Tätä Mika Illman haluaa sensuroida

Lueskelin Jussi Halla-ahon kuvausta kuulustelustaan. Valtionsyyttäjä Mika Illman oli käskenyt poliisin kuulustella Halla-ahoa epäiltynä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Mielestäni Suomen oikeusjärjestelmään ei kuulu, että syyttäjä antaa käskyjä poliisille. Illman siis syyllistyy virkavirheeseen sekaantuessaan poliisin toimintaan.

Lisäksi poliisi syyllistyy virkavirheeseen totellessaan Illmanin laittomia käskyjä. Suomi on siis poliisivaltio, jossa viranomaiset rutiininomaisesti rikkovat lakeja.

Tässä ei tietenkään ole minulle mitään uutta, koska jouduin itse jo kaksi vuotta sitten kuulusteltavaksi epäiltynä "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen tekemän laittoman tutkintapyynnön eli perättömän ilmiannon vuoksi.

Puumalainen käytti tutkintapyynnössään laittomia perusteluita, kuten perättömiä väitteitä kirjoituksessani Yhteiskunta koostuu ihmisistä muka olleista "valheellisista väittämistä". Käräjäoikeuden tuomiolauselman mukaan tässä artikkelissani ei ollut yhtäkään valheellista väittämää. Puumalainen siis syyllistyi perättömään ilmiantoon valehdellessaan, että minä olisin muka panetellut "kansanryhmiä" esittämällä niistä "valheellisia väittämiä".

Koska poliisitutkinta ja sen pohjalta nostettu syyte perustuivat tähän perättömäksi todettuun ilmiantoon "panettelusta", käräjäoikeuden olisi tietysti pitänyt hylätä syytteet perättöminä.

Poliittisin perustein valitut käräjäoikeuden lautamiehet eli kunnanvaltuuston nimittämät poliittisten puolueiden edustajat päättivät kuitenkin antaa minulle sakkoja tosiasioiden kertomisesta. Sakkotuomioni perustui siis poliittiseen äänestykseen eikä Suomen lakiin. Käräjäoikeuden lautamiehet siis rikkoivat lakia äänestämällä sakkotuomiosta poliittisin perustein.

Omakohtaisten kokemusteni vuoksi en siis pidä yllättävänä, että myös Halla-ahoon kohdistuneessa tutkinnassa rikottiin lakia. Halla-ahon kuulustelussa poliisi katsoi voivansa epäillä Halla-ahoa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan mm. sen perusteella, että Halla-aho oli siteerannut sanomalehdissä julkaistuja tietoja maahanmuuttajien rikollisuudesta; tämä on laiton epäilyperuste, koska rikosuutisoinnin siteeraaminen ei voi täyttää ko. rikosnimikkeen tunnusmerkkejä eli uhkausta, panettelua tai solvausta.

Halla-ahon kuulustelu noudatti muutenkin samaa kaavaa kuin oma kuulusteluni kaksi vuotta sitten: poliisi esitti sitaatteja ko. kirjoituksesta ja kysyi kuulusteltavan omaa käsitystä siteerattujen tekstinpätkien loukkaavuudesta. Kyseessä on siis ilmeisesti standardisoitu kuulustelutaktiikka. Tästä taktiikasta on selvästi annettu poliisiviranomaisille ohjeet keskitetysti; muutenhan eri poliisit eivät olisi voineet sattumalta päätyä täsmälleen samaan taktiikkaan eri aikoina ja eri henkilöitä kuulustellessaan.

Tämän taktiikan tarkoituksena on ilmeisesti saada kuulusteltava myöntämään syyllistyneensä siihen, mistä häntä epäillään. Täsmälleen saman "loukkaako tämä teksti sitä-ja-sitä kansanryhmää"-kysymyksen esittäminen lukuisia kertoja, yhteensä jopa kymmeniä kertoja eri sitaattipätkien kohdalla on ilmeisesti keino, jolla pyritään saamaan kuulusteltava murtumaan.

Muutenhan poliisi voisi vain kysyä "kiistätkö syyllistyneesi kiihotukseen kansanryhmää vastaan" ja kirjata kuulustelupöytäkirjaan "epäilty kiistää kaiken". Tällöin kuulustelu olisi ohitse 30 sekunnissa.

Poliisi kuitenkin pyrkii samaa kysymystä kymmeniä kertoja jankuttamalla väsyttämään ja painostamaan epäiltyä. Juuri näin toimi katolisen kirkon inkvisitio noitavainoissa.

On mielestäni täysin laitonta, että poliisi toimii tällä tavalla. Poliisin pitäisi lain mukaan ensin tutkia asiaa näytön pohjalta ja sitten kuulustella epäiltyä nimenomaan näyttöön perustuvien epäilyjen osalta.

Minun kuulustelussani vuonna 2007 ja Halla-ahon kuulustelussa vuonna 2009 poliisi kuitenkin toimi täsmälleen päinvastaisella tavalla: poliisi kutsui "epäillyn" kuulusteltavaksi ilman, että oli mitään näyttöä epäilyn tueksi.

Tämä on laitonta kansalaisten ahdistelua. Samalla tavalla poliisi voisi pidättää kenet tahansa koska tahansa "epäiltynä" murhasta ja ryhtyä kyselemään kaikista yli tuhannesta viimeisen kymmenen vuoden aikana murhatusta ihmisestä: "Murhasitko tämän? Ai et? No entä tämän? Entä tämän?" jne.

Tällä tavalla ketä tahansa kansalaista voidaan ahdistella koska tahansa miten paljon tahansa kuulustelemalla häntä "epäiltynä" mistä tahansa rikoksesta ilman mitään näyttöä.

Illman ja Puumalainen ovat siis väärinkäyttäneet poliisia pelinappuloina omien poliittisten tarkoitusperien palvelemiseen, toisinajattelijoihin kohdistuvan poliittisen ajojahdin välikappaleina.

Poliisi on totellut Puumalaista ja Illmania kuin koira, joka tottelee itäsaksalaista rajavartijaa hyökkäämällä Berliinin muurin yli pyrkivän pakolaisen kimppuun.

Poliisi syyllistyy rikokseen totellessaan Puumalaisen ja Illmanin antamia laittomia käskyjä.

Oman kuulusteluni ja syytteeni perusteella voin ennustaa, mitä Halla-aholle käy: Illman aikoo nostaa syytteen täysin riippumatta siitä, että Halla-aho tietysti kiistää häneen kohdistuneet perusteettomat "epäilyt" järkevillä, lakiin ja logiikkaan perustuvilla argumenteilla.

Halla-ahon kuulustelu on vain hallinnollinen muodollisuus, jolla ei ole Illmanille mitään merkitystä. Jos Illman voisi nostaa syytteen ilman poliisitutkintaa, hän olisi jo tehnyt sen. Poliisitutkinta on vain välttämätön välivaihe, joka käydään läpi vain muodon vuoksi.

Illman ei välttämättä edes lue poliisitutkintapöytäkirjaa. Ainakaan minun tapauksessani hän ei ollut lukenut sitä: hän ei oikeudenkäynnissä tiennyt blogini sisältävän linkkejä lähdemateriaaliin, vaikka tämä seikka oli täysin selvästi luettavissa poliisitutkintapöytäkirjasta.

Joko hän siis ei osaa lukea suomenkielistä tekstiä tai sitten hän oli tahallaan jättänyt sen lukematta.

Illman nostaa syytteen täysin riippumatta siitä, mitä Halla-aho kuulusteluissa sanoo. Illman käyttää kumileimasimenaan esimiestään apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsketta, joka on antanut Illmanille avoimen valtakirjan näihin poliittisiin ajojahteihin.

Koska käräjäoikeuden lautamiehet ovat kunnanvaltuuston nimittämiä poliitikkoja, tyypillisesti kunnanvaltuutettuja tai varavaltuutettuja, Halla-ahon oikeudenkäynnissä siis toisen Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet äänestävät poliittisin perustein kaupunginvaltuutettu Halla-aholle annettavasta tuomiosta.

Tämä on täsmälleen sama asia kuin se, että Neuvostoliitossa Otto-Wille Kuusinen toimi Trotskille maastakarkotustuomion antaneen toverituomioistuimen puheenjohtajana.

Suomessa edetään Otto-Wille Kuusisen viitoittamalla tiellä.

Mika Illman on Suomen Roland Freisler. Mikko Puumalainen on Suomen Pavel Morozov. Halla-aho on Suomen Goldstein. Matti Vanhanen on Suomen Vidkun Quisling.

Tämä kaikki menee Muistiaukkoon, jos Freisler-Illman saa tahtonsa läpi:

Vihreiden toinen perusteesi on, että maahanmuuttajat ovat rikkaus ja voimavara. Tällä tarkoitetaan lähinnä afrikkalaisia maahanmuuttajia, ennen kaikkea somaleita, koska lähinnä heidän rikastuttavasta vaikutuksestaan vallitsee erimielisyyttä.

Vai ovatko vihreät oikeasti, yhdessä aika monen ei-vihreän kanssa, sitä mieltä, että maahanmuuttajat (= afrikkalaiset) eivät ole mikään rikkaus ja voimavara vaan taloudellinen ja sosiaalinen pain-in-the-ass, jonka todellinen luonne saadaan parhaiten piilotettua hajasijoittamalla se vauraille asuinalueille?

Joillakin ihmisillä on harhakuva, että pakolaiset ryhmänä vastustavat sortoa (eiväthän he muuten pakenisi), eikä siksi ole perusteltua väittää, että somalialainen turvapaikanhakija edustaisi (ja toisi Suomeen) samoja arvoja kuin Mogadishussa heiluva pyssymies. Ei pakolaisuus ole sitä, että hyvät ihmiset pakenevat yleistä epäoikeudenmukaisuutta. Somaliassa on pyssymiesjoukko A ja pyssymiesjoukko B, jotka molemmat koostuvat khattia jyystävistä tappajista.

Hitaasti mutta väistämättä ne, joita (ilman ylimielisyyttä ja omantunnontuskia) kutsun barbaareiksi, muuttuvat pienestä ja eksoottisesta joukosta ensin merkittäväksi vähemmistöksi ja sen jälkeen enemmistöksi. Silloin me emme enää määrittele "hyvää" yhteiskuntaa. Silloin sen tekevät ne, jotka ovat käyttäneet arvojamme hyväkseen uskomatta itse niihin hetkeäkään. Silloin alkaa pimeys.

Jos jossakin kivitetään avionrikkojia tai tapetaan ne, jotka vilkaisivat jonkun siskoa väärällä ilmeellä, nämä ovat kulttuurisia piirteitä.

Kielteinen suhtautuminen johtuu siitä, että romanit ja somalit ovat "suvaitsevaisten" hysteerikkojen yllyttäminä redusoituneet ruikuttaviksi huollettaviksi, kun taas japanilaiset ja tataarit eivät ole.

Olen toistuvasti tuonut esille, että mielestäni islam on tuhoisa, vaarallinen ja erityisesti primitiivinen uskonto ja kulttuurikompleksi. Kerron taas vähän siitä, miksi näin on.

Se, että islam on pedofiiliuskonto, ei ole yllätys, koska jo uskonnon perustaja Mohammed oli pedofiili. Jos tämän sanominen on mielestäsi rumaa, miten sinä luonnehtisit miestä, joka harrasti sukupuolielämää 9-vuotiaan "vaimon" kanssa? Kun norjalainen evankelisti Runar Søgaard alkuvuodesta 2005 mainitsi asiasta saarnassaan, hän pääsi ruotsalaisten muslimien tappolistalle. Minkä ihmeen vuoksi? Jos Allah on pyhittänyt pedofilian, miksei siitä olla ylpeitä? Jos pedofiiliksi kutsuminen taas loukkaa muslimeja, miksi he palvovat pedofiili-Mohammedia? Vastaavanlainen paradoksi toteutui Theo van Goghin tapauksessa. Hän syytti dokumentissaan islamia väkivaltaiseksi uskonnoksi, ja rangaistukseksi tällaisesta aiheettomasta panettelusta apinanraivoon kiihtynyt muslimi puukotti ja ampui hänet hengiltä keskellä kirkasta päivää. (Tämän jälkeen "suvaitsevainen" osa Hollannista, mukaan lukien kuningashuone ja kirkko, huolestuivat islamin-vastaisten sentimenttien noususta, kuinkas muuten.)

Vanhana freudilaisena haen selityksen vyön alta. Muslimit hikeentyvät, koska islam, afrikkalaisten luonnonuskontojen (kristillisellä kuorrutuksella tai ilman) tavoin, on genitaaliuskonto. Kutsun genitaaliuskonnoiksi sellaisia uskontoja, joiden älyllinen fabriikki kietoutuu pimpin, pippelin tai tissien ympärille. Joko elimiä on tavalla tai toisella leikeltävä, tai niiden näkyminen ja ajatteleminen kielletään, mikä epäsuorasti viestii siitä, että ilman kieltoa mitään muuta ei ajateltaisikaan.

Genitaaliuskonnossa nainen on yhtä kuin naisen sukuelin, joka puolestaan on eräänlainen musta aukko. Musta aukko (nainen=pimppi) saa vetovoimallaan lähettyvillä olevan aineen kiertämään itseään. Tähän vertautuu vimmainen sukulaisnaisten koskemattomuuden varjeleminen ja siihen yhdistyvä vieraiden naisten aggressiivinen lähentely. Mustan aukon (pimpin=naisen) valtava vetovoima saa kiertävän aineen (miehen) kuumenemaan hirvittäviin lämpötiloihin: ne miehet tapetaan, jotka kyseenalaistavat sukulaisnaisten koskemattomuuden, ja ne naiset piestään, jotka torjuvat lähentelyn.

Ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa lähestyä naista on väkivalta (esim. raiskaus on de facto sosiaalisesti hyväksytty teko, koska raiskaaja on raiskatun uhri).

Islam, sellaisena, millaiseksi islamin omat uskonoppineet (eivätkä länsimaiset marksistit) sen määrittelevät, on barbariaa ja ihmiskunnan musta vihollinen.

Ei ole ihmisjärjelle käsitettävissä, miksi niin teoriassa kuin käytännössä väkivaltaisen, pedofiilisen ja naisvihamielisen kulttuurin suurimpia ymmärtäjiä ja puolestapuhujia ovat nykyään länsimaiset sapelihammasfeministit.

Kehottamalla ihmisiä välttelemään yksin kaupungilla liikkumista poliisi (ja ne samat "suvaitsevaiset") tunnustaa, että kaupungin keskustasta on tullut afrikkalaisten legitiimiä metsästysmaata, jossa uhri saa syyttää itseään väärässä paikassa olemisesta.

Jos muutaman elämäntapahäviäjän muutama väkivallanteko ulkomaalaisia kohtaan Joensuussa tai Kajaanissa vie maineen koko kaupungilta, miksi viimeisen kymmenen vuoden aikana tavaksi muodostuneet puskaraiskaukset, kännykkävarkaudet ja pahoinpitelyt Helsingin keskustassa eivät vie mainetta Helsingin afrikkalaisilta?

Helsingin keskustan väkivalta-, seksuaali- ja omaisuusrikollisuus on maahanmuuttajien käsissä.

Pieni joukko afrikkalaisia ja lähi-itäläisiä maahantulijoita tekee hillittömästi rikoksia vuodesta toiseen.

Koska maahanmuuttajien absoluuttinen lukumäärä on pieni (kuten meille päivittäin muistutetaan), rikollisten suuri määrä heidän joukossaan tarkoittaa, että rikolliset maahanmuuttajat eivät ole häviävän pieni joukko kaikkien maahanmuuttajien joukossa (kuten meille päivittäin muistutetaan).

Olen väsynyt kyselemään, miksi varsinkin suomalaiset naiset (joskin myös huomattava osa miehistä) hiljaa hyväksyvät sen, että maahanmuuttajat ryöstävät ja pahoinpitelevät suomalaisia lapsia ja raiskaavat suomalaisia naisia Helsingin keskustassa.

Huomattava osa suuresta yleisöstä katkeroituu huomatessaan, että afroa eivät koske samat säännöt kuin valkkaria. Koska suuri yleisö koostuu ihmisistä, ja koska suuri osa ihmisistä on aika tyhmiä, huomattava osa suuren yleisön katkeroituneesta osasta kohdistaa vihansa ja suuttumuksensa väärään osoitteeseen, ts. tilannetta hyväksi käyttävään afroon.

Todellinen vikapää ei ole afro, joka toteuttaa itseään juuri niin kauan ja paljon kuin koneisto antaa hänen toteuttaa.

Turvapaikkakäytäntöihin on vaadittu tiukennuksia siksi, että (huomattava) osa turvapaikanhakijoista ei tule tänne tekemään töitä vaan niistämään rahaa suomalaisesta verokirstusta.

Voitaneen todeta, että somalikulttuuri, kuten useimmat muutkin muslimikulttuurit, on tilastojen valossa väkivaltainen kulttuuri. Väkivalta kohdistuu niin sisäänpäin, somaliyhteisön heikoimpiin, kuin ulospäin, vastaanottavaan yhteiskuntaan.

Myös "suvaitsevainen" länsimaalainen myöntää implisiittisesti pitävänsä somaliyhteisössä rehottavaa väkivaltaa kulttuurisena piirteenä, vaikka juhlapuheissa väkivallanteot selitetäänkin syrjinnän ja rasismin aiheuttamiksi reaktioiksi (joka näkemys tietysti sisältää sen implikaation, että somalit, kuten muutkin etnot, ovat tahdottomia ja järjettömiä Pavlovin koiria, jotka osaavat ja voivat ainoastaan reagoida ulkoatuleviin ärsykkeisiin).

Sensurointi on eri asteista. Uutisista voidaan saksia ikäviä yksityiskohtia, kuten Helsingin Sanomat teki hiljattain Suutarilan maaliskuista puukotusta koskeneessa artikkelissaan. Jutusta on poistettu sanat "ulkomaalaissyntyinen" ja "Somaliasta kotoisin oleva", jotka löytyvät Iltalehden muuten identtisestä uutisesta.

Suomalaisilta, poliisia, sosiaaliviranomaisia ja asianomaisia lukuunottamatta, meni koko syksy sen oivaltamiseen, että katuryöstöt eivät ole sattumanvaraisia tapauksia, vaan Helsingin keskustassa ihan oikeasti on somalinuorista koostuva joukko, joka järjestelmällisesti ryöstää ja pahoinpitelee ohikulkijoita.

Jos muslimivähemmistön röyhkeydestä ja väkivaltaisuudesta puhuttaisiin, annettaisiin aseita rasisteille, eikä se käy.

Ylempänä linkitetty haastattelututkimus kertoo, miksi tietyt maahanmuuttajaryhmät tekevät enemmän rikoksia. He käyvät sotaa. He ovat sotureita. Ruotsalaiset ovat vihollinen.

Islamistit eivät halua länsimaisen kulttuurin tekevän mitään. He haluavat sen kuolevan. Jos me emme halua sen kuolevan, meidän on nujerrettava islamistit käyttämällä tarvittavaa voimaa ja lopetettava lässytys toimenpiteistä, joilla muslimien "turhautumista" tai "suuttumusta" voitaisiin vähentää yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumalla.

Kun somalijoukkiot heinäkuussa hyökkäilivät satunnaisesti valittujen suomalaisten ohikulkijoiden kimppuun Turussa, televisiouutiset eivät sanoneet mitään, Helsingin Sanomat ei sanonut mitään, työministeri Filatov ei sanonut mitään, eivätkä somaliyhteisön edustajat sanoneet mitään. Kun lahtelaista perhettä vuosia uhkaillut ja vainonnut somalimies yritti tappaa perheen 14-vuotiaan tyttären, Hesari julkaisi tapahtumasta yhden, oleellisilta osiltaan sensuroidun pikku-uutisen.

Ikävää on, että "suvaitsevaisten" mielestä pakolaisten ikkunoiden rikkominen näyttää nollaavan mittavan, jatkuvan, järjestäytyneen ja mitä ilmeisimmin rasistisesti motivoidun rikollisuuden suomalaisia kohtaan.

Suomalaisista on de facto tulossa samanlaista vapaata riistaa kuin naapureistamme ruotsalaisista on tullut jo kauan sitten. Heidän turvallisuudellaan ei ole mitään väliä.

Ksenomaaninen pilari edellyttää, että maahanmuuttajien tekemät rikokset ja heistä aiheutuvat kustannukset pimitetään mahdollisimman hyvin.

Maahanmuuttajajoukkojen harrastama öisen Turun terrorisointi on kuitenkin saanut Mäenpään polkaisemaan käyntiin käytännöllisen ja kiistattoman hyödyllisen projektin, jokamiehenoikeuksilla operoivat katupartiot, jotka tarkkailevat tapahtumia ja puuttuvat kahinoihin.

Kun ottaa huomioon, että ihmiset luonnostaan pelkäävät vierasta, ja että katuväkivalta ja katuryöstöt ovat käytännössä eräiden maahanmuuttajaryhmien eksklusiivista työsarkaa, en pidä lainkaan ihmeellisenä, jos mummot puristavat käsilaukkujaan nuoren somalimiehen nähdessään.

Alin jälkimmäinen paheksunta koskee poliisia, joka kuulemma pysäyttelee mielivaltaisesti vain siksi, että toinen on musta. Ensinnäkään en usko tätä. Ali ei esitä ensimmäistäkään esimerkkiä. Sen sijaan olen törmännyt useampaankin tapaukseen, jossa rähinöinnistä tai puukon kanssa hillumisesta yhytetty, vastaan potkiva somali on kasan pohjalta kiljunut, että "rasismia, rasismia".

Edelliseen liittyen en malta olla toistamatta sitä seikkaa, että ulkomaalaisen roskaväen sietämisestä ja karkottamattajättämisestä maksavat suurimman hinnan salonkikelpoiset maahanmuuttajat.

Paitsi että maahanmuuttajien harrastama väkivalta on erittäin tavallista ja lisää yhteiskunnan absoluuttista vaarallisuutta, se eroaa kotoperäisestä mätkimisestä laadullisesti useassa suhteessa: a) Tekijät ovat selvinpäin; b) Väkivalta on silmitöntä, tekijöiden pyrkimyksenä on vahingoittaa, rampauttaa ja tappaa eikä esimerkiksi puolustaa humalaista kunniaansa; c) Väkivalta kohdistuu keneen tahansa vastaantulijaan, mistä seuraa, että kaikki ovat vaaravyöhykkeessä, eikä tavallinen kansalainen voi millään keinolla pienentää itseensä kohdistuvaa riskiä.

Koska lisäksi tiedämme, että suurimmat ulkomaalaisryhmät, kuten ruotsalaiset ja venäläiset, eivät raiskaa enempää kuin kantaväestö, tiettyjen varsin pienten maahanmuuttajaryhmien, lähinnä afrikkalaisten ja muslimien, yliedustus on huikeasti tätä suurempi. Tilastotietoja luonnollisesti tukee myös mediahavainnointi.

He raiskaavat, koska heidän kulttuurillisesta kontekstistaan katsottuna raiskaaminen on joko hyväksyttävää ("se keikutti ja oli pukeutunut riettaasti") tai suorastaan suotavaa ("se on vääräuskoinen").

Naisen asema ei ole muslimimaissa surkea siksi, että sikäläiset lait mahdollistavat naisen kurjan kohtelun, vaan siksi, että sikäläisten miesten arvomaailmassa naista voi ja pitää kohdella kurjasti.

Muslimimaahanmuuttajat eivät kunnostaudu raiskauksissa siksi, että he eivät tietäisi raiskaamisen olevan kiellettyä, vaan siksi, että heidän arvomaailmassaan raiskaus, ainakaan vääräuskoisen huoran raiskaus, ei ole väärä teko.

Puukottavat, päähän potkivat ja raiskaavat maahanmuuttajat tulevat kulttuureista, joissa voima on ainoa auktoriteetti. Ympäröivän yhteiskunnan terrorisointi on heille tapa näyttää voimaa. Yhteiskunnan harrastama loputon ymmärtäminen, selittely ja 30 päivän ehdolliset tuomiot eivät ole heidän näkökulmastaan osoitus yhteiskunnan edistyksellisyydestä tai suvaitsevaisuudesta vaan aseettomuudesta.

Kun islamin omat oppineet päästetään puhumaan, he kertovat valloittavansa maailman, pukevansa naiset säkkiin ja leikkaavansa kurkut juutalaisilta ja muilta siasta siinneiltä.

Sillä muslimeihin kohdistuva nuivuus ei ole seurausta median tai äärioikeiston islamofobisesta propagandasta vaan siitä, mitä muslimit itse sanovat ("Kuolema kaikille!") ja tekevät (kuten räjäyttävät ja silpovat).

Sen sijaan kääntyminen on aktiivinen teko, ja kääntyminen nykyisen valtavirtaislamin kaltaiseen militanttiin ja totalitaariseen kuolemankulttiin on jo sinänsä osoitus luonne- tai mielenvikaisuudesta.

Pieni mutta viikoittain kasvava osa väestöstä on joutunut muslimien ryöstämäksi, pahoinpitelemäksi tai raiskaamaksi.

He saavat kuulla, että Euroopan moskeijoissa saarnataan maailmanvalloitusta ja vääräuskoisten alistamista orjuuteen sekä lietsotaan musliminuoria väkivaltaan isäntäyhteiskuntia vastaan.

Se, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien edustajat joko ovat joutilaita asemanseinänkannattimia tai työskentelevät monikulttuuriasiantuntijoina, propagandamannekiineina, islamin tuntiopettajina tai kiintiöministereinä, ei mielestäni lähetä kovin hyvää signaalia sen enempää vähemmistöille kuin valtaväestöllekään. Vähemmistöt oppivat, että heidän pitää etnisyytensä perusteella saada erityiskohtelua, mikä tehokkaasti vie heiltä sen vähäisenkin motivaation omilla ansioilla yrittämiseen. He oppivat, että heidän ihonvärinsä on itsessään ansio.

Ja lisäksi kiintiöetnot heittävät epäilyksen varjon myös pätevien maahanmuuttajien niskaan; jos kaikki tietävät, että somaleja tai muita korrektin värisiä vähemmistöjä värvätään hyväpalkkaisiin positioihin etnisyyden perusteella, niiltä marginaalisilta osaajaetnoilta viedään mahdollisuus pärjätä omilla ansioillaan ja saada ansaitsemaansa tunnustusta.

Monikulttuurikoneisto on täsmäviritetty hoivaamaan ja huoltamaan somaleja kehdosta hautaan ja tyydyttämään heidän erityisiä tarpeitaan, jotka joko eroavat oleellisesti kaikkien muiden tarpeista tai ainakin ohittavat ne heittämällä.

Kannattaako tänne päästää syntymään vähemmistöä, jonka syrjäytymistodennäköisyys on maksimaalinen ja syrjäytymisen seuraukset katastrofaaliset.

Minun on vaikea uskoa, että lusmuja ja sluibaajia ei olisi vähintään yhtä paljon ja todennäköisesti enemmän somalinuorissa, joiden kokemuspiirissä ei ole ensimmäistäkään töissä koskaan käynyttä aikuista, ja joille suomalainen yhteiskunta hienotunteisuudessaan, suvaitsevaisuudessaan ja relativismissaan ei ole koskaan vääntänyt rautalangasta työn ja toimeentulon välistä yhteyttä.

Uskon vaivatta, että somalien joukossa on niitäkin, jotka haluavat kunnialliseen ammattiin, mutta yhtä vaivatta hyväksyn sen, että heidän joukossaan, kuten suomalaisten preka-eetujenkin joukossa, on runsaasti niitä, jotka notkuvat rautatieasemalla räkimässä ja soittamassa suutaan siksi, että he haluavat tehdä niin.

Sama tietysti pätee syrjäytymiseen laajemminkin. Ei se ole epätasa-arvoista, että somalien työttömyysaste on 60 tai 70. Epätasa-arvoista on vasta se, että järjestelmässä on jotakin, joka syrjäyttää nimenomaan somaleja. Jos tätä jotakin ei voida osoittaa, on lähdettävä siitä, että niin somalien työttömyys kuin heidän muutkin ongelmansa johtuvat heistä itsestään.

Tällaisten tosiasioiden kertominen on siis Suomessa ajatusrikos.

Sananvapaus on Suomessa nykyään huonompi kuin Kekkosen aikana, koska ketään ei silloin tuomittu, syytetty tai edes epäilty mistään rikoksista mielipiteiden tai tosiasioiden kertomisen perusteella.

Silti Helsingin Sanomien toimittaja Maija Aalto valehtelee, että Suomessa ei ole nykyään mitään sananvapausongelmia.