Elämää maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä
Rosengård, maahanmuuttajien rikastuttama Malmön lähiö, jossa Rauhan Uskonnon edustajat polttavat autoja ja taloja huvikseen
Wikipedia:
Rosengård on yksi Ruotsin kolmanneksi suurimman kaupungin Malmön kaupunginosista. Kaupunginosassa asuu noin 21 500 ihmistä, ja se on maa-alaltaan 3,31 neliökilometrin suuruinen.
86 % Rosengårdin asukkaista on ulkomaalaistaustaisia (2008)[1]. Eniten maahanmuuttajia on tullut Kosovosta ja Irakista. Kaupunginosassa esiintyy myös runsaasti työttömyyttä.
Joulukuussa 2008 Rosengårdissa oli mellakoita vuokranantajan sanottua irti Islamilaisen kulttuuriyhdistyksen huoneiston vuokrasopimuksen. Yhdistyksen luovuttua huoneistosta joukko nuoria valtasi sen. Vuokranantaja pyysi poliisia tyhjentämään huoneiston, mutta poliisi joutui perääntymään noin 50 valtaajan muun muassa heitellessä heitä kivillä ja ampuessa ilotulitteita poliiseja kohti.[2]
Kahtena seuraavana yönä mellakat muuttuivat entistä rajummiksi. Mellakoitsijoiden joukossa oli muslimitaustaisten maahanmuuttajanuorten lisäksi antifasistisen AFA Julia -järjestön aktivisteja.[3] Autoja ja roskatynnyreitä sytytettiin tuleen ja poliiseja heitettiin omatekoisilla pommeilla. Poliisin mukaan AFA-järjestön aktivistit olivat pahimpia rettelöitsijöitä.[4]
Tilanne rauhoittui poliisin saatua vahvistusta Göteborgista ja Tukholmasta sekä Islamilaisen kulttuuriyhdistyksen sanouduttua irti väkivallasta ja lähetettyä 200 aikuista keskustelmaan valtaajanuorten ja heidän perheidensä kanssa.[5][6]
Nuorten häiriköinnistä on kuitenkin tullut alueella pysyvä ongelma. Nuoriso kivittää paloautoja, jotka tulevat sammuttamaan tuleen sytytettyjä autoja ja roskalaatikkoja. Paloautot eivät enää liiku alueella ilman poliisin tukea ja esimerkiksi Herrgårdeniin ne eivät enää mene sammuttamaan pieniä tulipaloja. Mellakointia rauhoittaneita poliiseja on syytetty rasismista.[7]
Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä.
Hommaforumilta:
« : tänään kello 09:22:29 »
Hei kaikki hommalaiset, uusi käyttäjä esittäytyy ja haluaa päästää hieman höyryjä ulos. Uskon, että tältä foorumilta löytyy itseni kanssa samanhenkisiä ihmisiä, jotka eivät ole heti ensimmäiseksi osoittelemassa sormella ja nimittelemässä rasistiksi, jos ja kun uskaltaa esittää asiat niin kuin ne todellisuudessa on. Olen niin väsynyt suomalaisten nöyristelyyn, alistumiseen ja miellyttämisenhaluun, että olen usein miettinyt että ollaanko me oikeasti näin kynnysmattokansaa. Hyvänä esimerkkinä tästä pidän esimerkiksi sitä, että Suomen lipun laittaminen ravintolan ikkunaan koetaan rasismiksi, koska jollekin ulkomaalaiselle voi tulla siitä paha mieli. Jos Suomessa ei saa olla ylpeä suomalaisuudestaan niin missä sitten? Miksi on ok, että Suomessa sijaitsevan nepalilaisen ravintolan ikkunassa on Nepalin lippu, mutta jos suomalaisen ravintolan ikkunassa on Suomen lippu, on se rasismia?
Mutta nyt itse aiheeseen. Olen vahvasti sitä mieltä, että mielestäni jokainen maahanmuuttoa puolustava ihminen on jäävi seisomaan mielipiteensä takana ellei ole asunut esimerkiksi kaupungin vuokra-asunnossa symbioosissa maahanmuuttajien kanssa vähintään puolen vuoden ajan. Kukaan, joka ei ole tätä kulttuurien kohtaamista omakohtaisesti kokenut, ei voi tietää millaista se on todellisuudessa. Tässä minun tarinani.
Olipa kerran vuonna 2002 valmistunut kaupungin kerrostalo. Se valmistui uudelle alueelle, minkä vuoksi vuokrat olivat jo lähtökohtaisesti kalleimmat heti keskusta-asuntojen jälkeen. Intoa puhkuvat asukkaat muuttivat uusiin koteihinsa ja yhteinen sama muuttopäivä teki asukkaat toisilleen tutuiksi. Mukana oli myös ulkomaalaisia, mutta heistä jokainen puhui täydellistä suomea ja oli samanlaisia normaaleja työssäkäyviä asukkaita kuin muutkin talon asukkaat.
Talolla oli vahva yhteishenki. Kesäisin pihalla grillailtiin, järjestettiin talkoita, lapsille puuhapäiviä ja aikuisille tapaamisia. Piha hoidettiin omin voimin ja saimme kehuja poikkeuksellisen kauniista ja vehreästä pihapiiristämme. Muutamassa vuodessa talollamme oli niin hyvä maine, että useiden kaupunkilaisten tiedettiin jonottavan asuntoa nimenomaan meidän talostamme. Ulosmuuttaminen oli kuitenkin alkuun todella hidasta, niin paljon kaikki pitivät yhteisestä talostamme. Mutta sitten asukkaat alkoivat saamaan lapsia ja asunnot alkoivat käymään ahtaiksi.
Sitten SE alkoi. Asuntojen systemaattinen täyttäminen maahanmuuttajilla. Saatoimme kaksi ihanaa naapuriamme matkaan kohti tilavampaa asumista ja saimme heidän tilalleen somali- ja bosnialaisperheen. Pian tämän jälkeen eräs ihastuttava vanhempi pariskunta muutti lähemmäksi lastenlapsiaan ja tämä asunto meni vietnamilaisille. Aluksi talon tiivis yhteisö teki kaikkensa, jotta uudet naapurimme olisivat tunteneet olonsa tervetulleiksi ja hyväksytyksi porukkaan. Edes kielimuurin ei annettu olla hidasteena. Talon aktiivisimmat henkilöt kävivät esittäytymässä uusille naapureille ja viemässä itseleivottuja herkkuja. Uusia naapureita kutsuttiin pihajuhliin ja yhteisiin illanviettoihin, mutta yksikään heistä ei tullut kertaakaan mukaan. Hyvä, että naapurit edes tervehtivät tullessaan pihalla vastaan.
Kaikenlaisia ongelmia alkoi ilmetä tässä vaiheessa: öisin alkoi olla levotonta ja etenkin bosnialais- ja somaliperhe ei tuntunut ymmärtävän, että talossa on järjestyssäännöt, joita olisi yhteisten pelisääntöjen mukaan noudatettava. Asukkaat kävivät reippaasti soittamassa ovikelloa ja juttelemassa naapurien kanssa asioista, mutta uudet naapurit vetivät ns. "herneet nenään" ja tuntuivat unohtaneen aiemmat ystävällisyydenosoitukset täysin. Kun muu ei tuntunut auttavan, jouduttiin kääntymään isännöitsijän puoleen ja viemään usean asukkaan allekirjoittamia häiriölappusia häiritsevästä elämäntavasta.
Mutta isännöitsijäpä oli ja on edelleen sellainen velikulta, jonka mielestä ulkomaalaiset on ulkomaalaisia, eikä niille ja niiden elämäntyylille voi mitään. Hän teki meille kantaväestön asukkaille heti alkuun selväksi, että hän ei halua lähteä tappelemaan ulkomaalaisten kanssa kieliongelmien ja yleisen suvaitsevaisuuden vuoksi. Suunnilleen vuosi näiden kolmen ulkomaalaisen perheen sisäänmuuton jälkeen talostamme vapautui lisää asuntoja. Niistä joka ainoa meni systemaattisesti ulkomaalaisille, vaikka tiedettiin paikallisväestön jonottaneen taloomme jo useita vuosia. Yhtäkkiä ennen niin rauhallinen talomme pursusi venäläisiä, somaleja, pakistanilaisia, entisen Jugoslavian maista tulleita, intialaisia ja vaikka mitä muita kansallisuuksia.
Talon alkuperäiset asukkaat alkoivat pikku hiljaa lannistua. Yhteisiä illanviettoja järjestettiin edelleen, mutta niihin ei osallistunut kutsuista huolimatta muita kuin kantaväestön edustajia, sekä taloon ensimmäisenä sisäänmuuttopäivänä muuttaneita ulkomaalaisia. Samaan aikaan häiriöiden määrä ampaisi pilviin. Varastokomeroihin murtauduttiin. Yhteistä pihaa tärveltiin ja kaikkien asukkaiden iloksi istutetut yrtit ja marjat katosivat yhtenä iltana erään maahanmuuttajasuurperheen ruokapöytään ja pakastimeen. Hissit ovat olleet jatkuvasti rikki ja rappukäytävien seinät naarmuilla. Parvekkeilta heiteltiin roskia pihalle. Vuokrat nousivat jatkuvasti, silloinkin kun muissa taloissa ei noussut. Ykköskerroksessa asuneen venäläisen rouvan päässä naksahti kun hänen parvekkeensa edessä ollutta pensasta harvennettin. Rouva spreijasi parvekkeensa lasit erivärisillä spray-maaleilla ja kävi samaan syssyyn ilmaisemassa maaleilla mielipiteensä pihan muihin istutuksiin ja asvalttiin.
Talon rauha oli totaalisen mennyttä: jos työtön jugoslaavipariskunta ei lievittänyt ahdistustaan vääntämällä stereoidensa nuppeja kaakkoon, niin somaliperhe huolehti melutasosta asuttamalla asuntoonsa julmetun määrän maanmiehiään, joista kaikki huusivat toistensa päälle. Intialaiset ja vietnamilaiset huolehtivat siitä, että rappukäytävät ja naapurien asunnot haisevat päivittäin oksettavan vahvalle valkosipulille ja erilaisille suitsukkeille.
Valtaväestö väsyi oman kotirauhansa puolustamiseen ja täysin asioista piittaamattoman isännöitsijän asiattomuuteen eikä kokenut muuta vaihtoehtoa kun poismuuton talosta. Omasta rapustamme ainakin viisi asukasta / asukaskuntaa on joutunut ulosmuuttamaan ihan pelkästään siksi, että pystyivät elämään ihmisarvoista elämää ja nukkumaan öisin, jotta jaksaisi aamulla lähteä töihin. Me olemme seuraavat ulosmuuttajat. Yhdeksän vuotta ollaan jaksettu asua tässä, joista viimeiset neljä vuotta on ollut koko ajan pahenemassa määrin vaikeita. Näistä neljästä viimeisestä vuodesta laskimme saaneemme asua rauhassa noin viisi kuukautta ilman jonkun maahanmuuttajan aiheuttamaa jokapäivästä häiriötä. Jos emme olisi olleet täyspäiväopiskelijoita, olisimme muuttaneet tästä pois jo aika päiviä sitten. Enää talossamme ei ole kuin kourallinen alkuperäisiä asukkaita, eikä mitään yhteisiä asioita enää järjestetä.
Lopuksi malliesimerkki talossamme asuvasta maahanmuuttajasta. Eräs talomme alkuperäisistä asukkaista asuu intialaisen perheen yläpuolella. Pariskunnan toinen osapuoli on hajuherkkä ja kärsii jatkuvasta päänsärystä ja pahoinvoinnista, kiitos intialaisten jatkuvasti puskeman ruoanlaitto- ja suitsukekäryn. Vaikka kaikki ikkunat ja ovet pidettäisiin kiinni, tunkee hajut asuntoon sisään saumojen ja tuuletusräppänien kautta. Tämän lisäksi työtön intialaispariskunta elää ja metelöi etenkin öisin. Suomalainen pariskunta on yrittänyt neuvotella etenkin yöaikaisten hajujen ja metelöinnin vähentämisestä intialaisten kanssa, mutta huonolla menestyksellä. Suomessa yli 5 vuotta asunut intialaispariskunta ei puhu edelleenkään sanaakaan suomea, ei englantia, ei mitään muuta kuin äidinkieltään hindiä. Pariskunta seurustelee ainoastaan omien maanmiehensä kanssa ja on tullut Suomeen ilmeisesti vain lisääntymään suomalaisten sosiaaliturvan avuin. Sen verran pariskunnan toinen osapuoli osasi sanoa murteellisella englannilla, että suomalainen ruoka on syömäkelvotonta ja että suomalaiset ovat kusipäitä ja että heillä ei ole mitään tarvetta opiskella suomen kieltä. Lisäksi hän käski yläkertalaisiaan menemään lääkäriin tai muuttamaan pois, jos he eivät pysty sopeutumaan heidän elintapoihinsa.
Viikko tämän kohtaamisen jälkeen nämä intialaisten yläkerrassa asuneet saivat isännöitsijältä postia: intialaiset olivat tehneet pariskunnan neuvotteluvisiitistä kirjallisen valituksen. Intialaiset olivat satuilleet selkeällä suomella (ilmeisesti jonkun tulkin välityksellä) että pariskunta oli uhannut murtautua heidän asuntoonsa, rikkoa heidän kotinsa ja lopuksi tappaa heidän pienet lapsensa!
Pariskunta pahoitti tästä täysin valheellisesta ja törkeästä varoituksesta mielensä niin pahasti, että myös he haluavat muuttaa talostamme ensi tilassa pois. Isännöitsijä ei kuunnellut vastaväitteitä, kun he yrittivät selvittää aiheetonta varoitusta jälkikäteen vaan varoitus pysyi voimassa. Juurikin tätä tämänpäivän kerrostaloasuminen maahanmuuttajien kanssa on. Suomalaiset alistuvat ja koppavat, vaativat ulkomaalaiset sanelevat elämisen rytmin ja heiluttavat heti rasismi/uhkailukorttia jos joku yrittää puolustaa oikeuttaan omaan kotirauhaan. Onneksi mekin pääsemme muuttamaan tästä maahanmuuttajahelvetistä pois vielä tämän kevään aikana.
Kuka olisi niin rohkea, että alkaisi ajamaan eduskunnassa meidän tavallisten suomalaisten asioita ja uskaltaisi puhua ääneen ulkomaalaisten valtaväestölle aiheuttamasta kiusanteosta?
« Vastaus #3 : tänään kello 10:19:56 »
Kovin tuttua, kovin tuttua. Aina kun lähtee neuvottelemaan tai valittamaan kunniakansalaiselle, kannattaa ottaa sanelukone tms. povariin äänittämään sen, mitä TODELLA tapahtui. Lähiössä asuneena sanon, että tarinasi on hyvin tuttua huttua ja sama kaava toistuu eri lähiöissä. Huonointa kaikessa on se että isännöitsijät eivät uskalla kävellä mamujen yli koska tuo asuntojen jako "käskytetään" ylempää. Eihän kukaan halua leimautua rasistiksi varsinkaan oman työnsä puolesta. Koska taloyhtiöt eivät näytä voivan mitään sosiaalisin perustein jaettaville mamuasunnoille tulee whiteflight-ilmiö Suomessa kasvamaan. Slummiutuminen lisääntyy ja kantasuomalainen väistyy. Omassa maassaan!
« Vastaus #6 : tänään kello 10:58:17 »
Terve. Tuttua tarinaa.
Kesäisin pihalla grillailtiin
Meidän pihalta lähti grilli traktorin kauhalla, koska se ei miellyttänyt erästä kansanosaa.Me tulostelimme järjestyssääntöjä heidän omilla kielillään, valmiit käännökset löytyi kätsysti vuokranantajatahon omilta sivuilta...
öisin alkoi olla levotonta ja etenkin bosnialais- ja somaliperhe ei tuntunut ymmärtävän, että talossa on järjestyssäännöt
Talon rauha oli totaalisen mennyttä: [...] somaliperhe huolehti melutasosta asuttamalla asuntoonsa julmetun määrän maanmiehiään, joista kaikki huusivat toistensa päälle.Tätäkin tapahtui...ja lähes poikkeuksetta joka yö, aamuun asti.
Ihmettelimme (aluksi) monesti että eikö heillä edes lapset nuku esim. 05 aikaan. Jäin käsitykseen että eivät nuku. Tuossa aamun tunteina yleensä aina hiljeni sitten, menivät ilmeisesti nukkumaan. Meno kuitenkin jatkui aina sitten iltapäivästä --> ja taas aamuun.
Monena monena yönä omat muksumme heräsivät itkien tähän meluun.
« Vastaus #7 : tänään kello 11:05:19 »
Kyseessä sentään vuokra-asunto, josta pääsee teoriassa pois vailla sen suurempaa rahallista tappioita. Jahka mamuja päästään tosissaan hajasijoittelemaan kaupungin avustuksella omistusasuntoihin alkaa se todellinen riemu. Asuntojen jälleenmyyntiarvot eivät ehkä saa kauheasti nostetta monikulttuurisuudesta.
« Vastaus #13 : tänään kello 12:05:19 »
Asumme tällä hetkellä Ruoholahdessa, mutta tiedän muissa kaupungin asunnoissa asuvien ystävieni kautta, että samaa ongelmaa on ympäri Helsinkiä alueesta riippumatta. Itä-Helsingissä ongelma taitaa olla pahin, mutta kehtaan väittää, että maahanmuuttajia löytyy tätä nykyä joka ainoasta kaupungin vuokratalosta.
Kamalinta tässä on ollut se, että me suomalaiset olemme tosissamme yrittäneet. Olemme ottaneet ulkomaalaiset ystävämme avosylin vastaan ja he vastaavat eleisiimme sikailemalla, vittuilemalla, valehtelemalla ja tekemällä kaikkien asumisesta epämiellyttävää.
Alkuun yritimme opastaa ja ymmärtää uusia naapureitamme, mutta kun he eivät halunneet tulla autetuiksi tai perehdytetyiksi suomalaiseen kulttuuriin, niin huomasimme pian että mitään ei ollut juurikaan tehtävissä.
Täällä asuessani olen huomannut, että ainakin näillä alemman sosiaaliluokan mamuilla tuntuu olevan joku kummallinen päähänpinttymä, että oman kulttuurin mukaan pitää saada elää riippumatta siitä häiritseekö se muita vai ei. Kuinkahan moni suomalainen muuttaisi Intiaan, ampuisi ruoakseen lehmiä kadulta ja huutelisi nenä pystyssä paikallisille, että "hemmetin rasistit, ettekö te tajua että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu naudanlihan syöminen"? Jostain syystä tämän luokan kommentit mamuilta on ihan arkipäivää kaupungin vuokrataloissa.
Ihan kuin suomalaiset saisivat asua oman syntykaupunkinsa vuokrataloissa maahanmuuttajien suuresta armosta ja meidän pitäisi olla niitä, jotka sopeutuvat maahanmuuttajien tapoihin eikä toisinpäin. Tälläkin hetkellä talomme viemärit ovat tukossa, koska eräässä kansallisuudessa ei opita millään, että vauvan vaippoja ei juntata vessanpöntöstä alas. Ei auta, vaikka asiasta on valistettu asukkaita heidän omalla kielellään. Se on vaan niin vaikea oppia, että uudessa maassa asiat voivat toimia eri tavalla kuin omassa kotimaassa.
Sen olen huomannut, että suurimman maahanmuuton puolustajat asuvat aivan jossain muualla kuin puolustamiensa kansallisuuksien keskellä. Se on vaan niin helppoa olla avarakatseinen ja laajasydäminen niin kauan kuin ei itse joudu tinkimään oman elämisensä laadusta maahanmuuttajien takia.
(lihavointi M. Ellilä)
Ei oikeasti voi olla mitään sen enempää syövää kuin a) maksaa omasta elämisestään koko ajan enemmän ja b) tinkiä omasta kotirauhastaan, oman kodin hajuista, toimivasta viemäristä, turvallisesta varastotilasta kiitos sivistyneestä elämisestä täysin kuutamolla olevien mamujen takia. Lisäksi pitää vielä jaksaa elää kohdan c) kanssa: rättiväsyneen työssäkävijän pitää jaksaa kömpiä aamuisin ylös ja työmaalle elättääkseen verovaroillaan myös ne ihmiset, jotka tekevät elättäjänsä elämästä yhtä helvettiä.
(lihavointi M. Ellilä)
Siinäpä on sitä mietittävää maahanmuuton puolustajille hetkeksi. Olisi ihan asiallista huolehtia ensin kaupungille koko elämänsä veroja maksaneiden ihmisten (asumis)asiat kuntoon ja miettiä sitten vasta, että onko meillä resursseja auttaa muita.
On huvittavaa kuunnella, kuinka ihmiset aina ihmettelevät, miten vaikeaa on saada kaupungin vuokra-asuntoa. Kuinkahan moni tietää, että se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että valtaosa vapautuvista asunnoista menee tarveharkintaisena maahanmuuttajille, joista suuri osa ei maksa edes vuokraansa itse?
(lihavointi M. Ellilä)
Todellakin tervetuloa kaikki päättäjät elämysmatkalle kaupungin kerrostaloon hakemaan vähän todellisuuspohjaa nykyiseen tilanteeseen!
« Vastaus #23 : tänään kello 12:44:36 »
kokemukset vaikuttavat hyvin tutuilta, alla muutamia perheemme kokemuksia monikulttuurisesta asuinympäristöstä.
http://hommaforum.org/index.php/topic,34866.msg471008.html#msg471008
Esimerkiksi muinoin asuin Pansiossa, (Turun lähiö, M. Ellilä huom.) siinä vastaanottokeskuksen kieppeillä on monta kerrostaloaluetta, näihin on asutettu mm. vokin entisiä asukkaita.
Naisten ja lasten ahdistelu alueella oli jokapäiväistä. Vaimoni joutui keskellä päivää koiraa ulkoiluttaessaan menemään väliin kun ~13-16-vuotiaat afrikkalaisperäiset repivät vaatteita ekaluokkalaisen kantasuomalaisen tytön päältä. Ellei koiraa olisi ollut mukana olisi vaimoni joutunut itsepuolustustilanteeseen. (lihavointi M. Ellilä) Tilanne oli hyvin uhkaava. Hysteerinen tyttö saatettiin kotiinsa. Asiasta ilmoitettiin poliisille mutta ei siitäkään tainnut mitään hyötyä olla. Roskikset syttyivät kuin itsekseen, sitten tehtiin roskiksille lukolliset katokset. (lihavointi M. Ellilä) Näiden sytyttely oli haastavampaa. Muutamia autojakin paloi. (lihavointi M. Ellilä)
(Autojen ja taloyhtiöiden roskapönttöjen ja -katosten sytyttely tuleen on rutiinia myös esim. Malmön Rosengårdissa ja muissa Ruotsin maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä. Ilmeisesti autojen ja roskapönttöjen polttaminen on kulttuuriamme rikastuttavien Rauhan Uskonnon edustajien kulttuurinen, ehkä peräti geneettinen erityispiirre.
- M. Ellilä huom.)
Koiria ulkoiluttavat naiset alkoivat iltaisin kerääntyä laumoiksi. Suojeluun koulutetut koirat alkoivat yleistymään. Koiria heiteltiin myös kivillä, kepeillä yms. Saatettiin niitä jopa potkiakin. Tähän syyllistyivät myös alle kouluikäiset afrikkalaisperäiset henkilöt. (lihavointi M. Ellilä; syynä kulttuuriamme rikastuttavien maahanmuuttajien fanaattiseen vihaan koiria kohtaan on tietysti se, että Rauhan Uskonnon mukaan koira on saastainen eläin)
Koiraamme alue on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Jos vastaan tulee eri kieltä tai tietynlaisen ihonvärin omaavan henkilön hänelle tulee hyvin voimakas tarve suojella omistajiaan. (lihavointi M. Ellilä; koira tarvitsisi Eva Biaudetin, Mika Illmanin, Ritva Viljasen ym. suvaitsevaisten tahojen mielestä tietysti asennekasvatusta ja rasismin vastaista valistusta, koska nuiva suhtautuminen afrikkalaisiin tai muslimeihin johtuu aina yksinomaan ennakkoluuloista, ei koskaan kokemusperäisestä tiedosta; tämä koira ei vielä ole ymmärtänyt, että etnisten ryhmien väliset erot ovat vain sosiokulturaalinen konstruktio)
Koiramme on bordercollie. Tämä ilmiö tapahtui myös muissa alueen koirissa.
Jos jotain kiinnostaa niin pukeutumisen perusteella muslimeiksi tiedetyt henkilöt pelkäävät koiria. Lapset eivät niinkään mutta vanhemmat kyllä.
Eräs kauppa suljettiin järjestyshäiriöiden takia. Se avattiin myöhemmin. Kun suomalaistaustaiset työntekijät saivat tarpeekseen pahoinpitelyistä, mm. ikkunan läpi heittelyistä ja ryöstöistä vartointiliikkeen vartijat olivat päivystämässä pikkukaupassa 14-21.00 välisen ajan. (lihavointi M. Ellilä) Myöhemmässä vaiheessa liikkeen työntekijät muuttuivat huonosti suomea puhuviksi henkilöiksi. Ilmeisesti he eivät osanneet vaatia viiltosuojaliivejä ja vartijoita turvakseen.
Oli jotenkin epätodellista kävellä koiran kanssa kadun toisella puolella kun kaupan katolla oli yli kymmenen ei-kantasuomalaista natiaista hyppimässä (peltikatosta lähti kiva ääni) ja alapuolella koitti kaupan työntekijä diskuteerata heidän kanssaan. (lihavointi M. Ellilä) Älämölö oli valtava, roskia potkittiin katolta alas. Poliisi ne kuulemma sieltä alas sai.
Oma lukunsa sitten oli ne "nuorukaiset" jotka kävelivät keskellä tietä parinkymmenen hengen laumoissa, pysäyttelivät autoja, naarmuttivat niitä ja kulkivat takaovien kautta auton toiselle puolelle. Myös esteiden kuten betoniporsaiden kantaminen tielle oli suosittua. (lihavointi M. Ellilä)
Nuorisotilassa pahoinpideltiin naispuolisia työntekijöitä pariin otteeseen, mm. kirveellä. (lihavointi M. Ellilä)
Jossain kohtaa välimerellinen henkilö rikasti 7-vuotiasta suomalaista useaan otteeseen keskellä päivää. (lihavointi M. Ellilä) Tämän jälkeen läheisellä omakotitaloalueella perustettiin pesäpallojoukkue. Poliisi pyysi lehdissäkin etteivät nämä harjoittelisi niin usein. Toiminta ilmeisesti kuihtui nopeasti.
Kun alueelle alkoi muuttamaan työssäkäyviä venäläisiä tilanne hieman rauhoittui. Eräänä kauniin viikonlopun kesäiltana afrikkalaisperäiset nuorukaiset alkoivat ahdistelemaan erään perheen nuorta tytärtä. Tämä tapahtui kyseisen perheen parvekkeen alla. Perheellä oli jonkinasteiset juhlat joten useat miehet hyppäsivät toisen kerroksen parvekkeelta selvittelemään asiaa. Kuulin aitoja "rassissmi" -huutoja, tämän jälkeen joukkio siirtyi läheiseen metsikköön.
Seuraavalla viikolla poliisi kävi soittelemassa samaisen kerrostalon ovikelloja etsien silminnäkijöitä pahoinpitelylle. Itse olin töissä joten tästä kuulin naapurin eläkeläiseltä. Kukaan ei ollut nähnyt pahoinpitelyä.
Tässä oli vain muutamia muistamiani tapauksia. Joka päivä siellä ikäviä asioita tapahtui.
Alueella on myöskin korttelipoliisi. Tämän tehtävänä oli ilmeisesti kyhjöttää toimistossaan.
Asuimme alueella vuosina 2000-2006. Alussa koiran uskalsi jättää kaupan ulkopuolelle ja autolle ei häkkipaikkaa tarvinnut. Muuton syytä tuskin tarvitsee avata enempää. En tiedä onko alue enää niin rauhaton kuin se oli. Häiriökäyttäytyminen nuorison kohdalla alkoi siinä klo 14.00 ja varttuneemman nuorison osalta siinä klo 17.00 tämä jatkui aina aamuun asti. Päivisin ilmeisesti nukuttiin.
« Vastaus #26 : tänään kello 12:52:14 »
Tähän asiaan periaatteessa OT, mutta Ruoholahden Makuuni lopetettiin aikanaan siksi että henkilökunta (lähinnä nuoria naisia) eivät kestäneet maahanmuuttajanuorukaisten jatkuvaa ahdistelua ja heidän tuomaa "ilmapiiriä" ko. liikkeessä. Tästä oli aikanaan lehtijuttuakin, muistaakseni. Lieneekö samaa porukkaa teidän taloa asuttamassa?
« Vastaus #28 : tänään kello 13:00:48 »
Niin, siitä Ruoholahden Makuunista vielä:
http://kaupunginosat.net/ruoholahti/index.php?option=com_fireboard&Itemid=826&func=view&id=659&catid=1
Ruoholahden Sanomat 8/2007:RUOHOLAHDEN METRONSEUDUN TURVATTOMUUDESTA
Videovuokraamo Makuuni lopetti toimintansa Ruoholahden metroasemalla 31.3. tänä vuonna. Lehden tietoon tuli huhu, jonka mukaan lopettamispäätöksen suurimpana syynä oli aseman ja sen ympäristön rauhattomuus. Liikkeen nuori henkilöstö ei uskaltanut olla töissä myymälässä, varsinkaan iltaisin.
Huhu oli niin vakava, että siihen oli tartuttava. Lehti tapasi Makuunin Ruoholahdessa toimineen myymäläpäällikön, Sini Koskisen ja kysyi miten asia oikeasti oli. Sinille tuli vieläkin kyynel silmään hänen muistellessaan hankalimpia tilanteita metroasemalla. Kaikesta näki, että tyttö oli tosissaan kokenut traumaattisia hetkiä työpaikallaan.
Pelkoa aiheuttavat häiriköivät poikajengit, humalaiset ja huumetokkurassa liikkuvat.
Eniten Siniä kauhistutti 10-20 teinipojan monikulttuurinen joukko, joka terrorisoi Makuunin tyttöjä. Nuorimmat heistä olivat vähän toisella kymmenellä, vanhimmat kahdenkymmenen korvilla. Tyttöjä oli uhkailtu, heitelty kivillä, roskilla ja lasipulloilla, jotka särkyivät heitettäessä. Tyttöjen pelko oli todellista ja siksi asiaan oli suhtauduttava vakavasti.
Myös K-marketin henkilökunta ajoittain peloissaan
Kauppias Harry Cronström vahvistaa, että ajoittain samankaltainen poikajoukko on pelotellut myös marketin kassahenkilöitä. Harry tosin sanoo itse puuttuneensa asiaan ja hän on saanut puhumalla joukon rauhoittumaan. Makuunin tytöillä ei tukihenkilöä ollut.
Asiaan on puututtava - lehti yrittää selvittää miten
Tilanne on sietämätön. Jos metroasemalla työskentelevät kokevat ympäristön uhkaavaksi, on monella aseman palveluja käyttävällä varmasti samoja tuntemuksia. Mielenkiintoista on, että alueellamme tapahtuu hyvin vähän varsinaisia rikoksia, jotka tulevat poliisin tietoon. Tästä syystä viranomaiset pitävät Ruoholahtea hyvinkin turvallisena alueena. Tilastojen takaa löytyy ilmeisesti kuitenkin ihan aiheellista pelon tunnetta.
Jussi Halla-ahon kommentti Ruoholahden ja muiden maahanmuuttajavaltaisten asuinalueiden tilanteesta:
Kuljin jossain vaiheessa usein töihin polkupyörällä Ruoholahden läpi, eikä tämä uutinen ole noiden kokemusten valossa kovinkaan yllättävä. Kadulla maleksii säkkiin pukeutuneita naisia ja meluisia, aggressiivisen oloisia poikajoukkoja. Ymmärrän oikein hyvin, ettei maahanmuuttajia tuijoteta Ruoholahdessa. Ihmiset varovat visusti katsomasta heitä ainakaan silmiin, etteivät he haista katseessa loukkausta ja tule peräämään rispektiä.
Lukijat lähettävät minulle silloin tällöin vastaavia kuvauksia Helsingin eri osista. "Monikulttuuriset" jengit terrorisoivat kauppoja, kioskeja, kirjastoja ja satunnaisia vastaantulijoita ilman mitään järjellistä syytä tai tavoitetta. Tuttu pornokaupan pitäjä kertoi joutuneensa jossain vaiheessa hätistelemään voimatoimin liikkeestään kuolaavia mutta maksuhaluttomia somalimiehiä. Huumehörhöjä ja juoppoja, vaikka ikäviä ovatkin, on helppo ymmärtää, koska he ovat edesvastuuttomassa tilassa. "Monikulttuuriset" "nuorukaiset" sen sijaan ovat selvin päin ja täysissä järjissään ja tuntuvat tekevän pahaa pelkästä pahan tekemisen ilosta.
Tällainen arkipäivän turvattomuus ja siitä seuraava lihasjännitys ovat luultavasti suurin syy siihen, että kantaväestö alkaa vähitellen muuttaa pois rikastuneista kaupunginosista. Häirintä ja huutelu ovat hiljaista väkivaltaa: ne eivät päädy uutisotsikoihin, yhtäältä siksi, että tämänkaltainen todellisuus ei ole sopusoinnussa vallitsevan ideologian kanssa, ja toisaalta siksi, että näihin tapauksiin ei yleensä liity suoranaista rikollisuutta. Missään ei ole kielletty aggressiivista mesoamista ja ohikulkijoille vittuilua. Kuitenkin ne voivat tehdä elämästä sietämätöntä.
Ruoholahdessa, kuten monessa muussakin paikassa, näemme eurooppalaisen slummiutumiskehityksen anatomian. Jonkin meille käsittämättömän vimman pakottamana maahanmuuttajanuorukaiset kiusaavat kantaväestön edustajia ja paikallisia yrittäjiä niin kauan, että nämä lähtevät muualle. Tämän jälkeen he ryhtyvät kivittämään paikalle saapuvia poliiseja, palomiehiä, ambulansseja ja jätehuoltotyöntekijöitä. Lopulta alueella asuu pelkkiä rutiköyhiä ja työttömiä maahanmuuttajia, palvelut ovat kaikonneet, paikat peittyvät jätteisiin ja infrastruktuuri alkaa hajota, koska ne, jotka ylläpitävät infrastruktuuria, eivät enää uskalla tai viitsi käydä. Ja sitten alkaa rutina siitä, että maahanmuuttajien asuinalueesta ei piitata. Ja että maahanmuuttajien ongelmat johtuvat siitä, että heidät on asutettu "ongelma-alueelle".
kävijää 11.9.2006 jälkeen
