Mustaa valkoisella

HS:

Julkisen sanan neuvoston (JSN) mielestä Alueviesti-lehdellä oli oikeus kertoa rikoksista epäiltyjen ihmisten etninen tausta, koska poliisi kaipasi silminnäkijähavaintoja teoille.

Neuvostolle tehty kantelu koski kahta Alueviestin uutista. Lehti julkaisi 20. huhtikuuta 2006 uutisen otsikolla Romaniseurue pahoinpiteli ja ryösti miehen ja 10. kesäkuuta 2006 toisen uutisen otsikolla Romaniseurue ryösti R-kioskin Huittisissa.

Molemmissa uutisissa pyydettiin yleisöä antamaan tapahtumista vihjeitä poliisille.

Kantelijan mielestä rikoksista epäiltyjen etninen alkuperä tuotiin molemmissa uutisissa esiin asiaan kuulumattomasti ja halventavasti.

Myös JSN korosti ratkaisussaan, että etnisen alkuperän mainitseminen rikosuutisissa ja muissa kielteisissä yhteyksissä voi vahvistaa ennakkoluuloja ja luoda vähemmistöistä stereotyyppisiä kielteisiä mielikuvia.

"Siksi rikokseen syylliseksi epäillyn henkilön etnisen alkuperän kertominen edellyttää harkintaa ja sitä, että tieto on uutisen olennaisen sisällön kannalta tarpeellinen. Sellaista tietoa voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun rikoksesta kaivataan silminnäkijähavaintoja", JSN linjasi ja antoi Alueviestille vapauttavan päätöksen.

Julkisen sanan neuvosto on viestinten ja toimittajien itsesääntelyelin, joka tulkitsee hyvää journalistista tapaa.

Olennaista tässä on se, että JSN:n mukaan on hyväksyttävää ja jopa suositeltavaa vaieta tekijän etnisestä taustasta. Tämä oli siis merkittävä ennakkotapaus tiiviimmän median itsesensuurin puolesta. Meillä mennään siis kovaa vauhtia siihen suuntaan, mihin Ruotsi katosi vuosia sitten. Katso Jussi Halla-ahon kirjoitukset aiheen tiimoilta: 1, 2, 3.

Miksi tämä nyt sitten on niin pirun tärkeää? Median edustaja, joka pohtii "vaikeaa arvovalintaa" siitä julkaiseeko tekijän etnisen taustan vai ei, päätynee tästä eteenpäin vain hyvin painavista syista sen julkaisemiseen. Onhan riskinä joutuminen hankalaan ja ikävää julkisuutta tuovaan prosessiin julkisen sanan neuvostossa. Rationaalinen toimija pelaa varman päälle ja jättää julkaisematta silloinkin, kun olisi aihetta. Yksittäinen toimittaja joutuu myös miettimään riskiä työpaikkansa menettämisestä. Langettava päätös JSN:sta voi käytännössä merkitä virheen tehneen journalistin kortistoitumista, täytyyhän työnantajan tehdä pesäero rasistiin.

Etnisen ryhmän mainitsematta jättäminen johtaa myös siihen, että uutisia ilman monikulttuurisuusskeptikon silmälaseja lukeva pistää kaikki törkeydet automaattisesti valtaväestön piikkiin. Tästä käy hyvänä esimerkkinä ote Jussi Halla-ahon jo edellä linkatusta kirjoituksesta:

Sensuroinnin toinen, vähemmän vaarallinen mutta ei lainkaan vähemmän ärsyttävä, lieveilmiö on, että maahanmuuttajien rikokset menevät kantaväestön piikkiin, ja keskusteluresurssit käytetään sen vatvomiseen, mikä kantaväestöä vaivaa. Tämä on epäilemättä jonkun mielestä hauskaa ja oikein suomalaisille, mutta se ei varsinaisesti auta ongelmien ratkaisussa. Esimerkkinä vaikka tuo ylempänä mainittu Suutarilan tapaus. HS:n leikellyn uutisen alle ilmestyi nimimerkki Minskun kommentti:

"Mikä suomalaista miestä vaivaa? Muunmuassa Amnesty International on kiinnittänyt huomiota suomalaisten miesten väkivaltaan naisia kohtaan ja tässä näemme surullisen esimerkin mihin tämmöinen käytös pahimmillaan johtaa."

Julkista sanaa rajoittavat neuvostot kuuluvat Neuvostoliittoon, eivät demokratiaan.

Periaatteellisella tasolla tässä tallotaan sananvapauden varpaille.

Käytännöllisellä tasolla on kysymys ongelmien lykkäämisestä ja piilottamisesta, etnisten ryhmien välisestä tasa-arvosta sekä väärän viestin välittämisestä vähemmistöillemme. Ongelmista vaikeneminen ei ole koskaan yhtään missään johtanut siihen, että ongelmat itsestään poistuvat, vaan ainoastaan ongelmien eskaloitumiseen siihen pisteeseen, että koko soppa räjähtää silmille. Tästä olemmekin saaneet esimakua Ranskan viimesyksyisten etnisten mellakoiden muodossa.