Valtaapitävä multikultiregiimi aivopesee koululaisia

Monikulttuurisuusfanaatikot käyttävät hegemonista asemaansa lasten aivopesemiseen, nyt se myönnetään jo peruskoulun opetussuunnitelmassakin:

Lasten ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin on onnistuneesti vaikutettu yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:

• nostetaan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan ilman huomiota


• nostetaan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja tehdään positiivisista tapahtumista näyttäviä dokumentteja ja suuria uutisia


• edellinen nostaa esille lisää positiivisia esimerkkejä, joille annetaan näyttävää julkisuutta


• näin kerätään näyttöä sille, että ilmapiirissä tai jonkin ryhmän käytöksessä muutos on mahdollista, muutoksesta on myönteisiä esimerkkejä ja että juuri minun ryhmäni jäsenillä on positiivisia kokemuksia ja he ovat muuttaneet asennettaan.

Valtaapitävä multikultiregiimi siis myöntää aivopesevänsä lapsia: monikulttuurisuudesta nostetaan esille vain positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan ilman huomiota.

Todellisuutta siis vääristellään täysin tahallisesti. Monikulttuurisuudesta tuotetaan positiivisia kertomuksia eli propagandaa. Vaikka osa näistä kertomuksista olisi tositapahtumiin perustuvia esimerkkejä, nämä esimerkit ovat tietysti vain yksittäistapauksia. Yksittäistapauksista ei pitäisi tehdä katteettomia yleistyksiä, mutta juuri näin mokupropagandassa tehdään: nostetaan esille vain positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan ilman huomiota. Tätä ei voi kyllin korostaa. Todellisuutta vääristellään tahallisesti. Kerrotaan vain hyviä asioita, ongelmat jätetään kertomatta. Tämä on tahallista valehtelua. Suomen peruskoulujen opetussuunnitelma perustuu eksplisiittisesti tahalliseen valehteluun.

Tämä on aivan sama asia kuin jos Suomen peruskouluissa olisi aivopesty lapsia ja nuoria kannattamaan kommunismia kertomalla Neuvostoliitosta vain positiivisia asioita ja jättämällä negatiiviset asiat kertomatta.

Tietyssä mitassa näin jopa tehtiinkin. Esimerkiksi vuonna 1970 Suomessa juhlittiin Leninin syntymän 100-vuotispäivää järjestämällä kouluissa kaikenlaisia Lenin-teematilaisuuksia. Nämä Lenin-juhlat ja Lenin-oppitunnit olivat tietysti pelkkää kommunistipropagandaa. Näillä Lenin-oppitunneilla ei kerrottu, että Lenin oli murhannut miljoonia ihmisiä. Tämä oli sairasta valehtelua ja moraalitonta propagandaa verisen kommunistidiktatuurin puolesta.

Nykyinen monikulttuurisuuspropaganda on täsmälleen samanlaista. Se perustuu tahalliseen valehteluun.

Valtiovalta (hallitus, eduskunta, Yle, ministeriöt, virastot, koululaitos) kertoo maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta vain positiivisia asioita.

Usein nämä positiiviset kertomukset ovat nimenomaan fiktiivisiä kertomuksia, koska ne eivät kestä lähempää tarkastelua. Esimerkiksi somalialainen ammatti- ja taparikollinen Ali Qassim on useasti esitetty mm. Ylen tv-ohjelmissa ja julkisen vallan kustantamissa seminaareissa (mm. Kulttuurikeskus Caisan rasisminvastaisessa seminaarissa) malliesimerkkinä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneesta maahanmuuttajasta, todellisena huippuosaajana, jollaisia Suomi kipeästi tarvitsee rikastuttamaan kulttuuriamme ja poistamaan työvoimapulaamme. Tämä on silkkaa valehtelua, koska Ali Qassim ei ole tiettävästi koskaan tehnyt Suomessa mitään hyödyllistä työtä. Ali Qassim on aiheuttanut suomalaisille veronmaksajille suunnattomia kustannuksia ensinnäkin nostamalla palkkaa täysin turhista töistä ja toiseksi jopa varastamalla hänelle annettuja määrärahoja.

Ali Qassimin saama vankeustuomio budjettimäärärahojen kavalluksesta ei ole kuitenkaan estänyt mm. Yleisradion toimittajia kutsumasta Qassimia keskusteluohjelmiin monikulttuurisuuden asiantuntijana ja korkeasti koulutettuna, sivistyneenä herrasmiehenä ja huippuosaajana. Tämä vankeuteen tuomittu rikollinen on kelvannut myös esim. Kulttuurikeskus Caisan rasisminvastaiseen seminaariin "asiantuntijaksi" puhumaan "nettirasismista" ja vaatimaan sensuuria.

Esimerkiksi oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulan mielestä ei ollut mitään estettä oikeusministeriön osallistumiselle ammatti- ja taparikollinen Qassimin järjestämään seminaariin. Tämä ei tietenkään ole kovin yllättävää, koska Hannulahan toimii oikeusministeri Tuija Braxin nimittämän sensuurikomitean johtajana.

Kun oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla oikeusministerin alaisuudessa työskentelevä lainsäädäntöneuvos Hannula esittää nykyisen sensuurilainsäädännön tiukentamista entisestään, ei pitäisi tietenkään yllättyä tämän sananvapautta ja demokratiaa vastustavan, diktatuuria kannattavan byrokraatin osallistumisesta ammatti- ja taparikollinen Qassimin järjestämään, sensuuria vaativaan seminaariin.

Qassim itse on hyötynyt tuosta peruskoulun opetussuunnitelmassakin mainitusta monikulttuuristajien (mokuttajien) propagandaperiaatteesta, että kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan täysin huomiotta. Se tosiseikka, että Qassim on vankeustuomion saanut ammattimainen talousrikollinen, on tyystin jätetty mainitsematta sanomalehdissä ja tv-uutisissa ja tv:n ajankohtaisohjelmissa.

Qassimia on kuitenkin usein haastateltu sanomalehdissä, tv-uutisissa ja tv:n ajankohtaisohjelmissa. Journalististen perusperiaatteiden mukaan näissä yhteyksissä olisi tietysti pitänyt mainita hänen rikostaustansa. Siitä on kuitenkin tyystin vaiettu, koska sanomalehtien, tv-uutisten ja tv:n ajankohtaisohjelmien toimittajat ovat lähes poikkeuksetta monikulttuurisuuspropagandisteja; he noudattavat sitä periaatetta, että maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvistä asioista ei saa koskaan kertoa mitään negatiivisia asioita. Juuri siksi Ali Qassim on esitetty huippuosaajana, korkeasti koulutettuna, sivistyneenä virkamiehenä ja herrasmiehenä, eikä vankilaan tuomittuna ammatti- ja taparikollisena.

Joskus harvoin monikulttuurisuuspropagandistien kertomat positiiviset tarinat voivat tietysti olla tottakin. Silloin ne ovat kuitenkin yksittäistapauksia, joita ei pitäisi yleistää. Maahanmuuttoa pitäisi tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä kokonaisten väestöryhmien tasolla. Yksi älykäs ja rehellinen, työtätekevä somali ei tee kaikkien somalien maahanmuuttoa Suomelle hyödylliseksi. Mokuttajat kuitenkin tuntuvat luulevan, että minkä tahansa yksittäistapauksen nostaminen esille positiivisena esimerkkinä muka jotenkin kumoaa maahanmuuttokriittisten esittämät kokonaisten väestöryhmien tasolla havaitut tilastolliset tosiasiat, esim. somalien ym. kehitysmaalaisten valtavan rikollisuuden, ja kaikenlaiset yleissivistykseen kuuluvat, yleisesti tunnetut ilmiöt, mm. muslimien pakkoavioliitot, kunniamurhat, lasten sukupuolielinten silpomiset jne.

Mokuttajat eivät tajua, että yksittäistapauksia ei voi yleistää.