Miksi suhtaudun nuivasti maahanmuuttoon
Kuten tiedätte, olen pohjimmiltani libertaristi. Olen siis ultraindividualisti. Ajattelen kaikkia asioita ensisijaisesti yksilön näkökulmasta. Kannatan jokaiselle aikuiselle ihmiselle mahdollisimman laajaa vapautta tehdä mitä tahansa sellaista, mikä ei loukkaa toisten ihmisten oikeuksia.
Tältä pohjalta suhtauduin pitkään etnisten ryhmien välisiin tilastollisiin eroihin EVVK-asenteella. Jokainen ihminen on yksilö, joten kukaan ei ole henkilökohtaisesti vastuussa toisten samaan etniseen ryhmään kuuluvien ihmisten teoista.
En myöskään ole koskaan harrastanut ns. käänteistä rasismia eli neekerien, arabien, intialaisten, kiinalaisten tms. ihqujen eksoottisten kulttuurinrikastuttajien naiivia ihailua rousseaulaisessa "noble savage"-hengessä. En ole siis koskaan ollut ksenofiili.
Useimmat monikulttuurisuusfanaatikot ovat nimenomaan sairaalloisia ksenofiilejä eli toiseudenrakastajia ja oman kulttuurinsa inhoajia. Tämä on aivan yhtä perverssiä kuin primitiivinen ksenofobia.
Individualistisen asenteeni vuoksi olen aina pitänyt modernia länsimaista kulttuuria parempana kuin muita kulttuureja, koska länsimainen sivilisaatio on nimenomaan individualistisempi kuin muut kulttuurit. En ole siis koskaan ollut monikulttuurisuusideologian vallassa.
Olin kuitenkin pitkään ns. värisokea eli rotueroja ignoroiva ääri-individualisti. Näin kaikki ihmiset atomistisina yksilöinä enkä katsonut ihmisten muodostavan mitään yhteisöjä tai kulttuureja. Uskoin Margaret Thatcherin kuuluisaan repliikkiin, että mitään yhteiskuntaa ei ole olemassakaan, on olemassa vain yksilöitä ja perheitä.
Vasta suunnilleen 3-4 vuotta tulin siihen tulokseen, että tällainen ääri-individualistinen, atomistinen ihmiskuva on hyvin epärealistinen ja potentiaalisesti tuhoisa.
Tulin siihen tulokseen, että etnisten ryhmien väliset erot ja yleensäkin kaikenlaisten sosiodemografisten ryhmien väliset on otettava huomioon rationaalisessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Näiden erojen huomiotta jättäminen johtaa yhteiskunnan romahdukseen.
Jos esimerkiksi Euroopan väestö koostuu puoliksi afrikkalaisista ja lähi-itämaalaisista ja vain puoliksi eurooppalaisista, yhteiskunta ei enää ole eurooppalainen. Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Jos väestö vaihtuu aivan toisenlaiseksi maahanmuuton myötä, myös yhteiskunta muuttuu aivan toisenlaiseksi.
Minä en halua Euroopan yhteiskuntien muuttuvan sellaisiksi kuin Afrikan ja Lähi-idän yhteiskunnat. En usko afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten käyttäytyvän Euroopassa eri tavalla kuin Afrikassa ja Lähi-idässä. Jos afrikkalaiset ja lähi-itämaalaiset tulevat Eurooppaan, he ovat edelleen afrikkalaisia ja lähi-itämaalaisia. He muuttavat Euroopan yhteiskunnat Afrikan ja Lähi-idän yhteiskuntien kaltaisiksi.
Kaikki yhteiskunnat ovat tietynlaisten ihmisten rakentamia. Afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten rakentamat yhteiskunnat ovat sellaisia kuin Afrikan ja Lähi-idän yhteiskunnat. Jos nämä ihmiset muuttavat Eurooppaan, heidän tänne muodostamansa yhteisöt ja kulttuurit ovat samanlaisia kuin näiden samojen ihmisten Afrikassa ja Lähi-idässä muodostamat yhteisöt ja kulttuurit.
Jos joku väittää päinvastaista, esittäköön jotain perusteluja. Tähän mennessä en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen esittävän yhtäkään perustelua, miksi näin ei kävisi.
Jos joku pitää Afrikan ja Lähi-idän yhteiskuntia yhtä hyvinä tai parempina kuin modernia länsimaista yhteiskuntaa, esittäköön jotain perusteluja. Tähän mennessä en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen esittävän yhtäkään perustelua moiselle.
Tästä syystä vastustan Afrikan ja Lähi-idän väestöjen siirtymistä Eurooppaan.
14 kommenttia:
Kristallinkirkasta päättelyä.
http://jukkahankamaki.blogspot.com/2008/12/miten-minusta-tuli-nuiva.html
Seuraavassa lyhyt luettelo nuivuuteni syistä:
1) Historiallinen havainto monikulttuurisen yhteiskunnan toimimattomuudesta.
2) Maahanmuuttopolitiikan yleiseurooppalainen epäonnistuminen.
3) Kansallisvaltioiden väheksyminen, joka on vaarassa johtaa yhteiskuntarakenteen hajoamiseen takaisin sääty-yhteiskunnaksi.
4) Kansallisen itsemäärämisoikeuden väheksyminen, joka johtaa vallan etäisyyteen ja epädemokraattiseen yhteiskuntakäytäntöön.
5) Maahanmuuton myötä lisääntynyt katuväkivalta ja rikollisuus.
6) Kansainvälinen terrorismi.
7) Islamin levittäytymispyrkimykset ja muslimien halu kaventaa demokratiaa länsimaissa.
8) Maahanmuuttajien etujen kohottaminen kansallisten vähemmistöjen sekä köyhien ja sairaiden ihmisten etujen edelle Suomessa.
9) Maahanmuuton tuottamat demografiset ja etniset muutokset, jotka eivät ole välttämättömiä mutta ovat kylläkin peruuttamattomia ja sikäli vailla poliittista oikeutusta.
10) Kansalaisten enemmistön maahanmuuttajavastaisuus ja poliittisen virkakoneiston halu syrjäyttää kansalaisten mielipide.
11) Puolueiden haluttomuus sisällyttää avointa maahanmuuttokeskustelua julkisen keskustelun osaksi.
12) Lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden harjoittama hyssyttely ja sensuuri sekä poliittisen korrektiuden varjolla tapahtuva sananvapauden näpistely.
13) Vähemmistövaltuutetun ja valtionsyyttäjän toimesta käynnistetyt ajojahdit ja oikeudenkäynnit sekä tuomiot maahanmuuttokriitikoita kohtaan.
14) Kolmannesta maailmasta tulevien maahanmuuttajien levottomuus lähiöissä.
15) Maahanmuuttajien yleismaailmallinen käytäntö järjestäytyä ghetoiksi kaikissa suurissa kaupungeissa ja sen mukainen slummiutuminen.
16) Havainto, että monikulttuurisuuden sijasta syntyykin kulttuureja kulttuureissa, mikä ei ole hyväksi yhteiskunnan kokonaisedulle vaan kiistää sen.
17) Muslimien halu saattaa voimaan sharia-laki, joka johtaa ristiriitaan valistusihanteille rakentuvan länsimaisen demokratian kanssa.
18) Maahanmuuton kalleus ja sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuva rasitus.
19) Maahanmuuttajien kantaväestöä olennaisesti korkeammat työttömyysluvut.
20) Poliittisen vallan valehtelu maahanmuuton varjopuolista ja sen todellisesta hinnasta.
Tehtyäni yllä mainittujen havaintojen pohjalta poliittiset johtopäätökset en ole enää ainoastaan nuivan sävyinen tai nuivasti virittynyt. Nyt olen pesunkestävästi nuiva.
Tämä oli selventävä teksti. Olen seurannut kirjoitteluasi satunnaisesti useamman vuoden ajan ja panin merkille kantojesi äkillisen muutoksen mainitsemasi 3-4 vuotta sitten.
Nähdäkseni individualistinen yhteiskuntamalli vaatii toimiakseen jonkin muun ulkoisen tekijän joka kontrolloi maahanmuuttoa passiivisesti.
Aikaisemmin tällaisina tekijöinä ovat toimineet mm. maantieteellinen eristyneisyys, muuttamisen vaikeus, uskonnollinen ahdasmielisyys, kieli- ja kulttuurieroihin sopeutumisen vaikeus ja toisaalta olematon sosiaaliturva. Näitä tuskin kovin moni haluaa takaisin, mutta niiden katoaminen on johtanut myös luonnollisen kontrollin katoamiseen.
Tämänhetkinen hyvinvointivaltio taas takaa vastikkeettoman toimeentulon eikä maahanmuuttoa haluta juurikaan hallita. Samalla kun entiset passiiviset kontrollimekanismit ovat heikentyneet tai kadonneet, maahanmuuttajia on alettu jopa aktiivisesti houkuttelemaan kiinnittämättä kuitenkaan huomiota heidän laatuunsa. Tämä on itsetuhoista.
En näe pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallia minään optimaalisena yhteiskuntajärjestelynä, mutta se toimii ainakin jollain tavoin. Monikulttuurista (sanan pahassa merkityksessä) hyvinvointivaltiota taas ei ole saatu toimimaan missään pitkällä aikavälillä.
Hyvinvointivaltio ja avoimien rajojen politiikka eivät sovi yhteen.
Koska itse en ole ksenofiili, en ota kantaa tähän ksenofiilia-asiaan. Jossain määrin se voi olla tottakin. Toisaalta uskon, että kyse on myös paljolti väärinymmärryksestä.
Päättelysi on toki "kristallinkirkasta" muttei kovin kvantitatiivista.
Kaikki yhteiskunnat ovat tietynlaisten ihmisten rakentamia. Afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten rakentamat yhteiskunnat ovat sellaisia kuin Afrikan ja Lähi-idän yhteiskunnat.
Tämä on totta, mutta eri aikoina historiallisesti geneettisesti samanlaiset ihmiset rakentavat erilaisia yhteiskuntia, koska yhteiskunnilla on historia. Myös ympäristö vaikuttaa siihen, millainen yhteiskunnasta tulee.
Afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten tyhjästä rakentama yhteiskunta olisi todennäköisesti hyvin erilainen kuin se yhteiskunta, jossa he nyt elävät. Siksi myös heidän maahanmuuttonsa vaikutus eurooppalaiseen yhteiskuntaan ei mitenkään yksikäsitteisesti muuta yhteiskuntaa samanlaiseksi kuin se, mistä nämä ihmiset ovat kotoisin.
Samaan suuntaan kyllä, mutta tätä pitää tarkastella määrällisesti. Yhteiskunnastamme ei tulisi afrikkalaista yhteiskuntaa, vaikka tänne muuttaa 100, 1000 tai edes 100 000 afrikkalaista. Yhteiskuntamme muuttuisi, mutta se, kuinka paljon, riippuu monesta asiasta.
Jos joku väittää päinvastaista, esittäköön jotain perusteluja. Tähän mennessä en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen esittävän yhtäkään perustelua, miksi näin ei kävisi.
En väitä päinvastaista, vaan väitän määrällisesti jotain muuta. Yhteiskunta koostuu kaikista niistä ihmisistä jotka sen yhteiskunnan muodostavat. Lisäksi jotkut yksilöt vaikuttavat enemmän siihen, millainen yhteiskunta on. Esimerkiksi Kekkonen muokkasi suomalaista yhteiskuntaa vähemmän 1950-luvun lopulta 1980-luvun alkuun kuin joku yksittäinen maahanmuuttaja.
Jos joku pitää Afrikan ja Lähi-idän yhteiskuntia yhtä hyvinä tai parempina kuin modernia länsimaista yhteiskuntaa, esittäköön jotain perusteluja.
En tunne ketään, joka uskoisi näin, ainakaan kaikilta osin (joku partasuinen imaami saattaa jossain maassa ajatella, mutta se ei ole olennaista.)
Maahanmuuttoahan ei edes tapahtuisi, jos maahanmuuttajat eivät pitäisi länsimaista yhteiskuntaa pääsääntöisesti parempana.
Ongelma on, että he eivät pidä kaikkia länsimaisen yhteiskunnan ominaisuuksia parempina ja eivät halua tai osaa omaksua niitä.
Maahanmuuton problematiikka on koko Eurooppaa ajatellen minusta lähinnä määrällinen ongelma. Rinnakkain tälle ongelmana on se, miten tulijoihin suhtaudutaan.
Kirjoituksissasi on toistuva väite, että tietyt ihmisryhmät eivät sopeudu. Väitteelle on toki tukea, mutta sitäkään ei ole kirjoituksissasi määrällistetty, vaan esität, että koska tietyntyyppiset ongelmat ovat pääsääntöisesti näiden ryhmien edustajien aikaansaannoksia, tästä seuraa että näiden ryhmien olemassaolo on kokonaisuutena ongelma.
Se ei ole väärä väite tai väärää päättelyä sinänsä, mutta siihen sisältyy mielestäni individualistisen maailmankuvan kanssa ristiriitainen ajatus. Myönnät sen yllä tietysti itsekin, mutta minulle ei käynyt selväksi se, miten ratkaiset asian, eli yritätkö säilyttää individualistisen suhtautumisesi vai luovutko siitä näiltä osin. Lisäksi minulle jäi epäselväksi, miten teet rajanvedon.
Eli onko ryhmä selkeä erottava tekijä (kuten joillekin maahanmuuttokriitikoille), eli et hyväksyisi lainkaan maahanmuuttoa Lähi-idästä ja Afrikasta, vai onko ryhmä kvantitatiivinen määre, jonka arvioidaan lisäävän riskiä yksilön kohdalla niin, että näistä maista maahanmuuttaville pitää asettaa muita tiukemmat kriteerit?
Sanoit aikanaan (siinä monologissa), ettet perustele libertarismiasi mistään utilitaristisesta lähtökohdasta käsin. En tyypillisesti ole sitä mieltä, että ihmisten pitäisi olla vuodesta toiseen samaa mieltä, enkä paheksu, jos olet muuttanut suhdettasi utilitarismiin. Haluaisin silti tietää, perusteletko tämän näkökohtasi utilitaristisesti, vai lähdetkö tässä jonkinlaisesta kvalitatiivisesta jaosta "omiin" joille tämä individualismi on edelleen varattu ja "muihin", jotka ikäänkuin suljetaan ulkopuolelle?
Tiedemiehellä mielestäni hyviä ja asiallisia kysymyksiä. Odotan niihin mielenkiinnolla vastauksia.
Hmm.. ehkä kommenttiketju on liian vanha ja Ellilä ei siksi huomaa? Tai sitten vastaaminen ei huvita.
Vastustan kategorisesti kaikkien länsimaiden ulkopuolelta peräisin olevien väestöaineksien muuttoa länsimaihin. Näiden ihmisten ainoa oikea maahanmuuton määrä on nolla.
Lähden ensisijaisesti luonnonoikeusnäkökulmasta enkä utilitaristisesta näkökulmasta. Lähi-idän ja Afrikan kansojen massiivista tulvimista Eurooppaan voidaan vastustaa nimenomaan luonnonoikeudellisesti. Nykyinen maahanmuuttoaalto kehitysmaista länsimaista ei ole vapaata, markkinaehtoista maahanmuuttoa, vaan valtiovallan toimien aiheuttamaa keinotekoista väestönsiirtoa.
Ks. esim. http://www.lewrockwell.com/orig/hermann-hoppe3.html:
Let me begin with a proposal made by the editors of the Wall Street Journal, the Cato Institute, and various left-libertarian writers of an “open” or “no” border policy – not because this proposal has any merit. To the contrary, it helps to bring out clearly what the problem is and what needs to be done to solve it.
It is not difficult to predict the consequences of an open border policy in the present world. If Switzerland, Austria, Germany or Italy, for instance, freely admitted everyone who made it to their borders and demanded entry, these countries would quickly be overrun by millions of third-world immigrants from Albania, Bangladesh, India, Nigeria, for example. As the more perceptive open-border advocates realize, the domestic state-welfare programs and provisions would collapse as a consequence. This would not be a reason for concern; for surely, in order to regain effective protection of person and property, the welfare state must be abolished. But then comes the great leap – or the gaping hole – in the open border argument. Somehow, out of the ruins of the democratic welfare states, we are supposed to believe, a new natural order will emerge.
The first error involved in this line of reasoning can be readily identified. Once the welfare states have collapsed under their own weight, the masses of immigrants who have brought this about are still there. They have not been miraculously transformed into Swiss, Austrians, Bavarians or Lombards, but remain what they are: Zulus, Hindus, Ibos, Albanians, or Bangladeshis. Assimilation can work when the number of immigrants is small. It is entirely impossible, however, if immigration occurs on a mass scale. In that case, immigrants will simply transport their own ethno-culture onto the new territory. Accordingly, when the welfare state has imploded there will be a multitude of “little” (or not so little) Calcuttas, Daccas, Lagos’, and Tiranas strewn all over Switzerland, Austria and Italy. It betrays a breathtaking sociological naivitee to believe that out of this admixture a natural order will emerge. Based on all historical experience with such forms of multiculturalism, and given the existence of a state that intrudes into every aspect of social and economic life, it can safely be predicted instead that the result will be civil war. There will be wide-spread plundering and squattering leading to massive capital consumption, and civilization as we know it would disappear from Switzerland, Austria and Italy. Furthermore, the host population will quickly be outbred and ultimately physically displaced by their “guests.” There will be still Alps in Austria and Switzerland, but no Austrians or Swiss.
However, the error of the open border proposal goes further than its dire consequences. The fundamental error of the proposal is moral or ethical in nature and lies in its assumption. It is the underlying assumption that foreigners are “entitled,” or have a “right,” to immigrate. In fact, they have no such right whatsoever.
Foreigners would have a right to enter Switzerland, Austria or Italy only if these places were uninhabited (unowned) territories. However, they are owned, and no one has a right to enter territories owned by others (unless invited by the owner). Nor is it permissible to argue, as some open border proponents have done, that while foreigners may not enter private property without the owner’s permission they may do so with public property. In their eyes, public property is akin to unowned property and thus “open” to everyone, domestic citizen and foreigners alike. But this analogy between public property and unowned resources is mistaken. There exists a categorical difference between unowned resources (open frontier) and public property. Public property is the result of state-government confiscations – of legislative expropriations and/or taxation – of originally privately owned property. While the state does not recognize anyone as its private owner, all of government controlled public property has in fact been brought about by the tax-paying members of the domestic public. Austrians, Swiss, and Italians, in accordance with the amount of taxes paid by each citizen, have funded the Austrian, Swiss, and Italian public property. Hence, they must be considered its legitimate owners. Foreigners have not been subject to domestic taxation and expropriation; hence, they cannot be assumed to have any rights regarding Austrian, Swiss or Italian public property.
The recognition of the moral status of public property as expropriated private property is not only sufficient grounds for rejecting the open border proposal. It is equally important for combatting the present semi-open “affirmative action” immigration policies of the Western welfare states.
Until now, in the debate on immigration policy too much emphasis has been placed on consequentialist (utilitarian) arguments. Apologists of the status quo have argued that most immigrants become productive and work and hence immigration contributes to rising domestic standards of living. Against this critics have argued that the existing state-welfare institutions and provisions increasingly invite welfare-immigration, and they have warned that the only advantage of the current policies over the open border alternative is that the former will take decades until leading ultimately to similarly dire effects as the latter will produce within years. As important as the resolution of these issues is, however, it is not decisive. The opposition against current immigration policies is ultimately independent of whether immigration will make per capita GDP (or similar statistical measures) rise or fall. It is a matter of justice: of right and wrong.
Understandably the democratic welfare states try to conceal the source of public property (i.e., acts of expropriation). However, they do acknowledge that public property is “somehow” the property of the citizens and they are their citizens’ trustees in regard to public property. Indeed, the state’s legitimacy is derived from its claim to protect its citizens and their property from invaders, intruders, and trespassers domestic and foreign. Regarding foreigners, this would require that the state act like the gatekeepers in private gated communities: to check every newcomer for an invitation and monitor his movement on route toward his final destination. When it is pointed out and made clear that, contrary to this, the government instead tolerates or even promotes the intrusion and invasion of masses of aliens who by no stretch of the imagination can be deemed welcome or invited by domestic residents, this is or may become a threat to a government’s legitimacy and exert enough pressure for it to adopt a more restrictive and discriminatory admission policy.
Tämä selvensi asiaa. Ymmärrän argumentin, vaikken sitä hyväksykään.
Mietin asiaa pidemmälle luonnonoikeuden näkökulmasta, ja huomasin ihmetteleväni argumenttia sitten kuitenkin.
Ymmärrän toki, että argumenttia voidaan käyttää välineellisesti perustelemaan, miksi maahanmuuton vastustus on oikeutettua, mutta tuossa lainaamassasi tekstissä annetaan jotenkin ymmärtää, että luonnonoikeudellisesta näkökulmasta seuraisi, ettei maahanmuutto voi olla lainkaan oikeutettua.
Tarkoitan, että jos kerran julkinen omaisuus on veroilla tms. konfiskaatioilla hankittu valtiolle ja sen valtion jäsenten laillista omaisuutta, ei tästä mitenkään seuraa, että a) muuta omaisuutta voisi myydä ulkomaalaisille tai b) julkisen omaisuuden luovuttamisesta voisi sopia.
Argumentin välineellinenkin dimensio on ongelmallinen, koska jos julkinen omaisuus nähdään siten luovuttamattomana, että jotkin kansalaiset eivät tämän julkisen omaisuuden luonteen vuoksi voi sallia maahanmuuttoa edes omille mailleen (jos joku muu sitä vastustaa) olisi nähdäkseni täysin legitiimiä vastustaa tällä perusteella vaikkapa sitä, että kansalaiset tekevät lapsia, jotka sitten saavat kansalaisuuden, koska samaan tapaan nämä "uudet asukkaat" tulevat jakamaan sitä yhteistä omaisuutta ilman näiden muiden suostumusta.
En yritä rakentaa tästä mitään olkiukkoa, vaan ihmettelen tätä epäsymmetriaa, jos sellainen on. Kysymys on validi, jos ajatellaan esimerkiksi maanomistajaa, joka haluaa palkata ulkomaalaisia töihin maatilalleen.
Jos lähdetään oletuksesta - kuten minusta teet - että mitään kvantitatiivista sopimusta ei ole tehtävissä, esimerkiksi niin, että maahanmuuttaja ei olisi oikeutettu sosiaaliturvaan ennenkuin hän on hankkinut itselleen riittävän omaisuuden/maksanut veroja, tällainen ulkomaalaisen työvoiman palkkaaminen olisi myös ongelmallista.
Näetkö asian niin, että esimerkiksi yritykset eivät saisi palkata ulkomaalaisia ei-toivotuista maista, jos nämä joutuisivat oleskelemaan Suomessa, myös siinä tapauksessa, että näillä ei olisi mahdollisuutta saada kansalaisten etuja?
Tässä lähden siis oletuksesta, että valtioelimet itsessään eivät lähtisi mistään poliittisista syistä hankkimaan maahanmuuttajia (joka ei ehkä Suomessa pidä paikkaansa), etsin nyt rajoja sille, mitä tässä väität tai mikä suhteesi maahanmuuttoon on. Siis etten argumentoisi sellaista vastaan, mitä et tosiasiassa ole sanonut.
Eli, käytätkö tätä luonnonoikeudellista näkökulmaa sen perustelemiseen, että valtion tulee pääsääntöisesti estää maahanmuuttoa poislukien tilanteet joissa yksilöllä on tavalla tai toisella legitiimi syy tulla maahan (esimerkiksi työnantaja on rekrytoinut ym.) vai meneekö tämä vielä pidemmälle niin, että todella olet sitä mieltä, että kuka tahansa länsimaiden ulkopuolelta peräisin oleva yksilö tulee käännyttää riippumatta siitä, miksi hän olisi maahan tulossa?
Ymmärrän luonnonoikeudellisen näkökulman edellisesssä, mutten jälkimmäisessä tapauksessa, koska jälkimmäisessä tavallaan valtio ottaa käänteisen roolin ja kävelee kansalaisten mahdollisen tahdon yli toiseen suuntaan.
Kysymys kuulostaa Suomen oloihin epäolennaiselta, mutta mielestäni ei ole sitä kaikilta osin, koska esimerkiksi tiedän että eräät yritykset ovat palkanneet väkeä kiinasta ym. länsimaiden ulkopuolelta.
(En itse kannata mitään massivista väestötulvaa Eurooppaan, tosin syyni tälle ovat hieman toiset)
Ymmärrän, jos edelliseen vastaaminen ei kiinnosta, mutta toivoisin silti saavani selvyyttä tähän asiaan.
Olennaista on, että maahanmuuton ei pitäisi aiheuttaa ulkoishaittoja. Työperäinen maahanmuutto ei ole yhteiskunnalle hyödyllistä, jos kotimaisten työnantajien palkkaamaat ulkomaalaiset työntekijät aiheuttavat eksternaalisia kustannuksia käyttämällä julkisia palveluita ja tekemällä rikoksia.
Työnantajien pitäisi vastata kaikista palkkaamiensa vierastyöläisten aiheuttamista kustannuksista. Tällöin vierastyöläisistä ei olisi yhteiskunnalle haittaa. Vierastyöläisiä myös olisi nykyistä vähemmän, koska kysynnän ja tarjonnan lain mukaan ulkomaalaisen työvoiman kysyntä tietysti vähenisi hinnan noustessa.
If every piece of land in a country were owned by some person, group
or corporation, this would mean that no immigrant could enter unless invited to enter and allowed to rent or purchase property. A totally privatized country would be as closed as the particular inhabitants and property owners desire. It seems clear, then, that the regime of open borders that exists de facto in the U.S. really amounts to a compulsory opening by the central state, the state in charge of all streets and public land areas, and does not genuinely reflect the wishes of the proprietors.
Murray Rothbard: Nations by Consent: Decomposing the Nation-State, Journal
of Libertarian Studies 11, no. 2 (1994), p. 7.
Hans Hoppe: Natural Order, the State, and the Immigration Problem
Against many left-libertarian open border enthusiasts, it is incorrect to infer from the fact that an immigrant has found someone willing to employ him that his presence on a given territory must henceforth be considered “invited.” Strictly speaking, this conclusion is true only if the employer also assumes the full costs associated with the importation of his immigrant-employee.
Under welfare-statist condition the immigrant employer must pay only a small fraction of the full costs associated with the immigrant’s presence. He is permitted to socialize (externalize) a substantial part of such costs onto other property owners. Equipped with a work permit, the immigrant is allowed to make free use of every public facility: roads, parks, hospitals, schools, and no landlord, businessman, or private
associated is permitted to discriminate against him as regards housing, employment, accommodation, and association. That is, the immigrant comes invited with a substantial fringe benefits package paid for not (or only partially) by the immigrant employer (who allegedly has extended the invita-
tion), but by other domestic proprietors as taxpayers who had no say in the invitation whatsoever. This is not an “invitation,” as commonly understood. This is an imposition. It is like inviting immigrant workers to renovate
one’s own house while feeding them from other people’s refrigerators.
Consequently, because the cost of importing immigrant workers is low-
ered, more employer-sponsored immigrants will arrive than otherwise. Moreover, the character of the immigrant changes, too. While Swiss communities choose well-heeled, highly value-productive immigrants, whose
presence enhances communal property values all-around, employers under
democratic welfare State conditions are permitted by state law to externalize their employment costs on others and tend to import increasingly cheap, low-skilled and low value-productive immigrants, regardless of their effect on all-around communal property values.
mises.org/journals/jls/16_1/16_1_5.pdf
Olennaista on, että maahanmuuton ei pitäisi aiheuttaa ulkoishaittoja.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Ulkoishaitat pitää internalisoida tavalla tai toisella.
Työperäinen maahanmuutto ei ole yhteiskunnalle hyödyllistä, jos kotimaisten työnantajien palkkaamaat ulkomaalaiset työntekijät aiheuttavat eksternaalisia kustannuksia käyttämällä julkisia palveluita ja tekemällä rikoksia.
Tästä en ole täysin samaa mieltä. Minusta riittää, että työnantajat eivät vapaamatkusta, so. maksavat ulkoisvaikutuksia vastaavat kustannukset. Itse en esimerkiksi vastustaisi sitä, että ulkomailta rekrytoitaessa profiloitaisiin työntekijät siten, että työnantajan sosiaaliturvamaksut mitoitettaisiin vastaamaan palkatun henkilön aiheuttamia kustannuksia, siis siten, että kustannusvaikutus yhteiskunnalle olisi korkeintaan sama kuin kantaväestölläkin.
ulkomaalaisen työvoiman kysyntä tietysti vähenisi hinnan noustessa
En ole mitenkään vakuuttunut, että tämä olisi kategorisesti totta. Pidän täysin mahdollisena, että tietyistä maista tietyillä ehdoilla rekrytoidut työntekijät osoittautuisivat halvemmiksi kuin kantaväestö ja siten heidän kysyntänsä nousisi, ceteris paribus, koska heistä jouduttaisiin maksamaan alhaisempia sosiaaliturvamaksuja yms.
(En lähde tässä ruotimaan suhdetta ns. humanitaariseen maahanmuuttoon, koska siihen liittyy mielestäni tämän tyyppisen taloudellisen tarkastelun ulkopuolisia, laajempia asioita.)
Itse en ole libertaari, joten en suhtaudu julkiseen omaisuuteen aivan samalla tavalla kuin lainaamassasi pätkässä. En esimerkiksi pohdittaessa suhtautumista valtion tms. omaisuuteen pidä mitenkään olennaisena sitä, miten muu kuin julkinen omaisuus on jakautunut tai miten verotus on kohdentunut, koska omaisuus ja verotus muuttuvat eri tavalla kuin valtion omaisuus.
Itse katson, että valtiolla voi olla legitiimiä (maa)omaisuutta myös muulla tavalla kuin konfiskatorisilla keinoilla (kuten veroilla) hankittuna. Esimerkiksi maaomaisuus, joka ei valtiota perustettaessa ole ollut "kenenkään" omistuksessa voi mielestäni yhtä hyvin olla tällaista, samoin vaikkapa toisen valtion (syystä tai toisesta) luovuttama maa voi olla tällaista.
Pidän tässä yhteydessä problemaattisena myös epäsymmetriaa vierastyöläisen tms. ja esimerkiksi jälkeläisten välillä. Jälkimmäisessä voidaan ajatella vaikkapa ulkomailta adoptoiduja lapsia.
Minun on lisäksi vaikeaa sovittaa yllämainittua näkemystä karkeajakoiseen profilointiin (luokka: Afrikka/Lähi-Itä), koska esimerkiksi vakuutusyhtiöt tekevät liiketoimintaa yksityisinä yrityksinä (joskin jossain määrin säädeltyinä), joka perustuu ihmisten onnistuneeseen profilointiin ja riskien arviointiin. Minun on helppo nähdä (jos kohta poliittisesti se on nykyisessä Suomessa hyvin epätodennäköistä) että maahanpyrkijöitä profiloitaisiin ja heihin liittyviä riskejä arvioitaisiin onnistuneesti.
Pystyn kuvittelemaan helposti, että maahanmuuton riskejä vastaan pystyttäisiin vakuuttamaan.
Lähetä kommentti