Kyllä se yhteiskunta sittenkin koostuu ihmisistä

AD 1633 katolisen kirkon inkvisitio syytti Galileo Galileitä kerettiläisyydestä, kun tämä oli sanonut maapallon pyörivän akselinsa ympäri ja kiertävän auringon ympäri. Uhkaamalla Galileitä kidutuksella inkvisitio pakotti Galilein julkisesti valehtelemaan uskovansa katolisen kirkon dogmiin, jonka mukaan maapallo ei pyöri akselinsa ympäri. Legendan mukaan Galilei kuitenkin sanoi heti inkvisition kuulusteluista lähdettyään:

- Se pyörii sittenkin!

Suomessa on samanlainen tilanne AD 2008.

Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen teki poliisille tutkintapyynnön kirjoituksestani Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Puumalaisen mielestä oli "valheellinen väittämä", että afrikkalainen yhteiskunta on afrikkalaisten ihmisten itsensä muodostama.

Valtakunnansyyttäjänvirasto on Suomessa se inkvisitio, jonka vastuulle ajatusrikokset kuuluvat. Valtakunnansyyttäjänvirasto käyttää itse termiä sananvapausrikos.

Valtakunnansyyttäjänvirastossa työskentelevä valtionsyyttäjä Mika Illman esitti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeelle minun asettamiseni syytteeseen sen sanomisesta, että yhteiskunta koostuu ihmisistä. Kalske teki päätöksen syytteen nostamisesta esityksen mukaisesti. Kalske määräsi Illmanin ajamaan syytettä.

Käräjäoikeudessa valtionsyyttäjä Mika Illman ei kyennyt osoittamaan yhtäkään kirjoituksessani esitettyä väitettä millään tavalla valheelliseksi.

Käräjäoikeuden päätöksen mukaan tekstini on siis kiistatonta faktaa.

Käräjäoikeus kuitenkin päätti tuomita minut syyttäjän vaatimaan rangaistukseen eli sakkoihin ja tekstin poistamiseen blogistani.

Käräjäoikeuden päätöksen mukaan tosiasioiden sanominen on siis kiellettyä.

Käräjäoikeuden päätöksen perusteluissa eksplisiittisesti sanotaan, että kirjoituksessani esitettyjen afrikkalaisten maahanmuuttajien rikollisuutta, työllisyystilannetta ja keskimääräistä älykkyysosamäärää koskevien väitteiden paikkansapitävyydellä ei ole mitään merkitystä. Nämä väittämät ovat käräjäoikeuden päätöksen mukaan rikosoikeudellisesti rangaistavia vain ja ainoastaan siksi, että ne loukkaavat afrikkalaistaustaisia maahanmuuttajia.

Mikä tahansa tosiasia on siis käräjäoikeuden mukaan kielletty, jos se loukkaa jotakuta.

Käräjäoikeuden päätöksen mukaan on kiellettyä sanoa, että afrikkalainen yhteiskunta koostuu afrikkalaisista ihmisistä. En voi reagoida tähän mitenkään muuten kuin sanomalla, että kyllä se yhteiskunta sittenkin koostuu ihmisistä.

Mitkään ajatuspoliisit, sensuuribyrokraatit, inkvisiittorit, noitavainoajat, kirjanpolttajat ym. barbaarit ja tyrannit eivät voi estää minua olemasta tätä mieltä ja sanomasta mielipidettäni ääneen.

Kerrataanpa vielä.

Minä sanoin:

Yhteiskunta koostuu ihmisistä.

Käräjäoikeus sanoo:

Kysymys ei ole enää hyväksyttävästä sananvapauden puitteissa tapahtuvasta mielipiteen ilmaisusta.

Minä sanon:

Kyllä se yhteiskunta sittenkin koostuu ihmisistä.

Tästä ei pääse yli eikä ympäri.

Afrikka on Afrikka, koska siellä asuu afrikkalaisia.

Inkvisiittorien pyrkimyksistä kieltää tosiasioiden kertominen ovat kirjoittaneet mm. Juha Kettunen ja Kullervo Kalervonpoika.

Kettunen:

Sananvapaus ja mielipiteenvapaus Suomessa saivat viimeisen naulan arkkuunsa tänään, kun Mikko Ellilä sai blogikirjoituksestaan tuomion kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Asiassa kävi juuri niin kuin odotettiinkin. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä syyttäjä on sama asia kuin tuomari; jopa YLE on joskus uutisoinut asiasta. Syyttäjä nostaa syytteen jos ja vain jos katsoo varmasti voittavansa. Oikeus toimii kumileimasimena, eikä itse oikeudenkäynnissä todistelulla ole mitään merkitystä. Ei edes silloin, kun puolustus voittaa väittelyn sata-nolla.

Kyllähän tämä aika hiljaiseksi vetää. Tilanne on siis se, että me kaikki bloggaajat olemme sataprosenttisesti syyttäjän mielivallan ja poliittisen agendan armoilla. Jos väitteet siitä, että afrikkalaisen yhteiskunnan ongelmat johtuvat afrikkalaisista itsestään johtavat tuomioon kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, kukaan ei enää ole turvassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minkä tahansa negatiivisen asian sanominen afrikkalaisista erikseen tai muslimeista yleensä voi johtaa tuomioon.

Kullervo:

Espoon käräjäoikeus alistui näytösoikeudenkäynnin jälkeen valtionsyyttäjä Mika Illmanin käynnistämän henkilökohtaisen - poliittisen - ajojahdin kumileimasimeksi.

Ellilän tapaus oli näytösoikeudenkäynti - de facto - mitä suurimmassa määrin. Asia oli oman näkemykseni mukaan päätetty jo etukäteen ja Ellilä oli tuomittu jo ennen varsinaisen tuomion julistamista. Oikeuden tehtäväksi jäi näin ollen alistua lainsäädäntövallan itselleen mahdollisesti kaapanneen valtionsyyttäjän käsikassaraksi.

Miettikää näitä asioita. Ihan aikuisten oikeasti. Miettikää, haluatteko tosiasioiden kertomisen olevan rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

Haluatteko poliittisin perustein tekaistuja perättömiä ilmiantoja ja lakiin perustumattomia syytteitä tehtailevien Suomen perustuslakia vastustavien Mikko Puumalaisen ja Mika Illmanin saavan suvereenisti päättää omien mielipiteidensä perusteella, täysin laista ja perustuslaista piittamatta, millaisten asioiden sanominen Suomessa on sallittua ja millaisten ei.

Mikko Puumalainen on luonut Suomeen islamilaisen julkisyhteisön

Entinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on vähemmistövaltuutettuna toimiessaan perustanut Suomeen instituution nimeltä Suomen Islamilainen Neuvosto, jolle on annettu julkisoikeudellinen asema kaikkia Suomessa asuvia muslimeja kollektiivisesti edustavana viranomaistahona.

Nyt tätä samaa mallia ollaan ajamassa muihin EU-maihin:

Vuonna 2006 perustetun Suomen Islamilainen Neuvoston ja eri ministeriöiden välinen yhteistyömalli kiinnostaa sellaisia Euroopan maita, joita muslimit ovat asuttaneet jo pitkään, mutta usein hyvin eristäytyneenä valtakulttuurista.

Neuvoston turkulainen puheenjohtaja Mohamed Ahmedane osallistui viime lokakuussa Espanjassa Cordoban konferenssiin, jonka teemana oli suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden edistäminen. Tapahtuma käsitteli muslimeihin kohdistuvaa syrjintää.

- Kerroin puheenvuorossani muslimien kotoutumisesta Suomessa. Monille oli yllätys, että meillä Suomessa ei ole tullut sellaisia ongelmia vastaan kuin muualla Euroopassa. Se herätti konferensissa suurta kiinnostusta. Uskon ja toivon, että Suomessa kehitetty malli otetaan käyttöön myös muualla Euroopassa.

Tämä tarkoittaa vääjäämättä Euroopan islamilaistumista.

Muslimeille annetaan status valtiona valtion sisällä. Muslimeja ei pidetä Euroopassa asuvina yksilöinä ja Euroopan maiden kansalaisina, vaan maailmanlaajuisen islamilaisen kollektiivin eli umman jäseninä.

Tätä analysoi Paavo Saariranta näin:

Eilisessä Turun Sanomissa oli juttu vuonna 2006 perustetusta Suomen Islamilaisesta Neuvostosta, joka toimii islamilaisten organisaatioiden kattojärjestönä maassamme. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisella on ollut merkittävä rooli ko. järjestön syntymisessä. Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus 2006 (s.9) kertoo seuraavaa:

”Vuonna 2005 aloitettua työtä Suomessa asuvien muslimien yhteistyöelimen perustamiseksi jatkettiin vuonna 2006. Vähemmistövaltuutettu koordinoi hanketta edellisen, joulukuussa 2005 järjestetyn kokouksen yhteydessä valtuutetulle esitetyn pyynnön mukaisesti. Suurten moskeijoiden johdolla valmisteltua sääntöluonnosta käytettiin jatkotyön pohjana…”

Viranomainen on siis itse luonut organisaation, joka käyttää keskitetysti muslimien ääntä maassamme ja joka voi tulla kuulluksi viranomaisasioissa. Antamalla islamin ”virallinen ääni” yhdelle järjestölle valtio kääntää selkänsä mm. musliminaisille pakottamalla heidät identifioitumaan ”islamilaisiksi naisiksi.” Todellisuudessa monille heistä islam ei uskontona merkitse mitään, vaikka he joutuvatkin elämään ”islamilaisen kulttuurin” alla.

Lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuminen on viimeaikaisten uutisten mukaan hälyttävän yleistä maahanmuuttajanaisten keskuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että pahoinpitelijä on oma isä, aviomies, veli tai sukulainen. Nyt voi käydä niin, että musliminaisilla ei ole enää omaa ääntä vääryyttä kärsivinä yksilöinä, vaan ainoastaan ”islamin” edustajina. Mitä muuta voi odottaa ”Suurten moskeijoiden johdolla” perustetulta organisaatiolta?

Tuntuu siltä, että vähemmistövaltuutettu ei aidosti aja heikossa asemassa olevien asiaa, vaan luo ”monikulttuuria” lisäämällä islamin painoarvoa keinotekoisesti. Näin hän oikeuttaa oman olemassaolonsa osoittamalla, että maassamme on yhä enemmän
”varteenotettavia” vähemmistöjä, joiden erityistarpeita yleinen lainsäädäntömme
yksin ei kykene kattamaan.

Käytännössä muslimeille on annettu seuraava signaali: valtion varoilla toteutetuilla erityisjärjestelyillämme osoitamme halumme ”ymmärtää” muslimimiesten ”islamilaista kulttuuria.” Tämä tosin tapahtuu musliminaisten kustannuksella, joiden oikeudet nykyinen lainsäädäntömme turvaisi ihan sellaisenaan. Maahanmuuttajayksilö ei ole tärkeä, vaan hänen edustamansa ryhmän monikulttuuria tuottava vaikutus.

Samasta asiasta kirjoitti myös Jussi Halla-aho hiljattain:

"Suvaitsevainen" suhtautuminen muslimilasten ympärileikkaukseen on osa laajempaa asenneongelmaa; sitä, että maahanmuuttajat nähdään monikulttuuria tuottavana joukkona, ei yksilöinä. Koska he ovat joukko, heille myönnettävät oikeudet ovat yhteisöllisiä oikeuksia, joiden edessä yksilön oikeudet ja vapaudet saavat väistyä. Monikultturismiin sisältyy, joko ääneen sanottuna tai implisiittisenä, ajatus etnisten ja/tai kulttuurillisten yhteisöjen kulttuuriautonomiasta. Koska suuri osa kehitysmaalaisista maahanmuuttajakulttuureista kohtelee heikoimpiaan, siis naisia ja lapsia, tavalla, jota länsimainen yhteiskunta ei ole aikoihin hyväksynyt, kulttuuriautonomia tarkoittaa sitä, että vähemmistöyhteisöjen sisällä elävät naiset ja lapset ovat tietyllä tavalla lainsuojattomia.

Kulttuurinen autonomia tarkoittaa, että vähemmistöyhteisöille annetaan oikeus kohdella naisiaan ja lapsiaan omalle kulttuurilleen soveliaalla tavalla.

Kyseessä on syvällisesti periaatteellinen pulma. Länsimainen kulttuuri rakentuu yksilön vapaudelle. Islamilainen kulttuuri ei rakennu. Jos yhteiskunta puolustaa muslimiyhteisön jäsenen yksilönvapauksia muslimiyhteisöä vastaan, se loukkaa muslimiyhteisölle myöntämiään kulttuurillisia oikeuksia. Mutta ellei se toimi näin, se loukkaa muslimiyksilön yksilönvapauksia, jotka lakiemme mukaan kuuluvat kaikille. Jotakuta on pakko loukata. "Suvaitsevainen" dogma valitsee yhteisön ja näin evää vähemmistöihin kuuluvilta yksilöiltä muille kuuluvat vapaudet.

Mikko Puumalaisen perustamasta islamilaisesta viidennestä kolonnasta Vasarahammer kirjoittaa:

Britanniassa valtiovalta on pitkään keskustellut ”muslimiyhteisön” edustajien
kanssa ja brittiläistä keskustelua seuranneille edustajien luonne on jo tullut
tutuksi. Näiden edustajien luominen vaikuttaa kolmella tavalla. Ensinnäkin ne
legitimoivat islamin aseman yhteiskunnassa yhdistämällä hajanaiset
muslimiyhteisöt kattojärjestön alle, mikä lienee ollut Puumalaisen tavoite
alkujaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä järjestöt eivät ole saaneet
minkäänlaista demokraattista valtuutusta kuvitteelliselta ”muslimiyhteisöltä”.

Toiseksi muslimijärjestöjen johdossa on paljon islamilaisia uskonoppineita
eli ne ovat lähtökohtaisesti vanhoillisempia ja uskonnollisesti puhdasoppisempia
kuin ihmiset, joita edustamaan nämä järjestöt on luotu. Järjestöille annettu
virallinen asema vahvistaa vanhoillisen puhdasoppisen islamin asemaa muslimien
keskuudessa ja heikentää naisten, maallistuneiden tai uskostaan luopuneiden
asemaa.

Kolmanneksi ne auttavat muslimeja eristäytymään muusta
yhteiskunnasta, koska ne määrittävät muslimit muista ihmisistä poikkeaviksi.
Muslimin tärkein ominaisuus ei siis ole se, mitä hän tekee ja sanoo, vaan hänen
uskonnollinen identiteettinsä, jota hän ei useimmissa tapauksissa ole itse
valinnut.

Näin.

Herää kysymys, onko tässä kyseessä poliittisen eliitin ja virkamieseliitin tyhmyydestä ja tietämättömyydestä johtuva harjoitetun politiikan ei-toivottu lopputulos vai nimenomaan jo lähtökohtaisesti tavoitteeksi asetettu lopputulos eli länsimaisesta yhteiskunnasta irrallisen, separatistisen islamilaisen valtion luominen Euroopan sisälle.

Valtionsyyttäjä Mika Illman revisited

Runoilija Petri Peltonen tuomittiin äskettäin kiihotuksesta kansanryhmää vastaan runokirjansa perusteella.

Peltonen valitti tuomiostaan hovioikeuteen. Nyt Peltonen kertoo, että valtionsyyttäjä Mika Illman antoi vastauksena Peltosen valitukseen seuraavan kommentin:

Todettakoon, että Helsingin hovioikeus on ratkaisussaan 7.10.2002 nro 2993 (Dnro R 01/1459) katsonut, että tekstin "Thank god we were born white" levittäminen yleisön keskuuteen, täytti rikoslain 11 luvun 8 §:n tunnusmerkistön, vaikka kyse olikin tekijöiden oman mielipiteen ilmaisemisesta. Ratkaisu osoittaa selvästi, miten sananvapauden rajoja tulkitaan oikeusjärjestyksessämme.

Tämä kuulosti niin uskomattomalta, että oli pakko googlettaa asiaa. Luulin ensin, että Illmanin mainitsema teksti "Thank god we were born white" oli jonkun rasistisen kirjoituksen otsikko. Helsingin Sanomista kuitenkin kävi ilmi, että kyseessä olivat kirjaimellisesti vain ja ainoastaan sanat Thank god we were born white.

Two young men from Vantaa were given fines for painting an English-language slogan on the van owned by one of them: "Thank god we were born white."

On todella omituista, että Helsingin hovioikeuden mukaan Suomessa on laitonta kirjoittaa sanat Thank god we were born white.

Mitä ihmeen logiikkaa tuossa on?!

Etsimättä tulee mieleen Illmanin oma väitöskirja, jonka aiheena oli juuri rikosnimike kiihotus kansanryhmää vastaan.

Illmania haastateltiin väitöskirjansa tiimoilta Yleisradion tv-uutisiin:

Illman päätyy siihen, että väkivaltaan kehottaminen rasistisin perustein on kiellettyä ja rikoksen tunnusmerkit täyttävää toimintaa. Myös kehottaminen kansanryhmän syrjintään tai vihaan kansanryhmää vastaan rasistisin perustein ilman väkivaltaakin on rikollista. Sen sijaan positiivinen lausunto, esimerkiksi suomalaisten paremmuudesta, ilman ääneen lausuttua vertailukohtaa tulee sallia sananvapauden nimissä. "Ei se kovin sympaattista tietysti ole, koska siihen sisältyy ääneen lausumattomana ajatus, että ulkomaalaiset ovat huonompia", Illman sanoo.

Illman yrittää Helsingin hovioikeuden em. päätöksen perusteella muuttaa laintulkintaa entistä totalitaarisemman sensuurin suuntaan.

Vielä vuonna 2005 Illmanin mielestä positiivinen lausunto jonkin kansanryhmän, esim. suomalaisten, paremmuudesta kuului sananvapauteen, mikäli tätä positiivisessa valossa esitettyä kansanryhmää ei eksplisiittisesti verrattu johonkin toiseen, jossakin suhteessa huonommaksi katsottuun kansanryhmään.

Toki jo tuolloin oli Illmanin mielestä "epäsympaattista", että kansanryhmän X kehuminen implisiittisesti sisältää lausunnon jonkin toisen kansanryhmän Y huonoudesta jollakin mittapuulla. Esimerkiksi lause "suomalaiset ovat hyviä hiihtäjiä" on Illmanin mielestä "epäsympaattinen" lausunto, koska väitteeseen "suomalaiset ovat hyviä hiihtäjiä" sisältyy implisiittisesti väite "suomalaiset ovat parempia hiihtäjiä kuin jokin muu kansa, parempia kuin esim. zimbabwelaiset".

Koska Illmanin mielestä tällainen "epäsympaattinen" lausunto on "sananvapauden nimissä" sallittu vain ilman ääneen lausuttua vertailukohtaa, Illmanin mielestä nimenomaan mikä tahansa eksplisiittinen vertailu suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä tai ylipäätään minkä tahansa kansanryhmän X ja kansanryhmän Y välillä on aina kielletty.

Jo vuonna 2005 Illman oli siis väitöskirjassaan ja sen tiimoilta Yleisradion tv-uutisille antamassaan haastattelussa esittänyt sellaisen laintulkinnan, että esimerkiksi Pisa-tutkimuksen julkaiseminen Helsingin Sanomissa täyttää kansanryhmän vastaisen kiihotuksen tunnusmerkistön.

Pisa-tutkimuksessahan havaittiin mm. saksalaisten koululaisten oppimistuloksien olevan huomattavasti heikompia kuin suomalaisten. Tämä on eksplisiittinen vertailu suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä. Illmanin mukaan mikä tahansa eksplisiittinen vertailu minkä tahansa kansanryhmän X ja kansanryhmän Y välillä täyttää kansanryhmän vastaisen kiihotuksen tunnusmerkistön.

Illman saattaa siis milloin tahansa haastaa oikeuteen mm. Helsingin Sanomat ja kaikki muut sanomalehdet, joissa on esitelty Pisa-tutkimuksen tuloksia.

Pisa-tutkimuksessahan nimenomaan vertailtiin eri kansoja toisiinsa ja puhuttiin täysin eksplisiittisesti joidenkin kansojen paremmuudesta toisiin verrattuna nimenomaan koululaisten oppimistuloksilla mitaten.

Nyt vuonna 2008 valtionsyyttäjä Mika Illmanille ei näemmä enää riitä edes se, että mikä tahansa eksplisiittinen vertailu kansanryhmän X ja kansanryhmän Y välillä olisi rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

Illman yrittää nyt väittää jopa, että mikä tahansa positiivinen lausunto mistä tahansa kansanryhmästä täyttää kansanryhmän vastaisen kiihotuksen tunnusmerkistön.

Illmanin ajattelumaailmassa positiivinen suhtautuminen jotain kansanryhmää kohtaan merkitsee implisiittisesti negatiivista suhtautumista kaikkia muita kansanryhmiä kohtaan. Tämä on Illmanin perustelu sille, että lause "Thank god we were born white" on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Lause "Luojan kiitos olemme valkoisia ihmisiä" on Illmanin mielestä kiihotusta mustia ihmisiä vastaan.

Tällä logiikalla kukaan ei voi koskaan sanoa mitään positiivista lausuntoa mistään kansanryhmästä, koska muuten Illman väittää ko. positiivisen lausunnon esittäjän implisiittisesti suhtautuvan negatiivisesti kaikkiin muihin kansanryhmiin.

Tämä johtaisi tietysti siihen, että esim. sanomalehdissä ei voisi koskaan kirjoittaa mitään mistään kansanryhmästä.

Edellä esitettyyn perustuen katson, että Mika Illman on täysin epäpätevä toimimaan syyttäjänä missään oikeudenkäynnissä Suomen oikeusjärjestelmässä.

Illmanin tulkinta voimassaolevasta laista on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä laissa todellisuudessa lukee. Illman levittää vääriä tietoja voimassaolevasta laista vastoin parempaa tietoaan.

Illman yrittää julkisuuteen levittämillään lausunnoilla saada sekä yksityishenkilöt että tiedotusvälineet olemaan sanomatta sellaisia asioita, joiden sanominen on Suomessa täysin laillista.

Illman siis väärinkäyttää virka-asemaansa uskotellakseen ihmisille, että heidän täysin lailliset mielipiteensä olisivat muka rikosoikeudellisesti rangaistavia. Illman valehtelee voimassaolevan lain sisällöstä saadakseen julkisen keskustelun muuttumaan haluamaansa suuntaan.

Illman väärinkäyttää virka-asemaansa omien lainvastaisten ja perustuslainvastaisten, valtiopetoksellisten poliittisten tavoitteidensa ajamiseen.

Esimerkki tästä saatiin Espoon käräjäoikeudessa pe 14.3. pidetyssä oikeudenkäynnissä; tuolloin valtionsyyttäjä Mika Illman yritti kumota professori Tatu Vanhasen kirjassa esiteltyjen yli sadan ÄO-tutkimuksen tulokset pelkästään sillä perusteella, että näitä tuloksia kuvaava kaavio oli julkaistu internetissä VDARE-nimisen, meksikolaisten maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin vastustavan kansalaisjärjestön kotisivuilla. Illmanin mukaan tämä meksikolaisten maahanmuuttoa vastustava amerikkalainen kansalaisjärjestö on "äärioikeistolainen". Illman ei esittänyt mitään muita perusteluja ko. yhdistyksen "äärioikeistolaisuudelle" kuin sen, että tämä yhdistys vastustaa meksikolaisten maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin.

Tässä yhteydessä täytyy tehdä selväksi kaksi äärimmäisen tärkeää seikkaa:

1. suomalaisen syyttäjän mielipide jonkun amerikkalaisen kansalaisjärjestön poliittisesta linjasta on täysin yhdentekevä kyseisen kansalaisjärjestön sivuilla referoitujen professori Tatu Vanhasen kirjassa esiteltyjen tieteellisten tutkimustulosten pätevyyden kannalta,
2. syyttäjän pyrkimys käyttää ko. yhdistyksen "äärioikeistolaisuutta" rikosoikeudellisena argumenttina ÄO-tutkimusten tuloksien referoimisen rangaistavuuden puolesta osoittaa, että Illman vaatii ihmisille rangaistuksia puhtaasti poliittisin perustein.

Illmanin esittämät argumentit eivät siis perustu Suomen lakiin, vaan Illmanin omiin poliittisiin mielipiteisiin.

Illmanin mielestä kaikki maahanmuuton rajoittamisen kannattajat ovat "äärioikeistolaisia" ja niin ikään Illmanin mielestä kaikki näiden "äärioikeistolaisten" esittämät faktatiedot, mm. ÄO-tutkimusten tulokset, oikeusministeriön julkaisemat rikostilastot tai työministeriön julkaisemat työllisyystilastot, ovat aina kiihotusta kansanryhmää vastaan.

Illmanin tavoitteena on estää kansalaiskeskustelu maahanmuuttopolitiikasta, koska Illman haluaa kaiken Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan esitetyn kritiikin olevan rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

Suomi on perustuslain mukaan itsenäinen valtio. Itsenäisellä valtiolla on oikeus päättää mm. omasta maahanmuuttopolitiikastaan.

Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Illmanin pyrkimys estää kansaa keskustelemasta maahanmuuttopolitiikasta merkitsee pyrkimystä kumota Suomen perustuslaki laittomin keinoin.

Perustuslain mukaan lainsäädäntövalta on eduskunnalla. Perustuslakia ei voida muuttaa muuten kuin 2/3 määräenemmistöllä kaksilla valtiopäivillä tai 2/3 määräenemmistöllä yksillä valtiopäivillä 5/6 enemmistön kannattaessa asian kiireelliseksi julistamista.

Illman pyrkii kumoamaan Suomen perustuslain hakemalla tuomioistuimista perustuslainvastaisia ennakkopäätöksiä. Illman ei esittänyt perustuslainvastaiselle käsitykselleen kaiken Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan esitetyn kritiikin rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta mitään muuta perustelua kuin Helsingin hovioikeuden ennakkopäätöksen. Suomen perustuslaki ei tunne mahdollisuutta muuttaa perustuslakia hovioikeuden päätöksellä. Illman siis pyrkii kumoamaan voimassaolevan perustuslain tavalla, joka on ristiriidassa perustuslaissa määritellyn perustuslainsäätämisjärjestyksen kanssa.

Edellä esitettyyn perustuen katson, että valtionsyyttäjä Mika Illman syyllistyy valtiopetokseen rikoslain 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

13 luku

Valtiopetosrikoksista

1 §

Valtiopetos

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla tai siihen rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti pakottamalla taikka valtiosääntöä rikkoen

1) kumota Suomen valtiosääntö tai muuttaa sitä taikka

2) muuttaa Suomen valtiojärjestystä

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava valtiopetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Valtiopetoksesta tuomitaan myös se, joka väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan taikka kokonaan tai osaksi estää tai yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa.

Nähdäkseni valtiopetoksen tunnusmerkistö täytyy valtionsyyttäjä Mika Illmanin toiminnassa erittäin selvästi.

Illman on valtiosääntöä rikkoen, tarkoituksenaan muuttaa Suomen valtiojärjestystä, tehnyt teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara.

Illman on nimittäin valtakunnansyyttäjänvirastossa työskentelevänä valtionsyyttäjänä sellaisessa virka-asemassa, jossa hän toimintansa on omiaan aiheuttamaan sanotun tarkoituksen toteutumisen vaaran.

Yksityishenkilön mielipiteillä ei ole valtiojärjestyksen kannalta niin paljon painoarvoa kuin valtakunnansyyttäjänvirastossa työskentelevän valtionsyyttäjän linjalla, jota hän edustaa tuomioistuimessa syyttäjänä.

Illmanin nostamien syytteiden mahdollisuus menestyä käräjäoikeudessa ja jopa hovioikeudessa on varsin suuri, koska rikosnimikkeestä kiihotus kansanryhmää vastaan väitöskirjansa tehneen syyttäjän tästä rikosnimikkeestä nostamia syytteitä pidetään helposti uskottavina ja pätevästi argumentoituina syyttäjän auktoriteettiaseman vuoksi.

Illmanin toiminta siis vaarantaa kansalaisten oikeusturvan, koska Illmanin julkilausutut käsitykset voimassaolevasta laista ja Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteista, mm. perustuslainsäätämisjärjestyksestä, ovat ristiriidassa voimassaolevan lain ja perustuslain kanssa.

Illman pyrkii anastamaan itselleen lainsäädäntövaltaa, joka perustuslain mukaan kuuluu eduskunnalle. Illman nostaa syytteitä, joiden perustelut ovat lainvastaisia ja perustuslainvastaisia. Illman väittää voivansa kumota voimassaolevan perustuslain viittaamalla a) omaan väitöskirjaansa ja b) Helsingin hovioikeuden ennakkopäätökseen. Illman siis luulee voivansa siirtää lainsäädäntövallan eduskunnalta Helsingin yliopiston oikeustieteelliselle tiedekunnalle ja Helsingin hovioikeudelle.

Illman on siis valtiosääntöä rikkoen, tarkoituksenaan muuttaa Suomen valtiojärjestystä, tehnyt teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara.

Tämä täyttää valtiopetoksen tunnusmerkistön. Valtiopetoksesta minimirangaistus on vuosi vankeutta. Maksimirangaistus on kymmenen vuotta vankeutta. Toivon, että Illman saa maksimirangaistuksen.

Ajatusrikossyytteestä käräjöitiin tänään, päätös tulee parin viikon päästä

Valtakunnansyyttäjänvirasto päätti marraskuussa syyttää minua sananvapausrikoksesta. (Tämä on valtakunnansyyttäjänviraston itsensä käyttämä termi. Valtakunnansyyttäjänvirasto siis katsoo, että sananvapauteen kuuluvat mielipiteet ovat rikoksia. Orwellin 1984 on totta Suomessa 2008.)

Syytettä käsiteltiin tänään Espoon käräjäoikeudessa. Päätös tulee to 27.3. eli vajaan kahden viikon päästä.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Roland Freisler ja Mikko Puumalainen

Roland Freisler:

Karl Robert K r e i t e n nächtigte, als er im März d. Js. in Berlin ein Konzert gab, mehrere Tage bei der Jugendfreundin seiner Mutter, der Vg. Frau Ott-Monecke, einer gläubigen Nationalsozialistin. Als Gast saß er öfters beim Frühstück und Abendessen mit ihr zusammen.

Dabei tat er die unglaublichsten Äußerungen, die ein schwerer Angriff auf die Gläubigkeit seiner Gastgeberin waren. Der Zusammenhang seiner Reden ist freilich nicht mehr feststellbar, weil es sich um verschiedene Male handelte. Aber einzelne markante und charakteristische Sätze stehen doch fest.

So sagte er ihr, der Führer sei krank und einem solchen »Wahnsinnigen« sei nun das deutsche Volk ausgeliefert!!! Wenn anderswo einem Staatsmann so etwas wie Stalingrad passiert wäre, wäre er längst abgesetzt. Der Führer sei brutal, so als er einen General abgesetzt habe, weil der ihm gesagt habe, er mache »diese naive Kriegsführung nicht mehr mit«. In zwei bis drei Monaten werde Revolution sein, und dann würden »der Führer, Göring, Goebbels und Frick einen Kopf kürzer gemacht". Die Zeugin solle nur ihr Führerbild wegtun, sonst werde sie bald Unannehmlichkeiten haben!!! Das alles und noch mehr, wie z. B., daß der Führer das Saargebiet, den Sudetengau, Österreich, »sich angeeignet« habe und daß er »das Münchener Abkommen gebrochen« habe, gibt Kreiten als seine Äußerungen zu. Er will sich damit entschuldigen, er habe all dies nur als Gerücht gesagt und um Frau Ott-Monecke als Parteigenossin, weil sie politisch so unwissend sei und gar nichts von den Gerüchten, die man so auf der Bahn höre, wisse, zu ärgern. Als ob ein Unterschied zwischen solch massierter Behauptung derartiger Gerüchte und ihrer Aufstellung als Tatsachenbehauptung wäre! Zumal er selbst sagt, daß er Frau Ott-Monecke gegenüber allerdings diesen Gerüchten nicht entgegengetreten sei, weil eine andere Meinung doch selbstverständlich sei!!!

Und was heißt es mehr als eine dumme Ausrede, er habe Frau Ott-Monecke nur als Parteigenossin ärgern wollen, zumal wenn man bedenkt, daß er selbst Parteianwärter ist. Nein, was er getan hat, ist ein schmutziger Angriff auf die Gläubigkeit einer deutschen Volksgenossin. Er hat damit öffentlich unsere Kraft zu mannhafter Selbstbehauptung in unserem Schicksalskampf angegriffen (§5 KSSVO).

Öffentlich, denn jeder muß damit rechnen, daß ein deutscher Volksgenosse, der so etwas hört, das, wie es Frau Ott-Monecke auch getan hat, der nächsten zuständigen Stelle in Partei und Staat weitergibt. Öffentlich auch deshalb, weil unser nationalsozialistisches Reich will, daß sich jeder Volksgenosse mit Politik befaßt, und weil deshalb, was politisch ausgesprochen wird, einen Teil des politischen Gedankenfundus unseres Volkes bildet, zum Guten oder, wie bei dieser Handlungsweise Kreitens, zum Schlechten.

...

Er ist in unserem jetzigen Ringen - trotz aller beruflicher Leistungen als Künstler - eine Gefahr für unseren Sieg. Er muß zum Tode verurteilt werden. Denn unser Volk will stark und einig und ungestört unserem Siege entgegenmarschieren.

Mikko Puumalainen:

Nettirasismiin puututtava tehokkaammin

Internet on tällä hetkellä rasistisen kiihotuksen keskeisin foorumi. Viranomaiset ovat tällä hetkellä neuvottomia.

Tähän tulisi määrätietoisesti kehittää keinoja, esimerkiksi hyödyntämällä kokemuksia lapsipornografian levittämiseen puuttumisesta.

Rikoslainsäädäntöä tulee täsmentää niin, että sekä etnisiin yhteisöihin että yksilöihin kohdistuvaan kunnianloukkaukseen voidaan puuttua yhtäläisesti.

Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä.

Olemme tehneet tutkintapyyntöjä poliisille monesta internetsivustoista, joissa on esitetty lausumia, jotka näkemyksemme mukaan täyttävät kiihottaminen kansanryhmää vastaan-rikoksen tunnusmerkistön (rikoslain 11 luvun 8 §). Rikoslain 11 luvun 8 §: ‘Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.’ Vuonna 2006 teimme noin neljästäkymmenestä sivustosta tutkintapyyntöjä poliisille.

Tutkintapyynnön perustelut

Artikkelissa esitetään faktoina solvaavia väitteitä eri ryhmistä. Tekstissä esitetään ns. faktana, että: ”Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä. Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi.” Tekstissä esitetään lisäksi rasistisia ja solvaavia väitteitä ja rasistisia ajatuksia ja päätelmiä oppikirjatyylisellä tavalla. Väitteissä tiettyjä kansanryhmiä myös panetellaan.

Artikkelissa valheellisia väitteitä esitetään faktoina ja loppupäätelmät perustellaan näillä valheellisilla väittämillä. Oppikirjatyyliä lisää se, että kuvia on lisätty. Artikkelin viesti on se, että valkoinen väestö on älykkäämpi kuin tummaihoiset. Esitetään esimerkiksi, että: ”500 miljoonasta valkoisesta ihmisestä koostuvan väestön keskimääräinen älykkyystaso on korkeampi kuin 500 miljoonasta valkoisesta ja 100 miljoonasta neekeristä koostuvan.”

Kirjoittaja pyrkii esittämään väitteensä siten, että ne näyttäisivät tieteellisiltä faktoilta. Kirjoittaja viittaa esimerkiksi kausaliteettiin. Esimerkki: ”Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄÖ kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio.” Lopuksi artikkelissa tummaihoiset
esitetään vaarallisina, koska he kirjoittajan mukaan syyllistyvät rikoksiin niin usein ja loisina, koska he kirjoittajan mukaan enimmäkseen ovat työttömiä tai muita ”eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla eläviä loisia”. Loppupäätelmä kirjoittajan mukaan: ”Kun Eurooppaan tuodaan neekereitä, rikollisuus lisääntyy.”

Kirjoittaja esittää ratkaisunsa artikkelin viimeisessä lauseessa: ”Jos kaikki Euroopassa nykyisin asuvat ei-valkoiset muuttaisivat takaisin alkuperämaihinsa,
rikollisuus vähenisi Euroopassa useita kymmeniä prosentteja”.

Artikkelissa esitetyt väitteet ovat solvaavia ja lisäksi niissä panetellaan tiettyjä ryhmiä.

...

Kokonaisuutta arvioitaessa tulee myös ottaa huomioon, että tekstissä on jatkuvasti käytetty sana ”neekeri”. Oikeuskäytännön mukaan tämän sanan käyttäminen yksityishenkilöistä pidetään kiellettynä kunnianloukkauksena. Ko. sanan käyttäminen tekstissä voidaan pitää osoituksena loukkaamistarkoituksesta ja lisäksi se lisää väittämien törkeyttä.

Roland Freisler ja Mikko Puumalainen edustavat siis täsmälleen samaa käsitystä sananvapaudesta, tosiasiakysymysten politisoimisesta ja oikeusvaltiosta.