Normaalia meininkiä Afrikassa
Jussi Halla-ahon vieraskirjassa keskusteltiin Afrikan ongelmista:
Nimi : LW
Mitä teen : Kommentoin
Viesti : Avoimessa pakolaispolitiikassa on kaksi massiivista ongelmaa, johon on jokseenkin mahdoton löytää ratkaisuja. Yrityksen puutteesta ei ole ollut kyse, mutta tilanne on vähän sama kuin yrityksessä murtautua tiiliseinästä läpi hakkaamalla päätä siihen.
Ensinnäkin, yhteiskunnalla on käytössään rajallinen määrä rahaa hädänalaisten auttamiseen. Kotimaastakin muuten löytyy paljon kohteita; esim. terveydenhuolto ja mielenterveystyö ovat monesti pahemman kerran alirahoitettuja, traagisin seurauksin. Rahoja voisi käyttää myös kehitysapuun, ja vaikka se onkin monesti pelkkä musta aukko tai jopa vahingollista kohdemaalle, voi niillä rahoilla fiksusti ja hallitusti käytettynä saada myös tuloksia aikaan.
Toisaalta maailmassa on kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka elävät kammottavissa oloissa törkeästi sorrettuina, enemmän tai vähemmän hengenvaarassa. Se, että nykytyyliin otamme maahan sen pienen vähemmistön, joka kykenee rahoittamaan matkansa tänne, jättää loput kokonaan tyhjän päälle. Tällä äärimmäisen kustannustehottomalla tavalla emme saa kuin kalliiksi käyviä, monesti ongelmia aiheuttavia vähemmistöjä, jotka syövät resursseja entisestään ja vähentävät ihmisten halukkuutta käyttää niitä yleensäkään ulkomaalaisten auttamiseen. Jos on sitä mieltä, että rikkailla mailla on tietynasteinen globaali vastuu, että noblesse oblige, siitä seuraa myös se, että meillä täällä on velvollisuus miettiä todella tarkkaan, miten rahamme käytämme. Kaikkeen niitä ei nimittäin riitä. Ns. humanitäärisen pakolaispolitiikan harjoittaminen siksi, että sillä saa väriä katukuvaan ja lämpimän fiiliksen sydämeen, on tämän vastuun pettämistä.
Tietysti, jos pakolaisten tie ei yleensä johtaisi sossun luukulle, hyödyttömään suojatyöpaikkaan tai puukon paremmalle puolelle, tilanne olisi pitkälti toinen. USA:sta voisi katsoa mallia siitä, miten tässä voitaisiin onnistua. Lienee kuitenkin itsestäänselvää, että vihervasemmisto tulisi tappelemaan kynsin ja hampain vastustaakseen pakolaispolitiikan reformoimista toimivampaan, mutta näennäisesti sydämettömämpään suuntaan.
Toinen ongelma on se, että usein on mahdotonta tietää, onko pakolainen todella hädänalainen vai ei. Joskus on selvää, että on, jolloin tuloksena on yleensä se turvapaikkastatus. Näiden tyyppien ja ilmiselvien huijareiden välillä on kuitenkin massiivinen harmaa alue. Epäselville tyypeille voi antaa kenkää, mutta silloin ulos lentää läjäpäin tyyppejä, joilla on oikeasti syytä pelätä henkensä puolesta. Ne voi päästää sisään, mutta silloin sisään pääsee jokainen tyyppi, joka osaa esittää tarpeeksi riipaisevan nyyhkytarinan. Jos olisin rutiköyhä afro, jolla ei ole tilaisuuksia mihinkään kotimaassaan (koska en satu olemaan sukua oikeille tyypeille jne.), ja tietäisin että Eurooppaan pääsee tällä tavalla helposti, ei oikeasti tarvitsisi pitkään miettiä, mitä tekisin. Voi myös yrittää tasapainoitella, jolloin näitä molempia tapahtuu, ja sisään pääsevät parhaiten kieroimmat ja parhaimmat huijarit, jotka osaavat pelittää järjestelmää.
(jatkuu...)
28. lokakuuta 2008 13:33:43
Mitä sitten epäonnistuneen nykypolitiikan tilalle, jos kerran rajojen avaaminen entisestään on jokaisesta näkökulmasta katsottuna vielä huonompi vaihtoehto? Pakolaiset, joiden kohdalla turvapaikan ehdot täyttyvät, ovat edelleen tervetulleita. Sitä voi toki pohtia, onko kenenkään edun mukaista elättää heitäkään julkisilla varoilla loputtomiin. Pakolaisleireille voisi panostaa nykyistä enemmän. Ei oikeasti hirveästi naurata lukea Afghanistanissa kuoliaaksi jäätyneistä pakolaisista, tai Tshadissa nälän, tautien ja bandiittien vainoamista darfurilaisista, kun rahaa tuhlataan ns. sivistysvaltioissa uskomattomiin typeryyksiin. Siis se on niin absurdia, että sen pitäisi olla koomista, mutta silti tällainen ei oikein naurata:
Cold, Disease Kills 120 Children; Opium Given In Lieu Of Health Care
Aid agencies have now returned to Bredjing refugee camp, Chad, following violent protests over the lack of food and other supplies. Aid workers were attacked with rocks and knives, injuring two.Kehitysavun historia on tuhlauksen ja uskomattomien fiaskojen historiaa, mutta paikallistasolle kohdistettu koulutuksen ja terveydenhuoltojärjestelmän parantaminen, kuten myös kaivojen ja paikallisiin oloihin sopeutuvien kastelujärjestelmien rakentaminen yms. lienee silti hyvä idea. Toki jotkut hallitukset tulevat vähentämään omaa panostustaan näihin asioihin, jotta rahaa riittää enemmän aseisiin, bling-blingiin ja sveitsiläisiin eläkerahastoihin.
Pitäisi kai vähintäänkin vaatia sitoumuksia siitä, että näin ei tulla toimimaan, ja olla valmis kylmästi jopa kokonaan lopettamaan avustus, jos tällaista pelleilyä silti harrastetaan. Mikrolainojen saatavuutta voisi myös parantaa.
Kannattaisin myös jonkinasteista maataloussektorin alasajoa Euroopassa. Omavaraisuudesta elintarvikkeiden suhteen ei missään nimessä tule tinkiä, mutta ylituotanto on toinen asia. Kehitysmaihin kaadettava "ruoka-apu" on katastrofi paikallisille pienviljelijöille, koska nämä eivät mitenkään voi kilpailla käytännössä ilmaisen ruoan kanssa, eivät saa omaa tuotantoaan myytyä, ja ajautuvat usein konkurssiin. Pikemminkin tulisi tukea näitä pienviljelijöitä, esim. kehittämällä kuivuutta paremmin kestäviä ja tuottavampia lajikkeita. Isot firmat eivät tätä tule tekemään, koska rutiköyhä afrikkalainen pienviljelijä ei ole maksava asiakas, joten julkista rahoitusta tarvitaan.
Sokerin ja muiden luksustuotteiden viljely Euroopassa kalliisti on myös jokseenkin absurdia, ja pitäisi ajaa alas. Jotta tämä olisi poliittisesti realistista, maanviljelijöille pitäisi taata vastaavat tulot useiksi vuosiksi eteenpäin, jotta heillä on mahdollisuus siirtyä kivuttomasti muihin tehtäviin. Pitkällä tähtäimellä tämä on kehitysmaiden kannalta erinomaista rahankäyttöä, koska se takaa heille erinomaisia bisnestilaisuuksia, mahdollisuuden tehdä rahaa itse, eikä vain odottaa lähetyksiä bwanalta.
Mitäs vielä? Halvat ja tehokkaat lääkkeet trooppisiin tauteihin ovat myös avainasemassa, jotta Afrikka pystyy nousemaan nykytilastaan. Jälleen kerran, isot firmat eivät hyvää hyvyyttään tule kehittämään yhtään mitään tyypeille, joilla ei ole rahaa edes aspiriiniin, joten jälleen kerran tässä on tilaisuus käyttää julkisia rahoja johonkin vähän fiksumpaan kuin monikulttuuriseen järjestötoimintaan ja musliminaisten omiin uimavuoroihin.
28. lokakuuta 2008 13:38:45
Nimi : M.E
Mitä teen : Kommentoin
Viesti : "Kehitysavun historia on tuhlauksen ja uskomattomien fiaskojen historiaa, mutta paikallistasolle kohdistettu koulutuksen ja terveydenhuoltojärjestelmän parantaminen, kuten myös kaivojen ja paikallisiin oloihin sopeutuvien kastelujärjestelmien rakentaminen yms. lienee silti hyvä idea."Olen henkilökohtaisesti päässyt tutustumaan pienimuotoisiin ja paikallisiin kehitysavun kohteisiin Keniassa ja siihen miten ne käytännössä vaikuttavat paikallisten elämään. Vierailemassani kohteessa oli rakennettu tie, koulu, vesipumppu ja perusinfrastruktuuria maalaiskylään.
Kaikki toimi hienosti - aluksi. Länsimaisten asiantuntijoiden poistuttua kaikki alkoi pikkuhiljaa mennä perseelleen: ketään ei kiinnostanut tien kunnossapito (ei edes vastuuhenkilöä), vesipumpun tai koulurakennuksen huolto.
Muutaman vuoden perästä koulussa ikkunat olivat säpäleinä, tie täynnä hirvittäviä monttuja (päiväntasaajan sateet aiheuttavat jopa 20-30cm syviä kuoppia päälystämättömille teille) ja vesipumppu lakannut toimimasta kun viallisia osia ei vaihdettu (tai vastaavasti koska käsikahva oli varastettu, en tiedä kumpi tapahtui
ensin).Samansuuntaisia kertomuksia olen kuullut myös muilta ihmisiltä, jotka ovat olleet joko mukana tai seuranneet paikallista kehitysapua Afrikassa. Ei riitä, että valkoinen rakentaa infran valmiiksi, hänen pitäisi se myös huoltaa, että asiat toimisivat. Jokainen voi sitten itse miettiä kuinka fiksua tämä on.
28. lokakuuta 2008 14:15:29
Ne afrikkalaiset, joiden mielestä tuollainen on normaalia meininkiä, ovat niitä huippuosaajia, joita Astrid Thors ja Ritva Viljanen haluavat tuoda Suomeen rikastuttamaan kulttuuriamme ja poistamaan työvoimapulamme.
P.S.
Suvaitsevaiston eli Edistyksellisten ja Tiedostavien tahojen suhtautumista näistä tosiasioista keskustelemiseen voidaan kuvata näin:
Nimi : Jukka Aakula
Viesti :
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten Hesan valtuustossa vihreät edustajat esimerkiksi Jussin ottavat vastaan. Halaavatko? :)
28. lokakuuta 2008 13:53:42
Nimi : Mo
Viesti :Laittavat kädet korvilleen ja alkavat kovaan ääneen hokea rasistionreppana-rasistionreppana-rasistionreppana...
28. lokakuuta 2008 13:58:48
Nimi : Mika
Viesti :Tai sitten ne soveltavat "heikoilla hangilla"-menetelmää:
- Maahanmuuton ongelmat...
- OOT KUULE NYT HEIKOILLA HANGILLA
- Mutta huoltosuhteemme ei kestä...
- OOT HEIKOILLA HANGILLA
- Jos emme voi edes keskustella...
- SÄ OOT HEIKOILLA HANGILLA...
28. lokakuuta 2008 14:07:18
("SÄ OOT HEIKOILLA HANGILLA" oli viime vuoden Big Brother-kaudella mukana olleen satakiloisen, lihaksikkaan Aki-nimisen mulatin vakiorepliikki, jota hän hoki mantrana kymmeniä kertoja tuijottaessaan uhkaavasti Kadi-nimistä blondia. Jälkikäteen Aki sanoi kolmansille kilpailijoille, että olisi voinut tappaa tuon blondin yhdellä nyrkiniskulla. Tämä on sitä afrikkalaista biologista kansanluonnetta.)
5 kommenttia:
"Kannattaisin myös jonkinasteista maataloussektorin alasajoa Euroopassa. Omavaraisuudesta elintarvikkeiden suhteen ei missään nimessä tule tinkiä, mutta ylituotanto on toinen asia. Kehitysmaihin kaadettava "ruoka-apu" on katastrofi paikallisille pienviljelijöille, koska nämä eivät mitenkään voi kilpailla käytännössä ilmaisen ruoan kanssa, eivät saa omaa tuotantoaan myytyä, ja ajautuvat usein konkurssiin. Pikemminkin tulisi tukea näitä pienviljelijöitä, esim. kehittämällä kuivuutta paremmin kestäviä ja tuottavampia lajikkeita. Isot firmat eivät tätä tule tekemään, koska rutiköyhä afrikkalainen pienviljelijä ei ole maksava asiakas, joten julkista rahoitusta tarvitaan."
Sieltä mistä minä tulen eli rationaalisuuteen nojaavassa länsimaisessa kulttuurissa sivistyneimmät haistattavat paskat kaiken maailman tulleille, eivätkä hätkähdy polkumyyntiä ( esim. ruuan dumppausta), koska tällöin suhteellisen edun periaatteen mukaisesti viljelijät voivat mm. keskittyä johonkin toiseen liikealaan, jota osaavat suhteellisesti parhaiten. Miksei tässä liberalistiset argumentit toimi?
Luulen, että syynä on vain afrikkalaisten ja eurooppalaisten biologiset erot. Poikkeama älykkyydessä, impulsiivisuudessa ja aggressiivisuudessa tekevät ihmeitä menestymisen kannalta nyky-yhteiskunnassa,
On keksitty yhtälö:
Maahanmuuttopolitiikasta keskusteleminen = maahanmuuton kritisoiminen = maahanmuuttajien vastustaminen = kansanryhmää vastaan kiihottaminen = vihapuhe = rasismi = fasismi. Todellisia fasisteja lienevät kuitenkin tämän yhtälön keksijät. Tietyt poliittiset mielipiteet eivät ole enää Suomessa legitiimejä. On asioita joista ei voi enää keskustella. Ne ovat siirtyneet poliittisten päätösten alueelta pyhien arvojen, toteemin ja tabun alueelle.
Tämä on sitä afrikkalaista biologista kansanluonnetta.
Haluatko uuden tuomion? Suomalaisilla on kansanluonne, jopa biologinen sellainen. Ei ehkä humanistisen tiedekunnan mielestä, mutta median kyllä. Suomalaisten kansanluonteesta voi puhua, mielellään negatiivisessa sävyssä. Mutta afrikkalaisilla ei ole kansanluonnetta, ainakaan biologista. Opi perusasiat.
Sieltä mistä minä tulen eli rationaalisuuteen nojaavassa länsimaisessa kulttuurissa sivistyneimmät haistattavat paskat kaiken maailman tulleille, eivätkä hätkähdy polkumyyntiä ( esim. ruuan dumppausta), koska tällöin suhteellisen edun periaatteen mukaisesti viljelijät voivat mm. keskittyä johonkin toiseen liikealaan, jota osaavat suhteellisesti parhaiten.
Kuten poliittinen korrektius ilmiönä todistaa, länsimainen kulttuuri ei enää perustu rationaalisuuteen. Emme ole siirtyneet kristinuskosta puhtaan järjen aikakauteen, vaan uuteen uskontoon jossa synti ja sovitus, pyhä ja profaani, kiellot ja tabut ovat saaneet uudet, perverssit merkitykset. Uudesta uskonnosta vapaa tiede ja keskustelu ei ole mahdollista sen enempää kuin se oli entisajan kristilisessä yhtenäiskulttuurissakaan.
Jos ja kun länsimaat jähmettyvät tähän uuteen uskontoonsa - joka entisestä poiketen ei edes taiteellisesti tuota Matteuspassiota eikä katedraaleja, vaan nykytaiteen museoita ja kissantappovideoita - Kiina ja Intia ottavat takaisin vanhan paikkansa maailman painopisteen keskuksena. Kiina, Intia, Lähi-Itä, Välimeren allas, Atlantin puoleinen Eurooppa - kukin noista on vaihdellut maailman johtavana alueen asemassa kautta viimeisten vuosituhansien. Afrikka ei ole ollut sitä koskaan. Mutta nyky-Euroopassa syy siihen voidaan nähdä ainoastaan yhdellä tavalla.
Ennen kuin ilmaisen mielipiteeni, mietitäänpä seuraavia lainauksia:
'The forming of opinion does not so much proceed intellectually but socially, because of a bent for conformism.'—Henk Steenhuis
'We can rather generally say that the centres of non-beta thinking—philosophy and sociology—to all appearance are now unconsciously attuned to evading everything vital and potentially disturbing, this embodying the latest variant of (inner) censorship and conformism in a long history. They indeed fail in focusing on the essential, such as the coherence of the world, the functioning of man as a natural phenomenon, evolution, the genetic quality of man, progress, arguments leading to rational values, and transforming the energy of strivings and frustrations into instruments for rationally managing destiny.'—Wim Rietdijk
'It is a common feature of by far most highbrow Cultural Supplements, political propaganda, modern art, existentialism, postmodernism, philosophy ”about language”, and sports, that actually they are pointless, ”much ado about nothing”, just as Chinese etiquette was in the times of Confucius. They drain human emotions, intellectual energy, creativity and the craving for status into directions optimally harmless to the status quo.'—Wim Rietdijk
'Taboos serve vested interests just as they used to.'—Wim Rietdijk
Mietitty.
Kiina tullee astumaan Euroopan tilalle, mutta onko tämä hyvä asia? Eräs Amerikassa tutkijan töitä tehnyt kiinalainen Nobel-voittaja sanoi, ettei olisi koskaan pystynyt saavutuksiinsa Kiinassa: kiinalainen luonteenlaatu on niin äärimmäisen konformistinen. Erossa laumastaan hän tietenkin koki amerikkalaisen ääriyksilöllisyyden tieteellisesti vapauttavana. Kiina on historiallisesti ollut kulttuuriltaan varsin staattinen. Nykyisen kehityksen pohja on länneltä saaduissa vaikutteissa, tiedossa ja teknologiassa. Kun länsi kuolee ja vaikutteet loppuvat, kuinka kauan jatkuu niiden varassa oleva kehitys? Onko ihmiskunnan kohtalo siis loputon oravanpyörä kiinalaisilla koristeilla?
Toisaalta eurooppalainen sivilisaatio elää jo nyt staattista vaihetta, joka johtaa joko kuolemaan tai uuteen renesanssiin, jonka kohteena tietenkin 1900-luvun alun optimismi ja rankka rationaalisuus, jopa säälimättömyys. (Sääli on biologinen vietti, jonka seuraukset eivät globaalissa kylässä liene yhtä positiiviset kuin oikeassa kylässä, jossa se evoluution kautta kehittyi; uudessa ympäristössä kukkimiseen vaaditaan kylmää älykkyyttä, ei vanhoja viettejä.)
Euroopan nykyinen staattisuus on kuin pimeimmältä keski-ajalta: kirkon kehitystä tukahduttava valta on vaihtunut marxilaiseliitin sodaksi kehityksen peruslähtökohtia vastaan.
Asiasta toiseen. Huonoja lakeja pitää rikkoa. Mitä useampi niitä rikkoo, sen parempi.
Ja sitten taas alkuperäiseen asiaan.
Lynn argues that toward the end of the 21st century the West will lose a power struggle with China because of continuing dysgenic and below replacement fertility in Europe and white America, along with dysgenic immigration to both places. The first Modern Eugenic State, China is already well ahead in what they euphemistically term ”fertility research” (i.e. Selection from the mothers’s own production of embryos of the best characteristics for implantation).
Perhaps a perceived threat from China, Lynn suggests, will force the West to take eugenics and other population issues more seriously. But there is no law of nature that will prevent the West from drifting in the direction of Third World conditions. ...
Lynn's discussion of the new eugenics of human biotechnology—prenatal diagnosis of embryos with genetic diseases, embryo selection, and cloning—is state-of-the-art. Lynn thinks these more likely to be accepted spontaneously in western democracies than were classical eugenics, which are no longer politically feasible in democratic societies. However, given some of the restrictive legislation Lynn documents as having been passed in the 1990s in Britain, the United States, and Europe, and by guidelines set out by UNESCO and the World Health Organization, the new eugenics may not be feasible either. Lynn suggests that the West has tilted too strongly toward individual rights and away from societal responsibilities.
www.charlesdarwinresearch.org/LynnBookReview02.pdf
Lukemista niille, jotka lukevat...
The Occidental Quarterly: Western Perspectives on Man, Culture, and Politics
http://www.theoccidentalquarterly.com/archives/index.html
Alla relevantteja otteita kirja-arvostelusta (alimpana oma kommenttini).
Darwinian Politics:
The Evolutionary Origin of Freedom
Paul H. Rubin
New Brunswick, NJ: Rutgers University Press, 2002
Paper $25; Cloth $60
223 pp.
Reviewed by Kevin MacDonald
Early on in Darwinian Politics, Paul Rubin writes that his purpose is to analyze “the extent to which political institutions allow humans to fulfill their own [evolved] preferences, rather than impose my preferences on them” (p. x). To some extent, Rubin has achieved that purpose. By omitting some key preferences, however, he creates a deeply distorted picture of human preferences—but one that fits well into his libertarian political beliefs and his views on how human societies ought to be organized.
Rubin argues that because the individualism of contemporary Western societies reflects our common evolutionary past as hunter-gatherers, Western societies, in particular the United States, come closest to satisfying our evolved preferences. Rubin argues that humans evolved as hunter-gatherers living in small, face-to-face groups with limited status differences and no centralized governmental structure, and that this has shaped our evolved political preferences. The hunter-gatherer hypothesis suits Rubin’s overall purpose because it provides an evolutionary basis for individualism and thus the libertarian ideals that he champions. However, Rubin fails to note that, although the hunter-gatherer form of social organization was undoubtedly an element of the common human evolutionary past, it was superceded in many parts of the world by much more tribally based kinship groups as economies moved beyond the hunter-gatherer form of social organization.
Indeed, there are major contrasts in social organization between different culture areas.1 I have argued that a critical factor for understanding the origins of European culture is that Europeans are part of the North Eurasian and Circumpolar culture area.2 This culture area derives from hunter-gatherers adapted to cold, ecologically adverse climates. In such climates there is pressure for male provisioning of the family and a tendency toward monogamy, because the ecology did not support either polygyny or large groups for an evolutionarily significant period. These cultures are characterized by bilateral kinship relationships which recognize both the male and female lines, suggesting a more equal contribution for each sex, as would be expected under conditions of monogamy. There is also less emphasis on extended kinship relationships, and marriage tends to be exogamous, i.e., outside the kinship group. These cultural traits have produced the Western tendency toward individualism and the other accouterments of modernization—uniquely among the stratified societies of the world.
All of these characteristics are opposite those found in the Middle Old World culture area, comprising the lower part of Eurasia and including Jews and similar Near Eastern groups. The point is that Rubin is uncritically generalizing the characteristics of the underpinnings of European culture to all human groups. Whereas individualist cultures are biased toward separation of the individual and family from the wider society, individuals in the collectivist societies of the Middle Old World culture area have a strong sense of group identity and group boundaries based on genetic relatedness as a result of the greater importance of group conflict during their evolutionary history. These societies are highly collectivist—individual interests are submerged in and controlled by the wider kinship group—and they are deeply ethnocentric. None of these cultures has produced the type of individualistic society characteristic of the West, with democratic and republican political institutions and individual rights against the state.
The historical record shows that these cultural tendencies of Middle Old World societies are very robust, suggesting that these cultures existed for an evolutionarily significant period.
As a result, Rubin’s prescription for the United States as an individualist society composed of many different ethnic groups is problematic at best, at least for its European ethnic base—a point I will return to below. The individualistic tendencies of the Europeans encounter the ethnocentrism and group consciousness of other groups in the society. Many of these groups, like the Muslims and Jews, derive from the Middle Old World culture area and are unlikely to assimilate and adopt the individualist ways of Western societies.
http://www.theoccidentalquarterly.com/archives/vol4no1/km-rubin.html
Rubin on tietenkin juutalainen, joka juutalaisia perinteitä kunniottaen yrittää kesyttää pedon jo poikasena, tässä tapauksessa peto on sosio-biologia. Tällainen kesyttäminen vaatii tietenkin manipulointia (vääristelyt, valheet), eikä kysymys ole, kuten jo edellä viittasin, yksittäistapauksesta vaan pikemminkin trendistä. Esimerkiksi Nietzsche kesytettiin englantia puhuvassa maailmassa toisen maailmansodan jälkeen huonojen käännösten ja vääristelevien tai pilkkaavien esipuheiden avulla—tässäkin arvokkaassa puuhassa uranuurtajana toimi eräs Kaufmann. Trendiin voinee myös laskea suoremmat hyökkäykset pedon luonnollista kasvua vastaan. Näistä hyökkäyksistä mainitsen Gouldin "älykkyystutkimuksen historian", The Mismeasure of Man. Yleiskaavana toimii: jos ei voi haudata (mahdollisesti mutavyöryn alle, kuten Hitlerin tapauksessa), pitää kesyttää. Usein on syytä käyttää kumpaakin taktiikkaa samalla kertaa, varmuuden vuoksi.
Lähetä kommentti