* Moniavioisessa yhteiskunnassa vaimot ja naiset keskittyvät suhteellisen harvalukuisille miehille. Menestyäkseen puolisokilpailussa miehet tarvitsevat suhteellisesti enemmän resursseja, koska useamman vaimon pitäminen on kalliimpaa kuin yhden. Koska suuri tai suurin osa miehistä jää ilman vaimoa, kilpailu resursseista ja puolisoista on kovaa. Jääminen ilman vaimoa ja lapsia on geneettinen kuolema/ sukuhaaran loppu, joten miehet ovat valmiita tarvittaessa riskeeraamaan elämänsä saadaakseen vaimon. Resurssien lisäksi kilpailussa tarvitaan (Kuvaan tarvittavia tekijöitä pelkistettyinä, mutta moniavioisissakin yhteiskunnissa on vaihtelua joissain rajoissa):
- Yhteistyötä luotettavien muiden henkilöiden kanssa. Yksilöillä ei ole mahdollisuuksia menestyä kovassa etnisessä kilpailussa. Luotettavia ja kiinteitä suhteita on pääasiassa sukulaisten, etnisen ryhmän ja uskonnollisen ryhmän sisällä. Ulkopuoliset nähdään useimmiten lähtökohtaisesti vihollisina ja epäluotettavina. Ulkopuolisille valehdellaan, heitä vastaan hyökätään, ja heitä vastaan suojaudutaan ja puolustaudutaan monilla tavoilla.
- Aggressiivisuutta, dominointikykyä ja valtaa. Valta korvaa resursseja. Sen, jolla on paljon valtaa, ei tarvitse hankkia itse ollenkaan resursseja, hän saa ne muilta. Aggressiivisuus, dominointikyky ja valta auttavat hankkimaan resursseja ja puolisoita; lisäävät puolustus- ja hyökkäyskykyä; ja mahdollistavat muiden ihmisten elämän, toiminnan ja ajattelun järjestämisen omalle yhteisölle edullisilla tavoilla.
- Muiden dominointi psykologisin ja fyysisin keinoin.
- Karisma; fyysiset ominaisuudet; fyysinen koko; pelottava aggressiivisuus, vallan herättämä kunnioitus; äkkipikaisuus ja väkivaltaisuus omaa ja heimon kunniaa puolustettaessa; ja älykkyys strategisena johtana.
- Juonittelukykyä, salajuonia, valehtelua, ansoja, kieroilua, manipulointia ja huijausta politiikassa, resurssien hankkimisessa, kaupassa, vallan lisäämisessä ja vallan anastamisessa, aluevaltauksissa, vaimojen ryöstämisessä ja ottamisessa ulkopuolisilta (vaimoista on usein puute), yleensäkin kanssakäymisessä ulkopuolisten kanssa jne. Tällainen ympäristö suosii evolutiivisesti kolmea osin toisiinsa liittyvää psykologista ominaisuutta: vainoharhaisuutta (paranoiaa) lähentelevää epäluuloisuutta ulkopuolisia kohtaan; vastustuskykyä sanalliselle indoktrinoinille, ideologioille, ulkopuolisten järjestämille houkutuksille jne.; vaistomaista oman sukulais-, yhteisö-, heimo-, ja etnisen ryhmän ja jossain määrin myös uskonnollisen ryhmän suosimista (uskonnollinen ryhmä on usein "ideologisesti" heimo- ja etnisyystasolta laajennettu valta- ja yhteistyöjärjestely laajemmalla tasolla). Näiden vaikutuksen voi tiivistää esim. ajatukseen: "Mikään mitä sinä ulkoryhmän jäsen sanot, teet tai millä sinä yrität minua houkutella, ei pysty saamaan minua luopumaan yhteisöni jäsenyydestä, puolustamisesta, suosimisesta ja lojaalisuudesta sitä kohtaan."
Moniavioisessa yhteiskunnassa eloonjäämisen ja menestymisen suhteen tärkein vastustaja ja toiminnan kohde ovat muut ihmiset, eivät ympäristöolosuhteet ja resurssien hankkiminen.
Perinteisesti yksiavioisessa niukkojen resurssien ja harvan populaation pohjoisessa yhteiskunnassa, kuten Suomessa, tilanne on toisinpäin. Ympäristö ja resurssien hankinta ovat tärkeimmät toiminnan kohteet. Me suomalaiset olemme typerän luottavaisia ulkopuolisiin; suomalaisia on suhteellisen helppoa manipuloida sanoilla toimimaan vastoin omaa ja suomalaisten yhteistä lyhyen ja pitkän tähtäimen etua; suomalaisten etnosentriset vaistot ovat keskimäärin suhteellisen heikkoja; suomalaiset ovat haavoittuvaisia etnosentristen kansojen poliittiselle kilpailulle ja vähittäiselle yhteiskunnan valtaukselle; suomalaiset miehet eivät puolusta naispooliaan yhteisöjen sisäryhmäavioliitoilla ja suojelulla, joten etnosentristen kansojen jäsenet pitävät suomalaisia naisia vapaasti anastettavina ja käytettävinä; suomalaiset eivät puolusta yhteisiä resurssejaan yhteisöjen avulla ja usein myös henkilökohtaisia resurssejaan liian heikosti; suomalaiset eivät puolusta aggressiivisesti omaa ja yhteisönsä kunniaa (joka liittyy naispooliin, resursseihin, yhteisön integriteettiin jne.); suomalaiset taipuvat melko helposti oman alueensa antamiseen ulkopuolisille, kunhan heidät saadaan vakuutettua "eliitin" taholta siitä, että se on heille hyväksi; suomalaiset ovat
luonnostaan suhteellisen antelia ja ystävällisiä ulkopuolisia kohtaan; jne.
Tämä kaikki voidaan johtaa Suomen evolutiivisesti niukkojen resurssien ja harvan populaation ja karun ympäristön tekijöistä. Lasten eloonjäämiseen ja menestymiseen on tarvittu yhden miehen täysi työ yhdelle naiselle tehtyjen lasten turvaamisessa. Lasten kasvatus kestää pitkään ja vaatii korkean panostuksen vanhemmilta. Lapset tarvitsevat suhteellisen korkean tieto-taito-teknologia tason selvitäkseen ja menestyäkseen. Ihmisten täytyy elää suhteellisen harvassa, jotta resurssit riittävät. Yhteistyötä muiden suomalaisten kanssa tehdään, mutta se perustuu suhteellisen löyhään ja vaihtelevaan yhteistyöhön; yhteistyökuviot vaihtelevat resurssien saannin mukaan. Yhteistyötä voidaan tehdä melko vapaasti myös ei-suomalaisten kanssa ja heidän on suhteellisen helppoa päästä suomalaisiksi. Yhteistyön ehtona on ideologinen/ sanallinen/ tavallaan tilanteiden, yhteistyökuvioiden ja tarpeiden mukaan vaihteleva mielen uudelleenohjelmointi, jossa yleensä korostetaan vastavuoroisuutta ja rangaistaan suunnilleen samalla tavalla sisä- ja ulkoryhmän vapaamatkustajia sekä muita ideologian/sääntöjen mukaan väärintekijöiksi määriteltyjä. Vastavuoroisuus ja vapaamatkustajien rankaiseminen on tärkeää etnosentrisillekin yhteisöille, mutta sisä- ja ulkoryhmiin suhtautumisessa on ratkaisevia eroja, jotka estävät ulkopuolisten siirtymisen sisäryhmän jäseneksi; sisäryhmää ja sen jäseniä suositaan kaikissa tilanteissa; sisäryhmän jäsenelle annetaan aina enemmän anteeksi väärintekoa (edellyttäen että korjaa tapansa) kuin ulkoryhmien jäsenille (joille ei anneta juuri ollenkaan anteeksi, ja jonka väärinteot muistetaan ikuisesti [suuremmat ulkopuolisten väärinteot yleensä liitetään osaksi uskontoa]).
Ongelmana on se, että vaikka me ymmärrämme tämän, meidän on vaikeaa toimia vastoin omia taipumuksiamme. Olemme siis edelleen keskimäärin haavoittuvaisia, vaikka ymmärrämme nämä.
- Moniavioisessa etnisen kilpailun yhteiskunnassa naiset ja miehet kohdistavat lapsiin suhteellisesti vähemmän resursseja, kasvatusta ja kasvatusaikaa kuin niukkojen resurssien yksiavioisissa yhteiskunnissa. Lasten suurella määrällä pyritään korvaamaan laatua. Suuri määrä ja vähäisempi laatu tarkoittaa sitä, että kynnys "tuhlata" lapsia väkivaltaisissa prosesseissa on vähäisempi. Tieto-taitoon ja teknologiaan panostetaan vähemmän, ja luontainen aggressiivisuus ja dominointikyky ovat hallitsevampia.
Nainen (myös suomalainen) pyrkii luonnostaan pariutumaan itseään statuksessa korkeamman miehen kanssa; statuksessa korkeimman kanssa, jos se vain suinkin on mahdollista. Nainen inhoaa miestä, joka on hänen kanssaan tasa-arvoinen, ja tämän takia tasa-arvon kannattaminen on miehille tyhmää. Nainen on valmis tinkimään miehen lapsilleen suomasta elatuksen ja ajan määrästä, ja hyväksymään sen, että miehellä on monta vaimoa ja/tai rakastajatarta, jos miehellä on korkea status. Nainen on kyllä tyytymätön omaan osaansa jalkavaimona tai vähäpätöisenä sivurakastajana, ja lasten saamiin vähäisiin resursseihin ja kasvatukseen isältään, mutta evolutiivisissa prosesseissa riittää se, että nainen tulee raskaaksi. Naisen onnellisuudella ei ole merkitystä. Nainen ei ole luonnostaan uskollinen. Nainen pyrkii usein vaihtamaan korkeamman statuksen mieheen, jos se on mahdollista. Nainen pyrkii usein pettämään miestään korkeamman statuksen miehen kanssa oman miehen tietämättä, jos tälle toiminnalle ei ole riittäviä rajoituksia. Luonnontilainen nainen ei ole kunnioitettava. Luonnontilaista naista voisi ehkä kutsua tiivistetysti saalistavaksi huoraksi. Miesten kunnioittava ja herrasmiesmäinen suhtautuminen naisiin on mahdollista vain yksiavioisessa yhteiskunnassa, jossa on voimakas avioliittoinstituutio.
Nainen tietää kaikkien lapsiensa olevan hänen, mutta mies ei voi olla siitä täysin varma. Miehet ja yhteiskunta ovat perinteisesti käyttäneet monenlaisia keinoja isyyden varmistamiseksi; avioliittoinstituutiota, joka rajoittaa muiden miesten oikeutta ja pääsyä naiseen (avioliittoinstituutiolla on toki muitakin tarkoituksia, kuten lasten edun, yhteiskunnan rauhallisuuden ja stabiiliuden turvaaminen, jne.); yllättäviä tarkastuksia; mustasukkaisuutta; naisen liikkumisen rajoittamista; olemista naisen kanssa mahdollisimman paljon; runsasta seksiä, vaikka ei edes mieli tekisi (tämä vähentää naisen seksuaalisia himoja, eli lisää tyydyttyneisyyttä ja vähentää täten syrjähypyn todennäköisyyttä ja pitää naisen sukupuolielimet täynnä miehen siittiöitä kaikkina aikoina, joka vähentää ulkopuolisen miehen siittämismahdollisuuksia mahdollisen syrjähypyn sattuessa); järjestämällä naisille turvallista naisseuraa; menemällä naisen mukana kaikkialle, missä on potentiaalisia seksikumppaneita naisille; kasvattamalla naisia siveyteen; vaatimalla avioliiton ehtona kunniallisuutta ja siveellisyyttä naiselta; jne.
Tämä siis yksiavoisessa vahvan avioliiton, niukkojen resurssien ja suhteellisen vähäisen miesten ja etnisten ryhmien välisen kilpailun yhteiskunnissa. Näemme, että tämä tehtävä muuttuu moniavioisissa, kovan miesten ja etnisten ryhmien välisen puoliso- ja resurssikilpailun yhteiskunnissa mahdottomaksi, jos naisilla on länsimainen vapaus. Naiset eivät pelkästään petä, vaan heitä varastetaan ja otetaan väkisin. Mm. tämän takia naiset muuttuvat niissä tarkoin valvotuiksi strategisiksi resursseiksi. Naisia hunnutetaan; sukulaiset valvovat naisia aina; naisten liikkumista rajoitetaan; avioliitot tapahtuvat vain sisäryhmän välillä joko yhteisön johtajan määräyksestä yhteisön
strategisten etujen mukaisesti tai sitten jollain vapaammalla tavalla, mutta avioliitot pysyvät joka tapauksessa sisäryhmän jäsenten välisenä; naisten koskemattomuutta ja ulkopuolisten katseita heitä kohti vastustetaan väkivaltaisesti; avioliittoon vaaditaan immenkalvon koskemattomuutta; jne.
Vain sellaiset yksilöt menestyvät, säilyvät ja lisääntyvät, jotka kuuluvat vahvaan yhteisöön. Myös miehet ovat luonnontilaisena siveettömiä ja taipuvaisia tekemään raskaaksi mahdollisimman monta naista ilman lasten huoltajuutta.
- Moniavioiset yhteiskunnat tuottavat siis ylijäämämiehiä, jotka eivät ole saaneet vaimoja. Ehkä heidän yhteisönsä oli liian heikko, ehkä he eivät syntyneet hallitsevaan "eliittiin", ehkä he eivät olleet riittävän aggressiivisiä, väkivaltaisia ja dominoivia; ehkä heillä ei ole yhteisöä ollenkaan, he olivat orvoiksi yksilöiksi syntyneitä; ehkä he eivät manipuloineet ja punoneet juonia tarpeeksi ovelasti ja tehokkaasti; ehkä heillä oli esteitä tai puutteita resurssien hankkimisessa; ehkä poliittiset yhteistyökuviot pettivät; ehkä muut ryhmät vainosivat heitä yhdessä ylivoimalla liian paljon; jne.Mitä yksittäinen naiseton ylijäämämies voi tehdä?
* Hän voi pyrkiä poliittisella juonittelulla ja väkivallalla vallankumoukseen.
* Hän voi taistella muilla, mahdollisesti väkivaltaisilla tavoilla.
* Hän voi tavallaan kastroida itsensä henkisellä tasolla, ja alkaa auttamaan lähisukulaisia ja yhteisönsä jäseniä, joilla on vaimo/ vaimoja ja lapsia.
* Hän voi ryhtyä tai joutua homoseksuaaliksi. Homoseksualismi ja homoseksuaalinen saalistus on yleistä moniavioisissa kovan kilpailun yhteiskunnissa.
* Hän voi perustaa yhteisön tai vahvistaa olemassaolevaa yhteisöään erilaisilla tavoilla.
* Hän voi yrittää liittyä johonkin yhteisöön, esim. sellaiseen jonka kanssa hänen heimonsa, etnisyytensä ja uskontonsa täsmää.
* Hän voi lähteä yksiavioiseen ja vähäisen etnisen kilpailun maahan, esim. Suomeen, johon on helppo päästä, ja jossa puolison saaminen ja nykyään resurssienkin saaminen on helppoa.
* Jokin edellisten sekoitus.
Jne.
Mitä moniavioinen kovan kilpailun yhteiskunta voi tehdä ylijäämämiesongelmalle?
* Sallia jossain määrin anarkistisen kaikkien sodan kaikkia vastaan, joka johtaa nopeasti yhteisöjen muodostumiseen, joka rauhoittaa ja stabiloi tilanteen jossain määrin. Etnosentrisiä yhteisöjä muodostuu näihin yhteiskuntiin joka tapauksessa.
* Puolisuosia homoseksualismia esim. uskonnon avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että homoseksualismi on de facto suosittu vaihtoehto, mutta kuitenkin syntiä. Kaikki julkinen menee uskonnon ehdoilla, jokaisen on osallistuttava siihen. Homoseksualismia harjoitetaan piilossa yksityisesti. Uskonnon opetuksiin on sidottu yhteiskunnan vakauden ylläpitäminen. Väkivaltaiset ja epävakaat homoseksualismia harjoittavat miehet tekevät syntiä koko ajan, joten he joutuvat ahkeran uskonnon harjoittamisen avulla sovittamaan syntiään jatkuvasti ja tulevat samalla noudattaneeksi myös uskonnon sääntöjä, jotka lisäävät yhteiskunnan vakautta.
* Perustaa brutaalin diktatuurin, joka rauhoittaa tilannetta pakkovallalla. Demokratia ei toimi tällaisissa yhteiskunnissa, ellei se johda vahvaan diktatuurityyppiseen ylivaltaan.
* Kirjoittaa uskontoon, että uskonnon harjoittajat ovat jatkuvassa ja ikuisessa pyhässä sodassa uskonnon ulkopuolisten ihmisten kanssa ja heidän on valloitettava ulkopuolisten kansojen maat, resurssit ja/tai naiset, joko soluttautumalla, yhteistyöllä ja oveluudella, jos he ovat liian heikkoja suoraan sodankäyntiin tai sodankäynnillä, jos he ovat riittävän vahvoja. Tämä prosessi toimii myös ilman uskonnon kehotusta vaistomaisena yhteisöjen jäsenten muutto- ja yhteistyöprosessina.
Jokin näiden sekoitus.
Jne.
Ja näin mm. ylijäämämiehet muuttavat em. yhteiskunnista Suomeen. Atomisoituina yksilöinä, ja universaaliin ajatteluun ja sovitteluun taipuvaisina suomalaiset eivät pysty vastustamaan etnosentrisiä yhteisöjä; niiden asuinalueiden valtauksia; lisääntymisvauhtia; yksisuuntaista naisten saalistusta ja/tai sisäryhmäavioliittoja; yhteistyön tehokkuutta; poliittisia taka-ajatuksia ja likaista peliä; voimakasta ja
ehdotonta uskonnollista ja/tai ideologista suuntautumista; sanallista ja ideologista manipulointia; vaistomaista etnosentrisyyttä; jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti