Valtionsyyttäjä Mika Illmanin laintulkinta revisited
Jos tämä asia on vielä jollekulle jotenkin epäselvä, kannattaa lukea Jussi Halla-ahon vieraskirjasta nämä rautalangasta väännetyt analyysit Mika Illmanin laintulkinnoista:
Nimimerkki P:
Väitöskirja on hyväksytty tiedekuntaneuvostossa. Se on sitten siinä. Valittaa voi ja pitää ainoastaan ennen väitöstä, väitöksessä ja ennen hyväksymistä. Sen jälkeen se on siinä.
Vaikka Illmanin väikkäri olisi kasa paskaa, periaate on: puhukoon vastustavat ennen hyväksymistä - ei hyväksymisen jälkeen. Muuten poliittisista syistä voitaisiin alkaa repiä jo aikoinaan hyväksyttyjä väitöksiä.
Esim. Shurin äsken esiin nostetua tapausta ei ruvettu uudestaan arvioimaan juuri tämän vuoksi, mikä on hyvä.
Muuten tosiaan illmanistitkin voisivat käyttää samaa metodia.
Se mitä voidaan ja pitää tehdä, ei ole väitöskirjan hyväksymisen, arvosanan yms. retosteleminen.
Riittää vain ko. tuotoksen kritisoiminen ja sen osoittaminen, että kyseessä on vasta viimesijainen oikeuslähde - yksi monista oikeustieteellisen tutkimuksen tuotoksista. Laissa ensisijaisesti sovelletaan a) lakia, b) maantapaa c) lain esitöitä. Viimeisenä tulee oikeustieteellinen kirjallisuus.
Riittää, että lukee lain kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, sekä sen esityöt. Laki on tarkoitettu selkeää kiihottamista rikoksiin, syrjintään yms. ääneen mainittua kansanryhmää vastaan kieltämään ja rankaisemaan siitä -> vrt. tapaus A.Hitler ja juutalaiset.
Laki kiihottamisesta ei tarkoita uutisleikekirjan julkaisua, poliittista maahanmuuttokeskustelua, tai sitä, että Ellilä lainaa tilastoja ja Lynn-Vanhanen-tutkimusta ja kirjoittaa sivuille sanan "neekeri" mainitsematta mitään erityistä kansanryhmää ja olemalla kiihottamatta yhtään ketään vastaan.
"Oppikirjamaisuudet" yms. paska ovat vain Illmanin väitöskirjan lainauksia, joissa laki on venytetty ohi sen säätämisalan.
Riittää vain se, että ko. tuotos nollataan julkisesti viittaamalla lakiin kiihottamisesta ja sen esitöihin. Tämä onnistuu ihan kansalaiskritiikillä ja mielellään oikeustieteilijöiden vertaiskritiikillä.
Siis jos selkärankaisia oikeustieteilijöitä löytyisi, he voisivat osoittaa miten Illman vetää täysin metsään johtopäätöksensä "arvostella maahanmuuttajia lausumatta sitä ääneen" laista kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
14. heinäkuuta 2008 17:18:53
Jukka Aakula:
Tuo "oppikirjamaisuuden" illegalisointi kuvastaa sitä, että Illmanin laintulkinnassa erityisesti tosien ja tieteellisesti perusteltujen väitteiden esittäminen on laitonta.
Puumalaisen tutkintapyynnössäkin mm. moitittiin seuraavia väitteitä:
1. ÄO korreloi BKT:n kanssa.
2. Miljoonan negroidin ja neljän miljoonan europidin ÄO-keskiarvo on alhaisempi kuin viiden miljoonan europidin.
3. Afrikkalaisen elämä on siedettävämpää eurooppalaisten luomassa ja kontrolloimassa yhteiskunnassa kuin afrikkalaisten luomassa ja kontrolloimassa yhteiskunnassa.
Kaikki väitteet on Vanhasen ja Lynnin kirjassa esitetty ja perusteltu niin hyvin kuin nyt mitään yhteiskunnalllista teoriaa on koskaan perusteltu. Kolmas väite on osoitettu siinä muodossa että negroidin äo on 15-20 pistettä korkeampi yhteiskunnassa joka on europidien luoma (Yhdysvallat) kuin Afrikassa.
No todet väitteet (=hypoteesit joilla on vahvaa näyttöä) ovat tietenkin fanaatikon näkökulmasta vaarallisempia kuin epätodet.
Viittaan väitteiden 2 ja 3 osalta blogiini, josta voi hakea hakusanalla Ellilä.
14. heinäkuuta 2008 17:52:54
(Sitaateista editoitu kirjoitusvirheitä ja pari kielioppivirhettä.)
1 kommentti:
Tuossa on aika hyvät perustelut jutun uudelleen arvioimiseksi hovissa. Mutta kuinka hyödyllistä voitto oikeastaan olisi? Täällähän ennakkotapauksilla ei ole lähellekään samaa merkitystä kuin vaikkapa USA:ssa. Ja USA:n tasoista sananvapautta tänne ei saa ilman perustavanlaatuista järjestelmämuutosta. Siellähän saa sanoa mitä vain, ellei se, kohdistuuko johonkin tiettyyn henkilöön tai ryhmään väkivaltaa, ole juuri sanomishetkellä kiinni siitä, mitä sanotaan ("ammu se, koska se on valkoihoinen suomalainen!" "joo, ammun!" pam!). Mutta tämäkään vapaus ei Amerikkaa ole tähän mennessä pelastanut.
Jos tarkastelee monikulttuuristen yheiskuntien ja sivilisaatioiden kohtaloa, sekä lähihistorian osalta että laajemmin (muinainen Egypti, muinainen Rooma, Espanjan imperiumi), ei voi muuta kuin tulla seuraavaan johtopäätökseen: pelkkä järkipuhe ei riitä mihinkään. Joku voisi jopa sanoa historiaa tarkasteltuaan, että mikään ei ole koskaan riittänyt mihinkään. Mutta tosiasiassa historia ei kirjaa voittoja yhtä selkeästi kuin tappioita; jälkimmäinenhän johtaa näyttävään tuhoon. Yksi tälläinen voitto, joka tässä tapauksessa antoi USA:lle vähän, joskaan ei tarpeeksi, lisäaikaa, oli vuoden 1924 maahanmuuttolakiuudistus (Immigration Act). Voitimme siis toisen erän.
Mutta Marxilainen muukalaisvähemmistö jatkoi taistelua kärsivällisesti ja perusteellisesti, sukupolvesta toiseen, kuten sillä on tapana, ja vuonna 1965 he saivat ratkaisevan voiton uuden maahanmuuttolakiuudistuksen muodossa.
Aikakauteen liittyi tietysti yleistä Marxilaista "civil rights" agitointia (puhuttiin kovasti, ei luokkasorrosta, vaan rotusorrosta). Kun tämä revoluutio oltiin onnistuneesti suoritettu, oli aika varmistaa, että kukaan omatunnon omaava valkoihoinen ei edes haluaisi kritisoida uutta yhteiskunta-järjestystä, koska "rasismi" johtaa vääjäämättä "Holokaustiin". Nyt siis piti varmistaa se, että "Holokaustista" tulisi osa natiivin eliitin (ja mielellään myös rahvaan) joka päiväistä leipää. Se mikä koko tarinasta tekee niin surkuhupaisan, tai pelottavan, riippuen näkökannasta, on se, että kyseinen "Holokausti" oli alusta alkaen kusetusta, kuten seuraava kirja aukottomasti todistaa:
http://www.vho.org/GB/Books/thottc/
Kirja on vapaasti luettavissa yllä mainitussa osoitteessa. Arthur R. Butz, ehkä tarkoittamattaan, todistaa, että koko postmoderni, multikulturalistinen, "tuhoa valkoinen rotu" sivilisaatiomme on rakennettu valheen päälle.
Mutta totuus ei tietenkään auta ilman auktoriteettia, koska valtaosa ihmisistä on geneettisesti kykeneväinen kuuntelemaan tällaisissa asioissa vain auktoriteettia. Geneettistä jämää ajalta ennen kivikautta. Johtajia, siis omaan ajatteluun kykeneviä yksilöitä, ei tarvittu kuin yksi kahdessakymmenessä. Useampi olisi ollut paremminkin huono kuin hyvä asia ryhmädynamiikan kannalta, siis selviytymisen kannalta. Mutta johtajan täytyy ymmärtää todellisuutta, muuten hän johtaa laumansa tuhoon.
Auktoriteettia mihinkään poliittisesti merkittävään aiheeseen ei tietenkään saa ilman valtaa, tai valtakoneiston hyväksyntää, ja kaikki valtakoneistot luonnollisesti pyrkivät säilyttämään oman olemassaolonsa. Kun totuus on vaaraksi hallitsevalle eliitille, ei totuudella ole arvoa enempää kuin arvottomalla valheella ja sellaisena sitä myös käsitellään.
Lyhyesti sanottuna: jos haluat vaikuttaa asiohin, tarvitset valtaa. Valtaa on mahdollista saada ainoastaan kahdella eri tavalla: rahalla tai ryhtymällä politiikkaan. Esimerkiksi Boasin kulttuurirelativismilla ei olisi ollut mitään vaikutusta mihinkään, elleivät hän ja hänen oppipoikansa olisi olleet poliittisesti äärimmäisen aktiivisia. Nykyään se on kuitenkin USA:ssa samassa asemassa kuin muukin vasemmisto-liberaali taruilu.
Vähän vielä Oliveria loppuun:
The scope of genetic forces in the continuity of a civilization, and, more particularly, of Western civilization (...) was illustrated by one of the most brilliant of American writers, Dr. Lothrop Stoddard, in The Revolt Against Civilization (Scribner's, New York, 1922). (...)
Since Stoddard wrote, the horizons have darkened around us. A recent and stimulating book is Dr. Elmer Pendell's The Next Civilization. (...)
Dr. Pendell very quickly reviews the historical theories of Brook Adams, Spengler, Toynbee, and others to show that they all disregard the fact that decline in a civilization is always accompanied by a change in the composition, and deterioration in the quality, of the population.
We know that such changes took place in every civilization of which we have record. The majority of Roman citizens in 100 A.D. were not related at all to the Roman citizens in 100 B.C. We know that the great Roman families died out from sheer failure to have enough children to reproduce themselves, and we have reason to believe that all classes of responsible Romans, regardless of social or economic position, followed the fashion of race suicide.
Since the Romans had the preposterous notion that any person of any race imported from any part of the world could be transformed into a Roman by some magic in the legal phrases by which he was made a Roman citizen, the children that the Romans did not have were replaced by a mass of very diverse origins. Some of the importations undoubtedly brought with them fresh vigor and talent; some were incapable of assimilating civilization at all and could only imitate its outer forms without understanding its meaning; and some, while by no mens inferior in intelligence and energy, had a temperament which, although eminently suited to some other civilization, was incompatible with the Roman. For some estimates of the deterioration of the population of the empire that the Romans founded, see the late Tenny Frank's History of Rome (Holt, New York) and Martin P. Nilsson's Imperial Rome (Schocken, New York).
When Dr. Stoddard wrote, we were merely behaving as thoughtlessly as the Romans: Carpe diem and let tomorrow take care of itself. But now, as Dr. Pendell hints and could have stated more emphatically, the power of government over us is being used, with a consistency and efficiency that must be intentional, to accelerate our deterioration and hasten our disappearance as a people by every means short of mass massacre that geneticists could suggest. To mention but one small example, many states now pick the pockets of their taxpayers to subsidize and promote the breeding of bastards, who, with only negligible exceptions, are the product of the lowest dregs of our population, the morally irresponsible and mentally feeble. An attorney informs me that in his state and others the rewards for such activity are so low that a female of this species has to produce about a dozen bastards before it can afford a Cadillac, and will have to go on producing to take care of the maintenance. Intensive breeding is therefore going on, and the legislation that was designed to stimulate it may therefore be said to be highly successful.
The United States is now engaged in an insane, but terribly effective, effort to destroy the American people and Western civilization by subsidizing, both at home and abroad, the breeding of the intellectually, physically, and morally unfit; while at the same time inhibiting, by taxation and in many other ways, the reproduction of the valuable parts of the population -- those with the stamina and the will to bear the burden of high civilization. We, in our fatuity, but under the control of persons who must know what they are doing, are working to create a future in which our children, if we have any, will curse us for having given them birth.
http://www.revilo-oliver.com/rpo/
History_and_Biology.html
Lähetä kommentti