Nuori vihreä humanistinainen Halla-ahosta

Elina Hirvonen, Vihreä Lanka
Leikitäänkö tällaista: kaiken saa sanoa


10.9.2009

Minun piti kirjoittaa tämä kolumni seuraavista asioista: että tein juuri Egyptissä elämäni ensimmäisen laitesukelluskurssin ja olen lumoutunut vedenalaisesta maailmasta ja siitä, miten paljon sukeltaminen muistuttaa unia, joissa onnistuu pakenemaan vainoajaa lähtemällä lentoon.

Ja siitä, että Egyptin turistirannoilla olen tajunnut konkreettisemmin kuin koskaan miten painajaismainen on maailma, jossa kaikki tila on rakennettu kaupalliseen käyttöön, eikä ole paikkaa missä voisi vain vaellella ostamatta mitään. Sitten Suomesta kuului BANG. Se oli tietenkin Jussi Halla-ahon kirjoituksistaan saama tuomio ”uskonrauhan rikkomisesta”, ja nyt kaikkien kolumnistien on pakko kirjoittaa siitä.

Minun on erityisen pakko kirjoittaa siksi, että olen viimeisten viikkojen aikana syönyt ramadan-aamiaista tähtitaivaan alla vieraanvaraisten sudanilaismiesten kanssa, jutellut egyptiläisen muslimiystävän kanssa maan politiikan tasapainoilusta maallisuuden ja islamismin välillä, ja tavannut maailmasta, elämästä ja uskonnosta hyvin eri tavoin ajattelevia ihmisiä, jotka kaikki viettävät parhaillaan islamin pyhää kuukautta ramadania.

Tuntuu, että näitä ihmisiä on pakko puolustaa. Ei Halla-ahon kirjoituksia, vaan sitä omituista leikkiä vastaan, jossa hyvää tarkoittavat ihmiset erehtyvät puolustamaan ”suvaitsevaisuutta” tavalla, joka sekä rikkoo yhtä demokratian tärkeimmistä arvoista, että vahvistaa kuvaa islamista kummallisena, erityistoimenpiteitä vaativana asiana, josta puhuttaessa on oltava varuillaan.

Tämä kaikki ilman, että ihmiset, joita asia oikeasti koskettaa, olisivat pihahtaneet sanaakaan.

Kahden vuoden Sambiassa asumisen aikana olen ollut hämilläni siitä, millaisiin liekkeihin keskustelu vieraista kulttuureista ja kulttuurien välisistä eroista on Suomessa leimahtanut. Keskustelussa kieppuvat stereotypiat, yksinkertaistukset ja suoranainen viha ovat masentaneet.

Samalla olen kiinnittänyt huomiota kahteen asiaan. Siihen, miten tyystin keskustelusta puuttuu niiden ihmisten ääni, joita se koskettaa. Ja siihen, miten heikoin eväin ”islamin kritiikkiä” on yritetty nujertaa. Profeetta Muhammedin pilakuvakohun ympärillä tapahtunut hissuttelu ja Halla-ahon saama tuomio ja sen pöhköt perustelut uskonnon ja logiikan suhteesta tuntuvat sanovan, että muslimit todella ovat jotain muuta kuin me, vinksahtaneita lapsia, joiden suojelemiseksi sananvapautta on varmuuden vuoksi kavennettava.

Samaan aikaan kiinnostavin, terävin ja poliittisesti merkittävin kritiikki islamin tulkintoja kohtaan tulee yhteisön sisältä. Nuoret muslimitytöt keskustelevat internetissä uskonnon ja naisten oikeuksien suhteesta, ja monessa maassa ”vääräoppiset” uskonoppineet riskeeraavat henkensä tuodessaan kriittiset näkemyksensä esiin.

Näkemystensä takia vangitut, kidutetut ja vainotut muslimit tietävät mitä tarkoittaa yhteiskunta, jossa sananvapautta ei ole ja kiistat poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä käydään tuomioistuimissa.

Kirjoittaja on Sambiasta takaisin Suomeen matkaava dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja.

Tämä hommaforumilla esitetty analyysi ylläolevasta kolumnista oli niin mehevä, että en malta olla siteeraamatta kokonaisuudessaan:

Alle keskinkertainen kirjoitus on täällä useimpien mielestä "tosi hyvä" siksi että se on vihreän naisen kirjoittama ja siinä yksi hyvä havainto. Perätään perusteluita miksi se ei ole hyvä kirjoitus. Yritän perustella.

Leikitäänkö tällaista: kaiken saa sanoa

Minun piti kirjoittaa tämä kolumni seuraavista asioista: että tein juuri Egyptissä elämäni ensimmäisen laitesukelluskurssin ja olen lumoutunut vedenalaisesta maailmasta ja siitä, miten paljon sukeltaminen muistuttaa unia, joissa onnistuu pakenemaan vainoajaa lähtemällä lentoon.

Ja siitä, että Egyptin turistirannoilla olen tajunnut konkreettisemmin kuin koskaan miten painajaismainen on maailma, jossa kaikki tila on rakennettu kaupalliseen käyttöön, eikä ole paikkaa missä voisi vain vaellella ostamatta mitään.

Laitetaan tähän alkuun vähän kapitalismin kritiikkiä. Oikeastaan luonto, vedenalainenkin, on tosi ihana mutta turismibisnes pilaa sen. Älä Hirvonen mene sinne sukeltamaan rahoinesi, jos et halua sinne kaupallisuutta.

Sitten Suomesta kuului BANG. Se oli tietenkin Jussi Halla-ahon kirjoituksistaan saama tuomio ”uskonrauhan rikkomisesta”, ja nyt kaikkien kolumnistien on pakko kirjoittaa siitä.

Totta tämä kai on. Nyt voisi olettaa että aletaan keskustelemaan myös Jussin sanomasta eikä hänen henkilöstään.

Minun on erityisen pakko kirjoittaa siksi, että olen viimeisten viikkojen aikana syönyt ramadan-aamiaista tähtitaivaan alla vieraanvaraisten sudanilaismiesten kanssa, jutellut egyptiläisen muslimiystävän kanssa maan politiikan tasapainoilusta maallisuuden ja islamismin välillä, ja tavannut maailmasta, elämästä ja uskonnosta hyvin eri tavoin ajattelevia ihmisiä, jotka kaikki viettävät parhaillaan islamin pyhää kuukautta ramadania.

No aivan varmasti on pakko. Mulla on niin paljon ihania, fiksuja ja sanavalmiita mustia ja islamilaisia kavereita. Ja Halla-aho kuitenkin kehtaa höpötellä juttujaan.

Tuntuu, että näitä ihmisiä on pakko puolustaa. Ei Halla-ahon kirjoituksia, vaan sitä omituista leikkiä vastaan, jossa hyvää tarkoittavat ihmiset erehtyvät puolustamaan ”suvaitsevaisuutta” tavalla, joka sekä rikkoo yhtä demokratian tärkeimmistä arvoista, että vahvistaa kuvaa islamista kummallisena, erityistoimenpiteitä vaativana asiana, josta puhuttaessa on oltava varuillaan. Tämä kaikki ilman, että ihmiset, joita asia oikeasti koskettaa, olisivat pihahtaneet sanaakaan.

Muslimeja pitää puolustaa? Muuten tässä onkin koko kirjoituksen älyllinen anti. Hirvonen on käsittänyt osan siitä mitä Jussi on puhunut jo vuosien ajan, muttei älyä sitä. Silti pitää erikseen sanoa ettei muslimeja tarvitse puolustaa Jussin uhkaavilta kirjoituksilta.

Kahden vuoden Sambiassa asumisen aikana olen ollut hämilläni siitä, millaisiin liekkeihin keskustelu vieraista kulttuureista ja kulttuurien välisistä eroista on Suomessa leimahtanut. Keskustelussa kieppuvat stereotypiat, yksinkertaistukset ja suoranainen viha ovat masentaneet.

Kyllä. Maahanmuuttokeskustelu erityisesti on aivan vääränlaista ja se masentaa tiedostavampaa. Epäasiallista ja rasistista. Koska muslimimaissa on ihan kivoja tyyppejä siellä missä rikkaat turistit vaikuttavat, on kohtuutonta väittää että humanitaarinen maahanmuutto olisi Suomelle uhka. Aina pitäisi hokea mantraa että kaikki on yksilöitä ja kyllähän suomalaisetkin raiskaavat.

Samalla olen kiinnittänyt huomiota kahteen asiaan. Siihen, miten tyystin keskustelusta puuttuu niiden ihmisten ääni, joita se koskettaa. Ja siihen, miten heikoin eväin ”islamin kritiikkiä” on yritetty nujertaa.

Tässä on taas oivallus. Saattaa toki olla ettei islamin kritiikin nujertamiseksi vaan ole hyviä argumentteja. Hirvonen kuitenkin olettaa että länsimainen islamin kritiikki on nujerrettavissa kunhan argumentoi riittävän hyvin.

Profeetta Muhammedin pilakuvakohun ympärillä tapahtunut hissuttelu ja Halla-ahon saama tuomio ja sen pöhköt perustelut uskonnon ja logiikan suhteesta tuntuvat sanovan, että muslimit todella ovat jotain muuta kuin me, vinksahtaneita lapsia, joiden suojelemiseksi sananvapautta on varmuuden vuoksi kavennettava.

Edelleen samaa oivallusta.

Samaan aikaan kiinnostavin, terävin ja poliittisesti merkittävin kritiikki islamin tulkintoja kohtaan tulee yhteisön sisältä. Nuoret muslimitytöt keskustelevat internetissä uskonnon ja naisten oikeuksien suhteesta, ja monessa maassa ”vääräoppiset” uskonoppineet riskeeraavat henkensä tuodessaan kriittiset näkemyksensä esiin. Näkemystensä takia vangitut, kidutetut ja vainotut muslimit tietävät mitä tarkoittaa yhteiskunta, jossa sananvapautta ei ole ja kiistat poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä käydään tuomioistuimissa.

Mihin joutuivat ramadan-aamiaiset tähtitaivaan alla vieraanvaraisen sudanilaismiehen kanssa? Ymmärtääkö Hirvonen lainkaan tuota räikeää ristiriitaa laajemman islamilaisen kulttuurin ja häntä turistina hyysänneiden mukavien paikallisten välillä? Kumpaa Hirvosen piti nyt puolustaa, kiduttavaa ja naisia syrjivää muslimia vai sitä jonka kanssa hän keskusteli islamismista? Ja miten tämä kaikki liittyy Jussi Halla-ahon saamaan jumalanpilkkatuomioon? Onko Elina Hirvoselle epäselvää miten islamilaisessa maailmassa rangaistaan niitä jotka pilkkaavat Muhammadia?

Kerrottakoon tähän että tapasin länsimaalaisen islamiin kääntyneen miehen joka otti itselleen vaimon Itä-Afrikasta. Hän kertoi heidän lähteneen pariskuntana lomailemaan muistaakseni juurikin Sudaniin, jossa turistialueiden ulkopuolella heitä kivitettiin ja pilkattiin miehen rodun takia. Käännynnäisen katkeran tilityksen perusteella arvelen, ettei vissiin ollut tarjolla ramadan-aamiaista tähtitaivaan alla.

Hirvosesta tulee mieleen ihmiset jotka viettävät päiväristeilynsä Tukholman keskustan hienosto-osissa ja palaavat Suomeen kertomaan kuinka kaikki ruotsalaiset ovat niin tyylikkäitä eikä tällaista tuulipukujengiä kuin meillä.