Uskovaiset yrittävät naama punaisena huutaen kiistää objektiivisia tosiasioita
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos on viime aikoina innostunut sosiobiologiasta eli yhteiskunnan ilmiöiden biologisen perustan tutkimuksesta. Sosiologien monesti torjuma suuntaus yhdistetään usein oikeistokonservatiivisiin näkemyksiin. Vasemmistolaisena tunnetun Roosin mukaan sosiobiologian tulokset ovat kuitenkin fysiikan lakeihin rinnastettavia lainalaisuuksia, joiden tunteminen on tärkeää sosiaalipolitiikassa ja tasa-arvon edistämisessä.
– Opiskelijat kysyvät, mitä järkeä on ottaa huomioon teorioita, joissa ajallinen mittayksikkö on 10000 vuotta, kun puhutaan nyky-yhteiskunnasta. Lisäksi sosiologian muodit vaihtelevat 3-4 vuoden välein, ja sosiologit rakastavat puhua siitä, että perhe tai yhteiskunta on totaalisesti muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana.
– Vastaukseni on se, että evoluutioteoreettiset tulokset ovat vähän samantyyppisiä kuin fysiikan lainalaisuudet. Ne ovat nykysosiologian kannalta muuttumattomia faktoja, jotka tutkijan täytyy ottaa huomioon muotoillessaan omia teorioitaan. Toki niitäkin pitää tutkia ja kyseenalaistaa, mutta piittaamattomuus niistä on anteeksiantamatonta.
Minäkin vertasin sosiobiologisia tutkimustuloksia fysiikan lakeihin, mm. painovoimalakiin, ollessani Espoon käräjäoikeudessa syytettynä poliittisessa teatterioikeudenkäynnissä, jossa valtionsyyttäjä Mika Illman yritti kiistää mm. afrikkalaisten ja eurooppalaisten välisten ÄO-erojen olemassaoloa.
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos on siis minun kannallani ja Illmanin kantaa vastaan. Taidan ottaa Roosin lausuntoja mukaan todistusaineistoksi hovioikeuteen, mikäli hovioikeus ei lähtökohtaisesti hylkää Illmanin syytettä ilman oikeudenkäyntiä.
Julkisuudessa Roos on aiheuttanut pientä kohua arvioimalla myötäsukaisesti pääministerin isänäkin tunnetun valtio-opin emeritusprofessorin Tatu Vanhasen kiisteltyjä tutkimuksia. Nuorisotutkimusseuran internetfoorumilla Roosin herättämä keskustelu yltyi niin kuumaksi ja epäasialliseksi, että se lopetettiin ja poistettiin internetistä. Vanhanen on tutkinut evolutiivisesta näkökulmasta muun muassa etnisiä konflikteja, eri valtioiden demokraattisuuden eroja, naisten aliedustusta politiikassa sekä kansakuntien älykkyysosamäärän ja taloudellisen kehitysasteen välisiä yhteyksiä. Vielä vuonna 2001 Roos teilasi Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä täysin Vanhasen ja Yrjö Ahmavaaran kirjan Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin. Hän nimitti sitä humpuukiksi ja roskatieteeksi.
– Silloin olin siinä mielessä normaali sosiologi, että pidin sosiobiologista lähtökohtaa yleisesti ottaen vääränä. Lisäksi olin sitä mieltä, että Vanhanen yksinkertaistaa asioita liikaa, Roos sanoo nyt.
Jälkimmäisessä asiassa hän ei ole muuttanut mieltään, ainakaan kovin paljon.
– Edelleen olen sitä mieltä, että Vanhanen vetää liian yksinkertaisia kausaalipäätelmiä. Asiat ovat vähän monimutkaisempia, mutta toisaalta perusjutut rakentuvat juuri tuolla tavalla.
Roosin mielestä Vanhanen ei ole evoluutioteorian alalla esittänyt mitään kovin merkittävää.
– Hänen teoreettinen perspektiivinsä ei ole hirveästi kehittynyt viimeisen 10–15 vuoden aikana, jolloin tällä alueella on kuitenkin tapahtunut aika paljon.
- Yhteiskuntatieteilijät eivät voi väittää, että biologisilla tekijöillä ei olisi vaikutusta yhteiskunnassa, professori J.P. Roos korostaa.
Älykkyyden ja elintason yhteys on selvä
Roos kuitenkin arvostaa Vanhasen tutkimuksia juuri sillä osa-alueella, joka on julkisessa keskustelussa kaikkein arin: älykkyystutkimuksessa. Vanhanen selittää kansakuntien elintasoeroja niiden keskimääräisten älykkyysosamäärien eroilla. Seitsemän vuoden takaisessa kirja-arviossaan Roos vertasi tätä siihen, että selitettäisiin kesän lämpimyyttä jäätelönkulutuksen määrällä. Hänen ajatuksenaan oli, että alhaiseen elintasoon liittyy alhainen koulutustaso, joka johtaa heikkoon menestykseen älykkyystesteissä.
– En ollut silloin perehtynyt älykkyystutkimukseen riittävästi. On monia älykkyystestejä, joiden tuloksiin koulutuksella ei ole vaikutusta, Roos sanoo.
Roosin mukaan sekin on osoitettu uskottavasti, että älykkyystestit ovat riittävän kulttuurivapaita. Monia varauksia tulosten luotettavuuteen voidaan tehdä, mutta kokonaan älykkyyseroja ei voida selittää pois.
Erot kansakuntien älykkyyskeskiarvoissa ovat merkittäviä. Vaikka testit on yleensä laadittu Euroopassa ja Yhdysvalloissa, parhaiten niissä menestyvät aasialaiset. Heikoimpia tuloksia on mitattu Afrikassa. Yhteys älykkyyden ja elintason välillä on hyvin selvä, vaikka poikkeuksiakin toki on.
– Erot kansakuntien älykkyyskeskiarvoissa ovat merkittäviä. Ne tarkoittavat huomattavia eroja myös huippuälykkäiden osuudessa, joiden panos kansakuntien menestyksessä on erityisen tärkeä, Roos sanoo.
Tämä on juuri sitä, mitä sanoin kirjoituksessani Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Valtionsyyttäjä Mika Illman haastoi minut oikeuteen nimenomaan tuosta kirjoituksesta.
Illman siis vaatii minulle rangaistusta täsmälleen siitä, mitä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos ja Tampereen yliopiston valtio-opin professori emeritus Tatu Vanhanen ovat sanoneet.
Jäämme odottamaan, että Illman haastaa oikeuteen Roosin ja Vanhasen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti