Herääkö Eurooppa ajoissa?

Paavin puheen aiheuttamaa kohua on käsitelty väsymiseen asti blogosfäärissä ja perinteisissä tiedotusvälineissä. Vaikka Eurooppa on tyypilliseen tapaansa pääasiassa keskittynyt kumartelemaan itään, samalla kun se pyllistää rumasti lännelle, on joiltakin merkittäviltäkin tahoilta kuulunut kyllästymiseen viittaavia ääniä.

Yleisradion sensuuriseulasta pääsi eilen putkahtamaan seuraavanlaista:

Euroopan johtajien olisi pitänyt asettua vahvemmin paavi Benedictus XVI:n tueksi tämän islamlausunnosta nousseessa kohussa, sanoo EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso Die Welt -lehden haastattelussa.

Barroso uskoo eurooppalaisen hiljaisuuden asiassa johtuvan vastakkainasettelun pelosta ja tietynlaisesta poliittisesta korrektiudesta.

Ongelma ei hänen mukaansa kuitenkaan ole paavin lausunto, vaan islamilaisten ääriainesten reaktio siihen.

Barroson mukaan Euroopan tulee puolustaa arvojaan ja kannustaa islamilaisen maailman maltillisia johtajia tekemään pesäeroa vähemmistöä edustaviin ääriaineksiin.

Sinänsähän tuossa ei ollut mitään uutta, mutta asia oli melko selväsanaisesti ilmaistu hyvin korkealta taholta.

Myös Espanjan entinen pääministeri Jose Maria Aznar on puhunut samansuuntaista. Hän myös kaipaa muslimeilta anteeksipyyntöä Iberian niemimaan valloituksesta 700-luvulta. Tällaista hän ei tule saamaan. Islamin doktriinin mukaan kerran ummaan kuulunut alue kuuluu tähän ikuisesti. Tämän mukaisesti al-Andalus (2) kuuluu siis edelleen islamilaiseen maailmaan ja on vain väliaikaisesti vääräuskoisten hallussa.

Heti paavikohun alettua Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmaisi tukensa paaville. Hänen mielestään paavi ymmärrettiin väärin. Tähän näkemykseen yhtyi Saksan kristillisdemokraattien puoluesihteeri Ronald Pofalla: "Ne, jotka arvostelevat häntä, eivät halua keskustella, vaan uhkailla länttä ja vaientaa sen.” (lähde)

Varsinaisen yllätyksen teki kuitenkin Helsingin Sanomat eilen, jonka päätoimittaja Janne Virkkunen ilmaisi kantansa lähes yhtä selväsanaisesti kuin Barroso:

Olemmeko tulleet tilanteeseen, jossa länsimaissa ei todellakaan voi kohdella islamilaista maailmaa samalla tavoin kuin kohdellaan muita järjestelmiä - satiirin ja ironian keinoin? Islamilainen maailma koettelee parhaillaan länsimaisen sananvapauden rajoja, eikä länsimaisella medialla puolestaan ole varaa antaa tässä taistelussa periksi. Itsesensuuri johtaa uskottavuuden menettämiseen yleisön silmissä ja on itse valittu tuhon tie.

Kyseisestä pääkirjoituksesta ja sen tosiasiallisesta vaikutuksesta kannattaa lukea tarkemmin täältä.

Näkisin, että edellä kuvatut ovat oikeansuuntaisia, mutta pidemmällä tähtäimellä täysin riittämättömiä askeleita. Puheet ovat ilmaisia, riittävä muutos vaatii tekoja. EU:n tasolla mistään ei tunnuta pääsevän yhteisymmärrykseen, kuten sisäministerien kokous Tampereella osoitti. No, ainakin Sveitsi tekee jotain. Ai niin, eihän se edes kuulu EU:hun :)