Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen pitää tärkeänä vahvistaa vähemmistövaltuutetun voimavaroja.
Baltian ja pohjoismaiden naispoliisien yhteistyökonferenssin Tampereella avannut Viljanen muistutti, että sisäasiainministeriön toimiala muuttuu ensi vuoden alusta lukien niin, että ministeriö on vastuuministeriö syrjinnän ja rasismin vastaisesta työssä sekä etnisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.
Näiden tehtävien hoitamista varten ministeriöön perustetaan uusi yksikkö. Vuoden vaihteessa myös vähemmistövaltuutetun toimisto siirtyy sisäasiainministeriön yhteyteen.
- On tärkeää, että vähemmistövaltuutetun toimintaedellytyksiä parannetaan mm. voimavaroja vahvistamalla. Tätä edellyttää jo maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ehdotetun syrjintään puuttumisen tehostaminen, totesi Viljanen. Hän painotti myös, että sisäasiainministeriön ja poliisin on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä rasismin ja syrjinnän torjumiseksi.
Malliesimerkki tästä vähemmistövaltuutetun toimiston tekemästä "työstä" on se, että viime keväänä silloinen vähemmistövaltuutettu
Mikko Puumalainen (nykyinen apulaisoikeuskansleri) teki poliisille tutkintapyynnön minun kirjoittamastani blogipostauksesta
Yhteiskunta koostuu ihmisistä.Kommentoin Puumalaisen tekemää tutkintapyyntöä heti saatuani sen luettavakseni. Osoitin tutkintapyynnön perusteettomaksi, valheellisia väitteitä ja kunnianloukkauksia sisältäväksi sekä Suomen oikeusjärjestelmän ja koko vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän vastaista kiihotusta sisältäväksi:
Puumalainenhan oli esittänyt poliisille laittomia vaatimuksia blogini välittömästä poistamisesta internetistä ennen mitään oikeuskäsittelyä ja sen lisäksi yrittänyt
nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali-periaatteen vastaisesti vaatia minulle rangaistusta laillisten asioiden sanomisesta, mm. oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen siteeraamisesta.
Tästä syystä vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisesta tehtiin
kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle.Puumalainen on nykyään apulaisoikeuskansleri. Koska oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri ovat viranomaisten toiminnan laillisuuden valvojia, oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin pitäisi tietysti itsensä olla nuhteettomia, lainkuuliaisia kansalaisia. Puumalainen itse kuitenkin syyllistyi rikokseen esittäessään poliisille laittomia toimenpidevaatimuksia. Rikokseen yllyttäminen eli tässä tapauksessa poliisin yllyttäminen laittomiin sensuuritoimenpiteisiin on itsessään rikos. Lisäksi Puumalainen syyllistyi valtiopetokseen eli koko lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamispyrkimykseen vaatiessaan minulle rangaistusta asiasta, joka lain mukaan ei ole rangaistava.
Kävin kuitenkin jo toukokuussa poliisiasemalla keskustelemassa Puumalaisen tekemästä tutkintapyynnöstä. Poliisi käyttäytyi asiallisesti, mutta joutui viran puolesta kyselemään minulta kaikenlaisia kirjoitukseeni liittyviä asioita. Olin kirjoituksessani mm. kertonut sen tosiasian, että afrikkalaisilla on matalampi mediaani-ÄO kuin eurooppalaisilla. Poliisi kysyi, onko tämän väitteen esittämisen tarkoituksena halventaa afrikkalaisia. Totesin, että kyseessä on vain tieteellinen tutkimustulos. Oheistin kuulustelupöytäkirjaan
Tatu Vanhasen kirjaa esittelevän
artikkelin, jossa mm. esiteltiin näitä älykkyystutkimuksien tuloksia.
Laitanpa tuosta artikkelista peräisin olevan kaavion nyt tähän vääntääkseni rautalangasta, miten asiat ovat (katso kuvaa 150 % koossa):
Odotin, että asiasta tulisi syyttämättäjättämispäätös. Kuitenkin nyt puoli vuotta myöhemmin
apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on päättänyt nostaa minua vastaan syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan:
Espoolaismiehelle syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan internetissä
Julkaistu 13.11.2007, klo 16.45
Espoolaismies saa syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan internetissä. Miehen ylläpitämillä internetsivuilla kuvattiin Afrikasta ja Aasiasta tulevia maahanmuuttajia ja pakolaisia vaarallisiksi, väkivaltaisiksi ja muiden kustannuksella eläviksi loisiksi.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mielestä lausunnot olivat panettelvia ja solvaavia, koska niissä vahvasti yleistäen kuvattiiin kokonaiset kansanryhmät alkeellisina, tyhminä ja rikollisina. Apulaisvaltakunnansyyttäjän nostamaa syytettä käsitellään Espoon käräjäoikeudessa.
Sananvapausrikos tuli tutkittavaksi vähemmistövaltuutetun pyynnöstä. Vähemmistövaltuutettu on tehnyt poliisille useita kymmeniä tutkintapyyntöjä rasistisista internetsivuista. Rasistinen kirjoittelu internetissä on lisääntynyt.
Toisessa tapauksessa apulaisvaltakunnansyyttäjä päätti jättää syytteen nostamatta. Internetsivustoa ylläpitäneen miehen omat sivut olivat linkkien kautta yhdistettyinä toisten henkilöiden rasistisille sivuille.
Rasistinen aineisto oli kuitenkin vain osa laajemmasta kokonaisuudesta, ja mies itse teki ilmoituksen, joka aloitti tutkinnan.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan miehen tarkoitus oli ilmaista vastalause julkiselle vallalle eikä saada aikaan halveksuntaa tiettyjä ryhmiä vastaan.
Kiihottamisesta kansaryhmää vastaan voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
YLE Uutiset
Sain itse kuulla tästä tänä iltana, kun joku lähetti minulle sähköpostia tästä asiasta. Asia on kerrottu julkisesti valtakunnansyyttäjän sivustolla jo viikko sitten, mutta asiasta ei ole tullut mitään kirjettä tms. viestiä asianosaiselle eli syytetylle eli minulle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske siis katsoi asiakseen tiedottaa nostamastaan syytteestä joukkotiedotusvälineille ennen kuin asianosaiselle eli syytetylle eli minulle. Herää kysymys, voiko tällainen menettelytapa olla laillinen.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että en tunne tuota toista ylläolevassa artikkelissa mainittua tapausta. Ihmettelen kuitenkin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen logiikkaa. Tuossa toisessa tapauksessa apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske päätti jättää syytteen nostamatta sillä perusteella, että ko. miehen tarkoitus oli ilmaista vastalause julkiselle vallalle. No, minähän olen omassa blogissani nimenomaan kritisoinut Suomen ja muiden Euroopan maiden harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä on juuri sellainen "vastalause julkiselle vallalle", joka kuuluu sananvapauden piiriin.
Sen sijaan sananvapauden piiriin ei kuulu Mikko Puumalaisen "vastalause julkiselle vallalle" eli koko lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen vastainen pyrkimys saada kansalaiselle rangaistus laillisten asioiden sanomisesta, mm. oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen siteeraamisesta.
Lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen pyrkii myös valtionsyyttäjä Mika Illman, jota Mikko Puumalainen siteeraa lähteenään perustellessaan laitonta tutkintapyyntöään. Kari Haakana on käsitellyt Illmanin pyrkimyksiä laajempaankin sananvapauden rajoittamiseen internetissä. Laajempaa analyysia aiheesta löytyy ihmisoikeusjärjestö EFFI:n sivuilta.
Illman on kirjoittanut oman väitöskirjansa nimenomaan sananvapauden rajoittamisesta "kansanryhmän vastaan kiihottamisen" kieltämisellä:
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on Suomessa rikos, mutta perusoikeuksiin kuuluu toisaalta sananvapaus, oikeus sanoa julkisesti mielipiteensä. Oikeustieteen lisensiaatti Mika Illman tutki väitöstyössään näiden kahden rajaa, joka ei ole kovinkaan yksiselitteinen ja selvä.
Illman päätyy siihen, että väkivaltaan kehottaminen rasistisin perustein on kiellettyä ja rikoksen tunnusmerkit täyttävää toimintaa. Myös kehottaminen kansanryhmän syrjintään tai vihaan kansanryhmää vastaan rasistisin perustein ilman väkivaltaakin on rikollista. Sen sijaan positiivinen lausunto, esimerkiksi suomalaisten paremmuudesta, ilman ääneen lausuttua vertailukohtaa tulee sallia sananvapauden nimissä. "Ei se kovin sympaattista tietysti ole, koska siihen sisältyy ääneen lausumattomana ajatus, että ulkomaalaiset ovat huonompia", Illman sanoo.
Hän perustelee sallivaa suhtautumista moniarvoisen, demokraattisen yhteiskunnan vaatimuksena. Illman ottaa toiseksi esimerkiksi hallituksen ulkomaalaispolitiikan. Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.
YK:ssa hyväksyttiin kaikkinaisen rotusorron vastainen sopimus vuonna 1965, johon Suomi liittyi vuonna 1970. Tämä on Suomen lain rasisminvastaisen oikeuskäytännön perusta. Mika Illman on vertaillut oikeuskäytäntöä samaan sopimukseen liittyneissä muissa pohjoismaissa ja Saksassa, joissa on ollut ongelmia suuremman ulkomaalaistaustaisen väestön vuoksi selvästi Suomea enemmän. Niissä on myös lainsäädäntöä kiristetty.
Illman pitää tärkeänä, että Suomen oikeuskäytäntö ei muodostu näitä maita sallivammaksi. Muuten on vaarana, että Suomesta tulee vapaasatama kaikenlaisille rasistisille agitaattoreille.
"Internet on muuttanut tässä suhteessa asioita paljon. Esimerkiksi USA:ssa, missä sananvapaus on suurempi kuin pohjoismaissa, on perustettu paljon nettisivustoja, joilla esitetään asioita, jotka muualla ovat kiellettyjä. Periaatteessa yhdysvaltalaisella palvelimella voisi olla vaikka suomenkielisiä sivustoja, joilla esitetään rasistisia näkemyksiä eikä niille Suomesta voisi tehdä mitään. Koska suomenkieliset sivut olisivat kuitenkin selvästi suunnattu suomalaisille, voisi niiden ylläpitäjä joutua lain kanssa tekemisiin jos sattuisi tulemaan Suomeen", Illman arvioi.
Internet-palvelimien ja nettisivujen tiimoilta Suomessa on ollut paljon keskustelua tsetseenien kansallismielisistä sivuista, jotka Venäjän mukaan ovat rikollisia. Mika Illman katsoo kuitenkin, että jos niiden sisältö ei ole Suomen lakien mukaan laitonta, sivujen ylläpito suomalaisella nettipalvelimella tulee sallia.
(Helsingin yliopisto 10.6.2005)
Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Puumalainen käytti oman tutkintapyyntönsä perusteluna Illmanin väitöskirjan tiivistelmää.
Puumalainen ja Illman edustavat samaa virheellistä laintulkintaa, joka antaisi viranomaisille valtuudet sensuroida kaikki Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat kirjoitukset internetistä, sanomalehdistä, kirjakaupoista jne.
Nyt joukkoon on liittynyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.
Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske ovat ristiretkellä oikeusvaltiota, demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan. He yrittävät kieltää Suomen kansalaista esittämästä julkisuudessa mm. oikeusministeriön julkaisemia rikostilastoja.
Tämä on laiton pyrkimys, koska oikeusministeriön julkaisemia rikostilastojen siteeraaminen ei ole rikos; on lainvastaista vaatia kansalaiselle rikosoikeudellista rangaistusta teosta, jota ei ole laissa säädetty rikokseksi.
Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske siis rikkovat nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali-periaattetta, joka on oikeusvaltion perusta. Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat siis oikeusvaltiota.
Koska Suomi on perustuslaillinen oikeusvaltio, Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske yrittävät kumota Suomen perustuslaillisen yhteiskuntajärjestyksen tekemällä laittomia tutkintapyyntöjä ahdistellakseen lainkuuliaisia kansalaisia poliittisista syistä.
Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat demokratiaa, koska he haluavat kieltää demokraattisen kansalaiskeskustelun Suomen maahanmuuttopolitiikasta.
Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tätä tarkoittaa perustuslaillinen parlamentaarinen demokratia.
Edustukselliseen demokratiaan kuuluu tietysti, että kansa voi keskustella edustajiensa harjoittamasta politiikasta. Muutenhan parlamentti ei edustaisi kansaa: jos parlamentti kieltää kansaa keskustelemasta parlamentin harjoittamasta politiikasta, silloinhan parlamentti yrittää estää kansaa muodostamasta kattavaan informaatioon ja syvälliseen arvokeskusteluun perustuvaa yhteiskuntanäkemystä ja siihen perustuvia äänestyspäätöksiä vaaleissa.
Kieltämällä kansalaiskeskustelun poliittinen establishment ilmoittaa olevansa omasta mielestään kansan yläpuolella ja lakanneensa edustamasta kansaa.
Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat demokratiaa, koska he yrittävät estää Suomen kansalaista kritisoimasta Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Tilastotiedot maahanmuuttajien rikollisuudesta ovat äärimmäisen relevanttia informaatiota Suomen maahanmuuttopolitiikan kannalta.
Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske haluavat estää Suomen kansaa tietämästä, kuinka paljon maahanmuuttajat tekevät rikoksia. He siis haluavat estää kansaa tekemästä kattavaan informaatioon perustuvia poliittisia valintoja.
Poliittisiin päätöksiin olennaisesti vaikuttavan informaation salaaminen kansalta on kansan poliittisten mielipiteiden manipulointia: sensuroimalla tilastotietoja maahanmuuttajien rikollisuudesta Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske yrittävät saada Suomen kansan tekemään huonosti informoituja äänestyspäätöksiä vaaleissa.
On demokratian vastaista kieltää kansalta sellaiset yhteiskunnallisesti relevantit tiedot, jotka vaikuttaisivat kansan äänestyspäätöksiin vaaleissa. Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske pyrkivät juuri tähän, joten he siis vastustavat demokratiaa.
Se, että Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske pyrkivät kumoamaan Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestelmän aloittamalla lainvastaisia ja perustuslainvastaisia oikeusprosseja vainotakseen lainkuuliaisia kansalaisia poliittisista syistä, osoittaa heidän syyllistyneen valtiopetokseen.
Lisäksi on tietysti itsestäänselvää, että Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske vastustavat ihmisoikeuksia. Sananvapaus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Sen vastustaminen olisi moraalitonta, vaikka sananvapauden rajoittaminen olisi laillista.
Neuvostoliitossa ja Natsi-Saksassa sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittaminen eli sanomalehtien ja kirjojen sensurointi ja hallitsevan Puolueen ideologiaa kritisoivien ihmisten vangitseminen tai teloittaminen oli laillista. Se ei tee siitä moraalisesti hyväksyttävää.
Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske haluaisivat, että sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittaminen olisi laillista Suomessakin. He siis tältä osin kannattavat Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan järjestelmää Suomeen.
Onneksi Suomi ei vielä kuitenkaan ole sellainen maa kuin Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske haluaisivat sen olevan.
Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske ovat esittäneet lakiin perustumattomia ja jopa perustuslainvastaisia näkemyksiä Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien kirjoitusten rangaistavuudesta. Näin toimiessaan he ovat yllyttäneet viranomaisia rikoksiin ja pyrkineet kumoamaan Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestelmän aloittamalla lainvastaisia ja perustuslainvastaisia oikeusprosesseja estääkseen lainkuuliaisia kansalaisia esittämästä laillisia poliittisia mielipiteitä julkisessa kansalaiskeskustelussa.
Pyrkiminen lainalaisen yhteiskuntajärjestelmän kumoamiseen täyttää valtiopetoksen tunnusmerkit, joten Mikko Puumalainen, Mika Illman ja Jorma Kalske pitäisi asettaa syytteeseen valtiopetoksesta.
Minun tapaukseni sitäpaitsi vain jäävuoren huippu tai pikemmin vain esimakua tulevasta.
Mikko Puumalainen on julkisesti sanonut tehneensä n. 40 samanlaista tutkintapyyntöä vuodessa. Yhtäkään näistä muista tapauksista ei ole käsitelty julkisuudessa. Muut Puumalaisen poliittisen ajojahdin uhrit ovat olleet hiljaa. He ovat itse ehkä käpertyneet kokoon siilipuolustukseen ja yrittäneet mennä näkymättömiin välttyäkseen lainvastaisesti toimivien viranomaisten harjoittamalta mielipideterrorilta jatkossa.
Ehkä he ovat itse yrittäneet kertoa asiasta tiedotusvälineissä, mutta sanoma- ja aikakauslehtien ja tv-uutisten ym. yhteiskunnallisten tv-ohjelmien toimittajat ovat halunneet vaieta tällaiset tapaukset kuoliaaksi. Natsi-Saksassakin yritettiin vaieta kuoliaaksi se tosiasia, että juutalaisia vietiin keskitysleireille.
Suomessa sanomalehtien toimittajat yrittävät vaieta kuoliaaksi sen tosiasian, että Suomessa on lainvastaisesti toimivien viranomaisten harjoittamaa poliittista mielipideterroria. Natsi-Saksassa valehdeltiin sanomalehdissä, että juutalaiset ovat vain muuttaneet Puolaan. Suomessa valehdellaan sanomalehdissä, että Suomessa ei ole sananvapausongelmia.
Kun Helsingin Sanomien toimittajalle Maija Aallolle yritettiin kertoa Puumalaisen aloittamasta poliittisesta mielipidevainosta, hän kieltäytyi tutustumasta asiaan. Vastaavasti Natsi-Saksassa sanomalehtien toimittajat olisivat tietysti kieltäytyneet tutustumasta Auschwitziin, jos joku olisi yrittänyt saada sanomalehtien toimittajat kirjoittamaan holokaustista.
Kuten tämän blogipostauksen alussa kerroin, ensi vuoden alusta eteenpäin sisäministeriö on "syrjinnän ja rasismin vastaisen työn vastuuministeriö". Sen lisäksi, että myös vähemmistövaltuutetun toimisto siirtyy sisäasiainministeriön yhteyteen, sisäministeriöön perustetaan myös kokonaan uusi yksikkö hoitamaan "syrjinnän ja rasismin vastaista työtä".
Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaatii tämän johdosta lisää budjettimäärärahoja vähemmistövaltuutetun toimistolle. "Tätä edellyttää jo maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ehdotetun syrjintään puuttumisen tehostaminen", sanoo kansliapäällikkö Ritva Viljanen. "Sisäasiainministeriön ja poliisin on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä rasismin ja syrjinnän torjumiseksi", kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaatii.
Sisäministeriöön siis perustetaan uusi kerettiläisiä ajatuksia tutkiva inkvisitio (uusi "syrjinnän ja rasismin vastaisen työn" osasto) olemassaolevan ajatuspoliisin ("vähemmistövaltuutettu") lisäksi. Näille laitonta poliittista sensuuria harjoittaville tahoille vaaditaan lisää ja lisää määrärahoja veronmaksajien kukkarosta.
Minun tapaukseni on siis vain esimakua tulevasta. Ensi vuonna valtiolla on entistä suurempi organisaatio pelkästään poliittisesti epäkorrektien ajatusten sensurointia varten.
Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaatii, että sisäministeriön ja poliisin on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin "rasismin ja syrjinnän torjumiseksi". Viljanen ei määrittele, mitä hän tarkoittaa rasismille. Suomen laissa ei tietääkseni mainita sanaa "rasismi" yhdessäkään lakipykälässä.
Koska Suomessa ei ole sellaista rikosnimikettä kuin "rasismi", kansliapäällikkö Ritva Viljanen vaatii kansalaisille rangaistuksia lain sallimien mielipiteiden omaamisesta. Oikeusvaltion periaatteena on nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali. Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen vastustaa oikeusvaltiota: hän vaatii kansalaisille rangaistuksia asioista, joita ei ole laissa säädetty rangaistavaksi rikokseksi.
Myös Mikko Puumalainen ja Mika Illman ovat toistuvasti julkisuudessa vaatineet kansalaisille rangaistuksia "rasismista". Koska Suomessa ei ole sellaista rikosnimikettä kuin "rasismi", myös Mikko Puumalainen ja Mika Illman vastustavat oikeusvaltiota vaatiessaan kansalaisille rangaistuksia lain sallimien mielipiteiden omaamisesta.
Puumalainen Aamulehdessä, 14.4. 2007:
Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä.
Suomen lain mukaan on täysin laillista "pyrkiä julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttovastaista asenneilmastoa". Puumalainen siis vaatii viranomaistahoja rankaisemaan sellaisia kansalaisia, jotka eivät ole rikkoneet mitään lakia.
Oikeusvaltiossa kansalaisille ei voida antaa mitään rangaistuksia sellaisista asioista, joita ei ole laissa säädetty rangaistavaksi rikokseksi. Koska Suomen laki ei kiellä "maahanmuuttovastaisen asenneilmaston ylläpitämistä julkisuuden avulla", Puumalainen vastustaa oikeusvaltiota vaatiessaan kansalaisille rangaistuksia lain sallimien mielipiteiden omaamisesta.
Puumalainen mainitsee "mm. nettirasismin" esimerkkinä "maahanmuuttovastaisen asenneilmaston ylläpitämisestä julkisuuden avulla", johon hänen mielestään "tulisi puuttua kovalla kädellä". Suomen lakikirjassa ei ole rikosnimikettä "nettirasismi". Puumalainen siis vaatii ankaria rikosoikeudellisia rangaistuksia asiasta, jota ei ole laissa määritelty rikokseksi. Tämä on oikeusvaltion perusperiaatteen eli nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali-periaatteen vastaista. Puumalainen vastustaa Suomen oikeusjärjestelmää.
Puumalainen pyrkii kumoamaan Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen aloittamalla lakiin perustumattomia poliittisia oikeusprosesseja ahdistellakseen lainkuuliaisia kansalaisia.
Samalla linjalla on sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen.
Suomessa on tällä hetkellä johtavissa asemissa virkamiehiä, jotka vastustavat Suomen lainalaista yhteiskuntajärjestystä.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, valtionsyyttäjä Mika Illman, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen vastustavat Suomen voimassaolevia lakeja ja perustuslakia ja yrittävät kumota Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen aloittamalla lakiin perustumattomia poliittisia oikeusprosesseja ahdistellakseen lainkuuliaisia kansalaisia.
Miettikää tätä.
Kyseessä ovat johtavissa asemissa olevat viranomaistahot: apulaisoikeuskansleri, valtionsyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä ja sisäministeriön kansliapäällikkö.
Jos ja kun näin korkeissa asemissa olevat viranomaiset yrittävät tehdä valtiopetoksen eli kumota Suomen lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen, kuka enää tässä maassa ylläpitää lakia ja järjestystä?
Mielestäni kyseessä on äärimmäisen vakava asia. Koko lainalainen yhteiskuntajärjestys on uhattuna. Virkamieskunnan huipulla on poliittinen klikki, joka yrittää tehdä valtiopetoksen.
Tästä tulee etsimättä mieleen tämä:
Als die Nazis die Kommunisten holten, habe ich geschwiegen; ich war ja kein Kommunist.
Als sie die Sozialdemokraten einsperrten, habe ich geschwiegen; ich war ja kein Sozialdemokrat.
Als sie die Gewerkschafter holten, habe ich nicht protestiert; ich war ja kein Gewerkschafter.
Als sie die Juden holten, habe ich geschwiegen; ich war ja kein Jude.
Als sie mich holten, gab es keinen mehr, der protestieren konnte.
Saa nähdä, tuomitaanko nämä valtiopetokselliset rikolliset vasta Nürnbergin tribunaalin kaltaisessa oikeudenkäynnissä rikoksista ihmisyyttä vastaan.
kävijää 11.9.2006 jälkeen
