Rasismi ratkaisuna yhteismaan ongelmaan

Rasismi/ksenofobia/nuivismi/whatever (you name it) ei välttämättä ole irrationaalista, ennakkoluuloista vieraan pelkoa.

Sosiobiologian ja taloustieteen mukaan kielteinen suhtautuminen vieraisiin etnisiin ryhmiin saattaa olla kulttuurievolutiivisesti rationaalinen toimintastrategia.

Ulkomaalaisten tms. toiseuden edustajien vieroksunta ja syrjintä saattaa olla yhteisön sosiaalista koheesiota ylläpitävä normi, joka auttaa ratkaisemaan ns. yhteismaan ongelmia.

Yhteismaan ongelma eli yhteismaan tragedia on tilanne, jossa tuotannontekijöiden yhteiskäyttö johtaa niiden ylikulutukseen ja taloudellisesti epätehokkaaseen lopputulokseen kaikkien tuotannontekijöiden käyttäjien näkökulmasta. Yhteismaan ongelman ratkaiseminen on erityisesti poliittisessa filosofiassa laajalti tutkittu alue. Yhteismaan ongelma on voimakkaasti esillä myös evoluutiobiologiassa. Käsitteen ”yhteismaan ongelma” (engl. Tragedy of the Commons) esitti ensimmäisen kerran William Forster Lloyd vuonna 1833 ja sen teki tunnetuksi Garrett Hardinin essee Science-lehdessä vuonna 1968.

Garrett Hardin kuvasi vuoden 1968 esseessään tilannetta, jossa karjanomistajat voivat laiduntaa karjaansa kylän yhteisesti omistamalla laidunmaalla eli yhteismaalla. Karjanomistajat omistavat karjansa ja saavat kaiken tuoton karjasta, kun taas karjan laiduntamisesta yhteismaan kulumisen muodossa syntyvät kulut ovat kaikkien maanomistajien yhteisesti maksamia. Yksittäisen karjanomistajan rajahyöty, eli yhden uuden eläimen laiduntamisesta aiheutuva hyöty, vastaa eläimen arvoa. Sen sijaan eläimen laiduntamisesta aiheutuvat kustannukset yksittäiselle karjankasvattajalle ovat eläimestä yhteismaalle aiheutuvat kustannukset jaettuna yhteismaan omistajien määrällä. Koska yhden uuden eläimen laiduntamisesta karjanomistajalle aiheutuva hyöty on itsestään selvästi korkeampi kuin siitä aiheutuva kustannus, kaikki rationaalisesti toimivat oman hyötynsä maksimointiin pyrkivät karjankasvattajat pyrkivät kasvattamaan oman karjalaumansa koon mahdollisimman suureksi mahdollisimman nopeasti. Tästä on seurauksena yhteismaan nopea täyttyminen ja kuluminen käyttökelvottomaksi.

Kansankokonaisuus-blogi:

On kuitenkin olemassa hyvin määriteltyjä tilanteita - esimerkiksi vangin dilemma, julkishyödykkeen tuottamiseen liiittyvä vapaa-matkustajan ongelma ja yhteismaan ongelma - joissa oletus, että jokainen aktori on omaa utiliteettiaan maksimoiva toimija (Homo Economicus), johtaa tulokseen, joka on tehoton.

Elävän elämän esimerkkejä tällaisista koordinaatio-ongelmista on vaikkapa ryöstökalastus, ilmaston lämpeneminen, kastelujärjestelmien rappio ja aavikoituminen.

Taloustieteen tämän vuoden nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, että yhteismaan ongelmia ja vapaamatkustajan ongelmia kyetään käytännössä kuitenkin usein pitkän kulttuurievoluution myötä syntynein yhteisöllisin keinoin ratkaisemaan.

Steve Sailer antaa myös esimerkin siitä, miten ns. rasismi voi usein olla tapa ratkaista yhteismaan ongelma:

American shrimp fishermen in Texas were universally denounced as racists in the late 1970s when they resisted the government's efforts to encourage Vietnamese refugees to become shrimpers in their waters. French director Louis Malle made a movie, Alamo Bay, denouncing ugly Americans fighting hardworking immigrants.

What got lost in all the tsk-tsking is that fishing communities always resist newcomers, especially hardworking ones, because of the sizable chance that the outsiders who don't know the local rules or don't care about them will ruin the ecological balance and wipe out the stocks of fish.

Rasismi on siis usein vain vaistomainen - irrationaalinen mutta tehokas - tapa toteuttaa se ekskluusio, joka Ostromin mukaan on välttämätön edellytys yhteismaan tai vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiselle:

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Rasismi/ksenofobia tms. nuiva suhtautuminen yhteisön ulkopuolisiin Toisiin eli muukalaisiin siis auttaa vahvistamaan yhteisön jäsenten keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tämä auttaa ratkaisemaan yhteismaan ongelman, koska yhteisön jäsenten keskinäinen solidaarisuus ja kulttuurillinen, henkinen ja biologinen sukulaisuus estää heitä riistämästä yhteisiä resursseja.

Sosiaaliset normit rajoittavat esim. liiallista metsästystä, marjastusta, sienestystä tai kalastusta, koska yhteisiä resursseja liikaa ahnehtivat yhteisön jäsenet kohtaavat paheksuntaa tai muita sosiaalisia rangaistuksia yhteisön muiden jäsenten taholta. Ääritapauksessa on uhkana joutuminen suljetuksi yhteisön ulkopuolelle tai joutuminen muiden yhteisön jäsenten hakkaamaksi tai suohon upottamaksi.

Yhteisön ulkopuolelta paikalle ilmaantuneisiin muukalaisiin tämä sosiaalinen kontrolli ei tepsi. Muukalaiset saattavat tulla paikalle vain tilapäisesti ja riistää paikallisyhteisön yhteisiä resursseja eli ns. yhteismaata kohtuuttomasti ja sitten häipyä paikkakunnalta kohtaamatta sosiaalisia rangaistuksia.

Esimerkiksi kiertelevät mustalaiset saattoivat varastaa ja kerjätä joutumatta yhteisön hyljeksimäksi ja halveksumaksi paarialuokaksi, koska he eivät kuuluneet paikallisyhteisöön. Tästä syystä suomalaisten ja muiden eurooppalaisten agraariyhteiskunnan aikaisten paikallisyhteisöjen nuiva suhtautuminen mustalaisiin oli rationaalinen defenssi muukalaisten muodostamaa uhkaa kohtaan.

Nykyään tämä paikallisyhteisöjen puolustautuminen yhteisiä resursseja riistäviä muukalaisia kohtaan näkyy esimerkiksi Lapin asukkaiden reaktiona ulkomaalaisia, jopa Aasiasta asti Suomeen tulleita marjanpoimijoita kohtaan:

Kokouksessa keskusteltiin paljon jokamiehen oikeuksista sekä ulkomaalaisten marjanpoimijoiden tuottamista ongelmista perinteiselle marjastukselle. Yleinen henki on, että jokamiehen oikeuksista on säädettävä erillinen laki, joka selkeyttää metsämarjojen poimintaan liittyviä pelisääntöjä. Tarvittavat esitykset tullaan tekemään selvitystyön jälkeen maa- ja metsätalousministeriölle.

Poimijoiden mielestä jokamiehen oikeuksien piiriin ei kuulu ulkomailta tuotettu laajamittainen marjabisnes. Ulkomaalaisten satunnainen ja yksittäinen marjastus ja suomalaisten mukana tapahtuva poiminta on hyväksyttävää ja marjastuskulttuuria tukevaa.

Kokouksessa todettiin myös eduskunnan vuonna 1955 säätämä laki, joka antaa Maa- ja metsätalousministeriölle oikeuden rajoittaa Lapin kunnissa marjastusta silloin, kun siitä on paikallisille asukkaille huomattavaa taloudellista merkitystä. Koska marjastajia ovat syrjäisten kylien asukkaat ja marjastuksesta saatava tulo on sadoille poimijoille merkittävä tulonlisä, päätettiin selvittää lain merkitys ja ohjausmahdollisuudet säädellä marjanpoimintaa Lapin kunnissa.

(lihavoinnit Mikko Ellilä)

Kommentti Kansankokonaisuus-blogin yleisönosastosta:

Toisin sanoen Jukka sanoo, että me tarvitsemme sitä mikä edeltää poliittista (prepolitical). Sisäistettyä ja pysyvää sosiaalista, joka on paikallisten ihmisten luomaa, ylläpitämää ja säätelemää. Kun tämä on riittävällä tavalla henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti sisäistetty, se kestää vaikka henkilöt olisivat joutuneet erilleen toisistaan pakottavaan tilanteeseen (vangin dilemma).

Liberaalin yhteiskunnan harjoittama politiikka pyrkii väistämättä tuhoamaan sitä, josta liberaali yhteiskunta on riippuvainen ja joka pitää sen elossa.

Esim. yhteiskunta väittää antavansa meille ihmisoikeuksia, mutta todellisuudessa ne ovat radikaaleja atomisoivia ja rangaistuksin sanktifioituja vaatimuksia siitä minkälainen sosiaalinen järjestys on sallittua.

Sikäli kuin ne antavat ihmisille mahdollisuuden esittää vaatimuksia valtiolle, ne tekevät ihmisen riippuvaiseksi keskitetystä byrokratiasta, sen määräyksistä, sosiaalivakuutuksista, kaikkialle ulottuvasta mikromanipuloinnista, poliittisista tavoitteista, sen kontrolloimista ja rajoittamista mahdollisuuksista, sen regimentointijärjestelmistä (esim. koulutus ja työttömyystoimistot), sen asettamista yhteiskunnan pelisäännöistä, jne. Nämä tuhoavat sosiaalista, paikallista ja yhteisöllistä.

En yhdy ylläolevaan käsitykseen liberalismin vahingollisuudesta, mutta pidän paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan tuottamaa spontaania, orgaania yhteisöllisyyttä ja sosiaalista normistoa erittäin arvokkaina.

Nämä eivät mielestäni ole ristiriidassa liberalismin kanssa. Liberalismi on poliittinen ideologia, joka käsittelee vain valtiollisen tason lainsäädäntöä. Liberalismi ei mitenkään vaadi purkamaan paikallisyhteisöissä ja kansalaisyhteiskunnassa eli sanalla sanoen kulttuurissa muodostuneita sosiaalisia normeja.

Monet sosiaaliset normit ovat yhteisön ja siihen kuuluvien yksilöiden kannalta rationaalisia, hyödyllisiä ja suorastaan välttämättömiä, vaikka ne eivät olisi lakisääteisiä.

Tästä syystä vastustan monikulttuurisuutta.

Monikulttuurisuus johtaa relativismiin, jonka mukaan "anything goes", millään ei ole mitään väliä, pakkoavioliitot ovat OK, kunniamurhat ovat OK, lasten puukottaminen eli ns. ympärileikkaus on OK, insestisuhteet eli lähisukulaisten keskinäiset avioliitot ovat OK jne.

monikulttuurisuus => kulttuurirelativismi => islamilaisten barbaarien invaasio

Kaikki nämä kuuluvat johonkin kulttuuriin, tarkemmin sanottuna Lähi-idän muslimikulttuuriin. Jos mikään kulttuuri ei ole parempi kuin toinen, meillä ei ole oikeutta pakottaa Lähi-idästä tänne tulleita ihmisiä sopeutumaan meidän kulttuurimme. Tätä se monikulttuurisuus tarkoittaa.

Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että samassa maassa vallitsee useita eri kulttuureja samanaikaisesti rinnakkain. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunta hajoaa, ghettoutuu, segregoituu, pirstaloituu, tuhoutuu. Jäljelle ei jää mitään yhteiskuntaa, koska yhteiskunnan olemassaolo edellyttää yhtenäistä kulttuuria.

etnisesti homogeeninen kansa => yhtenäiskulttuuri => kansallisvaltio => harmonia

Yhteiskunta on kulttuurin tuote. Ihmiset muodostavat kulttuurin ja yhteiskunnan. Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Vain yhtenäinen kansa voi tuottaa yhtenäisen kulttuurin. Vain etnisesti ja kulttuurillisesti homogeeninen kansa voi muodostaa kansallisvaltion. Vain kansallisvaltio on toimiva, koherentti, harmoninen yhteiskunta.

Monikulttuurinen, monietninen, monirotuinen väestö ei voi muodostaa yhtenäistä kulttuuria, yhteiskuntaa ja valtiota. Monikulttuurinen maa jakautuu väistämättä keskenään riiteleviin, toisistaan eriytyneisiin etnisiin ryhmiin. Tällaisessa maassa vallitsee jatkuva konflikti, eräänlainen luokkasota tai sisällissota, näiden etnisten intressiryhmien kesken. Mitään koherenttia, rauhallista, laillista järjestäytynyttä yhteiskuntaa ei synny monietnisen väestön pohjalta.

Monikulttuurisuuden seurauksena on tribalismi eli yhteiskunnan hajoaminen keskenään taisteleviin etnisiin intressiryhmiin eli klaaneihin/heimoihin.

Monikulttuurisuus on pahinta mahdollista rasismia, koska monikulttuurisuudessa jokainen ihminen nähdään vain oman etnisen ryhmänsä edustajana.

Vain kansallisvaltiossa jokainen ihminen on yksilö, koska kansalaiset eivät jakaudu erilaisiin etnisiin ryhmiin.

Liberalismi ja individualismi on siis mahdollista vain etnisesti homogeenisessa kansallisvaltiossa.