Ritva Viljanen jatkaa monikulttuurisuususkontonsa julistamista
Ritva Viljanen, joka nimitettiin toiselle viisivuotiskaudelle sisäministeriön kansliapäälliköksi häntä paljon pätevämmän ehdokkaan ohitse, oli haastateltavana Radio Suomen Taustapeili-ohjelmassa.
Ritva Viljanen julistaa uskontoaan:
Haluaisin edistää ihmiskasvoista arjen turvallisuutta sekä sitä, että Suomi monikulttuuristuu hallitusti.
Tämä "arjen turvallisuus" on Ritva Viljasen ja hänen aatetoveriensa Mika Illmanin ja Päivi Lipposen käyttämä koodisana, joka todellisuudessa tarkoittaa tiedotusvälineiden sensurointia:
Rasististen rikosten yleistyttyä Suomessa internetistä on tullut ääriliikkeille ja vähemmistövihamielisille ryhmille yhä merkittävämpi kasvualusta. Suomen viranomaiset pitävät internetissä toimivia ääriryhmiä jo uhkana arjen turvallisuudelle.
(Valtionsyyttäjä Mika Illmanin haastattelu Ylen tv-uutisissa 5.5. 2008.)
Tarkemmin kysyttäessä Illman vahvisti tarkoittaneensa "rasistisilla rikoksilla" nimenomaan Suomen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivia blogikirjoituksia, joista Illman itse on nostanut ajatusrikossyytteitä.
Suomen "hallittu" monikulttuuristuminen on tässä samanlainen tyhjä iskulause kuin Holkerin hallituksen aikainen läppä nimeltä "hallittu rakennemuutos", jonka seurauksena Suomeen tuli 90-luvun alun lama ja puoli miljoonaa työtöntä.
Se "hallittu monikulttuuristuminen" ei tässä yhteydessä tarkoita mitään muuta kuin sitä, että monikulttuurisuususkonnon kritisointi yritetään täysin tukahduttaa sensuroimalla tiedotusvälineitä. Sitä se "hallittu" tarkoittaa. Ritva Viljanen haluaa hallita Suomen poliittista ilmapiiriä kieltämällä kaikki sellaiset mielipiteet, jotka ovat ristiriidassa hänen ja hänen aatetoverinsa Mika Illmanin edustaman poliittisen linjan kanssa.
Olennaista tässä lausunnossa on se, että sisäministeriön kansliapäällikkö sanoo haluavansa edistää Suomen monikulttuuristumista.
Minun mielestäni Suomen sisäministeriön tehtävänä on suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitäminen poliisivoimin.
Ritva Viljasen mielestä Suomen sisäministeriön tehtävänä on Suomen monikulttuuristumisen edistäminen.
Ritva Viljanen on maanpetturi. Ritva Viljasen mielestä Suomen valtion tehtävänä ei ole palvella suomalaisten ihmisten intressejä. Ritva Viljasen mielestä Suomen valtion pitää systemaattisesti monikulttuuristaa Suomea.
Ritva Viljasen käsitys Suomen valtion tehtävistä on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä Suomen perustuslaissa sanotaan:
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, Suomen kansalle. Se ei kuulu toveri Viljaselle.
Suomen valtion tarkoituksena on Suomen kansan intressien palveleminen. Suomen kansan intresseihin ei kuulu, että sisäministeriön kansliapäällikkö aktiivisesti ja systemaattisesti monikulttuuristaa Suomea!!
Toveri Viljanen täsmentää, millä tavalla hän haluaa monikulttuuristaa Suomea:
Tulemme yksinkertaistamaan maahanmuuttohallinnon lainsäädäntöä siten, että tänne on helpompi tulla.
Joidenkin maiden kanssa tehtäisiin kahdenkeskisiä sopimuksia, jolloin valtio tukisi maahantuloa.Tutkimme myös sitä, voitaisiinko joihinkin maihin perustaa maahantulon tukikeskuksia tai nimetä tukihenkilöitä, jotka neuvoisivat, miten Suomeen voidaan tulla.
Ritva Viljanen haluaa siis helpottaa ja tukea ja lisätä maahanmuuttoa entisestään. Suomessa on jo nyt n. 200 000 maahanmuuttajaa. Toistan: Suomessa asuu jo nyt 200 000 (kaksisataatuhatta) ulkomaalaistaustaista henkilöä. Toveri Viljasen mielestä tämä ei ole tarpeeksi.
Toveri Viljasen ihannevaltiossa Neuvostoliitossa tuotiin miljoonan virolaisen joukkoon puoli miljoonaa venäläistä, kazakstanilaista, uzbekistanilaista, azerbaidzanilaista, armenialaista, georgialaista, tshetsheeniä, osseettia jne.
Tämä on ilmeisesti myös toveri Viljasen tavoite: Suomen tuhoaminen tuomalla Suomeen niin suuria määriä afrikkalaisia, arabeja, turkkilaisia, iranilaisia, pakistanilaisia ym. vierasperäisiä ihmisiä, että mitään yhtenäistä Suomen kansaa ei kohta enää ole.
Sivumennen sanottuna toveri Viljanen valehtelee väittäessään, että maahanmuuttajia olisi vain pari prosenttia väestöstä. Todellisuudessa niitä on lähes neljä prosenttia.
Ritva Viljanen levittää tahallaan väärää tietoa maahanmuuttajien määrästä vastoin parempaa tietoaan laskemalla maahanmuuttajiksi vain ulkomaiden kansalaiset, vaikka Suomessa asuvien ulkomaiden kansalaisten lisäksi maahanmuuttajia ovat tietysti myös Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat ja heidän Suomessa syntyneet, etnisesti vierasperäiset lapsensa.
Toimittaja Pekka Vitikka:
Olet puhunut aiemmin myöskin monikulttuurisuuden puolesta, monikulttuurisesta Suomesta.
Monikulttuurisuus on sellainen omituinen sana, joka tuntuu ainakin useassa nettikeskustelussa poistavan varmistimen nettikeskustelijoilta.
Jos nimesi laittaa internetin hakukoneisiin, sieltä löytyy heti aika monenlaisia sivuja, joissa kyllä aika painavaa tekstiä käytetään.
Niin, hakusanan "ritva viljanen" hakutuloksien kahdella ensimmäisellä sivulla on kaksi tämän blogin postausta.
Tästä näemme, että valtamedia eli sanomalehdet ja tv-uutiset eivät hoida tiedotusvälineiden tehtävää demokratian vahtikoirana. Tiedotusvälineet eivät ole lainkaan tuoneet esille, että Ritva Viljanen nimitettiin toiselle viisivuotiskaudelle sisäministeriön kansliapäälliköksi nimenomaan maahanmuuttopoliittisten mielipiteidensä vuoksi. Tämä on kerrottu vain yksityishenkilöiden ylläpitämissä blogeissa, kuten täällä. Kuka tahansa kansalaisjournalisti voi pikaisella googlettamisella saada selville, että Ritva Viljasella on fanaattinen multikultiagenda. Niinpä myös sanomalehtien ja tv-uutisten toimittajat olisivat voineet saada tämän asian selville ja raportoida siitä. Näin he eivät kuitenkaan tehneet.
Sanomalehdissä ja tv-uutisissa annettiin sellainen virheellinen kuva, että Ritva Viljanen olisi nimitetty virkaansa vain sukupuolensa perusteella. Todellisena syynä on ilmiselvästi ollut hänen fanaattinen monikulttuurisuusideologiansa. Tätä tosin Helsingin Sanomat tai Yleisradio eivät ole halunneet kansalle kertoa. Ne eivät ole halunneet hoitaa tiedotusvälineiden tehtävää eli poliittisten vallanpitäjien tekemisten vahtimista.
Poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee nykyisin fanaattinen monikulttuurisuusideologia, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken demokraattisen kansalaiskeskustelun maahanmuuttopolitiikasta. Tämä taistolaisuuden kaltainen uskonnollinen hurmoshenkisyys on vallalla myös sanomalehdistössä, joka ei julkaise mitään multikulti-ideologian vastaisia ikäviä tosiasioita. Yksityishenkilöiden ylläpitämät blogit ovat tällä hetkellä ainoa lähde, josta saa totuudenmukaista tietoa Suomessa ja muissa Euroopan maissa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista.
Miten kansa voisi ilmaista demokraattisen tahtonsa vaaleissa, jos kansalla ei ole mielipiteenmuodostukseen tarvittavia tietoja?
Kunnallisvaaliehdokas Jiri Keronen (ps) käsittelee tätä ongelmaa:
"A free and independent press is essential to the health of a functioning democracy. It serves to inform the voting public on matters relevant to its well-being. Why they've stopped doing that is a mystery."
- Jon Stewart, America (the Book): A Citizen's Guide to Democracy Inaction
Matemaatikko de Condorcet kehitteli 1700-luvulla demokratiasta matemaattisen mallin, joka sittemmin on toiminut argumenttina sekä demokratian puolesta että demokratiaa vastaan. Argumentti perustuu siihen matemaattiseen välttämättömyyteen, että jos yksilöllä on edes rahtusen kolikonheittoa, eli puhdasta sattumaa, paremmat mahdollisuudet antaa asiasta X ennemmin hyvä kuin huono päätös, muodostuu todennäköisyys antaa hyvä päätös melkein sataprosenttiseksi, kun ihmisiä on päättämässä tuhansia.
Huonolla ja hyvällä tarkoitetaan tässä huonoa ja hyvää pelkästään käytännöllisessä mielessä.
Argumentin kääntöpuoli on puolestaan se, että mikäli ihmistä on esimerkiksi johdettu harhaan, voi todennäköisyys tehdä ennemmin huono kuin hyvä päätös olla suurempi kuin kolikonheitto. Jos tuhansia ihmisiä on johdettu harhaan, voi todennäköisyys tehdä huono päätös kasvaa melkein sataprosenttiseksi.
Jos sanomalehdet kertovat ainoastaan esimerkiksi Lissabonin sopimuksen tarkoituksena olevan yksinkertaistaa EU:n rakennetta, Lissabonin sopimus kuulostaa hyvältä. Jos sanomalehdet jättävät kertomatta, että Lissabonin sopimuksen lakiteknisestä heikkoudesta johtuen Lissabonin sopimus muun muassa sallii pedofilian että kuolemantuomiot, ihmiset todennäköisemmin eivät ota näitä seikkoja huomioon muodostaessaan mielipidettä Lissabonin sopimuksesta sekä siihen suhtautuvista poliitikoista.
Jos media ei ole objektiivinen ja kerro asioita totuudenmukaisesti, vaan sensuroi ja vääristelee, on todennäköisempää, että ihmiset tulevat tekemään vääriä valintoja, koska heillä on vähemmän tietoa. Jos ihmiset tekevät vääriä valintoja, aiheutuu siitä haittaa koko yhteiskunnalle. Tämä on koko median vastuun ydin.
Niinpä. Jos ja kun Helsingin Sanomat tai Yleisradio eivät kerro yleisölle sanaakaan Ritva Viljasen poliittisesta agendasta eli fanaattisesta multikultiuskonnosta, kansa ei pysty muodostamaan perusteltua mielipidettä Ritva Viljasen nimityksestä sisäministeriön kansliapäälliköksi.
Helsingin Sanomat ja Yleisradio antoivat Ritva Viljasen nimityksestä tahallaan väärän kuvan yleisölle. Helsingin Sanomat ja Yleisradio valehtelivat, että kyseessä oli vain joku symbolinen arvovaltakiista presidentin ja hallituksen välillä. Lisäksi arveltiin, että Tarja Halonen feministinä halusi nimittää sisäministeriön kansliapäälliköksi mieluummin naisen kuin miehen.
Helsingin Sanomat ja Yleisradio eivät missään vaiheessa kertoneet yhtään mitään siitä, että Ritva Viljanen väärinkäyttää koko sisäministeriötä oman fanaattisen monikulttuurisuusideologiansa käsikassarana. Ritva Viljanenhan on sitä mieltä, että Suomen sisäministeriön tehtävänä on Suomen monikulttuuristumisen edistäminen. Tätä eivät Helsingin Sanomat ja Yleisradio kansalle kertoneet silloin, kun mediassa "keskusteltiin" Ritva Viljasen nimityksestä sisäministeriön kansliapäälliköksi. Todellisuudessa mitään keskustelua ei käyty. Helsingin Sanomat ja Yleisradio levittivät tahallaan väärää tietoa.
Helsingin Sanomat ja Yleisradio pyrkivät tarkoitushakuisesti johtamaan kansaa harhaan saadakseen kansan hyväksymään sellaisen maahanmuuttopolitiikan, jota kansan valtaenemmistö todellisuudessa kiivasti vastustaisi saatuaan asiasta riittävästi tietoa. Helsingin Sanomat ja Yleisradio pyrkivät palvelemaan sitä samaa multikultiuskontoa, jota Ritva Viljanen edustaa. Koska Helsingin Sanomat ja Yleisradio tietävät kansan vastustavan tätä uskontoa, Helsingin Sanomat ja Yleisradio yrittävät estää kansaa saamasta siitä tietoa riittävästi ja ajoissa.
Ritva Viljanen:
Olen sillä tavalla huolestunut tästä ilmiöstä, että Suomessa on ensinnäkin menossa nopea monikulttuuristuminen.
Tällä hetkellä meillä on maahanmuuttajataustaisia henkilöitä vähiten länsieurooppalaisista maista, mutta näyttää siltä, että hyvin nopeassa tahdissa, noin 15 vuoden sisällä, noustaan eurooppalaiseen keskiarvoon: 2,5 prosentista n. 10 prosenttiin.
Sinä aikana täytyy tehdä iso loikka asenteissa ja maahanmuuttajia koskevissa palveluissa.
Meidän täytyy monta asiaa täällä oppia ja miettiä uudestaan.
Ritva Viljasen mielestä nopea monikulttuuristuminen on vain jotenkin "meneillään" ikään kuin siihen ei voitaisi poliittisin päätöksin vaikuttaa. Tämä on täysin perustuslainvastainen näkemys.
Suomen perustuslaissa sanotaan:
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Niinpä Suomen kansalla on oikeus edustajiensa välityksellä säätää lakeja, mm. maahanmuuttoa koskevia lakeja, ja tehdä muitakin poliittisia päätöksiä, mm. maahanmuuttopoliittisia.
Suomen kansalla on siis oikeus tasan tarkkaan päättää, kuinka paljon tänne tulee maahanmuuttajia ja mistä maista. Ritva Viljanen vastustaa tätä. Suomen sisäministeriön kansliapäällikkönä on ihminen, jonka mielestä Suomen kansa ei voi vaaleissa ilmaisemansa tahdon kautta mitenkään vaikuttaa Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrään. Ritva Viljanen kertoo meille ilmoitusluonteisena asiana, että 15 vuoden sisällä maahanmuuttajien määrä nousee nykyisestä 2,5 prosentista n. 10 prosenttiin. Tämä on maanpetos. Ritva Viljanen syyllistyy maanpetokseen väittäessään, että Suomen kansalla ei ole mitään sanomista Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrään.
Ritva Viljanen yrittää oikeudettomin keinoin syrjäyttää Suomen voimassaolevan laillisen yhteiskuntajärjestyksen. Tämä Ritva Viljasen pyrkimys täyttää valtiopetoksen tunnusmerkistön. Valtiopetoksesta annettava minimirangaistus on vuosi vankeutta, maksimirangaistus kymmenen vuotta vankeutta.
Jos Suomen oikeuslaitoksessa syyttäjäviranomaiset ja tuomarit noudattaisivat lakia, Ritva Viljanen saisi vankeustuomion valtiopetoksesta.
Ritva Viljanen valittelee maahanmuuttajien ongelmia:
Maahanmuuttajanuorilla on vaikeuksia päästä jatkokoulutukseen.
Kun he osaavat huonosti suomen kieltä, eivät osaa välttämättä sitä hyvin kirjoittaa tai lukea, he eivät pääse jatkokoulutukseen.
Miksi meidän siis pitäisi ottaa Suomeen maahanmuuttajia, jos ja kun niillä on niin suuria ongelmia?
Useimmat peruskoulusta valmistuvat maahanmuuttajanuoret ovat asuneet Suomessa yli kymmenen vuotta. Jos he eivät ole siinä ajassa oppineet lukemaan ja kirjoittamaan suomea, miten heillä voisi olla mitään edellytyksiä mihinkään jatkokoulutukseen tai työntekoon?
Mitä hyötyä luku- ja kirjoitustaidottomista ulkomaalaisista on Suomelle?
Miksi meidän pitäisi ottaa tällaisia ihmisiä Suomeen?
Miksi Ritva Viljanen haluaa lisää tällaisia ihmisiä Suomeen?
Ritva Viljanen:
Meidän täytyy myöskin asenteellisesti olla avarampia, niin että sana monikulttuurisuus ei herätä meissä kielteisiä tunteita.
Meidän täytyy ottaa se rikkautena ja mahdollisuutena.
Uskon, että siitä tulee myöskin Suomelle vahvuus.
Ahaa. MEIDÄN täytyy muuttaa asenteitamme - ei siis niiden maahanmuuttajien, jotka esimerkiksi kymmenen vuoden Suomessa asumisen jälkeenkään eivät osaa lukea ja kirjoittaa suomea. Meidän "täytyy ottaa rikkautena ja mahdollisuutena", että Suomeen muuttaa satojatuhansia luku- ja kirjoitustaidottomia ulkomaalaisia. Mitä rikkautta se on? Mitä mahdollisuuksia sadoissatuhansissa luku- ja kirjoitustaidottomissa ulkomaalaisissa piilee? No minäpä kerron: mahdollisuuksia samanlaiseen sisällissotaan, joka on jo pitkään ollut meneillään mm. Ruotsissa ja Ranskassa.
Miten se muka on Suomelle vahvuus, että Suomeen muuttaa satojatuhansia luku- ja kirjoitustaidottomia ulkomaalaisia? Mitä vahvuutta se on?
Minusta se päinvastoin heikentää Suomen talouselämää ja yhteiskuntaa, että Suomen väestön keskimääräinen osaamistaso laskee jyrkästi maahanmuuton vuoksi.
Maahanmuutto myös heikentää Suomen väestön huoltosuhdetta. Se ei vahvista sitä, vaan se heikentää sitä.
Ritva Viljanen:
Pitäisi tukea työnantajia, että uskalletaan palkata myöskin maahanmuuttajia.
Ritva Viljasen mielestä pitäisi siis suomalaisten veronmaksajien rahoilla maksaa työllistämistukia ulkomaalaisten palkkaamiseksi.
Mitä hyötyä on siitä, että Suomeen rahdataan satojatuhansia ihmisiä Afrikasta ja Lähi-idästä työllistettäväksi suojatyöpaikkoihin suomalaisten veronmaksajien kustannuksella?
Miksi Ritva Viljanen kannattaa tätä?
Miksi Ritva Viljanen on sisäministeriön kansliapäällikkö?
Miksi Tarja Halonen on nimittänyt Ritva Viljasen siihen virkaan?
3 kommenttia:
Kuten Ritvan ja Tarjan kaltaiset tuntosarvilla todellisuutta koskettelevat "yksilöt" esimerkillään todistavat, on ongelma osaksi koko yhteiskuntajärjestelmässä.
“According to Nietzsche, nature produces the weak and the strong, the advantaged and disadvantaged. There is no benevolent providence and no equitable distribution of chances to get ahead in life. Before this backdrop, morality can be defined as an attempt to even out the ‘injustice’ of nature and create counterbalances. The power of natural destinies needs to be broken. In Nietzsche’s view, Christianity represented an absolutely brilliant attempt to accomplish this aim … Nietzsche greatly admired the power of Christianity to set values, but he was not grateful to it, because its consideration for the weak and the morality of evening things out impeded the progress and development of a higher stage of mankind.
“Nietzsche could envision this higher stage of mankind only as a culmination of culture in its ‘peaks of rapture,’ which is to say in successful individuals and achievements. The will to power unleashes the dynamics of culmination, but it is also the will to power that forms a moral alliance on the side of the weak. This alliance works at cross-purposes with the goal of culmination and ultimately, in Nietzsche’s view, leads to widespread equalization and degeneration. As a modern version of the ‘Christian theory of morality,’ this alliance forms the backbone of democracy and socialism. Nietzsche adamantly opposed all such movements. For him, the meaning of world history was not happiness and prosperity of the greatest possible number but individual manifestations of success in life. The culture of political and social democracy was a concern of the ‘last people,’ whom he disparaged. He threw overboard the state-sponsored ethics of the common welfare because he regarded such ethics as an impediment to the self-configuration of great individuals. If, however, the great personalities were to vanish, the only remaining significance of history would be lost in the process. By defending the residual significance of history, Nietzsche assailed democracy and declared what mattered was ‘delaying the complete appeasement of the democratic herd-animal’(11,587; WP 125) … Nietzsche opted against democratic life organized according to the principle of welfare. For him, a world of that sort would signal the triumph of the human herd animal…
“If we are content to regard this highly personal philosophy and these maneuvers of self-configuration with fascination and perhaps even admiration, but are not willing to abandon the idea of democracy and justice, it is likely that Nietzsche would have accused us of feeble compromise, indecisiveness, and epitomizing the ominous ‘blinking’ of the ‘last men.’” Safranski, Rudiger (trans. Shelley Frisch), Nietzsche: A Philosophical Biography, Norton, 2002, pp. 296-298.
Todellisuudessa Nietzsche oli ainut todella universaali filosofi. Hän oli ensimmäinen ja viimeinen suuri filosofi, joka rakensi filosofiansa ihmistieteiden tärkeimmän löydön pohjalta (John Richardson, "Nietzsche's New Darwinism"): ihmiset eivät ole luomakunnan kruunu, vaan evoluution tulosta ja potentiaalinen silta johonkin vieläkin korkeampaan. Yhteiskunnat, jotka suhtautuvat hierarkiaan ja eugeniikkaan vihamielisesti, suhtautavat vihamielisesti elämän tähtiensuuntaiseen liikkeeseen. Näin puhui Zarathustra:
I teach you the over-mankind! Mankind is something to be overcome. What have you done to overcome mankind?
All beings so far have created something beyond themselves. Do you want to be the ebb of that great tide, and revert back to the beast rather than overcome mankind?
Man is a rope stretched between the animal and the over-mankind -- a rope over an abyss.
A dangerous crossing, a dangerous wayfaring, a dangerous looking-back, a dangerous trembling and halting.
What is great in man is that he is a bridge and not a goal: what is lovable in man is that he is an over-going and a down-going.
I love those that know not how to live except as down-goers, for they are the over-goers.
I love the great despisers, because they are the great adorers, and arrows of longing for the other shore.
I love those who do not first seek a reason beyond the stars for going down and being sacrifices, but sacrifice themselves to the earth, that the earth may become the over-mankind's.
I love him who lives in order to know, and seeks to know in order that the over-mankind may hereafter live. Thus he seeks his own down-going.
I love him who labors and invents, that he may build the house for the over-mankind, and prepare for him earth, animal, and plant: for thus he seeks his own down-going.
I love all who are like heavy drops falling one by one out of the dark cloud that lowers over mankind: they herald the coming of the lightning, and perish as heralds.
Lo, I am a herald of the lightning, and a heavy drop out of the cloud: the lightning, however, is the over-mankind!
Lisäsit näköjään ihan hyvää juttua siitä, miten demokratia ei toimi, kun kansalle ei annetta riittäviä tietoja tosiasioista. Kyseessä on kuitenkin edustuksellinen demokratia, jossa kansanedustajat (ihanteellisesti KANSAN EDUSTAJAT) tekevät päätöksiä pääasiassa "asiantuntija"-luentojen pohjalta. Kukaan ei odota näiden edustajien edes kuvittelevan, että kansa voisi koskaan ymmärtää omaa parastaan. Tästä seuraa hypoteettisesti, että jos jokin ideologinen virus on saanut otteen akatemiasta, tutkijoista ja "ajattelijoista", niin tämä virus leviää automaattisesti ilman minkäänlaista tarkastusvaihetta poliitikkoihin ja mediaan, ja lopulta konkreettiseen poliittiseen toimintaan lehdistön tukemana.
On toki niin, että monessa tapauksessa -- ehkä jopa pääasiassa -- lehdistö ja poliitikot ymmärtävät jollakin tietoisuuden tasolla, että he pitävät kansaa pimennossa tiettyjen tosiasioiden valolta. He kuitenkin pitävät tällaista pimeyttä hyvänä, koska he elävät aivan omassa moraalimaailmassaan. Jos tunnet naisia, tiedät, mistä puhun. He myös kuvittelevat, että "siitä mistä ei puhuta, ei voi seurata mitään pahaa". Tällainen maaginen ajattelu ja täysin oman moraalimaailman luominen ovat esimerkkejä siitä, mistä olen ennenkin puhunut: kulttuurimme ei enää ole eurooppalainen objektiivisuutta ja rationaalisuutta ihannoiva, vaan syvästi juutalainen, vastakohta kaikille ihanteillemme.
Professori R.P. Oliver kirjoitti kaksikymmentä vuotta sitten:
I do not profess to understand the Jewish mentality, but it may be that one aspect of it was revealed by Professor Eric Goldman of Princeton University, if he was correctly quoted as contending that history is a "weapon" ... Professor Goldman even made the frightening claim that his equation of history with propaganda was the view of "most historians" ('Harry Elmer Barnes', Colorado Springs, Myles, 1968, p. 241) ... It is quite possible that to the Jewish mentality what actually happened appears completely irrelevant, and our interest in ascertaining historical truth may seem to be just another odd manifestation of our mental inferiority. The only thing that matters is what you can make your subjects believe, including, perhaps, the mass of your own race. To us, that seems reprehensible deception, but it is quite possible that to the Jewish mentality "truth" is whatever is good for God's People. That may be why Jewish forgeries and hoaxes seem to us so amazingly careless, and we wonder why their contrivers disdained the relatively small amount of work that would have been required to make their fabrication consistent and plausible: to them it seemed apodictic that people ought to believe what is good for the Jewish people without thinking about it. The tales in the "Old Testament," for example, are attempts to simulate an historical record, but it seems never to have occurred to the rabbis to make them internally consistent and less absurd.* And the nonchalance appears today. When Professor Butz's masterly exposure** of the Jews' Holy Hoax about the Germans was first published, Jews residing in the United States and holding professorships in American universities, who must surely have learned from observation of their goy colleagues what we consider to be the academic standards of integrity, began at once to denounce as "an infamous lie" a book of which they had never even seen a copy, and did so without even taking the trouble to ascertain its title, which they gave as "The Fabrication of a Hoax" or "The Holocaust Never Happened," and urging that such disgrace to the academic profession be "rooted out" and presumably exterminated. The venomous hatred is, of course, only natural, but what is significant is that the learned professors did not take the two minutes of time for a phone call by which they could have learned the title of the book they were denouncing so hysterically. To us simple-minded Aryans, that seems amazing.
*It is true that when the "Old Testament" tales, in the form that they had around the beginning of the first century B.C., were translated from Hebrew and Aramaic into the koine dialect of Greek, thus forming the Septuagint, the translators did make some superficial efforts to clean up some absurdities in addition to converting the stories to monotheism. For example, the author of the myth about Esther gave the stupid Persian king the name of Assueras or Ahasuerus or something like that, a purely fictional and non-Persian name. The translators make him Artaxerxes, which was safe enough, since there were three Persian monarchs of that name, who ruled between 484 and 337 B.C., and that sounded plausible to persons who had no real knowledge of Persian history. In the story of God's unsuccessful attempt to murder Moses (Exod. 4.24), the translators reflected that it was undignified for the creator of Heaven and Earth to be lurking about a desert inn, and they accordingly made the terrorist "an agent of the Lord," which is certainly less grotesque. The Hebrew text underwent some censorship after the Septuagint was made; for example, in the tale of Esther there were several deletions, including the passage in which Esther explains to Yahweh how repugnant to a Jewess is coitus with an uncircumcized man, although, of course, she remains faithful to her duty to manipulate in the interests of her race the goy whom she has attracted sexually.
**"The Hoax of the Twentieth Century" (http://www.vho.org/GB/Books/thottc/)
http://www.revilo-oliver.com/rpo/Enemy_6.html
http://www.freebok.net/books/scripta/view.html
Nimi : TH
Viesti : Salaliittoteoria: Tuosta Ritva Viljasesta tuli mieleen kun se on aina niin innoissaan näitten monikulttuurisuushommien kanssa, että olikohan siinä Tavjan torpedoimassa yrityksessä kammeta Viljanen ulos sisäministeriöstä takana jokin piilotettu anti-mokutus-tarkoitus. Se tilalle aiottu EU:n rajavalvontaa johtanut kenraali olisi tuskin lähtenyt mukaan Thorsin hullutuksiin samalla tavalla. Selvää on, että monet päättävässä asemassa olevat eivät usko moku-ideologiaan, vaikka työnsä puolesta sen liturgiaa toistelisivatkin.
10. lokakuuta 2008 11:26:29
Tätähän minä olen koko ajan sanonut, että hallituksen syy antaa kenkää Ritva Viljaselle ja Tarja Halosen syy nimittää hänet takaisin virkaansa oli nimenomaan hänen fanaattinen monikulttuurisuusideologiansa.
Syynä ei siis ollut esim. se, että Ritva Viljanen sattuu olemaan nainen. Syynä ei myöskään ollut se, että kyseessä oli jonkinlainen presidentin ja valtioneuvoston välinen symbolinen arvovaltataistelu. Nämähän ovat ne ainoat kaksi syytä, jotka valtamediassa on esitetty. Todellinen syy oli kuitenkin Ritva Viljasen uskonnollinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen.
Lähetä kommentti