Pravda på svenska

Hbl:n pääkirjoitus 13.12.:

Det är inte länge sedan - tiden kan nästan mätas i veckor snarare än månader - något slags allmänt samförstånd hade vunnit terräng om att Finland behöver mer utländsk arbetskraft.

Tuota löpinää työvoimapulasta on hoettu tauotta jo vuosikausia. Ihmettelen, missä Hbl:n pääkirjoitustoimittaja Björn Månsson on viettänyt viimeiset kymmenen vuotta. Väitettä ulkomaalaisen työvoiman tarpeesta on toitotettu valtamediassa ja poliitikkojen puheissa kymmenen vuotta. Tuota samaa levyä ovat jatkuvasti pyörittäneet Hesari, Yle, Kokoomus, Keskusta, SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto, RKP ja KD. Kyseessä on todella väsynyt läppä.

Månsson kuitenkin väittää, että vasta viime viikkoina oli päässyt vallalle yleinen yhteisymmärrys tästä asiasta. Väite on täysin epärealistinen. Hbl:n pääkirjoitustoimittaja ei siis ole lainkaan perillä yhteiskunnan yleisestä poliittisesta ilmapiiristä.

Månsson on siis täysin epäpätevä työskentelemään poliittisia uutistapahtumia käsittelevän sanomalehden toimittajana.

I den andan beredde regeringen en snäppet mer frisinnad utlänningslag än den som nu gäller. Finland skulle äntligen snarare välkomna än avskräcka utlänningar att söka sig hit för att bo och arbeta här.

Todella törkeää vääristelyä. Thorsin lakiesitys ei mitenkään toivota ulkomaalaisia tervetulleeksi Suomeen tekemään töitä, vaan päinvastoin kannustaa kehitysmaalaisia tulemaan tänne turvapaikanhakijoina elelemään veronmaksajien rahoilla ja lennättämään tänne kaikki serkun kummin kaimat "perheenyhdistämisen" nimissä.

Opinionsläget verkar nu ha svängt snabbare än kanske någonsin tidigare. Lågkonjunkturen har slagit till och nu sätter sig riksdagens förvaltningsutskott på tvären, samtidigt som en populistisk kampanj mot lagförslaget i allmänhet och migrationsminister Astrid Thors (sfp) i synnerhet har inletts på internet och av samlingspartiets ungdomsorganisation KNL.

Täysin virheellistä analyysia. Todellinen mielipideilmasto ei ole muuttunut lainkaan. Kansa on aina suhtautunut nuivasti nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Poliittinen valtaeliitti on ylläpitänyt edellä mainitsemaani konsensusta, johon on kuulunut työvoimapulapropagandan loputon hokeminen mantrana.


Kansa ei ole koskaan uskonut tähän propagandaan. Kansan mielipide ei kuitenkaan ole päässyt esille valtamediassa, koska valtamedia on ollut samalla ideologisella linjalla kuin poliittiset vallanpitäjät. Valtamedia on tukahduttanut kriittistä keskustelua maahanmuuttopolitiikasta ja pyörittänyt vuodesta toiseen samaa propagandalevyä 24/7/365.

Kun nyt kansan todellinen mielipide on päässyt esille tämän "populistisen kampanjan" kautta, jotkut kansanedustajat ovat ruvenneet vastustamaan Thorsin lakiesitystä tajuttuaan kansan vastustavan sitä. Tyhmemmät kansanedustajat eivät ole tätä tajunneet. Idiootit ampuvat itseään jalkaan kannattamalla tätä seinähullua lakiesitystä, jota jokainen normaali ihminen vastustaa. Jotkut poliittiset päättäjät ovat niin vieraantuneita kansasta, että eivät tajua tavallisen kansan mielipiteitä lainkaan. Jotkut onneksi tajuavat ja ovat ruvenneet vastustamaan Thorsia.

Den rena utlänningsfientligheten stack upp sitt fula huvud redan i kommunalvalet, där organisationen Suomen Sisu lyckades få ett tjugotal av sina medlemmar invalda, det stora flertalet av dem på sannfinländarnas listor. Men en handfull också på andra partiers - ingen vet vilkas - vilket egentligen är mest skrämmande.

Sisun leimaaminen pelottavaksi ulkomaalaisvihamieliseksi järjestöksi osoittaa jälleen kerran, että tämä pääkirjoitustoimittaja Björn Månsson ei ole lainkaan perillä kommentoimistaan asioista. Månsson on täysin epäpätevä toimittaja. Hän kirjoittaa asioista, joista hän ei tiedä mitään. Ilmaisu "ulkomaalaisvastaisuus nosti rumaa päätään" on jo lähtökohtaisesti liian epäasiallista, asenteellisesti vihamielistä diskurssia minkään vakavasti otettavan sanomalehden pääkirjoituksessa käytettäväksi. Erityisen mautonta on tämän ilmaisun käyttäminen Suomen Sisu ry:stä, jonka aatepohja ei kenenkään täysjärkisen mielestä täytä ulkomaalaisvihamielisyyden tunnusmerkkejä.

Huvittavinta on, että Månsson pitää kaikkein pelottavimpana muutamien sisulaisten tulemista valituksi kunnanvaltuustoihin muiden puolueiden kuin Perussuomalaisten ehdokkaina. Mitä merkitystä sillä on, minkä puolueiden ehdokkaina sisulaiset ovat tulleet valituiksi? Eikö olennaista ole maahanmuuttokriittisten kunnanvaltuutettujen ja kansanedustajien kokonaismäärä eikä heidän puoluejakaumansa? Ilmeisesti Månsson pitää Perussuomalaisia jonain pellepuolueena, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Niinpä Månssonia pelottaa erityisesti se, että sisulaisia on Perussuomalaisten lisäksi muissakin puolueissa. Jos sisulaisia olisi vain Perussuomalaisissa, Månsson ei pitäisi Sisua uhkana. Nyt kuitenkin Månsson pelkää sisulaisten saavan jotain vaikutusvaltaa muiden puolueiden kautta.

Med nyvalda stadsfullmäktigeledamoten i Helsingfors Jussi Halla-aho i spetsen talar Sisumännen öppet om att stoppa invandringen.

Täyttä roskaa. Tunnen henkilökohtaisesti useita sisulaisia (ilmaisu "sisumiehet" on virheellinen, koska Sisun jäseninä on paljon naisiakin; jälleen kerran Månsson osoittaa epäpätevyytensä journalistina) enkä ole koskaan kuullut kenenkään heistä puhuvan maahanmuuton totaalisesta lopettamisesta. En ole ylipäätään koskaan elämäni aikana tavannut yhtäkään ihmistä, jonka mielestä kaikki maahanmuutto pitäisi kokonaan lopettaa. Månsson siis harrastaa vainoharhaista taistelua olkinukkea vastaan. Jälleen käy ilmi, että Månsson ei ole riittävän pätevä minkään sanomalehden toimittajaksi.

Parallellerna till de politiska förebilderna ute i Europa är mer än uppenbara.

Mitkä ne esikuvat sitten ovat? Miksi Månsson jättää ne mainitsematta, jos paralleelit kerran ovat niin selviä?

Jälleen Månsson osoittaa epäpätevyytensä: epämääräinen vihjailu poliittisista esikuvista toisissa Euroopan maissa on pelkkää sanahelinää, yhtä tyhjän kanssa, jos hän ei kykene mainitsemaan yhtäkään esimerkkiä niistä esikuvista.

Tyvärr har självaste överborgmästaren Jussi Pajunen (saml) för Helsingfors del skyndat att gå Halla-aho till mötes.

Ikään kuin Pajunen ei voisi itse ihan oma-aloitteisesti kannattaa pakolaisten vastaanottamisen vähentämistä, ilman Halla-ahon vaikutusta. Tiedoksi Månssonille: kaikki ei pyöri Halla-ahon ympärillä, vaan joku voi kannattaa ulkomaalaispolitiikan tiukentamista muutenkin kuin reaktiona Halla-ahon juttuihin. Itse asiassa n. 90% suomalaisista on ulkomaalaispolitiikasta suunnilleen samaa mieltä kuin Halla-aho, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan Halla-ahosta. Tämä kansan valtaenemmistön mielipide ei vain ole näkynyt valtapuolueiden edustajien puheissa eikä valtamedian propagandadiskurssissa, koska valtamedia ja poliittinen valtaeliitti ovat etääntyneet kansan mielipiteistä yhtä pahasti kuin 1970-luvun YYA-liturgian aikana.

En ny kulmination kunde noteras i går, då initiativtagaren till namninsamlingen på internet i radion talade om att "finländarnas livsrum" minskar då utlänningar flyttar hit.

Det räcker väl med att påpeka att "livsrum" på tyska heter Lebensraum för att man ska se vilka historiska förebilder rörelsen håller sig med.

Jumalauta. Kuinka kukaan voi olla noin tyhmä? Eikö Hbl:n pääkirjoitustoimittajan mielestä kukaan voi koskaan käyttää suomen kielessä mitään sellaista sanaa, jota joku natsi on joskus käyttänyt saksan kielessä?


Natsit käyttivät mm. sanaa Vaterland. Jos joku suomalainen käyttää sanaa isänmaa esim. pitäessään puhetta itsenäisyyspäivänä, aikooko Månsson sanoa: "Det räcker väl med att påpeka att fäderneslandet på tyska heter Vaterland för att man ska se vilka historiska förebilder rörelsen håller sig med."


Sanoisiko Månsson näin, jos esimerkiksi tasavallan presidentti Tarja Halonen käyttäisi sanaa isänmaa itsenäisyyspäivän puheessaan? Olisiko Månsson siis tosissaan sitä mieltä, että natsismi on Halosen edustaman sosiaalidemokraattisen liikkeen historiallinen esikuva?

Och ändå är Finland alltjämt ett av Europas mest glesbefolkade länder!

No eihän kukaan sillä ilmaisulla "suomalaisten elintilan kapeneminen" tarkoita sitä, että Suomi olisi jotenkin fyysisesti täynnä ihmisiä. Väittääkö Månsson tosissaan luulevansa niin? Jos väittää, silloin hänen medialukutaitonsa ei ole normaalin aikuisen ihmisen tasolla.

Månssonille tiedoksi: puhe suomalaisten elintilan kapenemisesta maahanmuuton lisääntymisen myötä tarkoittaa sitä, että suomalainen elämäntapa joutuu sosiokulturaalisesti ahtaalle maahanmuuttajien dominoidessa julkista tilaa, mm. kouluja, työpaikkoja, tiedotusvälineitä jne.

Esimerkiksi kouluopetus kärsii siitä, että suuri osa oppilaista on suomea vain huonosti osaavia ulkomaalaisia. Kouluihin joudutaan palkkaamaan valtavasti tukiopettajia, koulunkäyntiavustajia, maahanmuuttajien oman kielen opettajia, islaminuskon opettajia jne.

Työpaikoilla joudutaan ottamaan huomioon maahanmuuttajien kulttuurit, jotka eivät välttämättä ole yhteensopivia suomalaisen kulttuurin kanssa. Tällöin suomalainen kulttuuri joutuu väistymään, koska nykyisen monikulttuurisuusideologian mukaisesti mikä tahansa ulkomaalainen kulttuuri saa aina syrjäyttää suomalaisen kulttuurin. Esimerkiksi islamilaiset maahanmuuttajat käyttävät työpaikoillaan uskontonsa dogmien mukaisia huntuja ja poistuvat töistä uskontonsa määräämien rukoushetkien ajaksi. Maahanmuuttajat eivät siis elä maassa maan tavalla eli Suomessa suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjen mukaisella tavalla. Maahanmuuttajat päinvastoin tuovat tänne omat kulttuurinsa ja pakottavat suomalaisen kulttuurin väistymään. Tätä se suomalaisten elintilan kapeneminen tarkoittaa. Tämä tiedoksi Månssonille.

Att samlingspartiets ungdomsförbund öppet går ut och kräver minister Thors avgång är för sin del ett nytt bottennapp på det politiska planet.

Miten niin? Eikö kukaan saisi koskaan vaatia kenenkään ministerin eroa?

Miksi ei?

Vastustaako Månsson demokratiaa? Eikö Månssonin mielestä kansalla ole mitään oikeutta sanoa mielipidettään vallanpitäjistä?

Den parlamentariska behandlingen av utlänningslagen har sin gilla gång, och här ligger tydligen en acceptabel kompromiss i sikte. De asylsökande som beviljas bara uppehållstillstånd skulle inte ha rätt till familjeåterförening, men nog få arbeta. Kriterierna för när en person av humanitära skäl är i behov av skydd utvidgas inte.

Detta är beklagliga inskränkningar, men de går att leva med. Tills en riksdagsmajoritet åter är mogen att öppna Finlands dörrar mer än på glänt.

Månsson paljastaa tässä todellisen poliittisen karvansa: hänen mielestään on "valitettavaa", että Thorsin lakiesityksen kehitysmaista Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa kasvattavaa vaikutusta on hieman rajoitettu karsimalla siitä pois kaikkein järjettömimmät aspektit eli "humanitaarisista syistä" todettavan suojelutarpeen kriteerien laajentaminen ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden mahdollisuus perheenyhdistämiseen.

Uskomatonta! Månsson ei ilmeisesti tajua, että turvapaikan antaminen "humanitaarisista syistä" eli turvapaikan antaminen muillekin kuin pakolaisstatuksen kriteerit täyttäville ihmisille esim. pelkästään lähtömaan yleisten huonojen olojen perusteella antaisi esimerkiksi kaikille Irakin ja Afganistanin asukkaille mahdollisuuden tulla Suomeen.

Afganistanin väkiluku on 33 miljoonaa ja Irakin 28 miljoonaa. Kaikki Irakin ja Afganistanin asukkaat voisivat Lex Thorsin ansiosta tulla Suomeen turvapaikanhakijoina ja jäädä tänne "humanitaarisista syistä" todetun suojelutarpeen perusteella, koska Irakissa ja Afganistanissa vallitseva sotatila ym. kaoottiset olot olisivat Thorsin lakiesityksen mukaan riittävä peruste kenen tahansa Irakin tai Afganistanin kansalaisen Suomeen jäämiselle. Haluaako Månsson Suomeen yli 60 miljoonaa irakilaista ja afganistanilaista?! Tämän olisi mahdollistanut Lex Thors, jonka vesittäminen tältä osin oli Månssonin mielestä "valitettava rajoitus".

Att sannfinländarna upplåter sina kandidatlistor för utlänningsfientliga element är illa nog, men föga överraskande. Att samlingspartiets unga faller in i den utlänningsfientliga kören är allt betydligt värre.

Tässä Månsson toistaa sen jo aiemmin esittämänsä ajatuksen, että maahanmuuttokriittisten ihmisten ("ulkomaalaisvihamielisten elementtien") olemassaolo Perussuomalaisten ulkopuolella on erityisen paha juttu. Perussuomalaiset on Månssonin mielestä merkityksetön puolue, mutta Kokoomuksen kaltaisen ison, vakavasti otettavan ja paljon poliittista valtaa hallituksessa, eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa käyttävän puolueen nuorisojärjestön kriittinen suhtautuminen Thorsin pähkähulluun lakiesitykseen on Månssonin mielestä todella kamalaa.

Det är inte bara asylsökande och andra utlänningar som drabbas av kärvare attityder. Också språkklimatet har som känt skärpts, vilket har återspeglats i förvaltningsreformerna.

Olipas omituinen aasinsilta.

Sfp har i regeringen hamnat i en olycklig försvarsposition då det gäller att slå vakt om så självklara saker som Karlebys tillhörighet till det tvåspråkiga kustområdet i Österbotten och Vasas position som ledande, tvåspråkig förvaltningsstad i regionen.

Eli nyt mentiin aivan eri asiaan. Eikö Hbl pysty käsittelemään eri asioita eri pääkirjoituksissa? Pitääkö kaikki asiat väkisin tunkea yhteen ja samaan kirjoitukseen? Mitä yhteistä on Thorsin ulkomaalaislakiesityksellä ja näillä aluehallintoasioilla?

Lägg till svenskans försvagade ställning i det finska skolväsendet

Millä tavalla se on muka heikentynyt? Onko pakkoruotsi lakkautettu? Ei minun tietääkseni. Millä planeetalla tämä Månsson elää?

och den attityd som låg bakom Helsingfors inkorporering av sydvästra Sibbo, och mönstret är klart: allt mindre hänsyn tas till behovet av att bevara Finland som ett tvåspråkigt land.

Häh? Onpas vainoharhaista. Kuntarajojen muutokset uhkaavat Suomen kaksikielisyyttä? WTF? Mitä sieniä tämä Månsson on syönyt?

Eller ta ryktena om ett totalförbud mot snuset som ett annat exempel på att frisinnet sitter trångt och förmynderiet breder ut sig.

Mitä tällä on tekemistä kielipolitiikan tai ulkomaalaislain kanssa? Ei mitään. Miksi Månsson jaarittelee kaikista mahdollisista asioista yhdessä ja samassa kirjoituksessa?

On todella omituista ajattelua, että nuuskan kieltäminen ja Thorsin ulkomaalaislakiesityksen vastustaminen olisivat muka saman epäliberaalin byrokraattisen ajattelun ilmentymiä. Ensinnäkään näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Toiseksi Thorsin lakiesitys ei ollut millään tavalla liberaali, joten sen vastustaminen ei myöskään ole epäliberaalia. Tiedoksi Månssonille, että kymmenien miljoonien kehitysmaalaisten rahtaaminen Suomeen ei ole liberaalia politiikkaa.

Vilken vore logiken i att tillåta tobaksrökning, men inte privat import av snus för eget bruk?

Ei siinä mitään logiikkaa olisikaan, mutta mitä järkeä on ympätä tätä asiaa Thorsin lakiesitystä käsittelevään pääkirjoitukseen? Opettele Månsson keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

Då sfp i utlännings-, språk- och snuspolitiken vill framstå som en försvarare av frisinnet kan man alltid undra vad partiets eget beslut om fördelningen av presstödet vittnar om.

Knappast om frisinne. Då partiet självt suveränt får fatta beslut om hur det tillämpar sina ideologiska principer drar det hemåt och gör pressstödet till ett förlängt partistöd.

Tässä siis tuli tämän pääkirjoituksen loppukaneettina urputusta siitä, että RKP jakoi lehdistötukea omalle lehdelleen. Tämäkin on Thorsin lakiesitykseen liittymätön asia. Månsson on sitä paitsi väärässä sanoessaan epäliberaaliksi pelkästään lehdistötuen muuttamista puoluetuen jatkeeksi. Ei ole olemassa mitään liberaalia tapaa jakaa lehdistötukea, koska lehdistötuen olemassaolo on itsessään epäliberaali asia. Liberaalia politiikkaa olisi se, että mitään lehdistötukea ei olisi lainkaan. Sananvapaus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Lehdistötuki on täysin sananvapauden vastainen asia. Jokainen liberaali vaatii ehdottomasti lehdistötuen välitöntä lakkauttamista kokonaan. Tämä ei kuitenkaan mahdu Månssonin kaaliin. Hän ei selvästikään tajua, mitä tarkoittaa sana liberaali.

Tämä näkyy siitäkin, että Månssonin mielestä RKP esiintyy liberaalisuuden puolustajana ulkomaalaispolitiikassa, kielipolitiikassa ja "nuuskapolitiikassa". (Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun olen nähnyt kenenkään käyttävän sanaa nuuskapolitiikka. Ilmeisesti Månssonin mielestä nuuska on niin tärkeä poliittinen kysymys, että Suomessa täytyy olla esimerkiksi alkoholipolitiikan lisäksi erillinen nuuskapolitiikka.)

Kuten jo totesin, kymmenien miljoonien kehitysmaalaisten tuominen Suomeen ei ole liberaalia politiikkaa. Niinpä RKP ei edusta liberaalia ulkomaalaispolitiikkaa, koska RKP kannattaa Thorsin seinähullua lakiesitystä.

Kielipolitiikassa RKP ei myöskään edusta mitään vapaamielisyyttä, vaan pakkoruotsia ja veronmaksajien rahojen tuhlausta marginaalisen vähemmistön tarvitsemien ruotsinkielisten palveluiden tuottamiseen. Esimerkiksi Ylen budjetista n. 25% käytetään ruotsinkielisiin ohjelmiin, vaikka ruotsinkielisiä on vain n. 5% väestöstä. Tämä ei todellakaan ole vapaamielistä politiikkaa, vaan ylimielistä, kansan tahtoa halveksuvaa autoritaarista sosialismia.

Jos Hbl:n journalismi on yleisesti Månssonin tasoa, kenenkään ei pitäisi vaivautua maksamaan penniäkään tuollaisesta roskalehdestä. Ilta-Sanomat ja 7 päivää ovat älylliseltä tasoltaan Hbl:n yläpuolella.

Positiivisesta asenteesta

Halla-aho:

Olen saanut viime aikoina poikkeuksellisen paljon (ystävällismielistä) palautetta, jossa on toivottu konkreettisia ehdotuksia siitä, millaista maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikan pitäisi mielestäni olla. Tapani keskittyä vallitsevan politiikan ja sen taustalla olevan ideologian arvosteluun on kenties luonut minusta kuvaa valittajana, jolta puuttuvat omat, rakentavat ideat.

Kritiikki ei kaikilta osin ole mielestäni aivan kohdallaan tai oikeudenmukaista:

a) Yhteiskunta, ja varsinkaan poliittinen eliitti ja media, eivät ole valmiita rakentaviin korjausehdotuksiin, koska ne eivät ole edes myöntäneet ongelman olemassaoloa. On tuuleen huutamista ehdottaa lääkkeitä ongelmavyyhdin nimeltä "maahanmuutto" ratkaisemiseksi, jos keskustelukumppani ei pidä "maahanmuuttoa" ratkaistavissa olevana ongelmana vaan jonakin, mikä on "luonnollista, väistämätöntä ja ihanaa". Olen keskittynyt maahanmuuttopolitiikan ja sen seurausten arvosteluun herätelläkseni ihmisiä siihen, että meillä on ongelma. Se, mitä tälle ongelmalle pitäisi tehdä, on seuraavan asteen kysymys.

b) Maahanmuutto on ongelma riippumatta siitä, onko minulla ongelman ratkaisemiseksi keinoja vai ei. Usein ratkaisut löytyvät ongelmaan perehtymällä. Täten maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuurisuuden epäkohtien penkominen on varsin rakentavaa työtä, jonka pohjalta voidaan laatia todellisia (siis itse ongelmaan pureutuvia) eikä näennäisiä ratkaisuja. Niillä, jotka syyttävät minua rakentavuuden puutteesta, oma rakentavuus ja konkretia on yleensä tasoa "monikulttuurisuus onnistuu, jos näemme sen mahdollisuutena emmekä uhkana ja jos onnistumme voimavaraistamaan tulijat". Mitä tällainen sanahelinä muka tarkoittaa? Mikä on sen käytännön toteutus?

Tuosta tulee mieleen se kepun nuorisojärjestön somali, joka A-studion keskusteluohjelmassa vaati Johannes Niemiseltä ja Teemu Lahtiselta positiivista asennetta maahanmuuttajia kohtaan.

Jos nykyinen maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia ongelmia, miksi niihin ongelmiin pitäisi suhtautua positiivisesti?!

Valitettavasti tuon somalin lisäksi monet suomalaisetkin luulevat, että maahanmuuton ongelmat ratkaistaan jollain positiivisella suhtautumisella, tyyliin "monikulttuurisuus on nähtävä mahdollisuutena eikä uhkana".

Olisiko talvi- ja jatkosodan aikana voitu selvitä sodasta sellaisella asenteella, että Neuvostoliiton hyökkäykseen olisi suhtauduttu mahdollisuutena eikä uhkana?

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen vaatii maahanmuuton rajoittamista

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen:

1.12.2008

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu vaatii pikaisia toimia

Olen hyvin huolestunut kaupungin maahanmuuttajatilanteesta. Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteekseen kääntää maahanmuutto voimavaraksi ja elinvoiman lähteeksi. Nykymenolla on tapahtumassa päinvastoin.

Helsingin kaupungin 2000-luvun väestönkasvu selittyy käytännössä kokonaan maahanmuuttajataustaisen väestön kasvulla. Maahanmuuttajien väestöosuus on noussut 1990-luvun alun parista prosentista niin, että olemme juuri rikkomassa 10 %:n rajapyykin. Nykyvauhdilla maahanmuuttajataustaisen väestönosan kasvu on Helsingissä 6 % vuodessa. Vuonna 2025 joka neljäs helsinkiläinen olisi maahanmuuttajataustainen.

Kasvu on kiihtymässä entisestään. Turvapaikanhakijoiden määrä maassamme on tänä vuonna räjähtämässä. Viime vuoden kahdesta tuhannesta olemme nousseet jo viiteen tuhanteen hakijaan. Valtaosa heistä tullee saamaan myönteisen päätöksen.

Lähinaapurimme ovat kiristäneet maahantulokriteerejään, mikä suoraan heijastuu meille. Suurin osa hakijoista tulee sota-alueilta Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Useimpien pakolaisten perheenjäseniä tulee Suomeen muutaman vuoden viiveellä. Suurin osa pakolaisista asuu pääkaupunkiseudulla, ja kokemusten mukaan suuri osa muualle Suomeen sijoitetuista muuttaa ennen pitkää tänne.

Maahanmuuttajien työllistyminen on nykyiselläänkin suuri haasteemme. Heidän työttymyysprosenttinsa on 2,5-kertainen. Lisäksi työvoimaosuus on kantaväestöä alhaisempi. Erityisen vaikeaa työllistyminen on siinä ryhmässä, joka tulee lähialueiden ulkopuolelta. Uudella maahanmuuttajalla työhalu on maahan saapuessaan korkealla, mutta meidän oma järjestelmämme pakottaa jokaisen
tulijan vähintään kuuden kuukauden pakkojonoon, ennen kuin työllistyminen on edes teoriassa mahdollista. Odotusaikana työmotivaatio laskee merkittävästi.

Nyt tarvitsemme pikaisia toimenpiteitä. Ensiksi turvapaikanhakijamäärät on saatava hallintaan vastaamaan vastaanottokykyämme. Sisäänheittäjästä on palattava portinvartijaksi. Ja toiseksi valtiovallan ja pääkaupunkiseudun jo valmiiksi neuvottelema aiesopimus, jonka keskeinen sisältö on maahanmuuttajien työllistymisen nopeuttaminen, on hoidettava välittömästi voimaan.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen liittyy näin samaan tervettä järkeä maahanmuuttopolitiikassa edustavien vanhojen poliitikkojen harvalukuiseen joukkoon, johon kuuluvat ennestään Paavo Väyrynen ja Harry Bogolomoff.

Pajusen blogipostauksen pahimpana puutteena on keskittyminen turvapaikanhakijoihin eikä maahanmuuttajaväestöön kokonaisuutena. Turvapaikanhakijat ovat toki erityisongelmaryhmä muihin maahanmuuttajiin verrattuna, koska valtaenemmistö turvapaikanhakijoista on huonommin koulutettuja, heikommin Suomen työmarkkinoilla työllistyviä ja huonommin länsimaiseen kulttuuriin sopeutuvia ihmisiä kuin muut maahanmuuttajat keskimäärin. Turvapaikanhakijathan tulevat poikkeuksetta kehitysmaista ja siten länsimaisen kulttuurin ulkopuolisista maista, erityisesti islamilaisista maista, ennen kaikkea Afganistanista, Irakista, Sudanista ja Somaliasta. Nämä lähi-itämaalaiset ja afrikkalaiset islamilaiset turvapaikanhakijat ovat kulttuurillisesti primitiivisiä ja barbaarisia ihmisiä, jotka harrastavat mm. lasten sukupuolielinten silpomista, pakkoavioliittoja, kunniamurhia jne.

Nämä ihmiset ovat vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään mielestä huippuosaajia, jotka rikastuttavat Suomea. Tässä asiassa Johanna Suurpää on tietysti täysin väärässä ja Jussi Pajunen oikeassa. Turvapaikanhakijat ovat erityisongelmaryhmä, joka aiheuttaa Suomen yhteiskunnalle suunnattomia kustannuksia, kulttuurillisia konflikteja, rikollisuutta ja sosiaalisia ongelmia.

Turvapaikanhakijat ovat kuitenkin vain yksi maahanmuuttajaryhmä. Suomessa on tällä hetkellä lähes 200 000 ulkomaalaistaustaista eli etnisesti vierasperäistä ihmistä. Ongelmana ei ole pelkkä turvapaikanhakijoiden määrä, vaan tämän vierasperäisen väestöelementin suuruus kokonaisuutena. Pajunen keskittyy liikaa turvapaikanhakijoihin eikä puhu tarpeeksi maahanmuuttajaväestöstä kokonaisuutena.

Kirjoituksen alussa Pajunen kuitenkin puhuu siitä, että Helsingin väestöstä maahanmuuttajia on tällä hetkellä 10% ja n. 15 vuoden päästä jo 25%. Tämä on uhkakuva, josta ei ole tarpeeksi puhuttu julkisuudessa. Jussi Halla-aho otti tämän asian esille vaalimainoksissaan ollessaan ehdolla kunnallisvaaleissa. Juuri kukaan muu ei ole tätä asiaa tuonut esille. Helsingin kaupungin epädemokraattinen virkamiesjohto on kertonut tämän vierasperäisen väestöelementin kasvun ilmoitusasiana, johon vaaleilla valituilla demokraattisilla päättäjillä eli kunnanvaltuutetuilla ja kansanedustajilla ei ole ollut mitään sanomista. Helsinkiä ja koko Suomea hallitsee epädemokraattinen virkamiesklikki, joka sanelee kaikki maahanmuuttopolitiikkaa koskevat päätökset ylhäältä alas täysin ilmoitusluonteisina asioina, käyttäen maan hallitusta, eduskuntaa ja kunnanvaltuustoja pelkkinä kumileimasimina, kysymättä kansan mielipidettä missään vaiheessa.

Poliitikot tukevat tätä heidän yläpuolellaan olevaa, demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevaa monikulttuurisuusideologian vallassa olevaa virkamieseliittiä olemalla kritisoimatta näiden byrokraattien päätöksiä millään tavalla ja olemalla tuomatta näitä asioita edes julkiseen keskusteluun.

Osittain tässä on kyse siitä, että monet johtavat poliitikot itse ovat näiden fanaattisten monikulttuurisuusbyrokraattien (vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, valtionsyyttäjä Mika Illman, entinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen jne.) kanssa samoilla linjoilla. Tähän joukkoon kuuluvat mm. maahanmuuttoministeri Astrid Thors, työministeri Tarja Cronberg, kansanedustaja Päivi Lipponen jne.

Näiden monikulttuurisuusideologiaa aktiivisesti kannattavien poliitikkojen lisäksi monikulttuurisuusbyrokraatteja tukee vaikenemisellaan suomalaisten poliitikkojen hiljainen enemmistö. Suurin osa suomalaisista poliitikoista ei aktiivisesti kannata multikulti-ideologiaa, mutta ei uskalla tai osaa kritisoida sitä. Monet pelkäävät leimautuvansa rasisteiksi tai vanhanaikaisiksi junteiksi, jos rohkenevat asettaa kyseenalaiseksi "trendikkään" multikultifanatismin. Monet tajuavat multikulti-ideologian olevan haitallista Suomen yhteiskunnalle, mutta eivät uskalla sanoa mielipiteitään ääneen.

Tilanne on samanlainen kuin 1970-luvulla, jolloin useimmat poliitikot eivät uskaltaneet kritisoida Neuvostoliittoa. Vain muutamat harvalukuiset hullut suoranaisesti kannattivat Neuvostoliittoa, mutta poliitikkojen hiljainen, pelokas, kastroitu enemmistö ei kerta kaikkiaan uskaltanut tai jaksanut julkisesti kritisoida a) Neuvostoliittoa ja b) sen suomalaisia kannattajia eli taistolaisia.

Toimittaja Aarno Laitinen:

Usein trendikkäiden aatteiden tukena on media, joka tukee näitä ääriliikkeitä. Yliopiston kuppilan ja valtalehdistön toimitusten välillä on aatteellinen yhteys.

Kun 1970-luvulla esimerkiksi Helsingin Sanomien toimituksessa oli dominoiva taistolaisvähemmistö, nyt lehdessä näkyy nuorten viherfeministien sananjulistus.

Hauskaa näissä poliittisissa trendeissä on se, että ne tarttuvat valtapuolueisiinkin. 1970-luvulla lähes kaikki puolueet omaksuivat taistolaisten rauhanpropagandaksi naamioitua neuvostoimperialismin sanahelinää.

Tässä voisi korvata ilmaisun "nuorten viherfeministien sananjulistus" sanalla monikulttuurisuuspropaganda. Samat Helsingin Sanomien toimittajat, jotka ovat näitä Laitisen mainitsemia nuoria vihreitä feministejä, levittävät myös monikulttuurisuuspropagandaa. Viherfeministibitchit ovat poikkeuksetta multikultifanaatikkoja. He lietsovat sairasta vihaa valkoisia heteromiehiä vastaan ja samaan aikaan ihailevat muslimeja ja afrikkalaisia.

Poliitikkojen enemmistö on täysin hiljaa monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta. Aktiivisesti multikulti-ideologiaa kannattavia fanaatikkoja on kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen keskuudessa pienehkö vähemmistö, mutta nämä fanaatikot saavat jatkuvasti taustatukea hengenheimolaisiltaan sanomalehdistössä, mm. Turun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Kaikki eriävät mielipiteet pyritään tukahduttamaan leimaamalla ne rasismiksi tai vanhanaikaiseksi junttimaiseksi ennakkoluuloisuudeksi. Monikulttuurisuusideologia esitetään trendikkäänä, kaikkien sivistyneiden ja nykyaikaisten ihmisten kannattama itsestäänselvyytenä. Mitään kritiikkiä ei esitetä, vaan kaikki sanomalehdet ja tv:n ja radion uutis- ja ajankohtaisohjelmat toistavat multikultilitaniaa kuin jotain pyhää mantraa.

Tällaisessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, että muutamat vanhat arvovaltaiset poliitikot, mm. ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ja Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, esittävät edes jotain eriäviä mielipiteitä.

Tältä pohjalta asiaa kommentoitiin myös Helsingin Sanomien keskustelupalstalla:

Sananvapaus mahdollistaa hyvät päätökset

Jukka Aakula 1.12.2008 20:19

Tilanne on ilmeisesti mennyt tähän suuntaan kun maahanmuuttoasiasta ei ole saanut oikein julkisuudessa puhua. Niitä ihmisiä, jotka ovat halunneet maahanmuuton jäkiperäistämistä on demonisoitu.

Sananvapaus olisi tässäkin asiassa paras tapa saavuttaa tuloksia. Kukaan ei yksinään ole oikeassa. Tarvitaan teesiä, antiteesiä ja synteesiä. Tarvitaan vapaata keskustelua. Keskustelu perustuu sananvapauteen.

Virallisestihan keskustelu on tietysti ollut koko ajan sallittua - niin kuin Neuvostoliitossakin aikoinaan. Kunhan vain keskustelu on "rakentavaa".

Väestön laatu (koulutustaso, äo, kulttuuri, työmoraali) on oleellisin kansan taloudellisen ja henkisen menestyksen edellytys. Tämän on todennut Maailmanpankkikin. Ellei väestön laadusta saa keskustella - viittaan nyt esimerkiksi Mikko Ellilän saamaan rangaistukseen tekstistä Yhteiskunta koostuu ihmisistä (http://uusiviesti.blogspot.com/2007/08/yhteiskunta-koostuu-ihmisist-society.html) - henkinen ja taloudellinen hyvinvointi laskee koska rationaaliset päätökset eivät ole mahdollisia.

Näin juuri... Jyri Nikander 1.12.2008 20:23

On todella hieno asia, että tästä tärkeästä kysymyksestä - maahanmuuttopolitiikan sisällöistä päästään puhumaan. Hieno asia, että myös Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on ottanut nyt asian esille. On aivan oikein, että asiaan kiinnitetään huomiota nyt - ei vasta sitten, jos maahanmuuttopolitiikan epäonnistumiset ovat jo käsillä. Mikäli meillä todella on jossain erityisosaamista vaativissa ammattiryhmissä työvoimapulaa, niin nykyinen finanssikriisi ja taantuma voi olla myös mahdollisuus. Voimme saada Suomeen töihin ja osaksi yhteiskuntaa henkilöitä, joilla valmiiksi on työhalua, työkykyä ja työntekijöiltä suomalaisessa työelämässä vaadittavaa osaamista. Nyt olisikin maahanmuuttoministerillä ja keskeisillä virkamiehillä paikka toimia nopeasti ja keskittää resurssit täsmärekrytointiin. Katse kannattanee kohdistaa sellaisiin maihin, joissa on oikeasti osaavaa työvoimaa saatavissa ja joiden osalta kulttuurit ovat sellaisia, että integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaa voidaan olettaa olevan helppoa. Oikeanlainen ja määrältään hillitty maahanmuutto voi oikeasti olla hyväksi Suomelle. Toisaalta maahanmuuttopolitiikka, jonka tuloksena suuri osa tulijoista syrjäytyy tai radikalisoituu suomalaisessa yhteiskunnassa ei liene sen enempää tulijoiden kuin suomalaisen yhteiskunnankaan etu. Tämän varmistamiseksi lienee tarpeellista, kuten kaupunginjohtaja Pajunenkin kirjoitti palata sisäänheittäjästä portinvartijaksi.

Toivon, että kuntavaalien myötä nyt esiin nousseet maahanmuuttopolitiikan kysymykset saavat tilaa myös suurten puolueiden agendalla. Rehellinen ja avoin keskustelu sekä tosiasioiden tunnustaminen on paitsi suomalaisen yhteiskunnan ja veronmaksajan, niin myös integroitumishaluisen ja -kykyisen maahanmuuttajan etu.

Tälläistä järkevää keskustelua tarvitaan paljon, paljon enemmän.

Monikulttuurisuuspropagandan hegemonia suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on murrettava.

Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien viimeaikaiset henkilökohtaiset hyökkäykset Jussi Halla-ahoa vastaan ovat toivottavasti vain dinosauruksen kuolonkorahduksia.

Natsi-Saksakin oli kaikkein totalitaarisimmillaan 1944-45, jolloin järjestelmä oli kovaa vauhtia romahtamassa. Vastaavasti monikulttuurisuuspropagandan hegemonia on Suomessa tällä hetkellä romahtamaisillaan. Savijalkainen jättiläinen yrittää epätoivoisesti viime hetkellä potkia vastustajiaan, mutta potkaiseekin tyhjää ja kaatuu kuolleena maahan. Multikulti-ideologia on kuoleva huuhaa-aate, kuten taistolaisuus aikoinaan. Tervemenoa historian roskatynnyriin!

Elämme monikulttuurisuusideologian lopullisen romahduksen aikoja. Dinosaurus korisee kuollessaan. Jotkut idiootit kuitenkin vielä erehtyvät luulemaan tätä kuolonkorinaa trendikkääksi diskojumputukseksi ja menevät mukaan tanssimaan tämän kuolevan ideologian tahtiin.