Islamilaistumisprosessi etenee asteittain

Utopia ja sen toteuttajat

Alla oleva skenaario pohjatuu pitkälti No Sharian teoriaan Euroopan islamisoitumisesta ja David Meir-Levin ajatuksiin islamin rauhanomaisesta leviämisestä. Ne, jotka ovat nyt monikultturisteja ovat omalta osaltaan vastuussa tulevasta islamisoitumisesta, joten on olennaista syrjäyttää nykyiset heikot johtajat ja äänestää vaaleissa rohkeita ihmisiä, jotka ovat halukkaita ja valmiita ryhtymään toimenpiteisiin islamisoitumisen estämiseksi.

1. Lähtökohtana on tavallinen länsimainen yhteiskunta, jossa vallitsee normaali sosiaalinen rauha, talous kasvaa tyydyttävästi, rikollisuusaste on normaali ja hallitukset vaihtuvat demokraattisten vaalien mukaisesti. Muslimien lukumäärä on hyvin alhainen, ja heidän vaikutuksensa yhteiskuntaan on mitätön.

Tämänhetkisiä esimerkkejä: Suomi ja Baltian maat

2. Alkuvaiheessa, kun muslimien suhteellinen osuus on vielä melko pieni, viranomaiset antavat muslimien elää omissa oloissaan puuttumatta heidän tiettyihin elämänalueisiinsa, mikä mahdollistaa tyttöjen ja naisten sortamisen monissa muslimiperheissä. Silloin tällöin tapahtuu avoimia tai peiteltyjä kunniamurhia, kun joku ei ole noudattanut muslimiyhteisön perinteisiä käyttäytymisnormeja. Muslimiyhteisössä kannustetaan lisäämään syntyvyyttä ja maahanmuuttoa muslimimaista.Tässä alkuvaiheessa muslimit pyrkivät luomaan hyviä suhteita ja vakuuttamaan toiset islamin hyveistä (ks. taqiyya ja kitman) käyttämällä hyväksi monikultturismin tarjoamia moninaisia vaikutusmahdollisuuksia ja väyliä. Käännytystyötä tehdään moskeijoiden, madrasojen, islamilaisten kulttuurikeskusten sekä hyväntekeväisyys- ja ihmisoikeusryhmien välityksellä ja käännynnäisiä hankitaan erityisesti köyhien ja vankilarikollisten keskuudesta. Kampanjoiden ja puoluepolitiikan avulla vaaditaan erityisoikeuksia muslimeille ja aika ajoin ehdotetaan sharian soveltamista siviiliasioiden ratkaisemiseen sekä toimenpiteitä ”islamofobiaa” vastaan. Yhteistyösopimuksia solmitaan joidenkin järjestelmänvastaisten tai vähemmistöryhmittymien kanssa, olivatpa ne laillisia (kuten Yhdysvalloissa Green Party, National Lawyers Guild) tai laittomia (KKK, Aryan Nation). Sentyyppiset rikokset lisääntyvät, joiden motivaatio kytkeytyy jihad-ideologian uskonnolliseen diskriminaatioon, kuten esimerkiksi ei-musliminaisten raiskaukset (lue esim. tilanteesta Norjassa ja Ruotsissa: Fjordmanin kommentti). Hyväntekeväisyydestä ja omaisuusrikoksista, mukaan luettuna luottokorttirikoksista, saatuja varoja käytetään globaalin jihadin rahoittamiseen.

Tämänhetkisiä esimerkkejä: Yhdysvallat, Ruotsi, Norja ja Tanska; alkamassa Suomessa

3. Perustetaan maantieteellisiä no-go-alueita, jonne poliisilla ja viranomaisilla ei ole asiaa. Poliiseja ja poliittisen islamin vastustajia pahoinpidellään ja murhataan aika ajoin. Tappouhkaukset vastustajille ovat tavallisia. Radikaalien imaamien ja jihadistien vaikutuksen alaisina toimivat ryhmittymät harjoittavat yhä enemmän omaisuuden tuhoamista. Sharialakien käyttöönottamista ehdotetaan toistuvasti, minkä lisäksi toiminnassa on jo yksityisiä shariatuomioistuimia, joissa ratkotaan muslimien välisiä yksityisoikeudellisia asioita. Mikä on erittäin huolestuttavaa, mm. Isossa-Britanniassa shariatuomioistuimet on jo vaivihkaa otettu viralliseksi osaksi oikeusjärjestelmää (Sunday Times 14.9.2008; Telegraph.co.uk 16.9.2008), ja tilanne voi kohta riistäytyä käsistä koko EU:n alueella (Daily Mail Online 27.4.2009). Omaisuusrikosten avulla rahoitetaan kotimaan jihad-liikkeen käynnistämistä.

Tämänhetkisiä esimerkkejä: Ranska; alkamassa Englannissa ja Hollannissa

4. Yksittäisten poliisien tai aktiivisten islaminvastustajien murhia tapahtuu tietyllä taajuudella, ja niillä on selkeä poliittinen viesti. Ilmaantuu järjestäytynyt maanlaajuinen islamistiliike, ja jotkin moskeijat luopuvat islamin liberaaleista versioista, joita on käytetty harhautuksena islamisaation alkuvaiheissa (1–3). Perustetaan no-go-alueita, joissa militantit keräävät veroa yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä, ja näiden alueiden ulkopuolella tapahtuu yksityishenkilöiden kiristystä. Epävirallisia tai tässä vaiheessa jo virallisia shariatuomioistuimia käytetään toistuvasti tavallisten tuomioistuinten korvaajina ”vapautetuilla” alueilla. Yhteiskunnan ei-muslimiväestön keskuudessa aletaan perustaa puolisotilaallisia joukkoja. Kansallismieliset jihadinvastaiset puolueet nousevat nopeasti tärkeäksi tekijäksi poliittisessa elämässä. Kantaväestön white flight, muuttaminen pois ongelma-alueilta, lisääntyy merkittävästi.

Tämänhetkisiä esimerkkejä: alkamassa Ranskassa

5. Poliiseja, opettajia ja tunnettuja poliittisen islamin vastustajia murhataan toistuvasti. Tapahtuu väkivaltaisia yhteenottoja ja jopa satunnaisia tulitaisteluja jihadistien ja poliisien välillä ”vapautettujen” alueiden ympäristössä ja ulkopuolella. Militantit alkavat avoimesti kulkea aseistettuina ja julistaa kauaskantoisia poliittisia tavoitteita, esimerkiksi tietyn alueen tai koko maan ottamista haltuun. Islamin liberaalit läntiset versiot katoavat täysin monista moskeijoista, kun jihadisteillä ei ole enää tarvetta harhauttaa kantaväestöä, ja äärimieliset muslimit lisäävät painostusta vielä maltillisina pysyneitä moskeijoita kohtaan. Ei-muslimiryhmien puolisotilaalliset joukot voimistuvat ja alkavat aika ajoin osallistua tulitaisteluihin. Eri uskontojen edustajien välinen fyysinen välimatka kasvaa yhteiskunnassa. White flightin, kantaväestön poismuuton, kasvusta alkaa tulla kansallinen ongelma. Kovan linjan kansallismieliset puolueet syrjäyttävät passiiviset hallitukset ja passiiviset poliittiset puolueet.

Tämänhetkinen esimerkki: Etelä-Thaimaa

6. Myös valtion asevoimia aletaan toistuvasti käyttää islamistien suurimpia ryhmiä vastaan. Maahan perustetaan kansalliset kodinturvajoukot, joiden on määrä estää yksityisten puolisotilaallisten joukkojen kasvaminen ja ottaa päävastuu kansalaisten suojelemisesta. Islamilaiset liikkeet järjestävät kampanjoita, joilla media ja väestö pyritään vakuuttamaan, että niillä on oikeus hallita tiettyjä muslimivyöhykkeiksi julistettuja alueita. Vastustajia ja tunnettuja henkilöitä murhataan ja kidnapataan toistuvasti ja nuorten muslimimiesten on pakollista osallistua jihadiin. ”Vapautetuilla” alueilla tapahtuu säännöllistä yritysten ja yksityishenkilöiden verottamista, ja noiden alueiden ulkopuolella asuvia kansalaisia kiristetään. Jotkin muslimiryhmittymät auttavat hallitusta, kun taas jotkin julistavat olevansa neutraaleja. Muslimijohtajat voivat käyttää vaikutusvaltaansa heidän itsensä masinoimien levottomuuksien hillitsemiseksi osoittaen tällä tavoin kykenevänsä palauttamaan järjestyksen.

Tämänhetkinen esimerkki: Filippiinit

7. Laajan mittakaavan sotilaallisia yhteenottoja, joissa armeijan joukot taistelevat muslimiryhmien kanssa tiettyjen maantieteellisten alueiden tai koko maan hallinnasta. Ei-muslimien puolisotilaalliset joukot ja kansalliset kodinturvajoukot tukevat armeijaa. Kaupunkialueilla tapahtuu laajamittaista tuhoa aiheuttavia levottomuuksia, julmuuksia, terrori-iskuja ja teloituksia. Muslimien ja ei-muslimien ehdoton erottaminen johtaa väestön suuriin muuttoliikkeisiin. Naapurimaat ja NATO osallistuvat taisteluihin.

Esimerkki: Libanon 1970-1980-luvuilla