Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen:
1.12.2008
Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu vaatii pikaisia toimia
Olen hyvin huolestunut kaupungin maahanmuuttajatilanteesta. Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteekseen kääntää maahanmuutto voimavaraksi ja elinvoiman lähteeksi. Nykymenolla on tapahtumassa päinvastoin.
Helsingin kaupungin 2000-luvun väestönkasvu selittyy käytännössä kokonaan maahanmuuttajataustaisen väestön kasvulla. Maahanmuuttajien väestöosuus on noussut 1990-luvun alun parista prosentista niin, että olemme juuri rikkomassa 10 %:n rajapyykin. Nykyvauhdilla maahanmuuttajataustaisen väestönosan kasvu on Helsingissä 6 % vuodessa. Vuonna 2025 joka neljäs helsinkiläinen olisi maahanmuuttajataustainen.
Kasvu on kiihtymässä entisestään. Turvapaikanhakijoiden määrä maassamme on tänä vuonna räjähtämässä. Viime vuoden kahdesta tuhannesta olemme nousseet jo viiteen tuhanteen hakijaan. Valtaosa heistä tullee saamaan myönteisen päätöksen.
Lähinaapurimme ovat kiristäneet maahantulokriteerejään, mikä suoraan heijastuu meille. Suurin osa hakijoista tulee sota-alueilta Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Useimpien pakolaisten perheenjäseniä tulee Suomeen muutaman vuoden viiveellä. Suurin osa pakolaisista asuu pääkaupunkiseudulla, ja kokemusten mukaan suuri osa muualle Suomeen sijoitetuista muuttaa ennen pitkää tänne.
Maahanmuuttajien työllistyminen on nykyiselläänkin suuri haasteemme. Heidän työttymyysprosenttinsa on 2,5-kertainen. Lisäksi työvoimaosuus on kantaväestöä alhaisempi. Erityisen vaikeaa työllistyminen on siinä ryhmässä, joka tulee lähialueiden ulkopuolelta. Uudella maahanmuuttajalla työhalu on maahan saapuessaan korkealla, mutta meidän oma järjestelmämme pakottaa jokaisen
tulijan vähintään kuuden kuukauden pakkojonoon, ennen kuin työllistyminen on edes teoriassa mahdollista. Odotusaikana työmotivaatio laskee merkittävästi.
Nyt tarvitsemme pikaisia toimenpiteitä. Ensiksi turvapaikanhakijamäärät on saatava hallintaan vastaamaan vastaanottokykyämme. Sisäänheittäjästä on palattava portinvartijaksi. Ja toiseksi valtiovallan ja pääkaupunkiseudun jo valmiiksi neuvottelema aiesopimus, jonka keskeinen sisältö on maahanmuuttajien työllistymisen nopeuttaminen, on hoidettava välittömästi voimaan.
Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen liittyy näin samaan tervettä järkeä maahanmuuttopolitiikassa edustavien vanhojen poliitikkojen harvalukuiseen joukkoon, johon kuuluvat ennestään Paavo Väyrynen ja Harry Bogolomoff.
Pajusen blogipostauksen pahimpana puutteena on keskittyminen turvapaikanhakijoihin eikä maahanmuuttajaväestöön kokonaisuutena. Turvapaikanhakijat ovat toki erityisongelmaryhmä muihin maahanmuuttajiin verrattuna, koska valtaenemmistö turvapaikanhakijoista on huonommin koulutettuja, heikommin Suomen työmarkkinoilla työllistyviä ja huonommin länsimaiseen kulttuuriin sopeutuvia ihmisiä kuin muut maahanmuuttajat keskimäärin. Turvapaikanhakijathan tulevat poikkeuksetta kehitysmaista ja siten länsimaisen kulttuurin ulkopuolisista maista, erityisesti islamilaisista maista, ennen kaikkea Afganistanista, Irakista, Sudanista ja Somaliasta. Nämä lähi-itämaalaiset ja afrikkalaiset islamilaiset turvapaikanhakijat ovat kulttuurillisesti primitiivisiä ja barbaarisia ihmisiä, jotka harrastavat mm. lasten sukupuolielinten silpomista, pakkoavioliittoja, kunniamurhia jne.
Nämä ihmiset ovat vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään mielestä huippuosaajia, jotka rikastuttavat Suomea. Tässä asiassa Johanna Suurpää on tietysti täysin väärässä ja Jussi Pajunen oikeassa. Turvapaikanhakijat ovat erityisongelmaryhmä, joka aiheuttaa Suomen yhteiskunnalle suunnattomia kustannuksia, kulttuurillisia konflikteja, rikollisuutta ja sosiaalisia ongelmia.
Turvapaikanhakijat ovat kuitenkin vain yksi maahanmuuttajaryhmä. Suomessa on tällä hetkellä lähes 200 000 ulkomaalaistaustaista eli etnisesti vierasperäistä ihmistä. Ongelmana ei ole pelkkä turvapaikanhakijoiden määrä, vaan tämän vierasperäisen väestöelementin suuruus kokonaisuutena. Pajunen keskittyy liikaa turvapaikanhakijoihin eikä puhu tarpeeksi maahanmuuttajaväestöstä kokonaisuutena.
Kirjoituksen alussa Pajunen kuitenkin puhuu siitä, että Helsingin väestöstä maahanmuuttajia on tällä hetkellä 10% ja n. 15 vuoden päästä jo 25%. Tämä on uhkakuva, josta ei ole tarpeeksi puhuttu julkisuudessa. Jussi Halla-aho otti tämän asian esille vaalimainoksissaan ollessaan ehdolla kunnallisvaaleissa. Juuri kukaan muu ei ole tätä asiaa tuonut esille. Helsingin kaupungin epädemokraattinen virkamiesjohto on kertonut tämän vierasperäisen väestöelementin kasvun ilmoitusasiana, johon vaaleilla valituilla demokraattisilla päättäjillä eli kunnanvaltuutetuilla ja kansanedustajilla ei ole ollut mitään sanomista. Helsinkiä ja koko Suomea hallitsee epädemokraattinen virkamiesklikki, joka sanelee kaikki maahanmuuttopolitiikkaa koskevat päätökset ylhäältä alas täysin ilmoitusluonteisina asioina, käyttäen maan hallitusta, eduskuntaa ja kunnanvaltuustoja pelkkinä kumileimasimina, kysymättä kansan mielipidettä missään vaiheessa.
Poliitikot tukevat tätä heidän yläpuolellaan olevaa, demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevaa monikulttuurisuusideologian vallassa olevaa virkamieseliittiä olemalla kritisoimatta näiden byrokraattien päätöksiä millään tavalla ja olemalla tuomatta näitä asioita edes julkiseen keskusteluun.
Osittain tässä on kyse siitä, että monet johtavat poliitikot itse ovat näiden fanaattisten monikulttuurisuusbyrokraattien (vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, valtionsyyttäjä Mika Illman, entinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen jne.) kanssa samoilla linjoilla. Tähän joukkoon kuuluvat mm. maahanmuuttoministeri Astrid Thors, työministeri Tarja Cronberg, kansanedustaja Päivi Lipponen jne.
Näiden monikulttuurisuusideologiaa aktiivisesti kannattavien poliitikkojen lisäksi monikulttuurisuusbyrokraatteja tukee vaikenemisellaan suomalaisten poliitikkojen hiljainen enemmistö. Suurin osa suomalaisista poliitikoista ei aktiivisesti kannata multikulti-ideologiaa, mutta ei uskalla tai osaa kritisoida sitä. Monet pelkäävät leimautuvansa rasisteiksi tai vanhanaikaisiksi junteiksi, jos rohkenevat asettaa kyseenalaiseksi "trendikkään" multikultifanatismin. Monet tajuavat multikulti-ideologian olevan haitallista Suomen yhteiskunnalle, mutta eivät uskalla sanoa mielipiteitään ääneen.
Tilanne on samanlainen kuin 1970-luvulla, jolloin useimmat poliitikot eivät uskaltaneet kritisoida Neuvostoliittoa. Vain muutamat harvalukuiset hullut suoranaisesti kannattivat Neuvostoliittoa, mutta poliitikkojen hiljainen, pelokas, kastroitu enemmistö ei kerta kaikkiaan uskaltanut tai jaksanut julkisesti kritisoida a) Neuvostoliittoa ja b) sen suomalaisia kannattajia eli taistolaisia.
Toimittaja Aarno Laitinen:Usein trendikkäiden aatteiden tukena on media, joka tukee näitä ääriliikkeitä. Yliopiston kuppilan ja valtalehdistön toimitusten välillä on aatteellinen yhteys.
Kun 1970-luvulla esimerkiksi Helsingin Sanomien toimituksessa oli dominoiva taistolaisvähemmistö, nyt lehdessä näkyy nuorten viherfeministien sananjulistus.
Hauskaa näissä poliittisissa trendeissä on se, että ne tarttuvat valtapuolueisiinkin. 1970-luvulla lähes kaikki puolueet omaksuivat taistolaisten rauhanpropagandaksi naamioitua neuvostoimperialismin sanahelinää.
Tässä voisi korvata ilmaisun "nuorten viherfeministien sananjulistus" sanalla monikulttuurisuuspropaganda. Samat Helsingin Sanomien toimittajat, jotka ovat näitä Laitisen mainitsemia nuoria vihreitä feministejä, levittävät myös monikulttuurisuuspropagandaa. Viherfeministibitchit ovat poikkeuksetta multikultifanaatikkoja. He lietsovat sairasta vihaa valkoisia heteromiehiä vastaan ja samaan aikaan ihailevat muslimeja ja afrikkalaisia.
Poliitikkojen enemmistö on täysin hiljaa monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta. Aktiivisesti multikulti-ideologiaa kannattavia fanaatikkoja on kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen keskuudessa pienehkö vähemmistö, mutta nämä fanaatikot saavat jatkuvasti taustatukea hengenheimolaisiltaan sanomalehdistössä, mm. Turun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Kaikki eriävät mielipiteet pyritään tukahduttamaan leimaamalla ne rasismiksi tai vanhanaikaiseksi junttimaiseksi ennakkoluuloisuudeksi. Monikulttuurisuusideologia esitetään trendikkäänä, kaikkien sivistyneiden ja nykyaikaisten ihmisten kannattama itsestäänselvyytenä. Mitään kritiikkiä ei esitetä, vaan kaikki sanomalehdet ja tv:n ja radion uutis- ja ajankohtaisohjelmat toistavat multikultilitaniaa kuin jotain pyhää mantraa.
Tällaisessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, että muutamat vanhat arvovaltaiset poliitikot, mm. ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ja Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, esittävät edes jotain eriäviä mielipiteitä.
Tältä pohjalta asiaa kommentoitiin myös
Helsingin Sanomien keskustelupalstalla:Sananvapaus mahdollistaa hyvät päätökset
Jukka Aakula 1.12.2008 20:19
Tilanne on ilmeisesti mennyt tähän suuntaan kun maahanmuuttoasiasta ei ole saanut oikein julkisuudessa puhua. Niitä ihmisiä, jotka ovat halunneet maahanmuuton jäkiperäistämistä on demonisoitu.
Sananvapaus olisi tässäkin asiassa paras tapa saavuttaa tuloksia. Kukaan ei yksinään ole oikeassa. Tarvitaan teesiä, antiteesiä ja synteesiä. Tarvitaan vapaata keskustelua. Keskustelu perustuu sananvapauteen.
Virallisestihan keskustelu on tietysti ollut koko ajan sallittua - niin kuin Neuvostoliitossakin aikoinaan. Kunhan vain keskustelu on "rakentavaa".
Väestön laatu (koulutustaso, äo, kulttuuri, työmoraali) on oleellisin kansan taloudellisen ja henkisen menestyksen edellytys. Tämän on todennut Maailmanpankkikin. Ellei väestön laadusta saa keskustella - viittaan nyt esimerkiksi Mikko Ellilän saamaan rangaistukseen tekstistä Yhteiskunta koostuu ihmisistä (http://uusiviesti.blogspot.com/2007/08/yhteiskunta-koostuu-ihmisist-society.html) - henkinen ja taloudellinen hyvinvointi laskee koska rationaaliset päätökset eivät ole mahdollisia.
Näin juuri... Jyri Nikander 1.12.2008 20:23
On todella hieno asia, että tästä tärkeästä kysymyksestä - maahanmuuttopolitiikan sisällöistä päästään puhumaan. Hieno asia, että myös Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on ottanut nyt asian esille. On aivan oikein, että asiaan kiinnitetään huomiota nyt - ei vasta sitten, jos maahanmuuttopolitiikan epäonnistumiset ovat jo käsillä. Mikäli meillä todella on jossain erityisosaamista vaativissa ammattiryhmissä työvoimapulaa, niin nykyinen finanssikriisi ja taantuma voi olla myös mahdollisuus. Voimme saada Suomeen töihin ja osaksi yhteiskuntaa henkilöitä, joilla valmiiksi on työhalua, työkykyä ja työntekijöiltä suomalaisessa työelämässä vaadittavaa osaamista. Nyt olisikin maahanmuuttoministerillä ja keskeisillä virkamiehillä paikka toimia nopeasti ja keskittää resurssit täsmärekrytointiin. Katse kannattanee kohdistaa sellaisiin maihin, joissa on oikeasti osaavaa työvoimaa saatavissa ja joiden osalta kulttuurit ovat sellaisia, että integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaa voidaan olettaa olevan helppoa. Oikeanlainen ja määrältään hillitty maahanmuutto voi oikeasti olla hyväksi Suomelle. Toisaalta maahanmuuttopolitiikka, jonka tuloksena suuri osa tulijoista syrjäytyy tai radikalisoituu suomalaisessa yhteiskunnassa ei liene sen enempää tulijoiden kuin suomalaisen yhteiskunnankaan etu. Tämän varmistamiseksi lienee tarpeellista, kuten kaupunginjohtaja Pajunenkin kirjoitti palata sisäänheittäjästä portinvartijaksi.
Toivon, että kuntavaalien myötä nyt esiin nousseet maahanmuuttopolitiikan kysymykset saavat tilaa myös suurten puolueiden agendalla. Rehellinen ja avoin keskustelu sekä tosiasioiden tunnustaminen on paitsi suomalaisen yhteiskunnan ja veronmaksajan, niin myös integroitumishaluisen ja -kykyisen maahanmuuttajan etu.
Tälläistä järkevää keskustelua tarvitaan paljon, paljon enemmän.
Monikulttuurisuuspropagandan hegemonia suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on murrettava.
Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien viimeaikaiset henkilökohtaiset hyökkäykset Jussi Halla-ahoa vastaan ovat toivottavasti vain dinosauruksen kuolonkorahduksia.
Natsi-Saksakin oli kaikkein totalitaarisimmillaan 1944-45, jolloin järjestelmä oli kovaa vauhtia romahtamassa. Vastaavasti monikulttuurisuuspropagandan hegemonia on Suomessa tällä hetkellä romahtamaisillaan. Savijalkainen jättiläinen yrittää epätoivoisesti viime hetkellä potkia vastustajiaan, mutta potkaiseekin tyhjää ja kaatuu kuolleena maahan. Multikulti-ideologia on kuoleva huuhaa-aate, kuten taistolaisuus aikoinaan. Tervemenoa historian roskatynnyriin!
Elämme monikulttuurisuusideologian lopullisen romahduksen aikoja. Dinosaurus korisee kuollessaan. Jotkut idiootit kuitenkin vielä erehtyvät luulemaan tätä kuolonkorinaa trendikkääksi diskojumputukseksi ja menevät mukaan tanssimaan tämän kuolevan ideologian tahtiin.