Uusi viesti, monikulttuurisuuskriittinen blogi


Poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee nykyisin fanaattinen monikulttuurisuusideologia, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken demokraattisen kansalaiskeskustelun maahanmuuttopolitiikasta. Tämä taistolaisuuden kaltainen uskonnollinen hurmoshenkisyys on vallalla myös sanomalehdistössä, joka ei julkaise mitään multikulti-ideologian vastaisia ikäviä tosiasioita. Yksityishenkilöiden ylläpitämät blogit ovat tällä hetkellä ainoa lähde, josta saa totuudenmukaista tietoa Suomessa ja muissa Euroopan maissa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista.

Toisin kuin Helsingin Sanomissa ja muussa propagandalehdistössä, täällä kerrotaan lukijoille vain tosiasioita. Kannatamme modernia länsimaista sivilisaatiota ja sen parhaita arvoja eli rationaalista ajattelua, tieteellistä tutkimusta, oikeusvaltiota, sananvapautta ja demokratiaa. Tästä syystä vastustamme monikulttuurisuutta, joka nykymenolla muuttaa Euroopan maat Afrikan tai Lähi-idän maiden kaltaisiksi parinkymmenen vuoden sisällä.

lauantaina, huhtikuuta 26, 2008

Afrikkalaisesta yhteiskunnasta

Koska yhteiskunta koostuu ihmisistä, afrikkalaisten ihmisten muodostama yhteiskunta on afrikkalainen yhteiskunta.

Tätä itsestäänselvää, suorastaan tautologista tosiasiaa ovat yrittäneet fanaattisella vimmalla kiistää vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, valtionsyyttäjä Mika Illman ja Espoon käräjäoikeus.

Onneksi kuitenkin veteraanitoimittaja Erkki Toivanen tajuaa asioita paremmin kuin em. tahot ja kuvaa afrikkalaisen yhteiskunnan todellisuutta:



Siitä on kaksikymmentä vuotta, kun Robert Mugaben pyrkimys ehdottomaan yksinvaltaan oli jo merkinnyt ainakin 10 000 siviilin kuolemaa, kymmenien tuhansien kidutusta ja satojen tuhansien järjestelmällistä vainoa. Vastustajat eivät enää olleet valkoihoisia kolonialisteja, vaan mustia zimbabwelaisia.

Mitä silloin teki muu maailma? Mitä Afrikka? Ei mitään.

Mugabelle väkivalta oli tullut erottamattomaksi osaksi siirtomaavallalta perinnöksi jäänyttä demokratiaa. Seurauksena on nykyinen humanitäärinen katastrofi: Asukkaiden keskimääräinen elinikä on pudonnut 37 vuoteen. Aikuisista on työttöminä 80 prosenttia. Inflaatio etenee yli 100 000 prosentin vuosivauhdilla. Yli kolme miljoonaa on paennut maasta, joukossa valtaosa lukeneistosta ja ammattitaitoisesta työvoimasta. Elintarvikepula eteläisen Afrikan entisessä vilja-aitassa olisi jo tappanut nälkään valtaosan asukkaista, elleivät kansainväliset järjestöt ruokkisi Mugaben mielivallan uhriksi joutunutta kansaa.

Mitä tekee muu maailma? Se oli ollut valmis pakotteisiin tuomitessaan Ian Smithin valkoihoisen kapinahallituksen rotusorron ja Etelä-Afrikan apartheidin? Mitä tekee Afrikan Unioni, kun sortaja on mustaihoinen? Mitä apartheidista vapautunut Etelä-Afrikka, minne miljoonat zimbabwelaiset ovat paenneet? Ei mitään.

Ehkä syy on siinä, että useimmissa Afrikan maissa demokratia on vääristynyt välineeksi, jonka avulla hallitseva poliittinen luokka kahmii itselleen ja kannattajilleen etuisuuksia ja omaisuutta. Demokratiasta on tullut varasvallan, kleptokratian, hatara kulissi. Mugaben Zimbabwessa kleptokratia liittyy tyrannokratiaan, järjestelmään, jossa vaalien tulokset ovat olleet kerta toisensa jälkeen mielipideterrorin ja väkivallan avulla manipuloituja. Afrikan unionin peruskirjassa tosin todetaan, että jäseniltä edellytetään perustuslaillista hallitusta. Mutta onko kukaan rohjennut kyseenalaistaa Zimbabwen hallituksen jäsenyyden AU:ssa? Kenian presidentti Mwai Kibakin esimerkkiä noudattaen Mugabe yrittää varastaa vaalivoiton itselleen, kun Zimbabwen äänestäjien urhea enemmistö terroria ja aseita uhmaten antoi äänet oppositiolle.

Kiinan kommunistien kouluttama Mugabe ei voi hyväksyä, että joku kyseenalastaisi hänen asemansa tai hänen johtamansa puolueen yksinvallan. Kleptokraattina hän on jakanut kannattajilleen miljoonia hehtaareja laittomasti takavarikoituja maita ja mantuja. Tyrannokraattina hän on lähettänyt armeijan kenraalit ryöväämään timantti-, kupari- ja kobalttikaivoksia Kongosta. Afrikan sysimustassa ytimessä riehuneet taistelut ovat vaatineet ainakin kolmen miljoonan ihmisen hengen. Miksi muuten toisen maailmansodan jälkeen verisimmästä selkkauksesta ei juuri puhuta? Vain siksikö että siellä mustat tappavat mustia?

Ellemme voi edellyttää edes ihmisyyttä Afrikan johtajilta, syyllistymme rasismista räikeimpään: Otaksumme Ian Smithin tavoin, että mustaihoiset ovat ihmisinä alikehittyneitä ja siksi kykenemättömiä käyttämään valtaa. ”Not in my lifetime” – ei minun elinaikanani - oli lause, jonka luin BBC:n uutisissa eetteriin Lontoosta 11.11.1965, kun Ian Smith julisti Etelä-Rhodesian yksipuolisesti itsenäiseksi varmistaakseen, että valta säilyy valkoisilla. Eihän viime vuonna kuollut Smith voinut olla oikeassa!

Tätä kirjoitettaessa, Zimbabwen 28. itsenäisyyspäivänä, Kiinasta laivattu 77 tonnin aselasti on lähdössä Etelä-Afrikasta Zimbabween. Presidentti Thabo Mbeki ’ei voi tehdä sille mitään’. Mbeki ja Mugabe siloittavat tietä julman rasismin voitolle osoittamalla Smithin olleen oikeassa.



Ian Smith olikin samanlainen realisti kuin Enoch Powell:



At the time that he claimed to be defending "civilised standards", Rhodesians had already witnessed the flight of Belgian refugees from the Congo; Idi Amin had trashed Uganda, and Mobutu Sese Seko was about to introduce an even more brutal and dysfunctional regime in neighbouring Zaire; immediately to the north of Rhodesia, Kaunda's Zambia was in a mess, riddled with corruption and economically mismanaged, and Malawi was being similarly misruled by the eccentric despot Hastings Banda. So why, Smith argued, would Mugabe be any different? Why, indeed.


Lähes kaikki mustatkin zimbabwelaiset myöntävät, että Zimbabwessa/Rhodesiassa oli asiat paljon paremmin valkoisten ollessa vallassa:



Smith had run a successful emerging African country and, although the whites were the main beneficiaries, there was increasing prosperity among the black population.

Above all there was a sound, intelligently managed economy, free from the post-colonial blight of corruption.

Today, Zimbabwe is a failed state with a non-functioning economy, a once-flourishing agricultural sector now moribund, and a population on the brink of starvation. According to a UN Development Programme index, life expectancy there today is one of the lowest in the world. So much for liberation.

Although the first 20 years of Mugabe's rule saw a slow, somewhat even-paced decline, the calamitous collapse has been achieved in little more than half a decade, an extraordinary feat of self-destruction when one considers that it took more than a century for Ian Smith's white antecedents to carve a modern, functioning, European-style society out of raw African bushveld.

But that has been the story of post-colonial Africa and, although this week's obituaries will largely dismiss Smith as a colonial caricature, a novelty politician from another age, if you were to go to Harare today and ask ordinary black Zimbabweans who they would rather have as their leader - Smith or Mugabe - the answer would be almost unanimous. And it would not be Mugabe.



Valkoisten eurooppalaisten hallitsema Afrikassa sijaitseva maa oli eurooppalainen yhteiskunta, jossa mustilla afrikkalaisillakin oli paljon paremmat olot kuin afrikkalaisten itsensä hallitsemassa afrikkalaisessa yhteiskunnassa.

Kaikki tämä tieto on sellaista, jonka julkaisemisen Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Espoon käräjäoikeus yrittävät kieltää.

Totuus on vaarallista vain sellaisille vallanpitäjille, joiden asema perustuu valheeseen. Monikulttuurisuusideologiaa kannattava poliittinen ja byrokraattinen valtaeliitti pyrkii suojelemaan asemaansa estämällä kansaa saamasta totuudenmukaista tietoa mm. Afrikan todellisista oloista, afrikkalaisten ihmisten muodostamista yhteiskunnista ja Suomeen ym. Euroopan maihin muuttavien afrikkalaisten mukanaan tuomasta kulttuurillisista perinteistä ja yhteiskunnallisista tavoista ja käsityksistä. Tästä syystä suomalaisissa tiedotusvälineissä ja poliittisessa ja hallinnollisessa järjestelmässä ei juuri lainkaan tuoda esille tosiasioita Afrikan oloista tai sitten yritetään laittaa kaikki Afrikan ongelmat valkoisten eurooppalaisten syyksi.

3 kommenttia:

DJ Ex kirjoitti...

Afrikkalaisilla oli omat kulttuurinsa ennen eurooppalaisten valloittajien tuloa. Afrikkalaiset eivät kuolleet sukupuuttoon vaan elivät ja lisääntyivät, joten heidän kulttuurinsa olivat ainakin tässä mielessä riittävän hyviä. Afrikkalainen elämäntapa (jota Richard J. Herrnstein ja Charles Murray kuvaavat lisääntymispainotteiseksi) oli sopusoinnussa afrikkalaisen kulttuurin kanssa, koska afrikkalainen kulttuuri ja afrikkalaisten elämäntavat olivat kehittyneet yhtä aikaa.

Kun eurooppalaiset valloittajat tunkeutuivat Afrikkaan ja veivät sinne oman kulttuurinsa, joka oli muotoutunut eurooppalaisen elämäntavan mukaiseksi, alkoivat ongelmat. Afrikkalaiset eivät olleet kypsiä omaksumaan kulttuuria, johon kuuluivat tuliaseet ja korkea teknologia. Näitä asioita he eivät olisi itse keksineet nykyisessä kehityksensä vaiheessa. Länsimainen demokratia ja kansallisvaltioaate (varsinkin kun valtioiden rajat on vedetty afrikkalaisten kannalta mielivaltaisesti) olivat myös asioita, jotka eivät kuuluneet afrikkalaiseen ajatteluun.

Niin kauan asiat vielä sujuivat, kun eurooppalaiset ylläpitivät Afrikkaan viemäänsä kulttuuria. Mutta kun eurooppalaiset lähtivät ja antoivat Afrikan maiden itsenäistyä, alkoivat ongelmat.

Tilanne on sama kuin jos lapsille annettaisiin tuliaseita ja muita heidän kehitykseensä sopimattomia esineitä. Niin kauan kun vanhemmat valvoisivat aseiden ja esineiden käyttöä, tilanne olisi hallinnassa. Kun vanhemmat (joille itselleenkin aseiden vastuullinen käyttö vielä tuottaisi ongelmia) poistuisivat, lapset panisivat päälle rähinän ja alkaisivat ampua toisiaan.

On toisaalta väärin sanoa, että afrikkalaiset ovat kehityksessä "jäljessä" eurooppalaisia, koska tällöin oletetaan, että kehityksellä on jokin määrätty suunta, johon kaikki ovat menossa. Oikeampaa on sanoa, että afrikkalaiset ovat kehittyneet eri suuntaan kuin eurooppalaiset tai aasialaiset. Kehityksen on määrännyt heidän asuinpaikkaansa soveltuva luonnonvalinta. Afrikkalaiset ovat tarvinneet selviytymistaistelussaan erilaisia taitoja ja kykyjä kuin Afrikan ulkopuolella asuvat ihmiset. Afrikkalaiselle on esimerkiksi ollut eduksi, jos hän on pystynyt juoksemaan saaliseläimen perässä vuorokauden väsymättä niin, että saaliseläin on lopulta nääntynyt ja ollut helppo tappaa. Eurooppalaisia tällainen taktiikka ei ole hyödyttänyt, joten heille on kehittynyt kyky valmistaa monimutkaisia aseita eläinten metsästykseen. Tämä on vain yksi esimerkki.

Toisaalta myös eurooppalaisten eläminen Afrikassa on ollut vaikeaa, koska eurooppalaisten on ollut vaikea sopeutua afrikkalaiseen kulttuuriin ja elämäntapoihin. Eurooppalaisten ”sopeutuminen” onkin yleensä ollut sitä, että he ovat luoneet ympärilleen kappaleen eurooppalaista ympäristöä ja palkanneet tai pakottaneet afrikkalaiset toimimaan palvelijoinaan. Tasavertainen eläminen afrikkalaisten kanssa ei eurooppalaisilta oikein tahdo onnistua, koska eurooppalaisen on vaikea sopeutua afrikkalaisten tapoihin, joista monia he pitävät paitsi epäterveellisinä myös barbaarisina.

Mikko Ellilä kirjoitti...

http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/7363209.stm

There has been a sharp increase in ritual killings in Gabon ahead of local elections on 27 April, say campaigners.

The Association to Fight Ritual Crimes says there have been 12 deaths during campaigning - far more than usual.

The bodies of young children have been found with various body parts missing and gruesome discoveries have been made on Gabon's beaches, the group says.

It is believed some politicians order the killings in the hope that they will secure political power.

The BBC's Clare Spencer in Libreville says fear of reprisals from politicians is the reason why no one has yet been prosecuted for such crimes.

But the mayoral candidate, Andre Dieudonne Berre, denies the practice is widespread.

"We must be careful about these accusations," he says, "because people get very emotional."

"Maybe there are a few isolated cases, but it is not true to say that it is a general practice."

ALCR founder Jean-Elvis Ebang Ondo started the organisation after the bodies of his own son and a friend were found on the beach near the capital, Libreville, three years ago.

"These politicians drink the blood and eat the bodies of their victims," says Parfait Edou Engouang from the association.

"They do this as a ritual to keep themselves in power," he said.

The ALCR says it wants the international community to try to put more pressure on the government to find the killers.

Kommentti Jussi Halla-ahon vieraskirjassa:


Nimi : PK

Viesti : Samaan aikaan afrikkalaiset eivät pidä taikauskoa ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehtyjä murhia normaalina meininkinä.

Oikeasti. Millainen Maa tarvitsee "Association to Fight Ritual Crimes"-nimisen järjestön?

"These politicians drink the blood and eat the bodies of their victims," says Parfait Edou Engouang from the association.

"They do this as a ritual to keep themselves in power," he said.

27. huhtikuuta 2008 22:32:06

Unknown kirjoitti...

Bermuda on tällä hetkellä Economistin mukaan maailman parastuloinen maa. Hyvin näyttää neekerienemmistö toimivan.