkaidensa, maahanmuuttajien, mandaatilla toimiva hallitus.
Haluamatta sortua dramaattisiin ja pateettisiin sanakäänteisiin minun on pakko todeta, että mielestäni Suomessa on viimeistään näiden tapahtumien myötä tapahtunut vallankaappaus. Hallitus on ilmoittanut tiedoksemme, että sen valtuudet eivät enää kumpua Suomen kansasta, vaan politiikkaa, suomalaisten tulevaisuuden kannalta kohtalokasta politiikkaa, tehdään ulkomaalaisten ehdoilla.
Tämän tyyppisiä asioita olen itse käsitellyt mm. postauksissa
Suomen pääministeri haluaa kasvattaa Suomen ulkomaalaisväestöä kaikin keinoin
Jos pakolaiskriteerit täyttäviä ihmisiä ei saavu Suomeen Matti Vanhasen haluamaa määrää, silloin pitää erikseen tuoda lisää ja lisää ja lisää ihmisiä jostain muualta kiintiöiden täyttämiseksi, välittämättä pakolaisstatuksen kriteereistä. Tarkoituksena ei siis ole pakolaisten auttaminen, tarkoituksena on Suomen ulkomaalaisväestön itseisarvoinen kasvattaminen. Tarkoituksena on suomalaisväestön syrjäyttäminen ulkomaalaisväestöllä. Bertolt Brechtin huomatus vallanpitäjien tarpeesta valita itselleen uusi kansa toteutuu Suomessa ja kaikkialla Euroopassa. Tämä ei ole enää maahanmuuttoa. Tämä on väestönvaihtoa. Euroopan nykyinen väestö korvautuu Afrikasta ja Lähi-idästä tuotavalla uudella väestöllä.
Veronmaksajien rahoista palkkansa saava johtavassa asemassa oleva virkamies Mervi Virtanen vaatii kansalaisia muuttamaan asenteitaan suomea osaamattomiin maahanmuuttajiin.
Nykyään kansalaiset haluavat saada julkisia palveluita ym. palveluita omalla äidinkielellään eli suomeksi tai ruotsiksi. Veronmaksajien rahoista palkkansa saava valtion virkamies saarnaa kansalle, että kansa on väärässä.
Veronmaksajien rahoista palkkansa saava virkamies ilmoittaa, että lähitulevaisuudessa julkisella sektorilla työskentelee suomea osaamattomia ulkomaalaisia sankoin joukoin. Valtion virkamies ilmoittaa tämän rahvaalle ylhäältä annettuna totuutena.
Valtion virkamiehen mielestä kansa ei siis edes voi vaaleissa ilmaisemansa poliittisen tahtonsa kautta vaikuttaa siihen, onko Suomen julkisen sektorin asiakaspalvelutehtävissä runsaasti suomea osaamattomia ulkomaalaisia.
Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tätä tarkoittaa perustuslaillinen parlamentaarinen demokratia. Edustukselliseen demokratiaan kuuluu tietysti, että kansa voi keskustella edustajiensa harjoittamasta politiikasta. Muutenhan parlamentti ei edustaisi kansaa: jos parlamentti kieltää kansaa keskustelemasta parlamentin harjoittamasta politiikasta, silloinhan parlamentti yrittää estää kansaa muodostamasta kattavaan informaatioon ja syvälliseen arvokeskusteluun perustuvaa yhteiskuntanäkemystä ja siihen perustuvia äänestyspäätöksiä vaaleissa. Kieltämällä kansalaiskeskustelun poliittinen establishment ilmoittaa olevansa omasta mielestään kansan yläpuolella ja lakanneensa edustamasta kansaa.
Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat demokratiaa, koska he yrittävät estää Suomen kansalaista kritisoimasta Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Tilastotiedot maahanmuuttajien rikollisuudesta ovat äärimmäisen relevanttia informaatiota Suomen maahanmuuttopolitiikan kannalta. Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske haluavat estää Suomen kansaa tietämästä, kuinka paljon maahanmuuttajat tekevät rikoksia. He siis haluavat estää kansaa tekemästä kattavaan informaatioon perustuvia poliittisia valintoja. Poliittisiin päätöksiin olennaisesti vaikuttavan informaation salaaminen kansalta on kansan poliittisten mielipiteiden manipulointia: sensuroimalla tilastotietoja maahanmuuttajien rikollisuudesta Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske yrittävät saada Suomen kansan tekemään huonosti informoituja äänestyspäätöksiä vaaleissa. On demokratian vastaista kieltää kansalta sellaiset yhteiskunnallisesti relevantit tiedot, jotka vaikuttaisivat kansan äänestyspäätöksiin vaaleissa. Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske pyrkivät juuri tähän, joten he siis vastustavat demokratiaa.
Se, että Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske pyrkivät kumoamaan Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestelmän aloittamalla lainvastaisia ja perustuslainvastaisia oikeusprosesseja vainotakseen lainkuuliaisia kansalaisia poliittisista syistä, osoittaa heidän syyllistyneen valtiopetokseen.
Lisäksi on tietysti itsestäänselvää, että Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat ihmisoikeuksia. Sananvapaus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Sen vastustaminen olisi moraalitonta, vaikka sananvapauden rajoittaminen olisi laillista.
Neuvostoliitossa ja Natsi-Saksassa sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittaminen eli sanomalehtien ja kirjojen sensurointi ja hallitsevan Puolueen ideologiaa kritisoivien ihmisten vangitseminen tai teloittaminen oli laillista. Se ei tee siitä moraalisesti hyväksyttävää. Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske haluaisivat, että sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittaminen olisi laillista Suomessakin. He siis tältä osin kannattavat Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan järjestelmää Suomeen.
Miettikää näitä asioita. Ihan aikuisten oikeasti. Miettikää.
Miettikää, haluatteko Suomen ihmisoikeustilanteen olevan Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan tasolla.
kävijää 11.9.2006 jälkeen
9 kommenttia:
Voi mikko sentään!
Muuten ihan ok, mutta miten minusta tuntuu, että sinun lienee jotekin turhaa saarnata ihmisoikeustilanteesta maassamme.
Jos nyt ensin miettisit itse mitä ihmisoikeuksilla edes tarkoitetaan. Ja opettelist itse niitä kunnioittamaan edes perutavaa laatua olevissa seikoissa.
Voi pyhä sylvi sentään. Se ei kyllä sinulle taida mennä perille vaikka miten rautalangasta vääntäisi.
Järkevä kritiikki on tunnistettavissa siitä, että siinä pyritään identifioimaan kritisoitavassa kirjoituksessa jokin virhe ja korjaamaan tämä virhe esittämällä oma, jollakin argumenteilla perusteltu näkemys todellisesta asiainlaidasta.
Trolliviesteissä tällainen analyysi kritisoitavan kirjoituksen virheistä ja perusteltu näkemys todellisesta asiainlaidasta loistavat poissaolollaan.
Täältä Mikko voit tutustua asiaan:
http://www.ihmisoikeudet.net/mita-ne-ovat
Sama trolli on näköjään siirtynyt Suomalian Sanomat-blogista tänne seuraamalla minun blogger-profiilissani olevaa linkkiä. Mitään asiaa ei tällä yhdellä ja samalla anonyymilla trollilla edelleenkään ole.
Olisiko tästä kyse:
Vainoharhaisuus eli paranoia on kohtuutonta levottomuutta tai pelkoa omasta hyvinvoinnistaan. Se saattaa olla kohtuutonta psykoosiin saakka. Paranoia perinteisesti sisältää vainoavia uskomuksia mahdollisesta uhasta tai salaliittoteorioista.
Tarkemmin määriteltynä mielestäni kysymyksessä on vainoharhainen persoonallisuushäiriö.
DSM-IV listaa kymmenen persoonallisuushäiriötä, jotka jaetaan kolmeen ryhmään:
Tästä voitanee valita ryhmä A (oudon tai epätavallisen käyttäytymisen häiriöitä)
Lapsuuden pahoinpitely ja heitteillejättö osoittautuivat riskeiksi aikuisiän persoonallisuushäiriöiden synnyssä
"http://www.ihmisoikeudet.net/"
Nykyisten "ihmisoikeus"järjestöjen ongelmana on se, että niihin on kerääntynyt etupäässä vihervasemmistolaisia aktivisteja, jotka ovat tehneet ihmisoikeuksista uskonnon kaltaisen oppijärjestelmän.
Niillä ihmisoikeuksilla, joilla aikanaan osoitettiin sosialistisen järjestelmän mädännäisyys, ja nykyisten aktivistien ihmisoikeuksilla on vain vähän tekemistä keskenään.
Nykyisin "syrjintää" löydetään jokaisesta kuviteltavissa olevasta paikasta, jopa vessoista.
http://www.brusselsjournal.com/node/206
President Klaus spoke last Monday, warning for the new “substitute ideologies of socialism” such as “Europeanism” and “NGOism.” These “isms” are currently threatening Europe. “In the first decade of the 21st century we should not concentrate exclusively on socialism,” he said.
“There is a well-known saying that we should not fight the old, already non-existent battles. I find this point worth stressing even if I do not want to say that socialism is definitely over. There are, I believe, at least two arguments, which justify looking at other ideologies as well. The first is the difference between the hard and soft version of socialism and the second is the emergence of new ‘isms’ based on similar illiberal or antiliberal views.”
Václav Klaus is an indomitable defender of liberty, Europe’s only leader in the mould of the formidable Lady Thatcher. Though communism, the “hard version of socialism” is probably over this has not automatically led “to a system we would like to have and live in,” he said.
“Fifteen years after the collapse of communism. I am afraid more than at the beginning of its softer (or weaker) version, of social-democratism, which has become – under different names, e.g. the welfare state or the soziale Marktwirtschaft – the dominant model of the economic and social system of current Western civilization. It is based on big and patronizing government, on extensive regulating of human behavior, and on large-scale income redistribution.”
He urged the MPS members and all freedom loving Europeans “to understand this contemporary version of world-wide socialism, because our old concepts may omit some of the crucial features of what is around us just now. We may even find out that the continuous use of the term socialism can be misleading.”
“Illiberal ideas are becoming to be formulated, spread and preached under the name of ideologies or “isms”, which have – at least formally and nominally – nothing in common with the old-style, explicit socialism. These ideas are, however, in many respects similar to it. There is always a limiting (or constraining) of human freedom, there is always ambitious social engineering, there is always an immodest ‘enforcement of a good’ by those who are anointed (T. Sowell) on others against their will, there is always the crowding out of standard democratic methods by alternative political procedures, and there is always the feeling of superiority of intellectuals and of their ambitions.”
As substitutes of socialism, Václav Klaus cited “environmentalism (with its Earth First, not Freedom First principle), radical humanrightism (based – as de Jasay precisely argues – on not distinguishing rights and rightism), the ideology of ‘civic society’ (or communitarism), which is nothing less than one version of post-Marxist collectivism which wants privileges for organized groups, and in consequence, a refeudalization of society […], multiculturalism, feminism, apolitical technocratism (based on the resentment against politics and politicians), internationalism (and especially its European variant called Europeanism) and a rapidly growing phenomenon I call NGOism.”
...
Václav Klaus called for a European political system not to be “destroyed by a postmodern interpretation of human rights with its stress on positive rights, with its dominance of group rights and entitlements over individual rights and responsibilities, and with its denationalization of citizenship.” He explicitly opposed the “weakening of democratic institutions, which have irreplaceable roots exclusively on the territory of the states,” as well as “the ‘multiculturally’ caused loss of a needed coherence of various social entities” and the “continental-wide rent-seeking made possible when decision-making is done at a level which is very far from the individual citizens and where the dispersed voters are even more dispersed than in sovereign countries.”
http://tupla-j.blogspot.com/2008/01/tulevaisuusnkymi.html
perjantai, tammikuu 04, 2008
Tulevaisuusnäkymiä
Eurooppa on tiellä, jolta ei ole paluuta. Tunneperäinen maahanmuuttopolitiikka maista, joilla menee täkäläisten standardien mukaan huonosti, on aikaansaanut sen, että jo useampi prosentti koko Euroopan asukkaista on syntynyt sen ulkopuolella eikä tunnusta mitään eurooppalaiseksi määriteltävissä olevaa kulttuuria. Jo tähän päivään mennessä se on maksanut Euroopalle demokratian, sananvapauden ja totuudessa pitäytymisen periaatteen.
Tilalle olemme saaneet valtavan määrän rikollisuutta, nopeasti heikkenevän huoltosuhteen ja kotimaiden valtakulttuurista irtisanoutuvia, erioikeuksia vaativia vähemmistöjä, jotka kasvavat suhteellisesti kuusinkertaista vauhtia suhteessa valtaväestöön.
Tilanne ei ole riittävän paha. Sitä pahentavat jatkuvasti aktiivisella toiminnallaan eurooppalaiset viranomaiset ja ”kansanedustajat” – jotka eivät ainakaan oman kansansa parasta ajattele – jotka kärräävät jatkuvalla syötöllä tänne lisää ihasteltavaa toiseutta ja suvaittavaa. Jälleen vaatimus sopeutumisesta ja sulautumisesta kohdistetaan vain kantaväestöön.
Missä vaiheessa on tarpeeksi etnistä värinää ja jännittävyyttä alueilta, joiden kansat ja kulttuurit julistavat joka päivä veristä kuolemaa länsimaille ja muille vääräuskoisille? Missä vaiheessa suvaitsemattomia ja sopeutumattomia on tarpeeksi? Miksi kotimaan kansan ja sopeutumishaluisten ja –kykyisten (mukaanlukien ne, jotka ovat tulleet tänne nauttimaan länsimaalaisista vapauksista ja pois barbariasta josta ovat saapuneet) etu ei merkitse mitään?
Mitä tämä kehitys lopuksi saa aikaan? Vaihtoehtoja on kaksi.
Ensimmäinen vaihtoehto on, että länsimaiden alkuperäisväestö siitetään ja ajetaan pois maistaan ja demokratia kaadetaan sen itsensä tukemana – kun diktatuurin ystäviä on tarpeeksi, se syrjäyttää demokratian. Tämä tarkoittaa sitä, että maailmassa ihmisoikeudet, yksilönvapaus, totuusperiaate, tieteet ja hyvinvointi kokevat valtavan inflaation. Euroopasta tulee se, mitä sen hallitukset aktiivisesti petaavat: suuri ”monikulttuurinen” utopia, jolla on valtionuskontona ja -kulttuurina muihin äärimmäisen vihamielisesti suhtautuva islam. Kulttuureja ja sopivia elämänkatsomuksia on tasan yksi.
Toinen vaihtoehto on, että eurooppalaiset kansat – todennäköisesti jonkun valtion romahtamista seuraavan kriisin motivoimina – heittävät ulos tai tappavat ne ihmiset, jotka eivät eurooppalaiseen demokratiaan suostu tai kykene sopeutumaan. Tämä sisältää myös ne henkilöt, jotka ovat vuosikymmeniä aktiivisesti tehneet töitä niin kutsutun ylemmän tavoitteensa puolesta tervettä järkeä ja omaa kansaansa vastaan. Kansallisvaltiot selviävät, samoin yksilönvapaudet, oikeusvaltiot, tasa-arvo ja terve järki, mutta hinnalla, jota kukaan normaali ihminen ei olisi ollut halukas maksamaan.
En pidä kumpaakaan vaihtoehtoa toivottavana, mutta niitä kohti tässä edetään enkä tiedä keinoa jolla ne estää. Jos vaihtoehtoja on realistisissa skenaarioissa muita, kuulisin ne mieluusti.
Posted by Tuplis
http://tupla-j.blogspot.com/2008/01/toimintatavoista.html
lauantai, tammikuu 05, 2008
Toimintatavoista
Rupesin tässä miettimään, että minkä takia muslimien vaatimuksiin - koskivat ne mitä hyvänsä - suostutaan yllättävän usein, vaikka se ei edistä kenenkään mielestä mitään yhteistä hyvää. Veikkaan, että tässä on kyse tavasta loukkaantua.
Länsimaalaiset ihmiset ovat keskimäärin olleet siinä mielessä järkevää väkeä, että jos jokin juttu on heistä ollut mautonta ja perseestä, ovat he antaneet asian olla jos se ei ole kenenkään vapauksia haitannut ja kuitanneet erilaisten ihmisten itseilmaisutavan olankohautuksella. Mauttomuudeksi koettu saa jatkua.
Muslimit puolestaan eivät kohauttele olkia. He itkevät, riehuvat viikkokausia ja sytyttelevät paikkoja tuleen. He haluavat rajoittaa toisten vapauksia koska ne loukkaavat heitä. Äänekkään protestoinnin ja väkivallan uhan alla ihmiset oppivat rajoittamaan toimintaansa tietyn sakin ollessa läsnä vaikkeivät sitä oikeutettuna pidäkään.
Jälkimmäisen toimintatavan seuraukset näkyvät myös mediassa: esimerkiksi pilakuvajupakan seuraus on, että vastaavanlaisia kilpailuja ei enää järjestetä. Mediat sensuroivat itseään tietäen, että voivat päätyä ikävyyksiin provosoimalla äänekästä ja väkivaltaa epäröimättä käyttävää väkeä.
Tämän toimintatavan on adoptoinut myös kansalaisiaan vastaan aktiivisesti taisteleva vähemmistövaltuutetun virasto, joka pyrkii lopettamaan kansalaiskeskustelun arkaluontoisista asioista haastamalla oikeuteen ihmisiä, jotka haluavat nostaa kissan pöydälle. Tarkoitus tuskin on edes saada näitä ihmisiä tuomituksi vaan antaa viesti "sano jotain ääneen niin päädyt raastupaan" ja sitä kautta hiljentää heidät.
Homma toimi natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossakin: jos jonkin asian julkisesta sanomisesta tulee tarpeeksi paskaa niskaan, sitä ei enää sanota julkisesti. Mielipiteet eivät sinänsä tukahduttamisella tai kriminalisoinnilla muutu miksikään - todennäköisemmin radikalisoituvat ennen pitkää koskeivät saa näkyvyyttä.
Tästä hommasta tekee ongelmallisen se, että minä tykkään siitä, että keskimääräisellä kansalaisella on sen verran itsetuntoa, ettei koko ajan tarvitse itkeä joka asiasta. Minua kuvottaa ajatus yhteiskunnasta, jossa sisäiseltä kehitykseltään keskenkasvuisimmat ja suvaitsemattomimmat saavat päättää, millä tavoin kukakin saa missäkin itseään ilmaista - riippumatta siitä, mitä lain kirjain asiasta sanoo.
Ajatuksesta ei tee tippaakaan siedettävämpää se, että elämme siinä jo.
Ps. Lukekaa Vasarahammerin Ihmisoikeuksien puolustamista Kanadassa, se on erittäin tärkeitä asioita sisällään pitävä teksti.
Posted by Tuplis
Lähetä kommentti