Harvat vastustavat diktatuuria ennen kuin on liian myöhäistä

Milton Mayerin kuvaus Natsi-Saksasta sopii nykyajan Suomen ja koko Euroopan multikulti-ilmapiiriin kuin nenä naamaan:

To live in this process is absolutely not to be able to notice it, unless one has a much greater degree of political awareness, acuity, than most of us had ever had occasion to develop. Each step was so small, so inconsequential, so well explained or, on occasion, "regretted," that, unless one were detached from the whole process from the beginning, unless one understood what the whole thing was in principle, what all these "little measures" must some day lead to, one no more saw it developing from day to day than a farmer in his field sees the corn growing. One day it is over his head.

How is this to be avoided, among ordinary men, even highly educated ordinary men? Frankly, I do not know. I do not see, even now. Many, many times since it all happened I have pondered that pair of great maxims, Principiis obsta and Finem respice - "Resist the beginnings" and "consider the end." But one must foresee the end in order to resist, or even see, the beginnings.

Each act, each occasion, is worse than the last, but only a little worse. You wait for the next and the next. You wait for the one great shocking occasion, thinking that others, when such a shock comes, will join with you in resisting somehow.

But the one great shocking occasion, when tens or hundreds or thousands will join with you, never comes. That's the difficulty. If the last and worst act of the whole regime had come immediately after the first and the smallest, thousands, yes, millions would have been sufficiently shocked – if, let us say, the gassing of the Jews in 1943 had come immediately after the "German Firm" stickers on the windows of non-Jewish shops in 1933. But of course this isn't the way it happens. In between come all the hundreds of little steps, some of them imperceptible, each of them preparing you not to be shocked by the next. Step C is not so much worse than Step B, and, if you did not make a stand at Step B, why should you at Step C? And so on to Step D.

And one day, too late, your principles, if you were ever sensible of them, all rush in upon you. The burden of self-deception has grown too heavy, and some minor incident collapses it all at once, and you see that everything, everything, has changed and changed completely under your nose.

You have gone almost all the way yourself. You have accepted things you would not have accepted five years ago, a year ago, things that your father could not have imagined.

Suddenly it all comes down, all at once. You see what you are, what you have done, or, more accurately, what you haven't done (for that was all that was required of most of us: that we do nothing).

(Ylläoleva teksti on minun laatimani tiivistelmä Mayerin alkutekstistä. Mielestäni tekstin luettavuus parani huomattavasti lyhentämisen myötä. Alkuperäinen teksti oli kirjoitettu vuolassanaisena ja irrelevantteja detaljeja vilisevänä dialogina kahden henkilön kesken. Lyhennetyssä versiossa olennainen asiasisältö tulee paljon paremmin esille. En ole erikseen merkinnyt tekemiäni poistoja. Yhtäkään sanaa ei ole muutettu tai lisätty. Jos jotakuta kiinnostaa, lyhentämätön alkuteksti löytyy internetistä.)

Erkki Toivanen kuvasi samaa ilmiötä Uudessa Suomessa 30.10.2007:

Lenin ivasi aikanaan niitä "hyödyllisiä idiootteja", jotka ylistivät kommunismia ja asettivat proletariaatin diktatuurin demokratian edelle. Hitlerillä oli omat ihailijansa, joihin hän suhtautui yhtä halveksivasti. Meillä on nyt pilvin pimein omat arvonsa kavaltamaan valmiita "monikulturisteja". Jäljet pelottavat.

Kuuluisa antifreudilainen psykoanalyytikko Arno Gruen on selittänyt diktatuuriin alistumista psykologisena ilmiönä artikkelissaan Die politischen Konsequenzen der Identifikation mit dem Aggressor:

Die Entstehung des Fremden und dessen Externalisation stehen in direktem Bezug zum Intimsten des Menschen, nämlich seiner Identität. Entscheidend ist die Frage: Was bleibt für deren Entwicklung, wenn all das, was dem Menschen eigen ist und ihn als Individuum ausmacht, verworfen und zum Fremden gemacht wird? Dann reduziert sich Identität auf die Anpassung an äußere Umstände, welche das seelische Überleben des Kindes sichert: Es tut alles, um den Erwartungen der Mutter und des Vaters gerecht zu werden. Kern dieses Prozesses ist die Identifizierung mit den Eltern. Das Eigene des Kindes wird durch das Fremde der Eltern ersetzt.

Eine Identität, die sich auf diese Weise entwickelt, orientiert sich nicht an eigenen inneren Prozessen, sondern am Willen einer Autorität. Das hat natürlich weitreichende Konsequenzen für das Individuum, aber auch für die Gesellschaft.

Wenn Identität eine grundlegende Konstellation von immanenten Persönlichkeitsmerkmalen ist, dann deuten diese Beobachtungen darauf hin, dass viele Menschen keine solche Indentität besitzen. Die Nazimentalität war darauf versessen, Menschen ihre Identität zu nehmen. Das KZ-Grauen hatte nicht einfach die körperliche Vernichtung im Sinn. Übergeordnetes Ziel war vielmehr, die menschliche Würde, die Persona, zu zerstören. Es waren Menschen ohne eigene wirkliche Identität, die anderen das nehmen mussten, was sie selbst nicht besaßen. Aus Rache töteten sie das eigene Fremde, das sie selbst zu einer eigenen wirklichen Identität hätte führen können.

Menschen, die vom inneren Fremdsein bestimmt sind, hatten nie die Möglichkeit, ein Urvertrauen als festen Bestandteil ihrer Persönlichkeit zu entwickeln. Statt dessen übernehmen sie eine "falsche Identität", die sie auch weiterhin dazu veranlasst, repressive Autoritäten zu idealisieren und Rettung ausgerechnet von jenen zu erhoffen, die eigentlich ihre Peiniger sind.

...

Eine Variante davon wird in einer vor kurzem erschienenen Studie von Spenc (1996) beschrieben. Politische Gefangene im heutigen chinesischen Gulag waren überzeugt, dass es ihre eigene Schuld war, nicht die ihrer Peiniger, dass sie am Verhungern und Sterben waren.

...

Diese Identifizierung führt nicht nur dazu, dass das Opfer sich mit dem Täter verbündet, sondern auch, dass es ihn idealisiert. In den Augen des Opfers beginnt der Täter Geborgenheit auszustrahlen. Gleichzeitig fängt das Opfer an, seinen Schmerz als Schwäche zu empfinden, weil der Täter diese Gefühle verbietet. Doch der Schmerz und die daraus resultierende Wut existieren weiter in dem Opfer, nur diesmal gegen das Eigene, das nun als fremd erlebt wird.

(Lihavoinnit ja kursivoinnit minun.)

Tämä ilmiö on havaittavissa mm. Suomessa ajatuspoliisin pyrkimyksissä tehdä maahanmuuttopolitiikan kritisointi rikosoikeudellisesti rangaistavaksi ja Britanniassa ja Amerikassa DNA:n kaksoiskierrerakenteen löytäneen Nobel-palkitun tiedemiehen rankaisemisessa älykkyystutkimuksien tuloksien kertomisesta. Auktoriteetteihin ja valtakoneistoon samaistuneet, tervettä itsetuntoa vailla olevat pikkusieluiset ja ahdasmieliset ihmiset pyrkivät vimmaisesti rankaisemaan niitä harvoja itsenäisiä ajattelijoita, jotka rohkenevat kyseenalaistaa establishmentin saneleman virallisen totuuden. Autoritaarisen maailmankuvan omaavat vallitsevan ideologian kannattajat tietävät alitajuisella tasolla itsekin olevansa väärässä, mutta pyrkivät tukahduttamaan tämän tunteen rankaisemalla kerettiläisiä.

Väärinajattelijat pitää tuhota juuri siksi, että he ovat oikeassa. Mielipidevainon kannattajat ovat itse alitajuisesti samaa mieltä toisinajattelijoiden kanssa, mutta pyrkivät estämään kerettiläisten näkemysten esittämisen julkisuudessa voidakseen itse jatkaa valheelliseen viralliseen ideologiaan uskomista.

Mitä pahempia valheet ovat, sitä suuremmalla vimmalla ja väkivallalla niitä pitää suojella kaikelta kritiikiltä. Neuvostoliiton kritisoijia vainottiin Suomessa Kekkosen aikana nimenomaan siksi, että heidän tiedettiin olevan oikeassa. Neuvostovastaisten ajatusten sensuroinnin kannattajat halusivat ennen kaikkea estää itseään myöntämästä Neuvostoliittoa kohtaan esitetyn kritiikin pätevyyttä, koska halusivat samaistua Neuvostoliiton valtaan ja uskoa Neuvostoliiton väkivaltaisen diktatuurin legitimiteettiin.

Nykyaikana massiivisen maahanmuuton kannattajat yrittävät kriminalisoida maahanmuuttajien tekemiä rikoksia koskevan tilastotiedon julkaisemisen, koska tietävät itsekin tällaisen tilastotiedon osoittavan maahanmuuton kasvattavan rikollisuutta suunnattomasti. Jos maahanmuuton lisäämisen kannattajat uskoisivat maahanmuuton olevan aidosti hyödyllistä yhteiskunnalle, heillä ei olisi mitään motiivia yrittää kieltää maahanmuuton yhteiskunnallisia vaikutuksia koskevan tilastotiedon levittämistä julkisuudessa. He kuitenkin samaistuvat maahanmuuton kasvattamista ajavaan poliittiseen valtakoneistoon ja haluavat suojella sitä kaikelta kritiikiltä rankaisemalla vallanpitäjien harjoittaman politiikan virheitä kiusallisesti esille tuovia itsenäisesti ajattelevia yksilöitä. Tämä on verrattavissa siihen, että H.C. Andersenin sadussa Keisarin uudet vaatteet keisarin alastomuuden paljastanutta totuudenpuhujaa olisi rangaistu.

Etsimättä tulee mieleen myös ns. battered wife syndrome eli miehensä hakkaaman naisen läheisriippuvuussuhde väkivaltaiseen mieheensä. Tästä syndroomasta tuntuvat kärsivän makrotasolla mm. ne suomalaiset vasemmistolaiset feministit, jotka ihannoivat afrikkalaisia ja lähi-itämaalaisia muslimimiehiä.

Muslimit alistavat naisia. Muslimien mielestä naisen on oltava nyrkin ja hellan välissä burqan sisälle vangittuna synnytyskoneena. Naisten oikeuksien puolustajina esiintyvät feministit kuitenkin ihannoivat muslimeja ja vihaavat naisia hyvin kohtelevia valkoisia heteromiehiä, jotka kritisoivat muslimien barbaarista, keskiaikaista naisvihamielistä ideologiaa.

Tässä on kyseessä väkivaltaisten barbaarien valtaan alistuminen, näiden barbaarien ihaileminen kaiken kritiikin yläpuolella olevina jumalina ja näitä barbaareja vastustavien sivistyneiden ihmisten vihaaminen.

Afrikasta ja Lähi-idästä tulleet maahanmuuttajat tekevät suunnattomasti rikoksia, mm. ryöstävät ihmisiä kaduilla ja puistoissa aseella uhaten (aiemmin Suomessa lähes tuntematon rikostyyppi) ja raiskaavat naisia jopa systemaattisesti organisoituneina rikollisjoukkioina (aikaisemmin Suomessa ei ole raportoitu juuri lainkaan joukkoraiskauksia, koska suomalaisen tai ylipäätään länsimaalaisen miehen seksuaalipsykologia on kategorisesti ristiriidassa joukkoraiskauksen idean kanssa; länsimaalainen raiskaaja haluaa nauttia naisesta yksin eikä missään nimessä halua muita miehiä paikalle häiritsemään), mutta suomalaiset vasemmistolaiset naiset kiistävät Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien tekemien rikosten olemassaolon ja vuodattavat sairasta vihaansa maahanmuuttajien rikollisuutta kritisoivien, naisien oikeuksia puolustavien suomalaisten miesten päälle.

Tätä ilmiötä on kutsuttu myös nimellä Tukholma-syndrooma. Terroristien tai muiden rikollisten kaappaamat panttivangit usein samaistuvat kaappareihin ja ryhtyvät olemaan näiden puolella rehellisiä ihmisiä vastaan. Sama ilmiö esiintyy myös yhteiskunnallisella tasolla. Jotkut diktaattorien tai barbaarien alaisuudessa elävät ihmiset sopeutuvat tilaisuuteen samaistumalla yhteiskuntaa väkivallalla terrorisoivaan barbaarilaumaan ja hyökkäämällä näiden barbaarien väkivaltaista käytöstä kritisoivien järkevien ja sivistyneiden ihmisten kimppuun.

Barbaarien uhrit kiistävät oman uhriutensa, samaistuvat sortajan maailmankuvaan ja intresseihin ja lopulta, sortajan arvomaailman sisäistettyään, projisoivat itseään ja omaa heikkouttaan kohtaan tuntemansa vihan ja halveksunnan toisiin saman sortajan uhreihin, jotka yrittävät puolustaa itseään ja taistella sortajaa vastaan.

Näin kävi mm. Saksassa vuonna 1944, kun Hitleriä vastaan tehdyn murhayrityksen ja natsien vastaisen vallankumousyrityksen epäonnistuttua natsien aivopesemät ja natsityrannian arvomaailman sisäistäneet, natsien intresseihin samaistuneet lammasmaiset massat kuohuivat silmitöntä vihaa tyrannian lopettamiseen pyrkineitä isänmaanystäviä vastaan.

Samaa ilmiötä kuvaa George Orwell romaanissaan 1984: puoluediktatuurin alaisuudessa elävät ihmiset suggeroivat itsensä fanaattiseen vihaan jokapäiväisen viharituaalin aikana, jolloin kaikkien poliittisesti korrektilla tavalla käyttäytyvien kansalaisten odotetaan ilmaisevan uskonnollista palvontaa Puolueen johtajaa kohtaan ja kritiikitöntä sitoutumista Puolueen auktoriteettien ilmoittamaan linjaan sekä suunnatonta raivoa Puolueen vastustajia kohtaan.

Aivopesty yleisö ei edes halua kuulla Puolueen kritisoijan, toisinajattelija Emmanuel Goldsteinin mielipiteitä, vaan vihaa toisinajattelijaa tietämättä hänen ajatuksistaan yhtään mitään.

Kun elokuvateatterissa esitettävässä Puolueen propagandavideossa näytetään pieni pätkä Goldsteinin haastattelua, yleisö huutaa kurkku suorana ja naama punaisena peittääkseen Goldsteinin äänen kuulumattomiin.

Samalla tavalla nykyään reagoidaan mm. Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin kertomiin tosiasioihin populaatioiden välisistä ÄO-eroista. Puolueen virallisen Totuuden keskustelupalstalla innokkaimmat Puolueen kannattajat ovat kehottaneet Puolueen ajatuspoliisia kieltämään kaiken keskustelun ÄO-eroista, koska niistä puhuminen on lähtökohtaisesti Puolueen virallisen linjan vastaista.