Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske ristiretkellä oikeusvaltiota, demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan

Kirjoitin äskettäin tästä:

Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen pitää tärkeänä vahvistaa vähemmistövaltuutetun voimavaroja.

Baltian ja pohjoismaiden naispoliisien yhteistyökonferenssin Tampereella avannut Viljanen muistutti, että sisäasiainministeriön toimiala muuttuu ensi vuoden alusta lukien niin, että ministeriö on vastuuministeriö syrjinnän ja rasismin vastaisesta työssä sekä etnisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.

Näiden tehtävien hoitamista varten ministeriöön perustetaan uusi yksikkö. Vuoden vaihteessa myös vähemmistövaltuutetun toimisto siirtyy sisäasiainministeriön yhteyteen.

- On tärkeää, että vähemmistövaltuutetun toimintaedellytyksiä parannetaan mm. voimavaroja vahvistamalla. Tätä edellyttää jo maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ehdotetun syrjintään puuttumisen tehostaminen, totesi Viljanen. Hän painotti myös, että sisäasiainministeriön ja poliisin on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä rasismin ja syrjinnän torjumiseksi.

Malliesimerkki tästä vähemmistövaltuutetun toimiston tekemästä "työstä" on se, että viime keväänä silloinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen (nykyinen apulaisoikeuskansleri) teki poliisille tutkintapyynnön minun kirjoittamastani blogipostauksesta Yhteiskunta koostuu ihmisistä.

Kommentoin Puumalaisen tekemää tutkintapyyntöä heti saatuani sen luettavakseni. Osoitin tutkintapyynnön perusteettomaksi, valheellisia väitteitä ja kunnianloukkauksia sisältäväksi sekä Suomen oikeusjärjestelmän ja koko vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän vastaista kiihotusta sisältäväksi: Puumalainenhan oli esittänyt poliisille laittomia vaatimuksia blogini välittömästä poistamisesta internetistä ennen mitään oikeuskäsittelyä ja sen lisäksi yrittänyt nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali-periaatteen vastaisesti vaatia minulle rangaistusta laillisten asioiden sanomisesta, mm. oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen siteeraamisesta.

Tästä syystä vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisesta tehtiin kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Puumalainen on nykyään apulaisoikeuskansleri. Koska oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri ovat viranomaisten toiminnan laillisuuden valvojia, oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin pitäisi tietysti itsensä olla nuhteettomia, lainkuuliaisia kansalaisia. Puumalainen itse kuitenkin syyllistyi rikokseen esittäessään poliisille laittomia toimenpidevaatimuksia. Rikokseen yllyttäminen eli tässä tapauksessa poliisin yllyttäminen laittomiin sensuuritoimenpiteisiin on itsessään rikos. Lisäksi Puumalainen syyllistyi valtiopetokseen eli koko lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamispyrkimykseen vaatiessaan minulle rangaistusta asiasta, joka lain mukaan ei ole rangaistava.

Kävin kuitenkin jo toukokuussa poliisiasemalla keskustelemassa Puumalaisen tekemästä tutkintapyynnöstä. Poliisi käyttäytyi asiallisesti, mutta joutui viran puolesta kyselemään minulta kaikenlaisia kirjoitukseeni liittyviä asioita. Olin kirjoituksessani mm. kertonut sen tosiasian, että afrikkalaisilla on matalampi mediaani-ÄO kuin eurooppalaisilla. Poliisi kysyi, onko tämän väitteen esittämisen tarkoituksena halventaa afrikkalaisia. Totesin, että kyseessä on vain tieteellinen tutkimustulos. Oheistin kuulustelupöytäkirjaan Tatu Vanhasen kirjaa esittelevän artikkelin, jossa mm. esiteltiin näitä älykkyystutkimuksien tuloksia.

Laitanpa tuosta artikkelista peräisin olevan kaavion nyt tähän vääntääkseni rautalangasta, miten asiat ovat (katso kuvaa 150 % koossa):

Odotin, että asiasta tulisi syyttämättäjättämispäätös. Kuitenkin nyt puoli vuotta myöhemmin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on päättänyt nostaa minua vastaan syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan:

Espoolaismiehelle syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan internetissä

Julkaistu 13.11.2007, klo 16.45

Espoolaismies saa syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan internetissä. Miehen ylläpitämillä internetsivuilla kuvattiin Afrikasta ja Aasiasta tulevia maahanmuuttajia ja pakolaisia vaarallisiksi, väkivaltaisiksi ja muiden kustannuksella eläviksi loisiksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mielestä lausunnot olivat panettelvia ja solvaavia, koska niissä vahvasti yleistäen kuvattiiin kokonaiset kansanryhmät alkeellisina, tyhminä ja rikollisina. Apulaisvaltakunnansyyttäjän nostamaa syytettä käsitellään Espoon käräjäoikeudessa.

Sananvapausrikos tuli tutkittavaksi vähemmistövaltuutetun pyynnöstä. Vähemmistövaltuutettu on tehnyt poliisille useita kymmeniä tutkintapyyntöjä rasistisista internetsivuista. Rasistinen kirjoittelu internetissä on lisääntynyt.

Toisessa tapauksessa apulaisvaltakunnansyyttäjä päätti jättää syytteen nostamatta. Internetsivustoa ylläpitäneen miehen omat sivut olivat linkkien kautta yhdistettyinä toisten henkilöiden rasistisille sivuille.

Rasistinen aineisto oli kuitenkin vain osa laajemmasta kokonaisuudesta, ja mies itse teki ilmoituksen, joka aloitti tutkinnan.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan miehen tarkoitus oli ilmaista vastalause julkiselle vallalle eikä saada aikaan halveksuntaa tiettyjä ryhmiä vastaan.

Kiihottamisesta kansaryhmää vastaan voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

YLE Uutiset

Sain itse kuulla tästä tänä iltana, kun joku lähetti minulle sähköpostia tästä asiasta. Asia on kerrottu julkisesti valtakunnansyyttäjän sivustolla jo viikko sitten, mutta asiasta ei ole tullut mitään kirjettä tms. viestiä asianosaiselle eli syytetylle eli minulle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske siis katsoi asiakseen tiedottaa nostamastaan syytteestä joukkotiedotusvälineille ennen kuin asianosaiselle eli syytetylle eli minulle. Herää kysymys, voiko tällainen menettelytapa olla laillinen.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että en tunne tuota toista ylläolevassa artikkelissa mainittua tapausta. Ihmettelen kuitenkin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen logiikkaa. Tuossa toisessa tapauksessa apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske päätti jättää syytteen nostamatta sillä perusteella, että ko. miehen tarkoitus oli ilmaista vastalause julkiselle vallalle. No, minähän olen omassa blogissani nimenomaan kritisoinut Suomen ja muiden Euroopan maiden harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä on juuri sellainen "vastalause julkiselle vallalle", joka kuuluu sananvapauden piiriin.

Sen sijaan sananvapauden piiriin ei kuulu Mikko Puumalaisen "vastalause julkiselle vallalle" eli koko lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen vastainen pyrkimys saada kansalaiselle rangaistus laillisten asioiden sanomisesta, mm. oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen siteeraamisesta.

Lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen pyrkii myös valtionsyyttäjä Mika Illman, jota Mikko Puumalainen siteeraa lähteenään perustellessaan laitonta tutkintapyyntöään. Kari Haakana on käsitellyt Illmanin pyrkimyksiä laajempaankin sananvapauden rajoittamiseen internetissä. Laajempaa analyysia aiheesta löytyy ihmisoikeusjärjestö EFFI:n sivuilta.

Illman on kirjoittanut oman väitöskirjansa nimenomaan sananvapauden rajoittamisesta "kansanryhmän vastaan kiihottamisen" kieltämisellä:

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on Suomessa rikos, mutta perusoikeuksiin kuuluu toisaalta sananvapaus, oikeus sanoa julkisesti mielipiteensä. Oikeustieteen lisensiaatti Mika Illman tutki väitöstyössään näiden kahden rajaa, joka ei ole kovinkaan yksiselitteinen ja selvä.

Illman päätyy siihen, että väkivaltaan kehottaminen rasistisin perustein on kiellettyä ja rikoksen tunnusmerkit täyttävää toimintaa. Myös kehottaminen kansanryhmän syrjintään tai vihaan kansanryhmää vastaan rasistisin perustein ilman väkivaltaakin on rikollista. Sen sijaan positiivinen lausunto, esimerkiksi suomalaisten paremmuudesta, ilman ääneen lausuttua vertailukohtaa tulee sallia sananvapauden nimissä. "Ei se kovin sympaattista tietysti ole, koska siihen sisältyy ääneen lausumattomana ajatus, että ulkomaalaiset ovat huonompia", Illman sanoo.

Hän perustelee sallivaa suhtautumista moniarvoisen, demokraattisen yhteiskunnan vaatimuksena. Illman ottaa toiseksi esimerkiksi hallituksen ulkomaalaispolitiikan. Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

YK:ssa hyväksyttiin kaikkinaisen rotusorron vastainen sopimus vuonna 1965, johon Suomi liittyi vuonna 1970. Tämä on Suomen lain rasisminvastaisen oikeuskäytännön perusta. Mika Illman on vertaillut oikeuskäytäntöä samaan sopimukseen liittyneissä muissa pohjoismaissa ja Saksassa, joissa on ollut ongelmia suuremman ulkomaalaistaustaisen väestön vuoksi selvästi Suomea enemmän. Niissä on myös lainsäädäntöä kiristetty.

Illman pitää tärkeänä, että Suomen oikeuskäytäntö ei muodostu näitä maita sallivammaksi. Muuten on vaarana, että Suomesta tulee vapaasatama kaikenlaisille rasistisille agitaattoreille.

"Internet on muuttanut tässä suhteessa asioita paljon. Esimerkiksi USA:ssa, missä sananvapaus on suurempi kuin pohjoismaissa, on perustettu paljon nettisivustoja, joilla esitetään asioita, jotka muualla ovat kiellettyjä. Periaatteessa yhdysvaltalaisella palvelimella voisi olla vaikka suomenkielisiä sivustoja, joilla esitetään rasistisia näkemyksiä eikä niille Suomesta voisi tehdä mitään. Koska suomenkieliset sivut olisivat kuitenkin selvästi suunnattu suomalaisille, voisi niiden ylläpitäjä joutua lain kanssa tekemisiin jos sattuisi tulemaan Suomeen", Illman arvioi.

Internet-palvelimien ja nettisivujen tiimoilta Suomessa on ollut paljon keskustelua tsetseenien kansallismielisistä sivuista, jotka Venäjän mukaan ovat rikollisia. Mika Illman katsoo kuitenkin, että jos niiden sisältö ei ole Suomen lakien mukaan laitonta, sivujen ylläpito suomalaisella nettipalvelimella tulee sallia.

(Helsingin yliopisto 10.6.2005)

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Puumalainen käytti oman tutkintapyyntönsä perusteluna Illmanin väitöskirjan tiivistelmää.

Puumalainen ja Illman edustavat samaa virheellistä laintulkintaa, joka antaisi viranomaisille valtuudet sensuroida kaikki Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat kirjoitukset internetistä, sanomalehdistä, kirjakaupoista jne.

Nyt joukkoon on liittynyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske ovat ristiretkellä oikeusvaltiota, demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan. He yrittävät kieltää Suomen kansalaista esittämästä julkisuudessa mm. oikeusministeriön julkaisemia rikostilastoja.

Tämä on laiton pyrkimys, koska oikeusministeriön julkaisemia rikostilastojen siteeraaminen ei ole rikos; on lainvastaista vaatia kansalaiselle rikosoikeudellista rangaistusta teosta, jota ei ole laissa säädetty rikokseksi.

Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske siis rikkovat nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali-periaattetta, joka on oikeusvaltion perusta. Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat siis oikeusvaltiota.

Koska Suomi on perustuslaillinen oikeusvaltio, Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske yrittävät kumota Suomen perustuslaillisen yhteiskuntajärjestyksen tekemällä laittomia tutkintapyyntöjä ahdistellakseen lainkuuliaisia kansalaisia poliittisista syistä.

Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat demokratiaa, koska he haluavat kieltää demokraattisen kansalaiskeskustelun Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tätä tarkoittaa perustuslaillinen parlamentaarinen demokratia.

Edustukselliseen demokratiaan kuuluu tietysti, että kansa voi keskustella edustajiensa harjoittamasta politiikasta. Muutenhan parlamentti ei edustaisi kansaa: jos parlamentti kieltää kansaa keskustelemasta parlamentin harjoittamasta politiikasta, silloinhan parlamentti yrittää estää kansaa muodostamasta kattavaan informaatioon ja syvälliseen arvokeskusteluun perustuvaa yhteiskuntanäkemystä ja siihen perustuvia äänestyspäätöksiä vaaleissa.

Kieltämällä kansalaiskeskustelun poliittinen establishment ilmoittaa olevansa omasta mielestään kansan yläpuolella ja lakanneensa edustamasta kansaa.

Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat demokratiaa, koska he yrittävät estää Suomen kansalaista kritisoimasta Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Tilastotiedot maahanmuuttajien rikollisuudesta ovat äärimmäisen relevanttia informaatiota Suomen maahanmuuttopolitiikan kannalta.

Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske haluavat estää Suomen kansaa tietämästä, kuinka paljon maahanmuuttajat tekevät rikoksia. He siis haluavat estää kansaa tekemästä kattavaan informaatioon perustuvia poliittisia valintoja.

Poliittisiin päätöksiin olennaisesti vaikuttavan informaation salaaminen kansalta on kansan poliittisten mielipiteiden manipulointia: sensuroimalla tilastotietoja maahanmuuttajien rikollisuudesta Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske yrittävät saada Suomen kansan tekemään huonosti informoituja äänestyspäätöksiä vaaleissa.

On demokratian vastaista kieltää kansalta sellaiset yhteiskunnallisesti relevantit tiedot, jotka vaikuttaisivat kansan äänestyspäätöksiin vaaleissa. Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske pyrkivät juuri tähän, joten he siis vastustavat demokratiaa.

Se, että Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske pyrkivät kumoamaan Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestelmän aloittamalla lainvastaisia ja perustuslainvastaisia oikeusprosseja vainotakseen lainkuuliaisia kansalaisia poliittisista syistä, osoittaa heidän syyllistyneen valtiopetokseen.

Lisäksi on tietysti itsestäänselvää, että Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat ihmisoikeuksia. Sananvapaus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Sen vastustaminen olisi moraalitonta, vaikka sananvapauden rajoittaminen olisi laillista.

Neuvostoliitossa ja Natsi-Saksassa sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittaminen eli sanomalehtien ja kirjojen sensurointi ja hallitsevan Puolueen ideologiaa kritisoivien ihmisten vangitseminen tai teloittaminen oli laillista. Se ei tee siitä moraalisesti hyväksyttävää.

Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske haluaisivat, että sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittaminen olisi laillista Suomessakin. He siis tältä osin kannattavat Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan järjestelmää Suomeen.

Onneksi Suomi ei vielä kuitenkaan ole sellainen maa kuin Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske haluaisivat sen olevan.

Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske ovat esittäneet lakiin perustumattomia ja jopa perustuslainvastaisia näkemyksiä Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien kirjoitusten rangaistavuudesta. Näin toimiessaan he ovat yllyttäneet viranomaisia rikoksiin ja pyrkineet kumoamaan Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestelmän aloittamalla lainvastaisia ja perustuslainvastaisia oikeusprosesseja estääkseen lainkuuliaisia kansalaisia esittämästä laillisia poliittisia mielipiteitä julkisessa kansalaiskeskustelussa.

Pyrkiminen lainalaisen yhteiskuntajärjestelmän kumoamiseen täyttää valtiopetoksen tunnusmerkit, joten Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske pitäisi asettaa syytteeseen valtiopetoksesta.

Minun tapaukseni sitäpaitsi vain jäävuoren huippu tai pikemmin vain esimakua tulevasta.

Mikko Puumalainen on julkisesti sanonut tehneensä n. 40 samanlaista tutkintapyyntöä vuodessa. Yhtäkään näistä muista tapauksista ei ole käsitelty julkisuudessa. Muut Puumalaisen poliittisen ajojahdin uhrit ovat olleet hiljaa. He ovat itse ehkä käpertyneet kokoon siilipuolustukseen ja yrittäneet mennä näkymättömiin välttyäkseen lainvastaisesti toimivien viranomaisten harjoittamalta mielipideterrorilta jatkossa.

Ehkä he ovat itse yrittäneet kertoa asiasta tiedotusvälineissä, mutta sanoma- ja aikakauslehtien ja tv-uutisten ym. yhteiskunnallisten tv-ohjelmien toimittajat ovat halunneet vaieta tällaiset tapaukset kuoliaaksi. Natsi-Saksassakin yritettiin vaieta kuoliaaksi se tosiasia, että juutalaisia vietiin keskitysleireille.

Suomessa sanomalehtien toimittajat yrittävät vaieta kuoliaaksi sen tosiasian, että Suomessa on lainvastaisesti toimivien viranomaisten harjoittamaa poliittista mielipideterroria. Natsi-Saksassa valehdeltiin sanomalehdissä, että juutalaiset ovat vain muuttaneet Puolaan. Suomessa valehdellaan sanomalehdissä, että Suomessa ei ole sananvapausongelmia.

Kun Helsingin Sanomien toimittajalle Maija Aallolle yritettiin kertoa Puumalaisen aloittamasta poliittisesta mielipidevainosta, hän kieltäytyi tutustumasta asiaan. Vastaavasti Natsi-Saksassa sanomalehtien toimittajat olisivat tietysti kieltäytyneet tutustumasta Auschwitziin, jos joku olisi yrittänyt saada sanomalehtien toimittajat kirjoittamaan holokaustista.

Kuten tämän blogipostauksen alussa kerroin, ensi vuoden alusta eteenpäin sisäministeriö on "syrjinnän ja rasismin vastaisen työn vastuuministeriö". Sen lisäksi, että myös vähemmistövaltuutetun toimisto siirtyy sisäasiainministeriön yhteyteen, sisäministeriöön perustetaan myös kokonaan uusi yksikkö hoitamaan "syrjinnän ja rasismin vastaista työtä".

Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaatii tämän johdosta lisää budjettimäärärahoja vähemmistövaltuutetun toimistolle. "Tätä edellyttää jo maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ehdotetun syrjintään puuttumisen tehostaminen", sanoo kansliapäällikkö Ritva Viljanen. "Sisäasiainministeriön ja poliisin on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä rasismin ja syrjinnän torjumiseksi", kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaatii.

Sisäministeriöön siis perustetaan uusi kerettiläisiä ajatuksia tutkiva inkvisitio (uusi "syrjinnän ja rasismin vastaisen työn" osasto) olemassaolevan ajatuspoliisin ("vähemmistövaltuutettu") lisäksi. Näille laitonta poliittista sensuuria harjoittaville tahoille vaaditaan lisää ja lisää määrärahoja veronmaksajien kukkarosta.

Minun tapaukseni on siis vain esimakua tulevasta. Ensi vuonna valtiolla on entistä suurempi organisaatio pelkästään poliittisesti epäkorrektien ajatusten sensurointia varten.

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaatii, että sisäministeriön ja poliisin on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin "rasismin ja syrjinnän torjumiseksi". Viljanen ei määrittele, mitä hän tarkoittaa rasismille. Suomen laissa ei tietääkseni mainita sanaa "rasismi" yhdessäkään lakipykälässä.

Koska Suomessa ei ole sellaista rikosnimikettä kuin "rasismi", kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaatii kansalaisille rangaistuksia lain sallimien mielipiteiden omaamisesta. Oikeusvaltion periaatteena on nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali. Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen vastustaa oikeusvaltiota: hän vaatii kansalaisille rangaistuksia asioista, joita ei ole laissa säädetty rangaistavaksi rikokseksi.

Myös Mikko Puumalainen ja Mika Illman ovat toistuvasti julkisuudessa vaatineet kansalaisille rangaistuksia "rasismista". Koska Suomessa ei ole sellaista rikosnimikettä kuin "rasismi", myös Mikko Puumalainen ja Mika Illman vastustavat oikeusvaltiota vaatiessaan kansalaisille rangaistuksia lain sallimien mielipiteiden omaamisesta.

Puumalainen Aamulehdessä, 14.4. 2007:

Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä.

Suomen lain mukaan on täysin laillista "pyrkiä julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttovastaista asenneilmastoa". Puumalainen siis vaatii viranomaistahoja rankaisemaan sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole rikkoneet mitään lakia.

Oikeusvaltiossa kansalaisille ei voida antaa mitään rangaistuksia sellaisista asioista, joita ei ole laissa säädetty rangaistavaksi rikokseksi. Koska Suomen laki ei kiellä "maahanmuuttovastaisen asenneilmaston ylläpitämistä julkisuuden avulla", Puumalainen vastustaa oikeusvaltiota vaatiessaan kansalaisille rangaistuksia lain sallimien mielipiteiden omaamisesta.

Puumalainen mainitsee "mm. nettirasismin" esimerkkinä "maahanmuuttovastaisen asenneilmaston ylläpitämisestä julkisuuden avulla", johon hänen mielestään "tulisi puuttua kovalla kädellä". Suomen lakikirjassa ei ole rikosnimikettä "nettirasismi". Puumalainen siis vaatii ankaria rikosoikeudellisia rangaistuksia asiasta, jota ei ole laissa määritelty rikokseksi. Tämä on oikeusvaltion perusperiaatteen eli nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali-periaatteen vastaista. Puumalainen vastustaa Suomen oikeusjärjestelmää.

Puumalainen pyrkii kumoamaan Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen aloittamalla lakiin perustumattomia poliittisia oikeusprosesseja ahdistellakseen lainkuuliaisia kansalaisia.

Samalla linjalla on sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen.

Suomessa on tällä hetkellä johtavissa asemissa virkamiehiä, jotka vastustavat Suomen lainalaista yhteiskuntajärjestystä.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, valtionsyyttäjä Mika Illman, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen vastustavat Suomen voimassaolevia lakeja ja perustuslakia ja yrittävät kumota Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen aloittamalla lakiin perustumattomia poliittisia oikeusprosesseja ahdistellakseen lainkuuliaisia kansalaisia.

Miettikää tätä.

Kyseessä ovat johtavissa asemissa olevat viranomaistahot: apulaisoikeuskansleri, valtionsyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä ja sisäministeriön kansliapäällikkö.

Jos ja kun näin korkeissa asemissa olevat viranomaiset yrittävät tehdä valtiopetoksen eli kumota Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen, kuka enää tässä maassa ylläpitää lakia ja järjestystä?

Mielestäni kyseessä on äärimmäisen vakava asia. Koko lainalainen yhteiskuntajärjestys on uhattuna. Virkamieskunnan huipulla on poliittinen klikki, joka yrittää tehdä valtiopetoksen.

Tästä tulee etsimättä mieleen tämä:

Als die Nazis die Kommunisten holten, habe ich geschwiegen; ich war ja kein Kommunist.

Als sie die Sozialdemokraten einsperrten, habe ich geschwiegen; ich war ja kein Sozialdemokrat.

Als sie die Gewerkschafter holten, habe ich nicht protestiert; ich war ja kein Gewerkschafter.

Als sie die Juden holten, habe ich geschwiegen; ich war ja kein Jude.

Als sie mich holten, gab es keinen mehr, der protestieren konnte.

Saa nähdä, tuomitaanko nämä valtiopetokselliset rikolliset vasta Nürnbergin tribunaalin kaltaisessa oikeudenkäynnissä rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Totuuden ministeriö vaatii lisää budjettimäärärahoja ajatuspoliisille

1984 on täällä tänään:

Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen pitää tärkeänä vahvistaa vähemmistövaltuutetun voimavaroja.

Baltian ja pohjoismaiden naispoliisien yhteistyökonferenssin Tampereella avannut Viljanen muistutti, että sisäasiainministeriön toimiala muuttuu ensi vuoden alusta lukien niin, että ministeriö on vastuuministeriö syrjinnän ja rasismin vastaisesta työssä sekä etnisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.

Näiden tehtävien hoitamista varten ministeriöön perustetaan uusi yksikkö. Vuoden vaihteessa myös vähemmistövaltuutetun toimisto siirtyy sisäasiainministeriön yhteyteen.

- On tärkeää, että vähemmistövaltuutetun toimintaedellytyksiä parannetaan mm. voimavaroja vahvistamalla. Tätä edellyttää jo maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ehdotetun syrjintään puuttumisen tehostaminen, totesi Viljanen.

Hän painotti myös, että sisäasiainministeriön ja poliisin on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä rasismin ja syrjinnän torjumiseksi.

Tätä kommentoitiin Jussin vieraskirjassa näin:

Nimi : P

Viesti :

"Vähemmistövaltuutetun toimintaedellytyksiä pitää parantaa voimavaroja vahvistamalla: http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=117306 "

"että sisäasiainministeriön toimiala muuttuu ensi vuoden alusta lukien niin, että ministeriö on vastuuministeriö syrjinnän ja rasismin vastaisesta työssä sekä etnisen yhdenvertaisuuden edistämisessä. Näiden tehtävien hoitamista varten ministeriöön perustetaan uusi yksikkö. Vuoden vaihteessa myös vähemmistövaltuutetun toimisto siirtyy sisäasiainministeriön yhteyteen."

Syrjinnän vastustamisen ja yhdenvertaisuuden edistämisen ymmärrän ja hyväksynkin. Mutta mitä ihmettä on "rasismin vastustaminen" ?? Miten helvetissä voidaan perustaa viranomaisia "vastustamaan rasismia" määrittelemättä mitä helvettiä "rasismilla" tarkoitetaan?

Vai onko tarkoitus luoda jokin määrittelemätön ajatusrikos, jota voidaan soveltaa kaikkeen "virallisen totuuden" vastaiseen ajatteluun? Siis ristiinnaulita Tatu Vanhasia ja Watsoneita?

Mitä helvettiä on "rasismi" valtion viranomaisen mielestä? Jopa Soininvaara voitaisiin hirttää "rasistisuudesta".

Ylipäätään ainoaa virallista rasismia on juuri vähemmistöjen aktiivinen suosiminen esim. palkkaamisessa julkisiin virkoihin /hyväksymisessä opiskelemaan.

Se että otetaan jonossa ohi vähemmän pätevä tai tasapätevistä valitaan "positiivisen syrjinnän nimissä" oikean värinen - on juuri rasismia räikeimmillään.

7. marraskuuta 2007 13:31:53

Tästä ns. "positiivisesta syrjinnästä" kirjoitin joskus wanhassa blogissani.

Harvat vastustavat diktatuuria ennen kuin on liian myöhäistä

Milton Mayerin kuvaus Natsi-Saksasta sopii nykyajan Suomen ja koko Euroopan multikulti-ilmapiiriin kuin nenä naamaan:

To live in this process is absolutely not to be able to notice it, unless one has a much greater degree of political awareness, acuity, than most of us had ever had occasion to develop. Each step was so small, so inconsequential, so well explained or, on occasion, "regretted," that, unless one were detached from the whole process from the beginning, unless one understood what the whole thing was in principle, what all these "little measures" must some day lead to, one no more saw it developing from day to day than a farmer in his field sees the corn growing. One day it is over his head.

How is this to be avoided, among ordinary men, even highly educated ordinary men? Frankly, I do not know. I do not see, even now. Many, many times since it all happened I have pondered that pair of great maxims, Principiis obsta and Finem respice - "Resist the beginnings" and "consider the end." But one must foresee the end in order to resist, or even see, the beginnings.

Each act, each occasion, is worse than the last, but only a little worse. You wait for the next and the next. You wait for the one great shocking occasion, thinking that others, when such a shock comes, will join with you in resisting somehow.

But the one great shocking occasion, when tens or hundreds or thousands will join with you, never comes. That's the difficulty. If the last and worst act of the whole regime had come immediately after the first and the smallest, thousands, yes, millions would have been sufficiently shocked – if, let us say, the gassing of the Jews in 1943 had come immediately after the "German Firm" stickers on the windows of non-Jewish shops in 1933. But of course this isn't the way it happens. In between come all the hundreds of little steps, some of them imperceptible, each of them preparing you not to be shocked by the next. Step C is not so much worse than Step B, and, if you did not make a stand at Step B, why should you at Step C? And so on to Step D.

And one day, too late, your principles, if you were ever sensible of them, all rush in upon you. The burden of self-deception has grown too heavy, and some minor incident collapses it all at once, and you see that everything, everything, has changed and changed completely under your nose.

You have gone almost all the way yourself. You have accepted things you would not have accepted five years ago, a year ago, things that your father could not have imagined.

Suddenly it all comes down, all at once. You see what you are, what you have done, or, more accurately, what you haven't done (for that was all that was required of most of us: that we do nothing).

(Ylläoleva teksti on minun laatimani tiivistelmä Mayerin alkutekstistä. Mielestäni tekstin luettavuus parani huomattavasti lyhentämisen myötä. Alkuperäinen teksti oli kirjoitettu vuolassanaisena ja irrelevantteja detaljeja vilisevänä dialogina kahden henkilön kesken. Lyhennetyssä versiossa olennainen asiasisältö tulee paljon paremmin esille. En ole erikseen merkinnyt tekemiäni poistoja. Yhtäkään sanaa ei ole muutettu tai lisätty. Jos jotakuta kiinnostaa, lyhentämätön alkuteksti löytyy internetistä.)

Erkki Toivanen kuvasi samaa ilmiötä Uudessa Suomessa 30.10.2007:

Lenin ivasi aikanaan niitä "hyödyllisiä idiootteja", jotka ylistivät kommunismia ja asettivat proletariaatin diktatuurin demokratian edelle. Hitlerillä oli omat ihailijansa, joihin hän suhtautui yhtä halveksivasti. Meillä on nyt pilvin pimein omat arvonsa kavaltamaan valmiita "monikulturisteja". Jäljet pelottavat.

Kuuluisa antifreudilainen psykoanalyytikko Arno Gruen on selittänyt diktatuuriin alistumista psykologisena ilmiönä artikkelissaan Die politischen Konsequenzen der Identifikation mit dem Aggressor:

Die Entstehung des Fremden und dessen Externalisation stehen in direktem Bezug zum Intimsten des Menschen, nämlich seiner Identität. Entscheidend ist die Frage: Was bleibt für deren Entwicklung, wenn all das, was dem Menschen eigen ist und ihn als Individuum ausmacht, verworfen und zum Fremden gemacht wird? Dann reduziert sich Identität auf die Anpassung an äußere Umstände, welche das seelische Überleben des Kindes sichert: Es tut alles, um den Erwartungen der Mutter und des Vaters gerecht zu werden. Kern dieses Prozesses ist die Identifizierung mit den Eltern. Das Eigene des Kindes wird durch das Fremde der Eltern ersetzt.

Eine Identität, die sich auf diese Weise entwickelt, orientiert sich nicht an eigenen inneren Prozessen, sondern am Willen einer Autorität. Das hat natürlich weitreichende Konsequenzen für das Individuum, aber auch für die Gesellschaft.

Wenn Identität eine grundlegende Konstellation von immanenten Persönlichkeitsmerkmalen ist, dann deuten diese Beobachtungen darauf hin, dass viele Menschen keine solche Indentität besitzen. Die Nazimentalität war darauf versessen, Menschen ihre Identität zu nehmen. Das KZ-Grauen hatte nicht einfach die körperliche Vernichtung im Sinn. Übergeordnetes Ziel war vielmehr, die menschliche Würde, die Persona, zu zerstören. Es waren Menschen ohne eigene wirkliche Identität, die anderen das nehmen mussten, was sie selbst nicht besaßen. Aus Rache töteten sie das eigene Fremde, das sie selbst zu einer eigenen wirklichen Identität hätte führen können.

Menschen, die vom inneren Fremdsein bestimmt sind, hatten nie die Möglichkeit, ein Urvertrauen als festen Bestandteil ihrer Persönlichkeit zu entwickeln. Statt dessen übernehmen sie eine "falsche Identität", die sie auch weiterhin dazu veranlasst, repressive Autoritäten zu idealisieren und Rettung ausgerechnet von jenen zu erhoffen, die eigentlich ihre Peiniger sind.

...

Eine Variante davon wird in einer vor kurzem erschienenen Studie von Spenc (1996) beschrieben. Politische Gefangene im heutigen chinesischen Gulag waren überzeugt, dass es ihre eigene Schuld war, nicht die ihrer Peiniger, dass sie am Verhungern und Sterben waren.

...

Diese Identifizierung führt nicht nur dazu, dass das Opfer sich mit dem Täter verbündet, sondern auch, dass es ihn idealisiert. In den Augen des Opfers beginnt der Täter Geborgenheit auszustrahlen. Gleichzeitig fängt das Opfer an, seinen Schmerz als Schwäche zu empfinden, weil der Täter diese Gefühle verbietet. Doch der Schmerz und die daraus resultierende Wut existieren weiter in dem Opfer, nur diesmal gegen das Eigene, das nun als fremd erlebt wird.

(Lihavoinnit ja kursivoinnit minun.)

Tämä ilmiö on havaittavissa mm. Suomessa ajatuspoliisin pyrkimyksissä tehdä maahanmuuttopolitiikan kritisointi rikosoikeudellisesti rangaistavaksi ja Britanniassa ja Amerikassa DNA:n kaksoiskierrerakenteen löytäneen Nobel-palkitun tiedemiehen rankaisemisessa älykkyystutkimuksien tuloksien kertomisesta. Auktoriteetteihin ja valtakoneistoon samaistuneet, tervettä itsetuntoa vailla olevat pikkusieluiset ja ahdasmieliset ihmiset pyrkivät vimmaisesti rankaisemaan niitä harvoja itsenäisiä ajattelijoita, jotka rohkenevat kyseenalaistaa establishmentin saneleman virallisen totuuden. Autoritaarisen maailmankuvan omaavat vallitsevan ideologian kannattajat tietävät alitajuisella tasolla itsekin olevansa väärässä, mutta pyrkivät tukahduttamaan tämän tunteen rankaisemalla kerettiläisiä.

Väärinajattelijat pitää tuhota juuri siksi, että he ovat oikeassa. Mielipidevainon kannattajat ovat itse alitajuisesti samaa mieltä toisinajattelijoiden kanssa, mutta pyrkivät estämään kerettiläisten näkemysten esittämisen julkisuudessa voidakseen itse jatkaa valheelliseen viralliseen ideologiaan uskomista.

Mitä pahempia valheet ovat, sitä suuremmalla vimmalla ja väkivallalla niitä pitää suojella kaikelta kritiikiltä. Neuvostoliiton kritisoijia vainottiin Suomessa Kekkosen aikana nimenomaan siksi, että heidän tiedettiin olevan oikeassa. Neuvostovastaisten ajatusten sensuroinnin kannattajat halusivat ennen kaikkea estää itseään myöntämästä Neuvostoliittoa kohtaan esitetyn kritiikin pätevyyttä, koska halusivat samaistua Neuvostoliiton valtaan ja uskoa Neuvostoliiton väkivaltaisen diktatuurin legitimiteettiin.

Nykyaikana massiivisen maahanmuuton kannattajat yrittävät kriminalisoida maahanmuuttajien tekemiä rikoksia koskevan tilastotiedon julkaisemisen, koska tietävät itsekin tällaisen tilastotiedon osoittavan maahanmuuton kasvattavan rikollisuutta suunnattomasti. Jos maahanmuuton lisäämisen kannattajat uskoisivat maahanmuuton olevan aidosti hyödyllistä yhteiskunnalle, heillä ei olisi mitään motiivia yrittää kieltää maahanmuuton yhteiskunnallisia vaikutuksia koskevan tilastotiedon levittämistä julkisuudessa. He kuitenkin samaistuvat maahanmuuton kasvattamista ajavaan poliittiseen valtakoneistoon ja haluavat suojella sitä kaikelta kritiikiltä rankaisemalla vallanpitäjien harjoittaman politiikan virheitä kiusallisesti esille tuovia itsenäisesti ajattelevia yksilöitä. Tämä on verrattavissa siihen, että H.C. Andersenin sadussa Keisarin uudet vaatteet keisarin alastomuuden paljastanutta totuudenpuhujaa olisi rangaistu.

Etsimättä tulee mieleen myös ns. battered wife syndrome eli miehensä hakkaaman naisen läheisriippuvuussuhde väkivaltaiseen mieheensä. Tästä syndroomasta tuntuvat kärsivän makrotasolla mm. ne suomalaiset vasemmistolaiset feministit, jotka ihannoivat afrikkalaisia ja lähi-itämaalaisia muslimimiehiä.

Muslimit alistavat naisia. Muslimien mielestä naisen on oltava nyrkin ja hellan välissä burqan sisälle vangittuna synnytyskoneena. Naisten oikeuksien puolustajina esiintyvät feministit kuitenkin ihannoivat muslimeja ja vihaavat naisia hyvin kohtelevia valkoisia heteromiehiä, jotka kritisoivat muslimien barbaarista, keskiaikaista naisvihamielistä ideologiaa.

Tässä on kyseessä väkivaltaisten barbaarien valtaan alistuminen, näiden barbaarien ihaileminen kaiken kritiikin yläpuolella olevina jumalina ja näitä barbaareja vastustavien sivistyneiden ihmisten vihaaminen.

Afrikasta ja Lähi-idästä tulleet maahanmuuttajat tekevät suunnattomasti rikoksia, mm. ryöstävät ihmisiä kaduilla ja puistoissa aseella uhaten (aiemmin Suomessa lähes tuntematon rikostyyppi) ja raiskaavat naisia jopa systemaattisesti organisoituneina rikollisjoukkioina (aikaisemmin Suomessa ei ole raportoitu juuri lainkaan joukkoraiskauksia, koska suomalaisen tai ylipäätään länsimaalaisen miehen seksuaalipsykologia on kategorisesti ristiriidassa joukkoraiskauksen idean kanssa; länsimaalainen raiskaaja haluaa nauttia naisesta yksin eikä missään nimessä halua muita miehiä paikalle häiritsemään), mutta suomalaiset vasemmistolaiset naiset kiistävät Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien tekemien rikosten olemassaolon ja vuodattavat sairasta vihaansa maahanmuuttajien rikollisuutta kritisoivien, naisien oikeuksia puolustavien suomalaisten miesten päälle.

Tätä ilmiötä on kutsuttu myös nimellä Tukholma-syndrooma. Terroristien tai muiden rikollisten kaappaamat panttivangit usein samaistuvat kaappareihin ja ryhtyvät olemaan näiden puolella rehellisiä ihmisiä vastaan. Sama ilmiö esiintyy myös yhteiskunnallisella tasolla. Jotkut diktaattorien tai barbaarien alaisuudessa elävät ihmiset sopeutuvat tilaisuuteen samaistumalla yhteiskuntaa väkivallalla terrorisoivaan barbaarilaumaan ja hyökkäämällä näiden barbaarien väkivaltaista käytöstä kritisoivien järkevien ja sivistyneiden ihmisten kimppuun.

Barbaarien uhrit kiistävät oman uhriutensa, samaistuvat sortajan maailmankuvaan ja intresseihin ja lopulta, sortajan arvomaailman sisäistettyään, projisoivat itseään ja omaa heikkouttaan kohtaan tuntemansa vihan ja halveksunnan toisiin saman sortajan uhreihin, jotka yrittävät puolustaa itseään ja taistella sortajaa vastaan.

Näin kävi mm. Saksassa vuonna 1944, kun Hitleriä vastaan tehdyn murhayrityksen ja natsien vastaisen vallankumousyrityksen epäonnistuttua natsien aivopesemät ja natsityrannian arvomaailman sisäistäneet, natsien intresseihin samaistuneet lammasmaiset massat kuohuivat silmitöntä vihaa tyrannian lopettamiseen pyrkineitä isänmaanystäviä vastaan.

Samaa ilmiötä kuvaa George Orwell romaanissaan 1984: puoluediktatuurin alaisuudessa elävät ihmiset suggeroivat itsensä fanaattiseen vihaan jokapäiväisen viharituaalin aikana, jolloin kaikkien poliittisesti korrektilla tavalla käyttäytyvien kansalaisten odotetaan ilmaisevan uskonnollista palvontaa Puolueen johtajaa kohtaan ja kritiikitöntä sitoutumista Puolueen auktoriteettien ilmoittamaan linjaan sekä suunnatonta raivoa Puolueen vastustajia kohtaan.

Aivopesty yleisö ei edes halua kuulla Puolueen kritisoijan, toisinajattelija Emmanuel Goldsteinin mielipiteitä, vaan vihaa toisinajattelijaa tietämättä hänen ajatuksistaan yhtään mitään.

Kun elokuvateatterissa esitettävässä Puolueen propagandavideossa näytetään pieni pätkä Goldsteinin haastattelua, yleisö huutaa kurkku suorana ja naama punaisena peittääkseen Goldsteinin äänen kuulumattomiin.

Samalla tavalla nykyään reagoidaan mm. Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin kertomiin tosiasioihin populaatioiden välisistä ÄO-eroista. Puolueen virallisen Totuuden keskustelupalstalla innokkaimmat Puolueen kannattajat ovat kehottaneet Puolueen ajatuspoliisia kieltämään kaiken keskustelun ÄO-eroista, koska niistä puhuminen on lähtökohtaisesti Puolueen virallisen linjan vastaista.