Ahdasmielisyyden paradoksi

Olen viime aikoina silloin tällöin törmännyt ilmiöön, jota kutsun nimellä ahdasmielisyyden paradoksi: kaikkein ahdasmielisimmin yksityiselämässään käyttäytyvät ihmiset ovat poliittisissa tms. ideologisissa kysymyksissä usein ns. suvaitsevimpia ja päinvastoin poliittisesti tms. ideologisesti ahdasmielisimmät ovat yksityiselämässään kaikkein suvaitsevimpia.

Esimerkiksi kiroiluun, haukkumasanoihin tms. "alatyyliseen" kielenkäyttöön ahdasmielisesti, tekopyhän paheksuvasti omassa yksityiselämässään suhtautuvat vittumaiset ämmät ovat poliittisella tms. ideologisella tasolla ns. suvaitsevasti kaikenlaiseen toiseuteen suhtautuvia, esimerkiksi islamia tms. barbaari-ideologioita myötäileviä kaikenhyväksyjiä.

"Emme saa suhtautua kielteisesti islamiin/ kommunismiin/ maahanmuuttajien rikollisuuteen, vaan meidän on pyrittävä suvaitsevuuteen/ yhteisymmärrykseen/ rauhanomaiseen rinnakkaiseloon"-asenteella varustetut sinisilmäiset maailmanparantajat, moraalisäteilijät, punavihreät monikulttuurisuusfanaatikot jne. ovat usein yksityiselämässään ahdasmielisiä "jos syöt lihaa, olet murhaaja"-tyylisiä tiukkapipoja.

Vastaavasti rempseällä asenteella yksityiselämässään käyttäytyvät, lihansyöntiä, juopottelua, tupakointia ja kiroilua harrastavat rennot juntit ovat poliittisella tasolla hyvin nuivasti islamiin tai maahanmuuttajien rikollisuuteen suhtautuvia ns. suvaitsemattomia rasisteja/ punaniskoja/ you name it.

Kaikkein pahimmin esim. kirosanoista tms. "alatyylisestä" kielenkäytöstä herneen nenäänsä vetävät kukkahattutädit ovat kaikkein kiihkeimmin vaatimassa "suvaitsevuutta" esimerkiksi islamia tai maahanmuuttajarikollisia kohtaan. He eivät näe mitään ristiriitaa mielipiteen on todella törkeä loukkaus, että sinä kutsut naisia nimellä 'akat' ja mielipiteen ei meidän pidä olla niin ahdasmielisiä, että kritisoisimme islamia naisten alistamisesta välillä.

Kaljanjuonti ja lihansyönti on näiden ahdasmielisten, vittumaisten ämmien mielestä sikamaista, junttimaista käytöstä, joka osoittaa valkoisten heteroseksuaalisten miesten pahuuden.

Samaan aikaan samojen ämmien mielestä muslimeja ei pidä kritisoida siitä, että he leikkelevät veitsillä lastensa sukupuolielimiä, pakkonaittavat tyttäriään, murhaavat pakkoavioliitosta kieltäytyneitä tyttäriään, hakkaavat vaimojaan ja pakottavat vaimonsa ja tyttärensä piiloutumaan kuumien jätesäkkien sisään.

Näiden punavihreiden feminatsien mielestä olisi ahdasmielistä suhtautua nuivasti muslimeihin näillä perusteilla. Meidän pitää olla suvaitsevia ja hyväksyä monikulttuurisuus ja kunnioittaa toiseutta.

Jostain syystä näiden miesvihamielisten lesbofeministien suvaitsevuus ei kohdistu siihen toiseuteen, jota edustavat valkoiset heteromiehet.