Älykkyyskeskustelua Pravdassa

HS:n artikkeli alustuksena älykkyyskeskustelulle:

Emeritusprofessorit Richard Lynn ja Tatu Vanhanen julkaisivat viime vuonna kirjan IQ and Global Inequality, joka oli jatkoa samojen tekijöiden vuonna 2002 ilmestyneelle kirjalle IQ and the Wealth of Nations. Kirjoissaan Lynn ja Vanhanen pyrkivät osoittamaan, että eri kansojen keskimääräisessä älykkyydessä on eroja ja että älykkyydellä on merkitystä selitettäessä kansojen välistä eriarvoisuutta.

Vanhanen ja Lynn katsovat, että korkein älykkyysosamäärä on Itä-Aasian kansoilla, kuten kiinalaisilla, japanilaisilla ja korealaisilla. Heistä jäävät jälkeen eurooppalaiset, jotka ovat kuitenkin keskimäärin älykkäämpiä kuin esimerkiksi Latinalaisen Amerikan intiaaniväestö, Etelä-Aasian asukkaat tai pohjoisafrikkalaiset. Lynnin ja Vanhasen älykkyysvertailun häntäpäässä ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sijaitsevien valtioiden asukkaat.

Suomessa Tatu Vanhasen teeseistä kohistiin vuonna 2004. Niihin kiinnitettiin huomiota myös siksi, että Tatu Vanhanen on pääministeri Matti Vanhasen isä. Suomalaisessa tiedemaailmassa Tatu Vanhasen vertailevaan älykkyystutkimukseen on suhtauduttu enimmäkseen torjuvasti.

Tuoreen Sosiologia-lehden (3/07) artikkelissa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos puolustaa IQ and Global Inequality -teoksessa esitettyjä väitteitä. Roos katsoo, että älykkyys on todellinen, tutkittavissa oleva ilmiö, joka vaihtelee sekä yksilöiden että väestöryhmien kesken. Roosin artikkeli on nähtävissä hänen kotisivuillaan internet-osoitteessa http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/lynnvanhanen.htm

Roosin mielestä Lynn ja Vanhanen osoittavat konkreettisesti, että älykkyysmittaukset ovat riittävän kulttuurivapaita ja ne mittaavat olemassa olevia todellisia eroja. Roos katsoo Lynnin ja Vanhasen myös todistavan vakuuttavasti, että älykkyydellä on "iso merkitys kansojen välisen eriarvoisuuden selittämisessä".

Roos kirjoittaa, että älykkyyden tutkiminen on yhteiskuntatieteissä tabu, minkä vuoksi esimerkiksi Tatu Vanhanen on saanut mainetta "rasistina ja biologiahörhönä". Roos sanoo itse olleensa väärässä, kun hän on aiemmin pannut Vanhasen näkemyksiä halvalla.

Eri väestöryhmien älykkyyttä koskevista väitteistä on viime viikkoina kohistu myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa. DNA:n kaksoiskierrerakenteen selvittäjänä tunnettu James Watson piti lokakuun puolivälissä Sunday Timesin haastattelussa Afrikan tulevaisuudennäkymiä synkkinä ja sanoi syyksi sen, että mustaihoiset eivät ole yhtä älykkäitä kuin valkoihoiset.

Kirsi Piha möläyttää:

Mitäs ihmeen järkeä siinä on? Jos oletamme kuten tutkijat Vanhanen ja Lynn, että älykkyys on synnynnäistä, ei sitä tutkimalla kaiketi pystytä myöskään parantamaan.

Minä kommentoin tätä HS:n keskustelupalstalla näin:

Miten niin "oletamme"? Eihän sitä ole noin vain oletettu, vaan älykkyyden geneettisyys on nimenomaan havaittu tekemällä tieteellisiä empiirisiä tutkimuksia. Kirsi Piha ei tajua tieteen perusperiaatteita.

Tutkimuksen tarkoituksena ei myöskään tarvitse olla älykkyyden parantaminen. Asioita voidaan tutkia, vaikka niitä ei pyrittäisi muuttamaan. Tieto esim. afrikkalaisten matalasta älykkyystasosta on erittäin relevanttia mm. kehitysapupolitiikan ja maahanmuuttopoliitikan kannalta. Kirsi Piha ei tajua tätä, vaikka on itse ollut kansanedustajana ja europarlamentaarikkona tekemässä poliittisia päätöksiä mm. nimenomaan kehitysapupolitiikasta ja maahanmuuttopoliitikasta.

Joku pelle nimimerkkikirjoittelija luuli olevansa fiksu veistellessään tällaisia näsäviisaita puujalkavitsejä ja sanaleikkejä:

Kirjoittaja tarkoittaa varmaankin, että kehitysapuna Afrikkaan pitäisi viedä särkeä, koska sen syönti kasvattaa järkeä. Tunnetustihan aliravitsemus alentaa älykkyyttä.

Mutta onko maahanmuuttopolitiikan kannalta yhtä arvokasta tieto juutalaisen, kiinalaisen tai amerikkalaisen matalasta älykkyystasosta kuin afrikkalaisen korkeasta älykkyydestä?

Mitä muita ominaisuuksia maahanmuuttajalta pitäisi mitata? Entä maastamuuttajalta?

Väänsin asiaa rautalangasta:

Tunnetustihan aliravitsemus alentaa älykkyyttä.

Myös geenit vaikuttavat älykkyyteen erittäin paljon. Tieto afrikkalaisten matalasta geneettisestä älykkyyspotentiaalista kertoo, että edes aliravitsemuksen poistamisella ei voitaisi nostaa afrikkalaisten älykkyystasoa eurooppalaisten tasolle. Kehitysapupolitiikka on siis täysin epärealistista, jos sen pyrkimyksenä on luoda kehitysmaihin eurooppalaistyylinen koulutusjärjestelmä.

Afrikkalaisten enemmistö on sellaisia ihmisiä, jotka Suomessa olisivat koulussa harjaantumisluokalla tai tukiopetuksessa. Eurooppalaistyylinen koulujärjestelmä on suunniteltu sen varaan, että oppilaiden keskimääräinen älykkyystaso vastaa eurooppalaisten keskitasoa. Koulujärjestelmä on suunniteltu sellaiseksi, että keskivertokoululainen on seiskan tai kasin oppilas. Koulujärjestelmä ei kerta kaikkiaan toimi, jos keskivertokoululainen on nelosen oppilas. Afrikassa 25 oppilaan luokalla parhaat 2-3 oppilasta saattaisivat olla suomalaisella mittapuulla viitosen tai korkeintaan kuutosen oppilaita, kaikki loput pitäisi suomalaisessa koulusysteemissä käytettyjen arvostelukriteereiden perusteella jättää luokalle.

Eurooppalaistyylinen koulutusjärjestelmä ei siis sovellu Afrikkaan. Koulutustavoitteet on Afrikassa määriteltävä tyystin toisenlaisiksi kuin Suomessa. Jos esim. parhaat 10 % oppilasaineksesta ovat viitosen oppilaita, lukioon menevien osuus ei voi olla samat 50 % ikäluokasta kuin Suomessa.

Mitä muita ominaisuuksia maahanmuuttajalta pitäisi mitata?

Eri kansojen erilaiset älykkyystasot kertovat jotain siitä, minkätasoista menestystä voidaan kultakin maahanmuuttajaryhmältä odottaa. Suomessa asuvien afrikkalaisten työttömyysaste on n. 60 % ja kiinalaisten työttömyysaste n. 10 %. Tämä ero selittyy paljolti sillä, että vähäisen älykkyystason omaavien ihmisten on hankalaa hankkia Suomen työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista.

Koska afrikkalaisten työllistymismahdollisuudet Suomessa ovat heidän matalan älykkyystasonsa vuoksi hyvin heikot, Suomeen ei pitäisi ottaa afrikkalaisia maahanmuuttajia. Suomeenhan halutaan nimenomaan työperäisiä maahanmuuttajia, ainakin näin poliittiset päättäjämme jatkuvasti sanovat julkisuudessa. Eiväthän työttömät maahanmuuttajat voi olla työperäisiä maahanmuuttajia, joten meidän ei siis pitäisi ottaa vastaan työttömäksi jääviä, Suomen työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista tyystin vailla olevia afrikkalaisia maahanmuuttajia.

Tässäkin asiassa poliittisesti korrektia dogmaa kritisoivat tahot siis voittavat väittelyn 6-0, koska dogman puolustajilla ei kerta kaikkiaan ole yhtään mitään argumentteja.