Rikollisuus ym. turvattomuus eri maissa ja kulttuureissa

Eri kulttuureissa rikollisuuteen yms. ongelmiin suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Esimerkiksi jo Etelä-Euroopassa vallitseva yhteiskunnallinen ilmapiiri on paljon turvattomampi kuin Suomessa. Ihmiset pelkäävät rikollisuutta jatkuvasti ja siksi toimivat monissa asioissa hyvin varovasti, suomalaisella mittapuulla suorastaan hysteerisesti.

Vainoharhaiselta vaikuttava suhtautuminen rikollisuuteen ym. turvallisuusuhkiin tai järjestyshäiriöihin kuitenkin vähentää rikollisuutta yms. ongelmia ratkaisevasti. Tästä syystä Etelä-Euroopassa rikollisuus on yleensä vain suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa. Jos eteläeurooppalaiset eivät suhtautuisi asioihin niin varovaisesti ja vainoharhaisesti, rikollisuutta olisi moninkertaisesti enemmän.

Hommaforumilta:

Esimerkiksi kuulee usein väitettävän suomalaisia väkivaltaisiksi, ja tätä perustellaan sinänsä ihan todellisilla henki- ja väkivaltarikosluvuilla, joissa Suomi on montaa muuta Euroopan maata korkeammalla. Vasta-argumenttina on usein käytetty sitä, että Suomessa tyypillinen henkirikos on alkoholistiporukan jäsentenvälinen, kun parin viikon putken jälkeen Pera joi viimeisen Kossun ja Ranea jäi janottamaan. Vasta-argumentti on myös sinänsä oikeansuntainen, mutta jättää kokonaan huomiotta todelliset kulttuurierot ja elämäntapaan liittyvät riskit.

Välimeren rannoilla satunnaista rantalomaa pidempään viihtyneet suomalaiset ovat ehkä huomanneet, että paikalliset eivät ole pelkästään stereotyyppisen iloisia ja avoimia ihmisiä, vaan myös äärimmäisen epäluuloisia ja turvallisuushakuisia monessa suhteessa. Kaupungeissa talojen ja asuntojen ikkunoissa on pääsääntöisesti kalterit estämässä taloon tunkeutumista, ainakin alemmissa kerroksissa. Lisäksi ikkunoissa käytetään lähes poikkeuksetta alaslaskettavaa puu- tai metalli lankuista valmistettua suojaa, joka paitsi estää sisää kurkkimisen, myös vaikeuttaa sisääntunkeutumista huomattavasti. Ovet ja lukot ovat ihan toista kaliiberia kuin Suomessa tyypillisesti käytössä olevat. Turvalukkoja käytetään aina, ja niitä saattaa olla lukuisia. Ovea ei helpolla avata, ei edes varmuusketjun kanssa. Liikkeentunnistimia ja turvakameroja hälytysjärjestelmineen on ihan tavallisilla pulliaisilla tuomattavasti useammin kuin Suomessa. Kaupungeissa ja kylissä omakotitaloja ja kerrostalotonttejakin reunustavat takorautaiset aidat, joissa rautapiikkien kärjet on vielä teroitettu. Myös piikkilankaa ja sähköpaimenia näkee.

Harva nainen kulkee jatkuvasti yksin pimeällä. Kotiin saattamista pidetään ihan oikeasti turvallisuuskysymyksenä, tai sitten vain ei lähdetä ulos riskipitoisena aikana. Pimeällä monet miehetkään eivät kuljeksi katuja pitkin, vaan asiat hoidetaan valoisalla. Kimpassa voidaan sitten lähteä illalla syömään ulos, kun ryhmässä on voimaa. Pienet lapset eivät todellakaan kulje yksin kouluun saatikka tarhaan, koska pidetään itsestään selvänä, että riski lapsen joutumisesta rikoksen tai onnettomuuden uhriksi on liian suuri. Itse kuljin viisivuotiaana yksin tarhamatkani Suomessa, ja tätä pidetään välimereläisittäin törkeänä heitteillejättönä.

Autoihin ei jätetä koskaan mitään näkyville. Ei edes vanhoja aurinolaseja konepellille. Murron vaara on liian suuri. Jos johonkin liikkeeseen näkee sisälle sen ollessa kiinni, kassakone on tyypillisesti auki ja tyhjä. Yleensä ei näe, koska koko julkisivu on peitetty alasvedettävällä peltiovella. Polkupyöriä ei jätetä pihalle seisomaan, eikä juuri koskaan mihinkään ilman kettinkilukkoa.

Humalaisia näkee kaduilla vähemmän. Julkinen juopottelu on tietysti paheksutumpaa kuin pohjoisessa, mutta tämäkin on osittain siksi, että sitä pidetään kovin riskialttiina käytöksenä. Päihtyneelle voi sattua mitä tahansa, ja pelko on oikeastikin rajoittava tekijä. Joka tapauksessa itsensä riskialttiiseen asemaan laittamista vältetään ihan toisella tavalla kuin Suomessa.

Paikallisten ihmiset tuntuvat usein pitävän tuntemattomia ihmisiä lähtökohtaisesti uhkana - ei mahdollisuutena. Uusia tuttavuuksia solmitaan helposti yhteisen tuttavan välityksellä, harva metromatkalla vieressäistuvalle höpöttelee yhtään sen enempää kuin Helsingissäkään. Romanikerjäläisiäkin vältetään ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Kadunlaitaa vaihdetaan helposti ja oikein näkee, kun naiset kääntävät käsilaukkunsa parempaan asentoon.

Tämänkaltainen suhtautuminen saattaa hyvinkin olla perusteltua, ja suomalaisittain ylimitoitetulta tuntuva tuntemattomia uhkia vastaan suojautuminen omassa ympäristössään järkevää toimintaa. Tämänkaltaisella varautumisella tietysti minimoidaan itseensä ja lähipiiriinsä kohdistuvat uhkat, mikä ei voi olla näkymättä rikostilastoissa. Suomalainen asenne mahdollisiin uhkiin on tyypillisesti varsin vähättelevä: "eihän siellä nyt mitään voi sattua, ei ole ennenkään käynyt mitään", joka johtuu mielestäni varsin turvallisesta ja turvalliseksi koetusta ympäristöstä.

Jännänä yksityiskohtana voidaan sitten pitää etelämaalaista tietynlaista hälläväliäasennetta esim. liikenteessä. Ehkä tässä tunnetaan olevan itse asemassa, jossa voi kontrolloida omaa turvallisuustilannetta.



Tilastoja voidaan vertailla vain, jos niiden lähtöaineisto on samanlaista. Tätähän kuulee usein esim. ulkomaalaisten rikostilastoja arvioitaessa, ja paikkansa se tietysti pitääkin. Ei ole järkeä vertailla suoraan kahta ryhmää, joista toinen koostuu pääasiassa parikymppisistä maahanmuuttajamiehistä ja toinen keski-ikäisistä ja eläkeläisistä suomalaisista. Pitää kaivaa se oikea verrokkiryhmä esiin tilastosta.

Väitän, että suomalaisella elämäntavalla, jossa voidaan heilua puolitiedottomassa tilassa keski- tai laitakaupungilla ikään, sukupuoleen tai kellonaikaan katsomatta, ja jossa asuntoa ei rakenneta linnoitukseksi ja lapset pannaan kävelemään kouluun, tarhaan ja harrastuksiin itsenäisesti, saataisiin välimerellisessäkin ympäristössä todella rumia rikostilastoja, saatika sitten vaarallisempina pitämissäni kulttuureissa. Suora vertailu voimakkaan turvallisuushakuisiin kulttureihin ontuu, sillä Suomessa ihmiset asettavat itsensä huomattavan paljon useammin erilaisiin riskitilanteisiin, kuin monissa muissa verrokkimaissa.

PS. Ehkä juuri siksi muuten etelämmässä ei pidetä siirtolaisrikollisuutta niin suurena yleisenä turvallisuusuhkana, kuin Suomen maahanmuuttokriitikopiireissä. Siellä siihen on jo varauduttu. Suomessa siihen varautuminen tarkoittaisi kyllä koko kulttuurin muuttamista epäluuloisemmaksi, ja varautuneemmaksi.

Edelleen Hommaforumilta, kommentti ylläolevaan:

Han-argumentti yrittää useimmin perustella mamujen rikollisuutta sillä, että mamu-rikollisuus olisi hyväksyttävä, koska myös suomalaiset tekevät rikoksia.

Perustelu ei ole pätevä, sillä suomalaiset eivät pidä suomalaista rikollisuutta yhtään sen hyväksyttävämpänä, kuin mamujen suorittamaa.

Itse asiassa jos perustelu olisi hyväksyttävä, se loisi kestämättömän tilanteen: (esim.) Euroopassa vasemmistolaiset ovat yrittäneet tappaa oikeistolaisia, joten täällä olisi siten sallittua suvaitsevaisten ammattimainen metsästys.

Näin ei voi olla. Ainoa hyväksyttävä väkivallan muoto löytyy Rikoslain 4 luvun 4§: Hätävarjelu.


En nyt tähän hätään löytänyt sitä julkisuudessa pyörinyttä selvitystä, että 10 litraa - jota suomalaisten väitetään juovan (joka vuosi, vaikka väitetään juomisen lisääntyneen) - on Euroopan maiden keskimääräinen kulutus. Suomi on tilastossa ollut alle keskiarvon, mutta on tasaisesti noussut kohti keskiarvoa. Luku ei tosin ole täysin totuudenmukainen, koska tuontiviinoja ei ole mahdollista kirjata tarkasti ja se onkin tilastossa laskennallisena kertoimena.

Väkivallan kanssa on täysin sama asia, eli Euroopan keskitasoa. Suomalaisen väkivallan määrä verrattuna muihin riippuu täysin siitä, mitä maita vertailuun otetaan mukaan ja mihin ryhmään Suomi halutaan luokitella.